Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös

Ne ketkä puolustaa miestä niin ei halua ap sulle mitään hyvää.

Ja viis veisaan noiden akkojen mielipiteistä.

Mä pidän puoleni vaikka muut sanoisi ihan mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".

Ai miksikö?

No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta.  Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.

Sama se kuule sisustuksen kannalta on kuka sen asunnon omistaa. Jos teillä asuu siellä virallisesti kaksi ihmistä, niin se on molempien koti, jonne molemmat saa tuoda tasan sellaista tavaraa kuin tykkää. Sinulla on toki oikeus häätää poikaystäväsi kohtuullisella varoitusajalla muualle asumaan, mutta niin kauan kuin yhdessä asutte, niin hän saa ihan rauhassa tuoda sinne mitä huonekaluja haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?

MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.

Piste.

Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta.  Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.

Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??

Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.

Siksi miehet ei suostu 50/50 pelleilyihin, koska 90% avioeroista ja miksei avoliitoistakin, päättyy naisen alullepanemaan eroon. Kun mies pitää kotinsa eli linnansa omassa hallinnassaan, niin on edes teoreettinen mahdollisuus että pystyy suomalaisten naisten kanssa asumaan / olemaan parisuhteessa. Koska jos ja kun se ero tulee, ei tarvitse miehen asumisestaan ja arkensa järkkymisestä olla huolissaan, senkun halukas nainen kantaa tavaransa sekä itsensä ulos ja menee sinne missä asiat kerran on paremmin. Mutta naisethan haluavat vessassa käynneistäänkin tehdä draama ja numeron, ja eron tulessa kysymykseen, siitä halutaan tehdä oikea sirkus ja mahdollisimman hankalaa ja kallista MIEHILLE. Siksi pitäisi muka suostua 50/50 pelleilyihin että naiset saisi kiristyksiinsä vielä yhden kädenjatkeen lisäksi, ihan kuin se seksillä kiristäminen ei jo riittäisi.

Hyvin moni mies suostuu, koska ei pysty yksin ostamaan ja maksamaan asuntoa. Nämä toisen omistamaan kotiin muuttamiset on kyllä hankalia. Itse en suostuisi, se tuntuisi kuitenkin siltä, että on kylässä toisen luona. Sinulla on niin kummallinen käsitys parisuhteesta ja yhdessä asumisesta, joten suosittelen sinua jatkossakin pysymään sinkkuna.

Oma mies harrastaa toisen omaisuuden omimista, hän puhuu usein kahdesta autostaan vaikka toinen on minun nimissä, minun ostama ja maksama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi helvetissä maksat vastikkeen, vedet ja sähköt?

Oletko tyhmä vai tyhmä, hyväksikäytettävä hölmö vai hyväksikäytettävä hölmö?

Kaikenlaisia alistuneita tossuja sitä onkin.

Koska oikeudentajuni sanoi, etten ilmaiseksi halua asua. :)

Juuri näin. Jos ilmaiseksi asuisit, se olisi avomiehen hyväksikäyttöä. Nyt te molemmat olette voittajia. Sinä voit asua hyvin edullisesti ja samalla voit laittaa rahaa säästöön. 

Toki on tökeröä, että mie puhuu tyyliin minun parveke, olisi voinut vain sanoa laitoin tuo parvekkeen.

Ei siinä tarvitse mainita minun tai meidän parveketta. 

Mihin nainen säästäisi? Miksi hänen pitäisi elää nyt sitku-elämää? Hän eläisi nyt jossain välitilassa, ja säästäisi tulevaisuutta varten, oikeaa elämää varten? Ihan hullua.

Kyllä minä sijoittaisin ne rahat mitkä säästyisivät kun ei tarvitse maksaa vuokraa ja eläisin ihan normaalia elämää kuin ennenkin. Paljon edullisemmin ap varmaan nyt elää kuin yksin vuokraa maksaessa. Kait hän ennen käytti muutenkin rahaa elämiseen. 

No millaista se normaali elämä nyt sitten hyyryläisellä voi olla... Ehkä hän asuu varovasti, jottei kuluta toisen asuntoa liiaksi. Kyllä mä sijoittaisin omaan hyvään elämään tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".

Ai miksikö?

No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta.  Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.

Asian voi ilmaista toisinkin.

Niin kerropas nyt ap, miksi sinulla ei ole jo 40-vuotiaana naisena sitä omaa omistusasuntoa, kun se kerran hoituu parilla sadalla kuukaudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?

MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.

Piste.

Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta.  Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.

Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??

Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.

Siksi miehet ei suostu 50/50 pelleilyihin, koska 90% avioeroista ja miksei avoliitoistakin, päättyy naisen alullepanemaan eroon. Kun mies pitää kotinsa eli linnansa omassa hallinnassaan, niin on edes teoreettinen mahdollisuus että pystyy suomalaisten naisten kanssa asumaan / olemaan parisuhteessa. Koska jos ja kun se ero tulee, ei tarvitse miehen asumisestaan ja arkensa järkkymisestä olla huolissaan, senkun halukas nainen kantaa tavaransa sekä itsensä ulos ja menee sinne missä asiat kerran on paremmin. Mutta naisethan haluavat vessassa käynneistäänkin tehdä draama ja numeron, ja eron tulessa kysymykseen, siitä halutaan tehdä oikea sirkus ja mahdollisimman hankalaa ja kallista MIEHILLE. Siksi pitäisi muka suostua 50/50 pelleilyihin että naiset saisi kiristyksiinsä vielä yhden kädenjatkeen lisäksi, ihan kuin se seksillä kiristäminen ei jo riittäisi.

Eiköhän noin syvällä naisvihalla kannata jättäytyä ihan suosiolla yksin. Jos joku muu sen sijaan sattuu naisista tykkäämään ja haluaa sellaisen kanssa parisuhteenkin aloittaa, niin lähtökohdat lienee sellaisella miehellä hieman erilaiset. Useimmat minun tuntemani parit ainakin asuvat 50-50 omisteisessa asunnossa ja vieläpä ihan sulassa sovussa.

Mutta tämä oli oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä mahdollisesta piilevästä asenteesta josta kirjoitin ap:lle aiemmin. Ap, luepa hyvin tarkkaan ne viestit, joissa hanakimmin puolustetaan ja ymmärretään miehesi kantaa, ja mieti hyvin tarkkaan haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa joka saattaa ainakin alitajuisesti samaistua näihin ajatuksiin. Tuskin nämäkään miehet omalle emännälleen päin naamaa tällä tavoin puhuvat. Oletko kysynyt, miksi sinun kumppanisi ei halua myydä puolikasta talostaan?

Vai niin, että tilastojen ja tosiasioiden tunnustaminen on naisvihaa. No kait se sitten on. Sinun kaltaiset naiset ovat juuri niitä joille naimisiin mennessä se että mies pitää huoleen oikeusturvastaan ja omaisuudestaan vaatien avioehtoa, on naisvihaa. Se että ei luovuta elämäntyötään auliisti vastikkeetta naisen kayttöön ja alttiiksi tämä ero kiristyksille, on teidänlaistenne hyväkkäiden mielestä naisvihaa. Jos tilastoissa lukisi että miehet pistävät alulle 90% eroista, niin tuolle "kritiikillesi" saattaisi olla jotain perusteita.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vastaavassa tilanteessa eikä minua häirinnyt yhtään, että mies omisti asunnon. Se oli oikein mukava ja tilava kolmio, sisustus oli meille molemmille sopiva. Tunsin oloni kotoisaksi siellä. Oman kaksioni laitoin vuokralle. Emme edes harkinneet yhteisen asunnon ostamista. Ei avomies kuitenkaan koskaan puhunut tyyliin minun parveke ylipäätänsä mistään omistamastaan asiasta, joten ymmärrän ettei kuulosta mukavalle. 

Aivan eri asia ja muut ei edes tajua sitä.

Sulla oma asunto mutta ap:lla ei ole.

Siinä merkittävä ero.

Mies jaksoi korostaa ylläpitoaan, vaikka kävimme molemmat töissä ja hoidin useimmat kotityöt.

Ehkä johtui siitä että hän tahtoi huomiota.

Mutta en enää hyväksyisi, ei sinunkaan kuulu.  Ei kannata sitoutua yhteisiin hankkeisiin ennen kuin mies haluaa sen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Mies jaksoi korostaa ylläpitoaan, vaikka kävimme molemmat töissä ja hoidin useimmat kotityöt.

Ehkä johtui siitä että hän tahtoi huomiota.

Mutta en enää hyväksyisi, ei sinunkaan kuulu.  Ei kannata sitoutua yhteisiin hankkeisiin ennen kuin mies haluaa sen ymmärtää.

Alapeukutus mieheltä joka ei tahdo sitoutua ja mieltää olevansa ihmeellinen saalis, olinko oikeassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?

MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.

Piste.

Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta.  Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.

Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??

Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.

Siksi miehet ei suostu 50/50 pelleilyihin, koska 90% avioeroista ja miksei avoliitoistakin, päättyy naisen alullepanemaan eroon. Kun mies pitää kotinsa eli linnansa omassa hallinnassaan, niin on edes teoreettinen mahdollisuus että pystyy suomalaisten naisten kanssa asumaan / olemaan parisuhteessa. Koska jos ja kun se ero tulee, ei tarvitse miehen asumisestaan ja arkensa järkkymisestä olla huolissaan, senkun halukas nainen kantaa tavaransa sekä itsensä ulos ja menee sinne missä asiat kerran on paremmin. Mutta naisethan haluavat vessassa käynneistäänkin tehdä draama ja numeron, ja eron tulessa kysymykseen, siitä halutaan tehdä oikea sirkus ja mahdollisimman hankalaa ja kallista MIEHILLE. Siksi pitäisi muka suostua 50/50 pelleilyihin että naiset saisi kiristyksiinsä vielä yhden kädenjatkeen lisäksi, ihan kuin se seksillä kiristäminen ei jo riittäisi.

Eiköhän noin syvällä naisvihalla kannata jättäytyä ihan suosiolla yksin. Jos joku muu sen sijaan sattuu naisista tykkäämään ja haluaa sellaisen kanssa parisuhteenkin aloittaa, niin lähtökohdat lienee sellaisella miehellä hieman erilaiset. Useimmat minun tuntemani parit ainakin asuvat 50-50 omisteisessa asunnossa ja vieläpä ihan sulassa sovussa.

Mutta tämä oli oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä mahdollisesta piilevästä asenteesta josta kirjoitin ap:lle aiemmin. Ap, luepa hyvin tarkkaan ne viestit, joissa hanakimmin puolustetaan ja ymmärretään miehesi kantaa, ja mieti hyvin tarkkaan haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa joka saattaa ainakin alitajuisesti samaistua näihin ajatuksiin. Tuskin nämäkään miehet omalle emännälleen päin naamaa tällä tavoin puhuvat. Oletko kysynyt, miksi sinun kumppanisi ei halua myydä puolikasta talostaan?

Vai niin, että tilastojen ja tosiasioiden tunnustaminen on naisvihaa. No kait se sitten on. Sinun kaltaiset naiset ovat juuri niitä joille naimisiin mennessä se että mies pitää huoleen oikeusturvastaan ja omaisuudestaan vaatien avioehtoa, on naisvihaa. Se että ei luovuta elämäntyötään auliisti vastikkeetta naisen kayttöön ja alttiiksi tämä ero kiristyksille, on teidänlaistenne hyväkkäiden mielestä naisvihaa. Jos tilastoissa lukisi että miehet pistävät alulle 90% eroista, niin tuolle "kritiikillesi" saattaisi olla jotain perusteita.

Ei tässä ole mistään tilastoista kyse (paitsi että viimeksi kun tarkistin se oli noin 80%, ei 90%), vaan kirjoituksesi halveksivasta ja pahantahtoisesta kokonaissävystä. Tämä tulee ehkä yllätyksenä, mutta niitä "minun kaltaisiani" eli vihamielisistä ja katkerista miehistä tykkäämättömiä naisia on itseasiassa suurin osa. Joten jos haluaa karttaa meitä niin turvallisinta on pysyä kokonaan sinkkuna.

Ps. Meillä minä vaadin avioehtoa.

Mä en ymmärtänyt yhtään mitään kun kaveri jankkasi et kumman se uusi TV on, et kuka sen omistaa.

Sanoin vaan et meidän TV ja kaveri vaan jankkasi.

Vasta myöhemmin tajusin että heillä joka tavaran omistaa jompi kumpi.

Meillä taas kaikki on koko perheen.

No ei ihme että mun liitto kestänyt jo 26 vuotta.

Aikanaan saan perintöä niin se on meidän perintö.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".

Ai miksikö?

No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta.  Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.

Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.

Meillä minä omistan asunnon yksin ja aviomieheni asuu siinä kuin täyshoidossa. Hän ei osta edes siivoustarvikkeita, jos ovat loppu. Jos lamppu palaa, hän on sitä mieltä, että minun kuuluu ostaa uusi, koska asuntokin on minun. Olen ostanut koko irtaimiston ja astiat ja kattilat jne kaikki.

En edes kuvittele avioliittomme kestävän kovin pitkään. Arkipäivän sitoutuminen yhteiselämään puuttuu täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vastaavassa tilanteessa eikä minua häirinnyt yhtään, että mies omisti asunnon. Se oli oikein mukava ja tilava kolmio, sisustus oli meille molemmille sopiva. Tunsin oloni kotoisaksi siellä. Oman kaksioni laitoin vuokralle. Emme edes harkinneet yhteisen asunnon ostamista. Ei avomies kuitenkaan koskaan puhunut tyyliin minun parveke ylipäätänsä mistään omistamastaan asiasta, joten ymmärrän ettei kuulosta mukavalle. 

Aivan eri asia ja muut ei edes tajua sitä.

Sulla oma asunto mutta ap:lla ei ole.

Siinä merkittävä ero.

Aivan eri asia mutta eri syistä. Se onko ap:lla omaa sijoitusasuntoa vai ei on hänen omalla vastuullaan, ei miehen syytä. Erona tuossa on se, että ap:n tapauksessa mies ei pidä taloa heidän yhteisenä kotinaan vaan suhtautuu kuin ap olisi kylässä. Se jatkuva omistussuhteista huomauttelu on tässä ihan ap:n omankin kertoman mukaan se ongelma, ei niinkään raha.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärtänyt yhtään mitään kun kaveri jankkasi et kumman se uusi TV on, et kuka sen omistaa.

Sanoin vaan et meidän TV ja kaveri vaan jankkasi.

Vasta myöhemmin tajusin että heillä joka tavaran omistaa jompi kumpi.

Meillä taas kaikki on koko perheen.

No ei ihme että mun liitto kestänyt jo 26 vuotta.

Aikanaan saan perintöä niin se on meidän perintö.

Näin se menee ydinperheissä. Sitten kun on erottu, niin on sillä väliä mikä tavara on kummankin, koska osaa jo ymmärtää, että mikään liitto ei ole välttämättä ikuinen. Olet ehkä jo joutunut ostamaan paljon uusia huonekaluja yms. Tuskin kukaan haluaa ostaa monta kertaa esim. pesukonetta, jos ero tuleekin taas.

Hyyryläinen40 kirjoitti:

Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.

Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.

Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.

Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.

Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.

Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.

Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.

Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.

Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?

Liian pitkä  trollisepustus mutta vastaan lyhyesti: Ikinä en suostu muuttamaan avo/avioliittoon sellaisen asuntoon

a) jossa  jompikumpi on asunut ensin

b) jonka jompikumpi omistaa yksin.

Asiasta ei edes keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miehesi on lompakkoloinen.

Millä periaatteella? Mies on sanonut, ettei tarvitse maksaa mitään, mutta ap on maksanut ihan omasta tahdosta. MIten tämä tekee miehestä lompakkoloisen?

Enemmän ap on loinen kun ei maksa puolta asunnon käyvästä vuokrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?

MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.

Piste.

Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta.  Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.

Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??

Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.

Siksi miehet ei suostu 50/50 pelleilyihin, koska 90% avioeroista ja miksei avoliitoistakin, päättyy naisen alullepanemaan eroon. Kun mies pitää kotinsa eli linnansa omassa hallinnassaan, niin on edes teoreettinen mahdollisuus että pystyy suomalaisten naisten kanssa asumaan / olemaan parisuhteessa. Koska jos ja kun se ero tulee, ei tarvitse miehen asumisestaan ja arkensa järkkymisestä olla huolissaan, senkun halukas nainen kantaa tavaransa sekä itsensä ulos ja menee sinne missä asiat kerran on paremmin. Mutta naisethan haluavat vessassa käynneistäänkin tehdä draama ja numeron, ja eron tulessa kysymykseen, siitä halutaan tehdä oikea sirkus ja mahdollisimman hankalaa ja kallista MIEHILLE. Siksi pitäisi muka suostua 50/50 pelleilyihin että naiset saisi kiristyksiinsä vielä yhden kädenjatkeen lisäksi, ihan kuin se seksillä kiristäminen ei jo riittäisi.

Eiköhän noin syvällä naisvihalla kannata jättäytyä ihan suosiolla yksin. Jos joku muu sen sijaan sattuu naisista tykkäämään ja haluaa sellaisen kanssa parisuhteenkin aloittaa, niin lähtökohdat lienee sellaisella miehellä hieman erilaiset. Useimmat minun tuntemani parit ainakin asuvat 50-50 omisteisessa asunnossa ja vieläpä ihan sulassa sovussa.

Mutta tämä oli oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä mahdollisesta piilevästä asenteesta josta kirjoitin ap:lle aiemmin. Ap, luepa hyvin tarkkaan ne viestit, joissa hanakimmin puolustetaan ja ymmärretään miehesi kantaa, ja mieti hyvin tarkkaan haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa joka saattaa ainakin alitajuisesti samaistua näihin ajatuksiin. Tuskin nämäkään miehet omalle emännälleen päin naamaa tällä tavoin puhuvat. Oletko kysynyt, miksi sinun kumppanisi ei halua myydä puolikasta talostaan?

Vai niin, että tilastojen ja tosiasioiden tunnustaminen on naisvihaa. No kait se sitten on. Sinun kaltaiset naiset ovat juuri niitä joille naimisiin mennessä se että mies pitää huoleen oikeusturvastaan ja omaisuudestaan vaatien avioehtoa, on naisvihaa. Se että ei luovuta elämäntyötään auliisti vastikkeetta naisen kayttöön ja alttiiksi tämä ero kiristyksille, on teidänlaistenne hyväkkäiden mielestä naisvihaa. Jos tilastoissa lukisi että miehet pistävät alulle 90% eroista, niin tuolle "kritiikillesi" saattaisi olla jotain perusteita.

Ei tässä ole mistään tilastoista kyse (paitsi että viimeksi kun tarkistin se oli noin 80%, ei 90%), vaan kirjoituksesi halveksivasta ja pahantahtoisesta kokonaissävystä. Tämä tulee ehkä yllätyksenä, mutta niitä "minun kaltaisiani" eli vihamielisistä ja katkerista miehistä tykkäämättömiä naisia on itseasiassa suurin osa. Joten jos haluaa karttaa meitä niin turvallisinta on pysyä kokonaan sinkkuna.

Ps. Meillä minä vaadin avioehtoa.

Avioehto on nykyään tosi yleinen. Itsekin haluaisin sellaisen, jos naumisiin mentäisiin. Ja uskon, että siurimmalle isalle naisista ja miehistä se on ihan fine. Onko jossain tilastoja, jodta selviäisi, että naiset yleisesti vastustaisuvat avioehtoa? Se naisvihaaja mies voisi vastata. Ja seiska-lehti ei kelpaa lähteeksi

Mies haluaa jättää asunnon lapsiensa turvaksi. Sinähän et ole hänen lastensa äiti. Minä ainakin ajattelen jälkeläisieni varallisuutta ensin, sitten vasta avopuolison.