Lue keskustelun säännöt.
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
No yritä edes kuvitella joku juttu jonka miehesi ehdottomasti haluaisi teille ja sinä et missään nimessä. Vaikka pikimustat seinät koko asuntoon. Se että te "keskustelette" ja saat miehen luopumaan haaveestaan, ei tarkoita yhteistä päätöstä...
Sitten minä tietysti saisin päättää jonkun muun yhtä ison asian kodissamme johon miehen olisi suostuttava. Tai esim vain miehen tietokonehuone maalattaisiin mustaksi. Kompromissit on sinulle täysin vieras käsite?
No meidän kompromissi on iso, ruma pelitietokone makuuhuoneen nurkassa. Mies haluaisi toisen olkkariin. Ei käy.
No jos olet tuollaiseen kompromissiin suostunut niin se on ihan oma asiasi. Pointti oli se miten vääristyneen kuvan suhteen valta asetelmasta antaa tuollainen ’minun asunto, minä päätän kaikesta ja jos en pidä jostain tavaroistasi ne lähtevät koska minä sanon niin’ aika tossu ja alistettu mies sinulla.
No tossu ja tossu. Kaverin mies osti heille ovimaton. Kaveri ei tykännyt ja matto sai lähteä. :D
Meillä on kyllä sisustus päätetty pääsääntöisesti yhdessä(tykätään esim kaikesta vanhasta yms.) mutta valitettavasti tästä asunnosta ei tule erikoisilla väreillä maalattua peliluolaa jossa hyllyt notkuu "kaikkea jännää ja tarpeellista"(johtoa, akkua, ruuvia mutteria, rikkinäisiä laitteita 17 erilaista laturia laitteisiin joita ei enää ole...).
Mies asui vuoden erillään ja ei kuulemma ollut kivaa siellä sotkuisessa peliluolassa sitten kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä omistan asunnon kokonaan ja valitettavasti joudun usein sanomaan miehelle : "mun kämppä".
Ai miksikö?
No siitä syystä, että mies yrittää tehdä tästä jonku mancaven. Tietokoneita (kyllä, monikko), pelivehkeitä, auton/tietokoneen yms osia, helvetin rumia huonekaluja (jotka näyttävät siltä, että kuuluvat 14v Jonnen huoneeseen) jnejne... Mies kiukuttelee että kyllä hän nyt vaan hankkii tälläisen asian x ja tuo sen keskelle olohuonetta. Silloin on pakko sanoa, että joo et tuo. KOSKA mun maksama asunto.
Kuulostat kyllä hirveältä ihmiseltä. Ei se ole mikään teidän yhteinen koti jos sinä täysin määräät mitä siellä saa olla ja vielä tuot sen noin julki ’tää on kuule mun kämppä!’ Hirveää alistavaa vallankäyttöä sinulta. Jos olisin miehesi muuttaisin pois.
Kaikki te varmasti ottaisitte esimerkiksi riemusta kiljuen puolikkaan auton moottorin olkkarin pöydälle? johtokasoja joka puolelle taloa? Säkkituoleja olohuoneeseen?
Meille asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä ja meillä on kyllä säkkituoli olohuoneessa. Jos minä yhtäkkiä haluaisin maalata koko talomme pinkiksi ja mies sanoisi että ei todellakaan, niin niin ei tapahtuisi. Sama auton moottorin kanssa olohuoneessa, jos mies sellaisen yhtäkkiä keksisi siihen haluta. Kumpikaan ei sano ”minä päätän kaikesta, ole sinä hiljaa.” Outoa edes kuvitella moista.
No yritä edes kuvitella joku juttu jonka miehesi ehdottomasti haluaisi teille ja sinä et missään nimessä. Vaikka pikimustat seinät koko asuntoon. Se että te "keskustelette" ja saat miehen luopumaan haaveestaan, ei tarkoita yhteistä päätöstä...
Sitten minä tietysti saisin päättää jonkun muun yhtä ison asian kodissamme johon miehen olisi suostuttava. Tai esim vain miehen tietokonehuone maalattaisiin mustaksi. Kompromissit on sinulle täysin vieras käsite?
Ai että kaksiossa olisi miehelle tietokonehuone? No aivan varmasti kaikilla on järkyttävän iso asunto.
Jep. Me asumme tosiaan kaksiossa. Ei ole tilaa tietokonehuoneelle. Valitettavasti mun rahoilla ei semmosta saanut.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea tätä ketjua aloitusta pitemmälle. Kuinkahan paljon Suomessa on näitä talouksia joissa mies on hommannut alivuokralaisen joka toimii ilmaisena piikana ja kustantaa täyshoidon. Ap mieti tulevaisuuttasi, ala kartuttaa omaa omaisuuttasi.
Olin tulossa sanomaan tätä ihan samaa, mutta en ehkä ihan näin kauniisti kuin sinä sen ilmaisit. Itse olisin sanonut jotakin tyyliin että, ap on miehen vuokraama alivuokralais pilde.
Eron tullessa olet puilla paljaille tai mahdollisesti miehen menehtyessä sama juttu.
Meillä mies puhuu kaikesta, kuin minua ei olisikaan. Minun talo, minun auto, minä kävin matkoilla. Appivanhemmat puhuvat myös samoin, kyselevät mieheltä esim. Mihin aiot seuraavaksi matkustaa. Oikeasti talo on yhteinen, minä sen kyllä maksan. Auto on minun, ei miehen, vaikka kyllä hänkin sillä ajaa. Maksaa bensat, minä muut kulut. Talo, auto ja matkakohteet on miehen valitsemat. Minulla ei ole mitään sananvaltaa. Yhdessä on oltu 20 vuotta. Kun olen mieheni seurassa, tunnen itseni epähenkilöksi, en oikeastaan edes tunne olevani olemassa. Jos ap:n tilanne ei puhumalla parane, niin ota ero, jos vain voit. Asia ei tule muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Mustä me tiedetään. Ehkä hän on tähän asti asunut vuokralla. Eikä omistusasunto järjesty parillasadalla eurolla kuussa. Mutta on työssäköyvä ihminen, niin kyllä mieluummin kannattaa käyttää rahansa omistusasuntoon tai maksaa omaa vuokra-asuntoa, kuin asua toisen nurkissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Kuka on puhunut parista sadasta?
Myin aikanaan oman asuntoni pois työpaikan vaihdon vuoksi, muutin eri puolelle Suomea. Olisin varmaan jollain aikavälillä hankkinutkin oman uuden, mutta suhde miehee syveni, hän halusi muuttaa yhteen ja näin on mennyt 4 vuotta. Ja tilanne on nyt tämä.
Vierailija kirjoitti:
V...… mikä äijä. Miettisin kaksi kertaa jatkaako tuollaisen ääliön kanssa. Meillä mieheni omistaa 100% talon ja muutenkin on elättänyt minut ja lapsemme viimeiset 16 vuotta, eikä koskaan ole sanallakaan ilmaissut että hänen rahojaan vaan käytetään.
V... millainen amma olet. Mies maksaa kaiken ja sina elat siivella. Eiko haveta ollenkaan?
Osaatko edes haveta? Hyvaksikayttaja olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta. Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.
Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??
Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.
Siksi miehet ei suostu 50/50 pelleilyihin, koska 90% avioeroista ja miksei avoliitoistakin, päättyy naisen alullepanemaan eroon. Kun mies pitää kotinsa eli linnansa omassa hallinnassaan, niin on edes teoreettinen mahdollisuus että pystyy suomalaisten naisten kanssa asumaan / olemaan parisuhteessa. Koska jos ja kun se ero tulee, ei tarvitse miehen asumisestaan ja arkensa järkkymisestä olla huolissaan, senkun halukas nainen kantaa tavaransa sekä itsensä ulos ja menee sinne missä asiat kerran on paremmin. Mutta naisethan haluavat vessassa käynneistäänkin tehdä draama ja numeron, ja eron tulessa kysymykseen, siitä halutaan tehdä oikea sirkus ja mahdollisimman hankalaa ja kallista MIEHILLE. Siksi pitäisi muka suostua 50/50 pelleilyihin että naiset saisi kiristyksiinsä vielä yhden kädenjatkeen lisäksi, ihan kuin se seksillä kiristäminen ei jo riittäisi.
Eiköhän noin syvällä naisvihalla kannata jättäytyä ihan suosiolla yksin. Jos joku muu sen sijaan sattuu naisista tykkäämään ja haluaa sellaisen kanssa parisuhteenkin aloittaa, niin lähtökohdat lienee sellaisella miehellä hieman erilaiset. Useimmat minun tuntemani parit ainakin asuvat 50-50 omisteisessa asunnossa ja vieläpä ihan sulassa sovussa.
Mutta tämä oli oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä mahdollisesta piilevästä asenteesta josta kirjoitin ap:lle aiemmin. Ap, luepa hyvin tarkkaan ne viestit, joissa hanakimmin puolustetaan ja ymmärretään miehesi kantaa, ja mieti hyvin tarkkaan haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa joka saattaa ainakin alitajuisesti samaistua näihin ajatuksiin. Tuskin nämäkään miehet omalle emännälleen päin naamaa tällä tavoin puhuvat. Oletko kysynyt, miksi sinun kumppanisi ei halua myydä puolikasta talostaan?
Vai niin, että tilastojen ja tosiasioiden tunnustaminen on naisvihaa. No kait se sitten on. Sinun kaltaiset naiset ovat juuri niitä joille naimisiin mennessä se että mies pitää huoleen oikeusturvastaan ja omaisuudestaan vaatien avioehtoa, on naisvihaa. Se että ei luovuta elämäntyötään auliisti vastikkeetta naisen kayttöön ja alttiiksi tämä ero kiristyksille, on teidänlaistenne hyväkkäiden mielestä naisvihaa. Jos tilastoissa lukisi että miehet pistävät alulle 90% eroista, niin tuolle "kritiikillesi" saattaisi olla jotain perusteita.
Ei tässä ole mistään tilastoista kyse (paitsi että viimeksi kun tarkistin se oli noin 80%, ei 90%), vaan kirjoituksesi halveksivasta ja pahantahtoisesta kokonaissävystä. Tämä tulee ehkä yllätyksenä, mutta niitä "minun kaltaisiani" eli vihamielisistä ja katkerista miehistä tykkäämättömiä naisia on itseasiassa suurin osa. Joten jos haluaa karttaa meitä niin turvallisinta on pysyä kokonaan sinkkuna.
Ps. Meillä minä vaadin avioehtoa.
Avioehto on nykyään tosi yleinen. Itsekin haluaisin sellaisen, jos naumisiin mentäisiin. Ja uskon, että siurimmalle isalle naisista ja miehistä se on ihan fine. Onko jossain tilastoja, jodta selviäisi, että naiset yleisesti vastustaisuvat avioehtoa? Se naisvihaaja mies voisi vastata. Ja seiska-lehti ei kelpaa lähteeksi
Avioehdolla voi pyyhkiä persettä, jos ainoa omaisuus on asunto ja haluaa sen menevän lapsille. Leski kun voi avioehdosta huolimatta jäädä siihen asumaan. Siksi ei enää koskaan naimisiin.
Joo todellakaan ei kannata mennä naimisiin tai alkaa mihinkään parisuhteisiin, jos on ihan sama miten vaimolle käy kuolemasi jälkeen. Haloo, jos jaat elämäsi jonkun kanssa, niin kai siihen on joku syy. Vai meneekö joku naimisiin jonkun random tyypin kanssa, jolla ei ole loppupeleissä mitään väliä kuitenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Mustä me tiedetään. Ehkä hän on tähän asti asunut vuokralla. Eikä omistusasunto järjesty parillasadalla eurolla kuussa. Mutta on työssäköyvä ihminen, niin kyllä mieluummin kannattaa käyttää rahansa omistusasuntoon tai maksaa omaa vuokra-asuntoa, kuin asua toisen nurkissa.
Ap varmaan kykenee ihan itse tähän kaikkien vuodatuksiensa jälkeen vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa nyt olla ongelma että lapseton ja lapsellinen elää eri todellisuudessa. Kun on lapsia,, haluaa tärkeimpänä turvata heidät. Ehkä asunto on miehen aunus omaisuus ja sen on tarkoitus jäädä lapsille kokonaan perinnöksi. Tän takia ei voi omistaa mitään yhdessä, eikä mennä naimisiin, koska molemmissa lasten perintöön tulee oikeuksia ihmiselle, joka ei ole heidän vanhempi, ja kenen ei voi olettaa laittavan lasten etua omansa edelle.
Joten joko asutaan asunnossa, jonka jompi kumpi omistaa, mutta ei voida omistaa yhdessä.
Tai asutaan niin ettei kumpikaan omistaa, eli vuokra tai asumisoikeus.
Sikäli tuo omistaminen ei ole tässä nyt ydinasia, vaan olosihde minkä kanssa täytyy elää.
Sen sijaan mulkvisti mies, joka ei osaa saada kumppaniaan kokemaan, että he ovat silti yhdessä kaikessa tärkeässä; joka saa kumppanin tuntemaan ettei ole tärkeä eikä tasa-arvoinen; se taas on olosuhde minkä kanssa ei ole pakko eikä pidä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Mustä me tiedetään. Ehkä hän on tähän asti asunut vuokralla. Eikä omistusasunto järjesty parillasadalla eurolla kuussa. Mutta on työssäköyvä ihminen, niin kyllä mieluummin kannattaa käyttää rahansa omistusasuntoon tai maksaa omaa vuokra-asuntoa, kuin asua toisen nurkissa.
Ap varmaan kykenee ihan itse tähän kaikkien vuodatuksiensa jälkeen vastaamaan.
Totesinkin jo, että myin aikanaan oman asuntoni pois työpaikan vaihdon vuoksi, muutin eri puolelle Suomea. Olisin varmaan jollain aikavälillä hankkinutkin oman uuden, mutta suhde miehee syveni, hän halusi muuttaa yhteen ja näin on mennyt 4 vuotta. Ja tilanne on nyt tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Mustä me tiedetään. Ehkä hän on tähän asti asunut vuokralla. Eikä omistusasunto järjesty parillasadalla eurolla kuussa. Mutta on työssäköyvä ihminen, niin kyllä mieluummin kannattaa käyttää rahansa omistusasuntoon tai maksaa omaa vuokra-asuntoa, kuin asua toisen nurkissa.
Ap varmaan kykenee ihan itse tähän kaikkien vuodatuksiensa jälkeen vastaamaan.
Onko sillä sitten jotain merkitystä, että mikä se syy on?
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Kuka on puhunut parista sadasta?
Myin aikanaan oman asuntoni pois työpaikan vaihdon vuoksi, muutin eri puolelle Suomea. Olisin varmaan jollain aikavälillä hankkinutkin oman uuden, mutta suhde miehee syveni, hän halusi muuttaa yhteen ja näin on mennyt 4 vuotta. Ja tilanne on nyt tämä.
Näin ap on väittänyt moneen otteeseen ketjussa. Mutta silti ei ole 40-vuotiaanakaan onnistunut omistusasuntoa itselleen hankkimaan vaikka se parilla sadalla kuussa hänen puheidensa mukaan onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Kuka on puhunut parista sadasta?
Myin aikanaan oman asuntoni pois työpaikan vaihdon vuoksi, muutin eri puolelle Suomea. Olisin varmaan jollain aikavälillä hankkinutkin oman uuden, mutta suhde miehee syveni, hän halusi muuttaa yhteen ja näin on mennyt 4 vuotta. Ja tilanne on nyt tämä.
Näin ap on väittänyt moneen otteeseen ketjussa. Mutta silti ei ole 40-vuotiaanakaan onnistunut omistusasuntoa itselleen hankkimaan vaikka se parilla sadalla kuussa hänen puheidensa mukaan onnistuu.
Kummallista jankutusta. Vastasin, että kuka on puhunut parista sadasta? Itse (olen ap) en ainakaan ole. Olen puhunut muutamasta satasesta. Summasta, jolla maksaisin omaa lainaa.
Myin aikanaan oman asuntoni pois työpaikan vaihdon vuoksi, muutin eri puolelle Suomea. Olisin varmaan jollain aikavälillä hankkinutkin oman uuden, mutta suhde miehee syveni, hän halusi muuttaa yhteen ja näin on mennyt 4 vuotta. Ja tilanne on nyt tämä.
En nyt tähän samaan kysymykseen vastaa enää neljättä kertaa.
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Mustä me tiedetään. Ehkä hän on tähän asti asunut vuokralla. Eikä omistusasunto järjesty parillasadalla eurolla kuussa. Mutta on työssäköyvä ihminen, niin kyllä mieluummin kannattaa käyttää rahansa omistusasuntoon tai maksaa omaa vuokra-asuntoa, kuin asua toisen nurkissa.
Ap varmaan kykenee ihan itse tähän kaikkien vuodatuksiensa jälkeen vastaamaan.
Totesinkin jo, että myin aikanaan oman asuntoni pois työpaikan vaihdon vuoksi, muutin eri puolelle Suomea. Olisin varmaan jollain aikavälillä hankkinutkin oman uuden, mutta suhde miehee syveni, hän halusi muuttaa yhteen ja näin on mennyt 4 vuotta. Ja tilanne on nyt tämä.
Ja mihin olet neljässä vuodessa hassannut asunnon myyntirahat?
Vähän viisaampi yksilö ostaisi edes sijoitukseksi sen asunnon.
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Mustä me tiedetään. Ehkä hän on tähän asti asunut vuokralla. Eikä omistusasunto järjesty parillasadalla eurolla kuussa. Mutta on työssäköyvä ihminen, niin kyllä mieluummin kannattaa käyttää rahansa omistusasuntoon tai maksaa omaa vuokra-asuntoa, kuin asua toisen nurkissa.
Ap varmaan kykenee ihan itse tähän kaikkien vuodatuksiensa jälkeen vastaamaan.
Totesinkin jo, että myin aikanaan oman asuntoni pois työpaikan vaihdon vuoksi, muutin eri puolelle Suomea. Olisin varmaan jollain aikavälillä hankkinutkin oman uuden, mutta suhde miehee syveni, hän halusi muuttaa yhteen ja näin on mennyt 4 vuotta. Ja tilanne on nyt tämä.
Miksi myit asuntosi. Eikö olisi kannattanut kokeilla vuokrausta?
Ap miltä tuntuu? =D=D heheheheee
Vierailija kirjoitti:
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen kerran.
Miksi aloittajalla ei ole omaa omistusasuntoa, jos se kerran parilla sadalla eurolla kuukaudessa noin vain järjestyisi?
Mustä me tiedetään. Ehkä hän on tähän asti asunut vuokralla. Eikä omistusasunto järjesty parillasadalla eurolla kuussa. Mutta on työssäköyvä ihminen, niin kyllä mieluummin kannattaa käyttää rahansa omistusasuntoon tai maksaa omaa vuokra-asuntoa, kuin asua toisen nurkissa.
Ap varmaan kykenee ihan itse tähän kaikkien vuodatuksiensa jälkeen vastaamaan.
Totesinkin jo, että myin aikanaan oman asuntoni pois työpaikan vaihdon vuoksi, muutin eri puolelle Suomea. Olisin varmaan jollain aikavälillä hankkinutkin oman uuden, mutta suhde miehee syveni, hän halusi muuttaa yhteen ja näin on mennyt 4 vuotta. Ja tilanne on nyt tämä.
Ja mihin olet neljässä vuodessa hassannut asunnon myyntirahat?
Vähän viisaampi yksilö ostaisi edes sijoitukseksi sen asunnon.
Outoa jankkaamista. Mitä se sinulle kuuluu? Jospa ovat tililläni kasvamassa korkoa. Ei ollut tämän aloitukseni pointti. Luepa ajatuksella kaikki kirjoittamani ja kommentoi sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta. Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.
Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??
Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.
Siksi miehet ei suostu 50/50 pelleilyihin, koska 90% avioeroista ja miksei avoliitoistakin, päättyy naisen alullepanemaan eroon. Kun mies pitää kotinsa eli linnansa omassa hallinnassaan, niin on edes teoreettinen mahdollisuus että pystyy suomalaisten naisten kanssa asumaan / olemaan parisuhteessa. Koska jos ja kun se ero tulee, ei tarvitse miehen asumisestaan ja arkensa järkkymisestä olla huolissaan, senkun halukas nainen kantaa tavaransa sekä itsensä ulos ja menee sinne missä asiat kerran on paremmin. Mutta naisethan haluavat vessassa käynneistäänkin tehdä draama ja numeron, ja eron tulessa kysymykseen, siitä halutaan tehdä oikea sirkus ja mahdollisimman hankalaa ja kallista MIEHILLE. Siksi pitäisi muka suostua 50/50 pelleilyihin että naiset saisi kiristyksiinsä vielä yhden kädenjatkeen lisäksi, ihan kuin se seksillä kiristäminen ei jo riittäisi.
Eiköhän noin syvällä naisvihalla kannata jättäytyä ihan suosiolla yksin. Jos joku muu sen sijaan sattuu naisista tykkäämään ja haluaa sellaisen kanssa parisuhteenkin aloittaa, niin lähtökohdat lienee sellaisella miehellä hieman erilaiset. Useimmat minun tuntemani parit ainakin asuvat 50-50 omisteisessa asunnossa ja vieläpä ihan sulassa sovussa.
Mutta tämä oli oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä mahdollisesta piilevästä asenteesta josta kirjoitin ap:lle aiemmin. Ap, luepa hyvin tarkkaan ne viestit, joissa hanakimmin puolustetaan ja ymmärretään miehesi kantaa, ja mieti hyvin tarkkaan haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa joka saattaa ainakin alitajuisesti samaistua näihin ajatuksiin. Tuskin nämäkään miehet omalle emännälleen päin naamaa tällä tavoin puhuvat. Oletko kysynyt, miksi sinun kumppanisi ei halua myydä puolikasta talostaan?
Vai niin, että tilastojen ja tosiasioiden tunnustaminen on naisvihaa. No kait se sitten on. Sinun kaltaiset naiset ovat juuri niitä joille naimisiin mennessä se että mies pitää huoleen oikeusturvastaan ja omaisuudestaan vaatien avioehtoa, on naisvihaa. Se että ei luovuta elämäntyötään auliisti vastikkeetta naisen kayttöön ja alttiiksi tämä ero kiristyksille, on teidänlaistenne hyväkkäiden mielestä naisvihaa. Jos tilastoissa lukisi että miehet pistävät alulle 90% eroista, niin tuolle "kritiikillesi" saattaisi olla jotain perusteita.
Ei tässä ole mistään tilastoista kyse (paitsi että viimeksi kun tarkistin se oli noin 80%, ei 90%), vaan kirjoituksesi halveksivasta ja pahantahtoisesta kokonaissävystä. Tämä tulee ehkä yllätyksenä, mutta niitä "minun kaltaisiani" eli vihamielisistä ja katkerista miehistä tykkäämättömiä naisia on itseasiassa suurin osa. Joten jos haluaa karttaa meitä niin turvallisinta on pysyä kokonaan sinkkuna.
Ps. Meillä minä vaadin avioehtoa.
Avioehto on nykyään tosi yleinen. Itsekin haluaisin sellaisen, jos naumisiin mentäisiin. Ja uskon, että siurimmalle isalle naisista ja miehistä se on ihan fine. Onko jossain tilastoja, jodta selviäisi, että naiset yleisesti vastustaisuvat avioehtoa? Se naisvihaaja mies voisi vastata. Ja seiska-lehti ei kelpaa lähteeksi
Avioehdolla voi pyyhkiä persettä, jos ainoa omaisuus on asunto ja haluaa sen menevän lapsille. Leski kun voi avioehdosta huolimatta jäädä siihen asumaan. Siksi ei enää koskaan naimisiin.
Joo todellakaan ei kannata mennä naimisiin tai alkaa mihinkään parisuhteisiin, jos on ihan sama miten vaimolle käy kuolemasi jälkeen. Haloo, jos jaat elämäsi jonkun kanssa, niin kai siihen on joku syy. Vai meneekö joku naimisiin jonkun random tyypin kanssa, jolla ei ole loppupeleissä mitään väliä kuitenkaan?
Kyllä voi silti suunnitella yhdessä, mitä tapahtuu ja miten puoliso turvataan. Ei lasten perintöä käytetä heidän äitipuolen/isäpuolen turvaamiseen. Tämä on aikuinen ihminen, ja voi sijoittaa tai säästää ennalta.
Sen takia pitäisi sopia ennemmin, ettei puoliso maksa toisen kuluja vaan maksaa vaikka pientä sijoitusasuntoa tai säästötiliä.
Älä nyt viitsi heittäytyä lapselliseksi. Tietysti sinä saat rauhassa rustata tänne kitkeränsävyisiä viestejä niin paljon kuin näppis kestää, ei se muilta pois ole. Jokainen niistä todistaa alkuperäisen pointtini entistä paremmin. Tietynlaiset ajatuskuviot ovat suosittuja tietynlaisten miesten keskuudessa, ja se kannattaa ehkä naisten pitää mielessä kun tuollaisia varoitussignaaleja alkaa vilkkua. Oli ne faktoja tai ei, niin niistä jankkaaminen assosioituu tiettyyn yleiseen vihamielisyyteen ja katkeruuteen. Veikkaan, että aika harva nainen haluaisi kumppaniksi miestä joka pyörittelee päässään esimerkiksi juuri noita sinun ajatuksiasi.