Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nykylapsilla pitää olla älypuhelimet, tietokoneet ja merkkivaatteet?
25.08.2018 |
Mitenhän site ennen tultiin toimeen kun ei ollut älypuhelimia, tietokoneita tai merkkivaatteita? Miettikää nyt omaa lapsuuttanne. Jos oli kaverille jotain asiaa, ei soiteltu tai tekstailtu vaan mentiin ovelle koputtamaan ja kysymään onko kaveri kotona. Ei sitä myöskään vietetty aikaa nenä tietokoneen ruudussa kiinni pelaten vaan juostiin ulkonaleikkimässä kavereiden kanssa. Eikä niitä merkkivaatteita toodellalaan ollut, vaatteet olivat aina sukulaisten vanhoja tai jos jotain ei ollut niin se sitten tehtiin itse. Ei rahaa silloinkaan ollut liiemmin mutta terveitä tasapainoisia aikuisia meistä kaikista siitähuolimatta silti kuitenkin kasvoi.
Kommentit (103)
Kyllä mun oli saatava Leviksen farkut, olin 11v. Adidaksen nappiverkkarit oli kaikilla ja kännykänkin sain ekojen joukossa luokallani v.97. Pyöräkin piti olla maastopyörä ja, buffalon kengät ja miss sixtyn farkut yläasteella.
Oih, ei se maailma ole muuttunut nyt kun olen koululaisten äiti ja lapset haluaa sitä mitä muillakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lamisa kirjoitti:
Menit kavereiden ovikelloja kilkuttamaan tietämättä, onko kaveri kotona vai ei? Asuivatko ne kaverit siihen aikaan sitten kävely- tai pyöräilymatkan päässä vai miten se on mahdollista?
Jos lapsi ei ole kiinnostunut tekemään koneella muuta kuin pelaamaan pelejä tai katsomaan videoita, ei siinä tapauksessa omaa konetta tarvitsekaan. Mutta huushollissa on silti syytä olla kone ja ymmärtää suunilleen sen peruskäyttötoimintoja - on työelämä tässä muutaman vuosikymmenen sisällä sen verran muuttunut, ettei siellä ole kummoiset mahdollisuudet pärjätä, jos ei osaa esim. käyttää sähköpostia. Ulkonaleikkimistaidot ei siinä riitä.
Kavereille vaan pyöräiltiin kilkuttamaan kelloa, olisivatko kotona. Jotkut asuivat lähellä, jotkut ei edes niin lähelläkään. Otettiin siitä läheltä yksi kaveri mukaan, ja pyöräiltiin sinne kauemmas. Jos ei ollut kotona, ainakin tuli pyöräiltyä ja juteltua kaverin kanssa. Aina se voitti kotisohvalla istumisen, kun oli kaksi tv-kanavaa, ja aikuiset päätti, katsellaanko patakakkosta vai dynastiaa.
Vierailija kirjoitti:
Valtavasta ruutuajasta huolimatta lapset ovat täysin tumpeloita tietokoneiden kanssa. Käyttötaidot rajoittuvat lähinnä Snäpchättiin, pelaamiseen ja netin selaamiseen.
Tämä on erittäin osuva huomio. Kaikenlaiset poliitikot yms. pellet jauhavat jatkuvasti "diginatiiveista", mutta todellisuus on juuri sitä että esim. vaativampi pöytä-PC:n käyttö on täysin avutonta.
Sofistikoidummasta ohjelmoinnista yms. puhumattakaan. Aikoinaan kaikki tietokoneiden kanssa puuhastelevat osasivat pienen harrastusrupeaman jälkeen verrattain paljon asioita.
Tämän päivän teini-ikäiset eivät kuitenkaan edes esim. lukioon mentäessä ole välttämättä koskaan käyttäneet "oikeaa tietokonetta", vaan ainoa kapistus on se käteen kiinni kasvanut kallis kännykkä. Ja ehkä on peräti pelattu jotain farmi-peliä joskus tabletilla. Mutta siinä se.
Lamisa kirjoitti:
Menit kavereiden ovikelloja kilkuttamaan tietämättä, onko kaveri kotona vai ei? Asuivatko ne kaverit siihen aikaan sitten kävely- tai pyöräilymatkan päässä vai miten se on mahdollista?
Missä ne kaverit sitten nykyään asuu, jos ei naapurissa?? :D
Olen syntynyt -92 ja kävin luokat 1-6 niin pienessä koulussa maalla että kenelläkään lapsella ei ollut kännykkää. Puhelut hoidettiin koulun lankapuhelimella. Ei mitään adidas huppareilla kilpailua. Yläkoulussa olikin sitten noin 500 oppilasta, piti olla tietyt farkut ja dakinen reput. Minä ostin aina sen mitä muilla ei varmasti ollut 😂 jostain citymarketista verkkarit ja halvimman repun (vanhemmat kuitenkin hyvätuloisia) halusin olla erilainen, eikä minua edes kiusattu koskaan ☺ oi niitä aikoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.
Tää on ot, mutta aloitin vuoden kestävän aikuiskoulutuksen vuonna 2011. Ostin läppärin, ja luulin säästyväni pikkuläppärillä kaiken maailman muistiinpanovihkoilta. Siinä koulutuspaikassapa olikin kurssinvetäjällä (s. noin 1960, ehkä) pelko, että läppärillä "pelataan vaan", tms. Hassua, koska se on kumminkin tällä vuosikymmenellä ja olin 38-vuotias uudelleenkouluttautuja.
Nykyään kouluissa jo yläkoululainen viimeistään tarvitsee läppärin. Ja älypuhelimessa on mm luokan tiedotus whatsapissa ja kännyä käytetään muutenkin tunneilla.
Koulu sit varmaan myös nää antaa. Lukio eri asia, siellä voi vaatia oppilaalta itseltään.
Nämä nykyiset merkkivaatteet sitten lähinnä urheiluvaatteita joita omana aikana muutoin käytetty ja erään pojan verkkareita noloina naurettiin vaikka nyt karhua yms. olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, toi on sosiaaliluokka- ja paikkakuntakysymys.
Mun systeri on vm -61 syntynyt ja perheessä oli puhelin ja tv. Perhe muutti kaupunkiin -67 ja systeri meni esikouluun ...
Terkuin 70-luvun lapsi
Olen myös -61 syntynyt, ja vakuutan, ettei minun lapsuudessa ollut esikouluja. Oliko muukaan jutussasi totta?
Vierailija kirjoitti:
Ap, toi on sosiaaliluokka- ja paikkakuntakysymys.
Mun systeri on vm -61 syntynyt ja perheessä oli puhelin ja tv. Perhe muutti kaupunkiin -67 ja systeri meni esikouluun. En tiedä soitteliko silloin kavereille, mutta ei meidän perheessä kytätty paikallispuheluiden määrää. Eikä ns ruutuaikaa.
Väritv tuli -77, tietokone joskus -81 ja videot -85. Kaapelitv -84 ja isä osti kaikki kanavat heti kun oli mahdollista. Ei meillä ollut niin puritaanista silloinkaan. Käytiin perheen kanssa pizzalla ja kiinalaisessa heti kun vaan oli ravintoloita. Ulkomailla! Äiti tykkäsi ostella vaatteita ja mummo vei aina kahvilaan/ravintolaan/jätskibaariin.
Terkuin 70-luvun lapsi
Aikalailla mun lapsuuden kuvaus, olen syntynyt 1971 Helsingissä.
En tiedä ketään jolla ei olis ollut kotona puhelinta ihan niin kauan kuin olen osannut soittaa. Siltikin kerrostalossa kyllä harrastettiin ihan sitä ovikellon soittamista, ainakin ennen kouluikää. Koululaisina sitten kyllä soitettiin ja kuvioon tuli 2 h puhelut kaverin kanssa, 1 h siitä kun oli tultu koulusta kotiin, jossa oli vietetty koko päivä yhdessä.
Muutamalla kaverilla oli lapsille oma puhelinnumero, se oli kyllä kateutta aiheuttava asia.
Äiti osti meille lapsille vaatteet Bunukka ja Muorinpuoti nimisitä liikkeistä, joissa myytiin merkkivaatteita, Ja myöhemmin osti tosi paljon vaatteita Mini-Seppälästä - ei toki merkkivaatteita, mutta lapsille suunniteltuja muodikkaita vaatteita ja kokonaisuuksia. Mulla oli muutamia serkkuni vanhoja vaatteita, mutta hän oli 5 v. vanhempi ja poika, eli aika vähiin jäi. Jotain takkeja yms. joita käytin koska jumaloin serkkua, mikään pakko ei olis ollut.
Oli vaihdepyörä, stereot omassa huoneessa yläkoululaisena, laskettelukamppeet jne.
Ja olimme ihan tavallisia keskiluokkaisia, asuimme kerrostalossa Länsi-Helsingin lähiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lamisa kirjoitti:
Menit kavereiden ovikelloja kilkuttamaan tietämättä, onko kaveri kotona vai ei? Asuivatko ne kaverit siihen aikaan sitten kävely- tai pyöräilymatkan päässä vai miten se on mahdollista?
Missä ne kaverit sitten nykyään asuu, jos ei naapurissa?? :D
No meillä ainakin asuu ympäri kaupunkia. Kouluun on bussimatka ja lapset tulevat sinne ympäri kaupunkia. Ei meidän lapsilla kuin yhdellä ole läheinen kaveri tässä ihan naapuristossa. Toisella on päiväkotipäivistä tuttu kaveri n. 15 min pyörämatkan päässä.
Ja asutaan ihan isossa kaupungissa, ei missään maaseudulla.
Kyllä jo alakouluikäisillä on paljon kavereita mm. harrastuksista ja he eivät useinkaan asu ihan naapurissa.
Miksi nykylapsilla pitää olla juokseva vesi, sisävessa ja sähköt? Kyllä ennenkin pärjättiin ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.
Tää on ot, mutta aloitin vuoden kestävän aikuiskoulutuksen vuonna 2011. Ostin läppärin, ja luulin säästyväni pikkuläppärillä kaiken maailman muistiinpanovihkoilta. Siinä koulutuspaikassapa olikin kurssinvetäjällä (s. noin 1960, ehkä) pelko, että läppärillä "pelataan vaan", tms. Hassua, koska se on kumminkin tällä vuosikymmenellä ja olin 38-vuotias uudelleenkouluttautuja.
Nykyään kouluissa jo yläkoululainen viimeistään tarvitsee läppärin. Ja älypuhelimessa on mm luokan tiedotus whatsapissa ja kännyä käytetään muutenkin tunneilla.
Koulu sit varmaan myös nää antaa. Lukio eri asia, siellä voi vaatia oppilaalta itseltään.
Ei koulu anna edes oppikirjoja nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ennenkin piti olla merkkivaatteet ja uusin puhelin/muu tekninen härpäke. Ihan tyhmää mutta niin se vaan oli.
T. -91
Toista se oli 60- ja 70- luvulla.
Ap
Höpö höpö.
Ensinnäkin: ei nytkään mikään pakko ole. Ok, kännykkä ja tietokone vaaditaan ainakin lukiossa ja kännyä käytetään opetuksessa jo yläkoulussa.
Mutta merkkivaatteita ei tietenkään kaikilla ole.
Toiseksikin: kyllä merkkivaatteita oli ja niillä leveiltiin jo ainakin 70-luvulla. Hai-saappaat ja Leen farkut ;-)
Itse olen syntynyt -67, ja 80-alussa piti olla beaversin farkut tai Lee cooperit. Kännyköitä ei ollut kenelläkään, joten miten ne olisivat silloin olla "sosiaalinen pakkokaan".
Se ei silti tarkoita, että olisimme jotenkin olleet parempia ihmisinä tai edes sen onnellisempia.
Omilla teineilläni on ainakin paljon iloa ja hyötyä tietotekniikasta. Asumme stadissa ja lapsilla on koulussa (ovat molemmat lukiossa) luokkakavereita ympäri pk-seutua. Sinne kaverin luo ei niin vain piipahdeta, kun matkaa on toista tuntia yhteen suuntaan. Notkuvat siksi paljon wa:ssa, snapchatissä ja Skypessä. Voi jutskailla ja nähdä toisen, vaikka etäisyyttä on parikymmentä km.
Tuo helpottaa elämää kummasti.
Merkkivaatteista ei kumpikaan perusta. Jos vaate on hauska ja sopiva, se kelpaa merkistä riippumatta. On heillä toki merkkivaatteitakin, mutta eivät tunnu kumpikaan kaveripiirissä arvottavan vaatteita merkin, vaan ulkonäön perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.
Tää on ot, mutta aloitin vuoden kestävän aikuiskoulutuksen vuonna 2011. Ostin läppärin, ja luulin säästyväni pikkuläppärillä kaiken maailman muistiinpanovihkoilta. Siinä koulutuspaikassapa olikin kurssinvetäjällä (s. noin 1960, ehkä) pelko, että läppärillä "pelataan vaan", tms. Hassua, koska se on kumminkin tällä vuosikymmenellä ja olin 38-vuotias uudelleenkouluttautuja.
Nykyään kouluissa jo yläkoululainen viimeistään tarvitsee läppärin. Ja älypuhelimessa on mm luokan tiedotus whatsapissa ja kännyä käytetään muutenkin tunneilla.
Koulu sit varmaan myös nää antaa. Lukio eri asia, siellä voi vaatia oppilaalta itseltään.
Voi sen lukion suorittaa ilman ylppäreitä, sitäpaitsi siitä pitää maksaa oliko se joku 50e ylimääräistä että niihin kokeisiin saa edes osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.
Tää on ot, mutta aloitin vuoden kestävän aikuiskoulutuksen vuonna 2011. Ostin läppärin, ja luulin säästyväni pikkuläppärillä kaiken maailman muistiinpanovihkoilta. Siinä koulutuspaikassapa olikin kurssinvetäjällä (s. noin 1960, ehkä) pelko, että läppärillä "pelataan vaan", tms. Hassua, koska se on kumminkin tällä vuosikymmenellä ja olin 38-vuotias uudelleenkouluttautuja.
Nykyään kouluissa jo yläkoululainen viimeistään tarvitsee läppärin. Ja älypuhelimessa on mm luokan tiedotus whatsapissa ja kännyä käytetään muutenkin tunneilla.
Koulu sit varmaan myös nää antaa. Lukio eri asia, siellä voi vaatia oppilaalta itseltään.
Voi sen lukion suorittaa ilman ylppäreitä, sitäpaitsi siitä pitää maksaa oliko se joku 50e ylimääräistä että niihin kokeisiin saa edes osallistua.
Mutta ei voi suorittaa ilman läppäriä. Tehtävät ja osa kokeista tehdään läppärillä, osa kirjoista ja materiaalista on saatavissa ainoastaan diginä jne.
Kyllä merkkivaatteita piti olla 70- luvullakin. Oli vielä paljon tarkempaa kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen piti PÄRJÄTÄ. Nykyään kun ei ole pakko, voi elää pelkkää pärjäämistä paremmin.
No tuota.. kyllä nykyäänkin täytyy pärjätä.. etenkin jos työtön, (tai se köyhä opiskelija) ei ole varaa ostaa uusia vaatteita, ei edes kerran vuodessa, mitään "ylimääräistä kivaa" ei voi ostaa.
Rahat täytyy tarkasti laskea ja jos menee puhelin/pesukone rikki niin sitten joutuukin kunnolla miettimään voiko uuteen säästää käteisenä ollenkaan, vai kehtaako joltain sukulaiselta apua pyytää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen piti PÄRJÄTÄ. Nykyään kun ei ole pakko, voi elää pelkkää pärjäämistä paremmin.
No tuota.. kyllä nykyäänkin täytyy pärjätä.. etenkin jos työtön, (tai se köyhä opiskelija) ei ole varaa ostaa uusia vaatteita, ei edes kerran vuodessa, mitään "ylimääräistä kivaa" ei voi ostaa.
Rahat täytyy tarkasti laskea ja jos menee puhelin/pesukone rikki niin sitten joutuukin kunnolla miettimään voiko uuteen säästää käteisenä ollenkaan, vai kehtaako joltain sukulaiselta apua pyytää...
Paska mäihä, mitäpä menit rikkomaan. Sitten pitää vain alkaa säästämään ja yritettävä selviytyä ilman. Elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen piti PÄRJÄTÄ. Nykyään kun ei ole pakko, voi elää pelkkää pärjäämistä paremmin.
No tuota.. kyllä nykyäänkin täytyy pärjätä.. etenkin jos työtön, (tai se köyhä opiskelija) ei ole varaa ostaa uusia vaatteita, ei edes kerran vuodessa, mitään "ylimääräistä kivaa" ei voi ostaa.
Rahat täytyy tarkasti laskea ja jos menee puhelin/pesukone rikki niin sitten joutuukin kunnolla miettimään voiko uuteen säästää käteisenä ollenkaan, vai kehtaako joltain sukulaiselta apua pyytää...
Miten paljon kuvittelet peruspuhelimen maksavan? Tai pesukoneen torista?
Alue: Aihe vapaa
Valtavasta ruutuajasta huolimatta lapset ovat täysin tumpeloita tietokoneiden kanssa. Käyttötaidot rajoittuvat lähinnä Snäpchättiin, pelaamiseen ja netin selaamiseen.