Miksi nykylapsilla pitää olla älypuhelimet, tietokoneet ja merkkivaatteet?

Mammathan niistä pennuista kermaperseitä tekee. Shoppaavat pennuilleen vaatteita tms. kun pennut löhöö ja loisii. Tytöt ja pojat.

Ennen piti PÄRJÄTÄ. Nykyään kun ei ole pakko, voi elää pelkkää pärjäämistä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan menty koputtamaan vaan soitettiin aina ensin. Siinä sai jännätä kuka vastaa, koska puhelin oli yhteinen. Myöhästymisistä ja yllättävistä esteistä ei voinut ilmoittaa, jos toinen oli ehtinyt jo lähteä kotoota

Miten soitit, kun ei ollut puhelinta? N-1961

Puhelinkioskista? Sellaiset, joilla ei puhelinta ollut, ei sitten varmaan odottaneetkaan soittoa.

Puhelinkioskeja oli vain kaupungeissa. Ei niitä ollut maaseudulla eikä pikkupaikkakunnilla, eivätkä lapset saaneet käyttää niitä.

Äitini on kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta, jossa on vaan peltoa ja muutamia maalaistaloja, ja sielläkin oli puhelinkioski.

Vierailija kirjoitti:

Mammathan niistä pennuista kermaperseitä tekee. Shoppaavat pennuilleen vaatteita tms. kun pennut löhöö ja loisii. Tytöt ja pojat.

Monet vanhemmat nimenomaan yrittää opettaa, ettei materia ole tärkeää, mutta tottakai nuoret haluaa kuulua porukkaan ja se näytetään käyttämällä samanlaisia vaatteita ym.

Muistan itse kun pelkkä viikkoraha oli iso asia, sain kuula siitä vasta ensi kertaa yläasteella. Kysyin vanhemmiltani voinko saada viikkorahaa että voisin käydä vaikka kavereiden kanssa leffassa. Siihen vanhempani sanoi ettei meillä ole varaa viikkorahaan. En enää sen jälkeen kusellyt.

Nykypäivänä ei ole soveliasta mennä koputtamaan toisen ovelle ilmoittamatta ensin puhelimella paitsi ehkä maaseudulla vielä on tuota vanhan ajan elämäntapaa? Nykypäivänä ei haluta vastata aina edes niihin puheluihin tai viesteihin, vaan blokataan ei-toivottujen ihmisten puhelinnumerot WhatsAppissa ja kaikissa sovelluksissa, ettei vaan toinen voi ottaa yhteyttä edes puhelimitse ja kysyä tohtisiko tulla. Nykypäivänä naapuri ei kysy ja kuulostele suoraan naapurilta, mitä kuuluu ja miten menee, vaan hankkii itselleen hyvän omantunnon tekemällä lastensuojeluilmoituksen naapurin ärsyttävästä kakarasta, jota ei halua kotiovelleen kyselemään leikkiseuraa. Kyllästynyt tähän nykypäivään, kun lapset eivät saa edes ulkoilla vapaasti naapurien lasten kanssa. Kouluun ja koulusta kotiinkin pitää saattaa. Teitäkään lapset eivät saa ylittää yksin. Hyvänen aika sentään, jos pitäisi ventovieraiden kakaroille puhua ja kuunnella niiden tylsiä juttuja jossain tuolla ulkona. On se vaan kamalaa, että nykypäivän lapsilla on älypuhelimet joilla parhaassa tapauksessa tietää täsmälleen, missä lapsi liikkuu... tai ainakin puhelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan menty koputtamaan vaan soitettiin aina ensin. Siinä sai jännätä kuka vastaa, koska puhelin oli yhteinen. Myöhästymisistä ja yllättävistä esteistä ei voinut ilmoittaa, jos toinen oli ehtinyt jo lähteä kotoota

Miten soitit, kun ei ollut puhelinta? N-1961

Miksi alapeukkuja? Meille tuli puhelin, kun olin pitkälti yli 10 v. Siis joskus -73.

Vierailija kirjoitti:

Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.

Tää on ot, mutta aloitin vuoden kestävän aikuiskoulutuksen vuonna 2011. Ostin läppärin, ja luulin säästyväni pikkuläppärillä kaiken maailman muistiinpanovihkoilta. Siinä koulutuspaikassapa olikin kurssinvetäjällä (s. noin 1960, ehkä) pelko, että läppärillä "pelataan vaan", tms. Hassua, koska se on kumminkin tällä vuosikymmenellä ja olin 38-vuotias uudelleenkouluttautuja.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntynyt sukulaiseni tokaisi vuonna -91, pyytäessään rahaa farkkuihin ennen koulun alkua, että "ei sinne voi mennä ilman leviksiä!"

Täh? Itse en ole ikinä  omistanut leviksia ja olen hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.

Miksi niitä ei vielä viime vuosisadalla tarvittu?

Ap

Oletko sä oikeasti noin tyhmä?

Levikset sain vuonna 1987 mennessäni yläasteelle. Sitä aikaisemmin päällysvaatteeni olivat äitini tekemiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.

Tää on ot, mutta aloitin vuoden kestävän aikuiskoulutuksen vuonna 2011. Ostin läppärin, ja luulin säästyväni pikkuläppärillä kaiken maailman muistiinpanovihkoilta. Siinä koulutuspaikassapa olikin kurssinvetäjällä (s. noin 1960, ehkä) pelko, että läppärillä "pelataan vaan", tms. Hassua, koska se on kumminkin tällä vuosikymmenellä ja olin 38-vuotias uudelleenkouluttautuja.

Nykyään kouluissa jo yläkoululainen viimeistään tarvitsee läppärin. Ja älypuhelimessa on mm luokan tiedotus whatsapissa ja kännyä käytetään muutenkin tunneilla.

Vierailija kirjoitti:

Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.

Valitettavasti. Monelle nassikalle tekisi hyvää ottaa kirja käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.

Valitettavasti. Monelle nassikalle tekisi hyvää ottaa kirja käteen.

No meillä lukevat kyllä. Joka viikko käyvät kirjastossa ja koulussa tejevät lukudiplomit.

Siis että ennen nykypäivää ei muka ollut merkkivaatteita joita nuoret ruinasivat? Miten pahvi pitää olla että tuollaista väittää? Ja ennen älypuhelimia oli sitten ihan normikännykät joilla rehenneltiin, sitä ennen pelikonsolit, sitä ennen telkkarit, kasetit, vinyylilevyt... varmaan jo 500 vuotta sitten piti kilpailla raamatun kultauksilla tai peltolapioilla. Ei yhteiskunta ole mihinkään muuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.

Valitettavasti. Monelle nassikalle tekisi hyvää ottaa kirja käteen.

Ja ennen älypuhelimia taas vanhemmat olivat huolissaan lasten liiallisesta kirjojen lukemisesta kun on niin epäsosiaalista ja omituista touhua. 

Menit kavereiden ovikelloja kilkuttamaan tietämättä, onko kaveri kotona vai ei? Asuivatko ne kaverit siihen aikaan sitten kävely- tai pyöräilymatkan päässä vai miten se on mahdollista?

Jos lapsi ei ole kiinnostunut tekemään koneella muuta kuin pelaamaan pelejä tai katsomaan videoita, ei siinä tapauksessa omaa konetta tarvitsekaan. Mutta huushollissa on silti syytä olla kone ja ymmärtää suunilleen sen peruskäyttötoimintoja - on työelämä tässä muutaman vuosikymmenen sisällä sen verran muuttunut, ettei siellä ole kummoiset mahdollisuudet pärjätä, jos ei osaa esim. käyttää sähköpostia. Ulkonaleikkimistaidot ei siinä riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietokone ja älypuhelin tarvitaan ihan jo koulutyöhön.

Miksi niitä ei vielä viime vuosisadalla tarvittu?

Ap

Silloin opiskeltiin vanhaa tietoa vanhoista kirjoista. Nykypäivänä koulukirjat on muinaismuisto ja opiskellaan tietokoneilla ja älypuhelimilla netistä.

Olen keskiluokkaisesta perheestä, mutta kävin demari-henkisesti peruskoulun helsinkiläisessä vähävaraisen lähiön koulussa. Kun minulla oli esim. 12-vuotiaana Adidaksen isolla logolla koristettu college, niin työväenluokkaiset luokkakaverit pilkkasivat snobiksi.

Matkustelimme perheen kanssa Euroopassa kuukausikaupalla ja matkalla ostettiin joitakin merkkivaatteita, jos ne olivat selvästi halvempia kuin Suomessa.  Minä en kuitenkaan esim. uskaltanut pitää koreaa Adidaksen pusakkaani koulussa, koska olisin luultavasti saanut turpaani duunarikakaroilta. Tai ainakin joutunut silmätikuksi.

Toki koulun vanhemmilla koviksilla oli erittäin kalliit talvitakit, "laskettelutakit", kuten niitä silloin kutsuttiin. Erona vain oli, että minun vanhempani kävivät molemmat päivätöissä, kovikset taas olivat hankkineet takkinsa murtautumalla läheisen ostoskeskuksen isoon urheiluliikkeeseen.

Samoin kun mm. kerroin koulussa totuudenmukaisesti, että olin saanut (sisarusten kanssa yhteisen ) pingis-pöydän joululahjaksi, niin tätä pidettiin aivan ihmeellisenä asiana. Meillä oli tilavahko omakotitalo, johon pöytä mahtui. Myös talomme neliöt olivat luonnollisesti duunarikakaroiden kateellisen ihmettelyn kohteena.

Peruskouluni päättyi niin että olin ainoa poika meidän luokaltamme joka meni lukioon ja myöhemmin tiedekorkeakouluun.

Ap, toi on sosiaaliluokka- ja paikkakuntakysymys.

Mun systeri on vm -61 syntynyt ja perheessä oli puhelin ja tv. Perhe muutti kaupunkiin -67 ja systeri meni esikouluun. En tiedä soitteliko silloin kavereille, mutta ei meidän perheessä kytätty paikallispuheluiden määrää. Eikä ns ruutuaikaa.

Väritv tuli -77, tietokone joskus -81 ja videot -85. Kaapelitv -84 ja isä osti kaikki kanavat heti kun oli mahdollista. Ei meillä ollut niin puritaanista silloinkaan. Käytiin perheen kanssa pizzalla ja kiinalaisessa heti kun vaan oli ravintoloita. Ulkomailla! Äiti tykkäsi ostella vaatteita ja mummo vei aina kahvilaan/ravintolaan/jätskibaariin.

Terkuin 70-luvun lapsi