Lue keskustelun säännöt.
Kertoisitteko työnantajalle raskaudesta tässä tilanteessa?
25.08.2018 |
Minulla on määräaikainen työsopimus. Jatkosta keskustellaan muutaman kuukauden päästä, ja seuraavan sopimuksen tulisi olla vakituinen. Jatkokeskustelun aikoihin olen 4. kuulla raskaana. Olemme pieni organisaatio, helppo siis aina perustella asioita taloudellisesta näkökulmasta, vaikka tiedän kyllä, että rahatilanne organisaatiossa on tällä hetkellä erittäin hyvä.
Olen yleensä rehellinen ja rehti, ja tuntuisi oikealta sanoa raskaudesta jo hyvissä ajoin. Mutta toisaalta en haluaisi, että he alkaisivat etsimällä etsiä syitä, miksi eivät jatka sopimustani. Pelkään, että he potkaisivat minut pihalle taloudellisista syistä, mutta keksisivät jonkun laillisemman ja paremman kuuloisen verukkeen asialle. Työni olen aina tehnyt erinomaisesti enkä usko, että tilalleni löytyisi nopeasti yhtä hyvää tai parempaa tekijää.
Kannattaisko mun sanoa asiasta keskustelussa tai sitä ennen ollakseni rehellinen? Jos en sano raskaudesta ja jatko luvataan suullisesti, sopimusta ei silti varmasti allekirjoiteta heti, vaan vasta ensi vuoden puolella, kun raskaus jo varmasti näkyy. Jos en kerro raskaudesta, kannattaako mun pyytää, että voitaisko heti allekirjoittaa se sopimus? Mutta olis myöskin tosi noloa heti sen jälkeen paljastaa ns. vilunkipeli ja kertoa uutiset...
Kamppailen tässä rehellisyyden ja omien etujeni edelle laittamisen välillä :/ äitiysrahani olisi hieman parempi, jos saisin jatkosopimuksen. Mutten olen raskauden viimeiset 2kk työttömänä.
P.s. en ole edes aivan varma, haluanko oikeasti jatkaa kyseisessä työpaikassa pitkällä tähtäimellä. Pomot on sen verran kusipäitä välillä.
Mitä mieltä? Itse kallistun rehellisyyden puolelle - jos mua ei enää haluta pitää, niin niin sen sitten kuuluu olla. Mutta kaverini, joiden kanssa olen asiat jutellut, ovat sitä mieltä, ettei todellakaan kannata kertoa.
Kiitos jo etukäteen vinkeistänne :)
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajalta hölmö veto syrjiä työntekijää. Se on laitonta ja siinä voi tulla melkoinen imagohaitta, jos työntekijä vie asian oikeuteen.
Siinähän vie. Jos koeajalla syy luottamuspula niin jää oikeuskulut vielä maksettavaksi irtisanotulle. Näyttövastuu syrjintään on hänellä ja sitähän ei todista millään jos työnantaja ei ole hölmöillyt.
Työnantajan kohdalla syntyy syrjintäolettama, jos tämä päättää koeajalla raskaana olevan tai perhevapaalle jäävän työntekijän työsopimuksen. Silloin työnantajan on oikeudessa osoitettava, ettei raskaus/perhevapaa ole vaikuttanut ratkaisuun.
Tuskin menee noin. Suomessa on syytön kunnes toisin todistetaan. Milläs muuten sen osoitat. Ja raskaana oleviakin saa irtisanoa. Nordean lakimiehet kyllä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla ei raskaudesta kertominen vaikuttanut mitenkään vastaavassa tilanteessa, sain paikan. Sama juttu ystävälläni. Nyt itse esimiesasemassa olen kohdannut tilanteen kaksi kertaa. Toisessa räätälöin juuri kyseiselle henkilölle sopivan työpaikan, kun hän sitten kertoi että onkin raskaana. Hetken mietin, että mistä ihmeestä saan yhtä pätevän sijaisen hänelle mutta sekunttiakaan en miettinyt ettenkö olisi häntä olisi palkannut (siirtyi firman sisällä toisesta yksiköstä toiseen). Toisessa tapauksessa oli kyse määräaikaisen vakinaistamisesta, arvostin sitä että tässäkin tapauksessa henkilö kertoi tilanteesta heti ja vakinaistin hänet. Olisin saattanut tuntea hieman pettymystä jos hän olisi kertonut vasta myöhemmin, mutta vakituiseen paikkaan pääsee kunhan on pätevä tyyppi, raskaana tai ei.
Mutta olen samaamieltä siitä, että en käsitä naisia jotka hakeutuvat raskaana ollessaan määräaikaisiin projekteihin tai muitakaan tyyppejä, jotka jo hakiessaan tietävät etteivät voi sitoutua esim. kahden vuoden projektiin. Se ei pelkästään ole työnantajan resurssien tuhlaamista, vaan työkaverien ja asiakkaiden kun joutuvat uudelleen aloittamaan asiat uuden tyypin kanssa. Totta kai elämässä voi sattua mitä vaan, mutta jos tietää jo etukäteen että on käytettävissä vain 6 kk, niin miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajalta hölmö veto syrjiä työntekijää. Se on laitonta ja siinä voi tulla melkoinen imagohaitta, jos työntekijä vie asian oikeuteen.
Siinähän vie. Jos koeajalla syy luottamuspula niin jää oikeuskulut vielä maksettavaksi irtisanotulle. Näyttövastuu syrjintään on hänellä ja sitähän ei todista millään jos työnantaja ei ole hölmöillyt.
Työnantajan kohdalla syntyy syrjintäolettama, jos tämä päättää koeajalla raskaana olevan tai perhevapaalle jäävän työntekijän työsopimuksen. Silloin työnantajan on oikeudessa osoitettava, ettei raskaus/perhevapaa ole vaikuttanut ratkaisuun.
Koeajalla irtisanomiseen ei tarvita perusteluja. Eli ei tarvitse osoitella mitään syrjimättömyyksiä. Lisäksi perinteinen "luottamuspula" on semmonen et irtisanotulla pitäisi olla todella kovat faktanäytöt syrjinnästä ennen kuin oikeudessa voisi voittaa. Koeajalla irtisanottu siksi oikeuteen menisi. Eli voi irtisanoa turvallisesti vaikka raskaus tulisi ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla ei raskaudesta kertominen vaikuttanut mitenkään vastaavassa tilanteessa, sain paikan. Sama juttu ystävälläni. Nyt itse esimiesasemassa olen kohdannut tilanteen kaksi kertaa. Toisessa räätälöin juuri kyseiselle henkilölle sopivan työpaikan, kun hän sitten kertoi että onkin raskaana. Hetken mietin, että mistä ihmeestä saan yhtä pätevän sijaisen hänelle mutta sekunttiakaan en miettinyt ettenkö olisi häntä olisi palkannut (siirtyi firman sisällä toisesta yksiköstä toiseen). Toisessa tapauksessa oli kyse määräaikaisen vakinaistamisesta, arvostin sitä että tässäkin tapauksessa henkilö kertoi tilanteesta heti ja vakinaistin hänet. Olisin saattanut tuntea hieman pettymystä jos hän olisi kertonut vasta myöhemmin, mutta vakituiseen paikkaan pääsee kunhan on pätevä tyyppi, raskaana tai ei.
Mutta olen samaamieltä siitä, että en käsitä naisia jotka hakeutuvat raskaana ollessaan määräaikaisiin projekteihin tai muitakaan tyyppejä, jotka jo hakiessaan tietävät etteivät voi sitoutua esim. kahden vuoden projektiin. Se ei pelkästään ole työnantajan resurssien tuhlaamista, vaan työkaverien ja asiakkaiden kun joutuvat uudelleen aloittamaan asiat uuden tyypin kanssa. Totta kai elämässä voi sattua mitä vaan, mutta jos tietää jo etukäteen että on käytettävissä vain 6 kk, niin miksi?
Niin, samaa mieltä. Reilu peli kannattaa. Itseä pitää toki ajatella..niinkuin muitakin, jopa työnantajaa. Varsinkin jos siellä aikoo vakituisena myöhemmin toimia. Tässä reilusti toiminut esimies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oot ilmeisesti tainnut just plussata raskaustestin, kun kerrot, että jatkokeskustelu käydään 'muutaman kuukauden kuluttua' ja olisit silloin 4. kuukautta raskaana. Toivon, että raskaus jatkuu hyvin ja onnellisesti, mutta on myös hyvin mahdollista, että näin alkuvaiheessa menee kesken. Silloin sulla ei ole mitään ongelmaa jatkokeskustelussa. Jos nyt juuri plussattuasi menet kertomaan raskaudesta, niin eipä kuulosta viisaalta.
Kiitos viestiltäsi:) juuri näin on, mutta mietin jo etukäteen, miten valmistaudun jatkokeskusteluun. Aivan aikaisintaan siellä kertoisin. Mikäli siis niin onnellisesti käy, että vauva pysyy matkassa. Kerran jo meni kesken hyvin varhaisessa vaiheessa :( pahinta olisi tietysti, ettei tulisi vauvaa ja työpaikkakin menisi. Mutta toivotaan parasta :)
Ap
Tuolla yhdessä viestissä muistutettiin siitä, että lain mukaan raskaudesta ei tarvitse kertoa työnantajalle ennen kuin 2 kk ennen. Sinun ei siis tarvitse kertoa edes siinä jatkokeskustelussakaan, jos raskaus on jatkunut siihen asti. Sitäpaitsi, raskaus voi mennä kesken vielä senkin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohimennen vain kerron, että mulla oli kerran todella rasittava työkaveri.
Hän sanoi eräänä päivänä, että en tuu huomenna töihin kun mulle tehdään abortti.
Öh kiitos vaan, en olisi välittänyt tietää tuota yksityistä asiaa.
Omasta puolestani olisi ollut huomattavasti mukavampaa,
mikäli hän olisi antanut raskauden jatkua ja jäänyt aikanaan äitiyslomalle,
että olisin saanut edes vähän hengähtää.
Hän ei edes tehnyt 100% vaan oli töissä vain 6 tuntia päivässä, ja tietysti aloitti myöhemmin.
Olisi edes lähtenyt aikaisemmin päivällä.
Ketään muuta ei tietenkään voinut kahden tunnin takia avukseni ottaa.
Raskaimmat aamutunnit 8-10 mun oli tehtävä yksin, ja hän sitten ilmestyi vasta kymmenen aikoihin pirtsykkänä paikalle ja tavallisesti sanoi heti aluksi jotain ilkeää ja arvostelevaa.
Onneksi mulla oli siinä vaiheessa haussa toinen työpaikka, jonne sitten pääsinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on täysin absurdia, että jotkut edes harkitsevat kertovansa raskaudesta. Asia on yksiselitteinen: raskaus ei saa vaikuttaa palkkaamiseen eikä se kuulu asiaan pätkääkään, eikä siitä kertominen ole mitään epärehellisyyttä. Ja sitten vielä jotkut miettivät, pitäisikö heidän oma-aloitteisesti altistaa itsensä syrjinnälle 🙄
Eikä todellakaan tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos ei kerro, lainsäädäntö on tehty nimenomaan suojaamaan sinua tällaisessa tilanteessa.
Minä tiedän muutamia henkilöitä, jotka ovat kertoneet raskaudesta juuri sen takia, että olisivat voineet vedota syrjintään raskauden takia, jos heitä ei olisikaan valittu työhön.
Vierailija kirjoitti:
Onhan laki, joka määrää kertomisen viimeisen ajankohdan, mutta monikin työpaikka hyötyy siitä, että kerrotaan ajoissa.
Minä toimisin oman omantuntoni mukaan, mikä tuntuu oikealta.
Jos teillä käytössä luottamusmies, juttele hänen kanssaan.
On myös olemassa sellainen epämääräinen asia kuin reiluus muita kohtaa. Vaikka toimittaisiin sääntöjen ja lakien mukaan, elämässä on muutakin.
Olisi helpompi sanoa jotakin, jos tietäisin, mitä työtä teet. Ja vaikuttaisiko se mihinkään, jos kerrot raskaudestasi, kun se näkyy ja ehkä kuitenkin saisit vakituisen paikan. (ennen kertomista)
Avaa tilannettasi vähän enemmän.
Voiko ap olettaa, että reiluus toteutuu myös hänen suuntaansa? On olemassa ihmisiä, joiden kanssa voi toimia liberaalimmin, sitten niitä, kenen kanssa toimitaan säädösten mukaan. Esim. pomo/alainen suhde on sellainen, jossa on järkevää mennä pykälien mukaan ihan valta-asetelman perusteella. Kaikki muu aiheuttaa turhaa tulkinnanvaraisuutta ja epäselvyyttä ja on naiivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajalta hölmö veto syrjiä työntekijää. Se on laitonta ja siinä voi tulla melkoinen imagohaitta, jos työntekijä vie asian oikeuteen.
Siinähän vie. Jos koeajalla syy luottamuspula niin jää oikeuskulut vielä maksettavaksi irtisanotulle. Näyttövastuu syrjintään on hänellä ja sitähän ei todista millään jos työnantaja ei ole hölmöillyt.
Työnantajan kohdalla syntyy syrjintäolettama, jos tämä päättää koeajalla raskaana olevan tai perhevapaalle jäävän työntekijän työsopimuksen. Silloin työnantajan on oikeudessa osoitettava, ettei raskaus/perhevapaa ole vaikuttanut ratkaisuun.
Koeajalla irtisanomiseen ei tarvita perusteluja. Eli ei tarvitse osoitella mitään syrjimättömyyksiä. Lisäksi perinteinen "luottamuspula" on semmonen et irtisanotulla pitäisi olla todella kovat faktanäytöt syrjinnästä ennen kuin oikeudessa voisi voittaa. Koeajalla irtisanottu siksi oikeuteen menisi. Eli voi irtisanoa turvallisesti vaikka raskaus tulisi ilmi.
Olet väärässä. Koeajallakaan ei saa irtisanoa syrjivin perustein ja perhevapaatapauksissa työnantajan on osoitettava, ettei työsuhteen purkaminen johtunut epäasiallisesta tai syrjivästä syystä. Työnantajalla on silloin todistustaakka, ei työntekijällä. Työntekijä on oikeudessa vahvoilla.
MikaK kirjoitti:
Kaverini kaveri ei kertonut vaan valehteli mutta asia tuli myöhemmin ilmi. Sai potkut luottamuspulan takia koeajan viimeisellä.viikolla. Et rehellisyys voi kannattaa.
Hirvee vääntö :D
Olisko kyse kuitenkin siitä, että VALEHTELI ei siitä, että jätti kertomatta.
Voihan se kertomatta jättäminenkin aiheuttaa luottamuspulaa, mutta jos on valehdellut niin asia on eri.
Vertaa:
Kukaan ei kysy oletko raskaana, sinä et kerro, ei ongelmaa.
Työnantaja kysyy "oletko raskaana" olet mutta vastaat ei. Valehtelet.
Ei se raskaana olo saisi silti vaikuttaa työsuhteeseen, mutta valehtelu taas voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan laki, joka määrää kertomisen viimeisen ajankohdan, mutta monikin työpaikka hyötyy siitä, että kerrotaan ajoissa.
Minä toimisin oman omantuntoni mukaan, mikä tuntuu oikealta.
Jos teillä käytössä luottamusmies, juttele hänen kanssaan.
On myös olemassa sellainen epämääräinen asia kuin reiluus muita kohtaa. Vaikka toimittaisiin sääntöjen ja lakien mukaan, elämässä on muutakin.
Olisi helpompi sanoa jotakin, jos tietäisin, mitä työtä teet. Ja vaikuttaisiko se mihinkään, jos kerrot raskaudestasi, kun se näkyy ja ehkä kuitenkin saisit vakituisen paikan. (ennen kertomista)
Avaa tilannettasi vähän enemmän.
Voiko ap olettaa, että reiluus toteutuu myös hänen suuntaansa? On olemassa ihmisiä, joiden kanssa voi toimia liberaalimmin, sitten niitä, kenen kanssa toimitaan säädösten mukaan. Esim. pomo/alainen suhde on sellainen, jossa on järkevää mennä pykälien mukaan ihan valta-asetelman perusteella. Kaikki muu aiheuttaa turhaa tulkinnanvaraisuutta ja epäselvyyttä ja on naiivia.
Ihan totta. Olisikin kiva tietää, mitä työtä hän tekee. Ei voi olettaa, että reiluuteen vastataan reiluudella, mutta uskon, että ihmisen kannattaa uskoa itseänsä ja toimia sen mukaan. Hänhän itse arveli kertovansa. Nämähän kaikki ovat vain vieraiden ihmisten näkökulmia, joista hän itse ehkä saa uusia näkökulmia.
Tiedän työpaikkoja, joissa kannattaa (ehkä kertoa). On myös työnantajia, jotka katsovat kokonaistilannetta. Hyvä työntekijä on hyvä myös palattuaan hoitovapaalta, yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan laki, joka määrää kertomisen viimeisen ajankohdan, mutta monikin työpaikka hyötyy siitä, että kerrotaan ajoissa.
Minä toimisin oman omantuntoni mukaan, mikä tuntuu oikealta.
Jos teillä käytössä luottamusmies, juttele hänen kanssaan.
On myös olemassa sellainen epämääräinen asia kuin reiluus muita kohtaa. Vaikka toimittaisiin sääntöjen ja lakien mukaan, elämässä on muutakin.
Olisi helpompi sanoa jotakin, jos tietäisin, mitä työtä teet. Ja vaikuttaisiko se mihinkään, jos kerrot raskaudestasi, kun se näkyy ja ehkä kuitenkin saisit vakituisen paikan. (ennen kertomista)
Avaa tilannettasi vähän enemmän.
Ei ole luottamusmiestä, ikävä kyllä. Ja työni on ns. siisti toimistotyö, asiantuntijatyö. Teen kaikki työt tietokoneella, voin työskennellä myös etänä. Eli ei mitään raskasta ruumiillista työtä.
Tässä kamppailenkin omatuntoni kanssa, kun tuntuisi reilulta kertoa ja pelata avoimin kortein, mutta toisaalta tuntuu väärältä olla rehti ihmisille, jotka erittäin todennäköisesti pitävät vain omia puoliaan. Näiden vastausten innoittamana tuntuu nyt, etten ehkä kerrokaan ennen kuin se on myös minun kannaltani järkevää. Vaikka se hieman pahalta tuntuukin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan laki, joka määrää kertomisen viimeisen ajankohdan, mutta monikin työpaikka hyötyy siitä, että kerrotaan ajoissa.
Minä toimisin oman omantuntoni mukaan, mikä tuntuu oikealta.
Jos teillä käytössä luottamusmies, juttele hänen kanssaan.
On myös olemassa sellainen epämääräinen asia kuin reiluus muita kohtaa. Vaikka toimittaisiin sääntöjen ja lakien mukaan, elämässä on muutakin.
Olisi helpompi sanoa jotakin, jos tietäisin, mitä työtä teet. Ja vaikuttaisiko se mihinkään, jos kerrot raskaudestasi, kun se näkyy ja ehkä kuitenkin saisit vakituisen paikan. (ennen kertomista)
Avaa tilannettasi vähän enemmän.
Voiko ap olettaa, että reiluus toteutuu myös hänen suuntaansa? On olemassa ihmisiä, joiden kanssa voi toimia liberaalimmin, sitten niitä, kenen kanssa toimitaan säädösten mukaan. Esim. pomo/alainen suhde on sellainen, jossa on järkevää mennä pykälien mukaan ihan valta-asetelman perusteella. Kaikki muu aiheuttaa turhaa tulkinnanvaraisuutta ja epäselvyyttä ja on naiivia.
Kiitos. Hyvä pointti. En tosiaan voi odottaa kovin reilua kohtelua, joten kannattaako munkaan sitten kovin reilu olla :D
Kertominen tuntuisi oikealta, mutta siinä ei varmaan kovasti olisi järkeä, kun joutuisin siitä erittäin todennäköisesti kärsimään.
Vaikea tilanne, ihanaa lukea erilaisia pohdintojanne :)
Ap
Mitä mieltä puolisosi on? Tietysti tunnet työpaikkasi parhaiten ja sen tavat toimia. Ja tiedät, onko töitä hyvin muualla vai onko tämä vakituisuus sinulle tärkeä juttu. Toisaalta sanoit, ettet edes ole varma, haluatko sitä.
No, ei kai sitä just tänään tarvitse päättää.
Itsestäni sanon vain, että olen itseäni kuunnellut, vaikka neuvoja on sadellut sieltä ja täältä kysymättäkin. Ja se on kannattanut pidemmän päälle.
Toki muiden näkökulmia kannattaa kuunnella.
Onnea vai asiaan ja raskaudelle!
Älä kerro vielä, mutta älä varsinaisesti salailekaan. Et vain tule maininneeksi asiasta, jos se ei missään yhteydessä tule esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse työnantaja ja arvostan rehellisyyttä.
Meillä työntekijä oli samassa tilanteessa ja kertoi. En antanut hänelle sitä työtä mitä aluksi suunnittelin vaan toisen ja kerroin että hänellä on paikka firmassamme jos haluaa palata.
Olet toiminut laittomasti.
Jaahas, kerro ihmeessä miten?
Olet syrjinyt työntekijää raskauden vuoksi.
No en ole.
Kirjoitit, että et antanut työntekijälle sitä työtä mitä aluksi suunnittelit. Jos päätöksesi johtui työntekijän raskaudesta, kyseessä on syrjintä.
Haluaisin nähdä sen oikeusasteen missä menee läpi syrjintäayyte sillä perusteella ettei työntekijää ole palkattu vaikkapa projektiin josta valtaosa tapahtuu hakijan äitiysloman aikana. Jos Mä haen vaikkapa sesonkityöntekijää ensi joululle niin syrjinkö hakijaa jos sanon hänelle että hän voi tulla kesällä töihin mutta valitettavasti en voi palkata jouluksi ihmistä joka on silloin äitiyslomalla?
Kertoisin.
Joka tapauksessa paljastuu, ettet kertonut. Olkoon laki millainen tahansa, mutta rehellisyydellä päästään pidemmälle kuin epärehellisyydellä.
Olisin rehellinen. Olisi ikävä jatkaa ko. firmassa valehtelun tai salaamisen jälkeen. Enkä kunnioittaisi itseäni jos saisin jatkon kieroilemalla.
Olen ollut samassa tilanteessa eikä tullut mieleenkään kertoa. En kertoisi missään tapauksessa. Olin 11kk poissa töistä ja sen jälkeen 12v samassa firmassa. En edelleenkään koe huonoa omatuntoa asiasta.