Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette, voiko vanhat appivanhemmat hoitaa lasta?
22.08.2018 |
Saimme esikoisen talvella, vauva on nyt 6 kk ikäinen, ja mieheni ja miehen vanhemmat haluaisi, että vauva menisi välillä miehen vanhemmille hoitoon. Mieheni äiti ja isä ovat kuitenkin jo 70-vuotiaita (mies itse 44), molemmat jääneet eläkkeelle jo kahdeksan vuotta sitten. Ovat silti ikäisekseen kai ihan hyväkuntoisia kun asuvat kotona, ajavat autoa, eivät tarvitse apua missään sellaisessa missä vanhukset nyt yleensä ja ovat periaatteessa terveitäkin mitä nyt kulumaa jaloissa ja selässä ja muuta "pientä". Mutta minun mielestä he ovat kuitenkin liian vanhoja hoitamaan vauvaa, jos olen paikalla niin saa tietenkin olla vauvan kanssa miten paljon vain haluaa, mutta en uskalla jättää vauvaa heille yhtään hoitoon yksin. Mies ei ymmärrä minua tässä, luulen, että mies ei oikein käsitä kuinka vanhoja hänen vanhemmat oikeasti jo on (luulee että pystyvät kaikkeen samaan mihin viisikymppisetkin...). Mitä mieltä arvon palstaraati? Uskaltaisitteko te jättää vauvan 70-kymppisille hoitoon?
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 74-vuotias äiti on muuten mestari nukuttamaan vauvat ja vilkkaat taaperot. (Nyt ei siis ole kyse mistään erityislapsista tai jollain muulla tavalla erityisen spesiaaleista lapsista.) En tiedä, mikä siinä on, mutta keinutuoli ja tuutulaulu tainnuttavat kakaran kuin kakaran. Ollaan kokeiltu, eikä onnistu keneltä vaan, vaikka tekisi täsmälleen samalla tavalla, joten mun äitillä on tässä joku erityinen lahjakkuus ja taito.
Joillain on. Mun äitini on samanlainen... oli perhepäivähoitaja ennen ja sai aina hoitoonsa ne "vaikeimmaksi" koetut lapset, joiden kanssa muut ei saaneet arkea toimimaan. Joku ihmeellinen taito se on.
Se on ääni - rauhallinen, matala ääni. Olen käynyt hoitamassa lapsia, kun vanhemmat ovat olleet väsyneitä ja olen huomannut, että kun otan lapset kainaloon ja kiedon viltin ympärille ja alan kertomaan satua esim. "kolme karhua", niin hiljaisuus laskeutuu heti. Ja kun satu on kerrottu ja vastattu lasten kysymyksiin, niin siirrytään sänkyyn ja alan laulamaan tuu, tuu, tupakkirulla... tai muita tuutulauluja. Laulan monotoonisella, rauhallisella äänellä monta kertaa peräkkäin ja lapset nukahtavat siihen.
Kuulostat lapsettomalta siskoltani joka kuvittelee että hän on niiiiiin paljon pätevämpi kuin minä, jolle ”lapset kiukuttelee”. Ei tajua että niin ne lapset toimii. Kiukuttelee sille läheisimmälle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaat ap, että he eivät tiedä miten vauvan peppu pestään? Hehän ovat kasvattaneet lapsia.
Vai pelkäät että vauva putoaa tai jotain? Ovatko he jotenkin erityisen hauraita vai mitä?
Vauva on heille kalleinta maailmassa, tottahan he tekevät kaikkensa vauvan turvallisuuden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Karmivan vihamielinen ketju, ap parka.
Itseään ap ketjun aloitti asenteellisesti ja vihamielisesti. Pään silittelyäkö hän silti odotti?
Omalla lapselleni on 70- vuotias pappa enkä ikinä jättäisi vauvaa yksin hänen kanssaan. Vaikka hän onkin yksin kasvattanut mieheni aivan vauvasta asti ja tietää miten vauvojen kanssa olla, niin on silti aivan jäljessä maailman menosta. Sinällään on kyllä fyysisesti ihan hyvässä kunnossa eikä järjestämään mitään vikaa, mutta ei esimerkiksi tiedä, mitä eroa on juustonaksuilla ja maissinaksuilla tai ei käsitä miten päin vaippa puetaan tai ei ymmärrä miksei voi syöttää omalta lautaselta samalla lusikalla tai ole yleensäkään niin skarppi huomaamaan vaaroja, joita juuri liikkumaan oppinut voi löytää.
Minä en luottaisi alle 4-vuotiasta ainakaan hoitoon noin vanhalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi. Enkä ole antanutkaan kuin pakon edessä.
Tuon ikäisillä (olivat kuinka nuorekkaita tahansa) on huomiokyky ja reaktiokyky jo huomattavasti alentuneet. Eivät pysty toimimaan nopeasti. Koordinaatio hukassa useilla. Ja eivät välttämättä ymmärrä että lapsi voi kierähtää alas sohvalta. Toimivat ehkä siten kuin 50 vuotta sitten ohjeistettiin lapsia hoitamaan, pullo suuhun ja vauva sänkyyn. Kyllä se siellä pärjää. Pahimmassa tapauksessa tukehtuu.
Mä olen joutunut jättämään lapset appivanhemmilleni joitakin kertoja, ja JOKA kerta on jotakin sattunut. Anoppi ei esim. ymmärtänyt, että juuri kiipeämään oppinut 1-vuotias ei osaa tulla terassin tuolilta itse hallitusti alas, vaan rysähtää sieltä pää edellä kivilaatoitukselle. "Oho, en mä ajatellut että se nyt aikoisi pudota". Niinpä. Ja vastaavia vaikka kuinka paljon. Päästävät autotielle "eihän se nyt auton alle jää, näkeehän se ne autot".
Rannalla jäivät hetkeksi lapsia vahtimaan (kun olimme 20 metrin päässä) ja jo päästivät pienen niin syvälle että upposi sinne. Onneksi mies ehti perään pelastamaan. Nuo eivät sormeaan liikauttaneet.Ei aivot enää toimi täysillä käytännön asioissa. Uskottava se on.
Jos aivot eivät enää toimi 70-vuotiailla, niin miten on sitten on mahdollista, että monen valtion päämies on yli 70v. Samoin huippulääkärit, kirurgit jne.
Tuossa huolettomuudessa on varmaan enemmän kyse vanhanaikaisesta lapsenkasvatusasenteesta kuin aivojen toiminnasta. Silloin kun 70-vuotiailla oli pieniä lapsia, niin ei niiden lasten perässä varmaankaan juostu, vaan siihen aikaan tehtiin töitä ja lapset kulkivat omia polkujaan siinä sivussa. Lapsikuolleisuus oli myös yleisempää, joten ei se mikään hyvä tyyli ollut.
Tuskin voi sanoa ihan suorilta, että sopiiko aloittajan 70-vuotiaat appivanhemmat hoitajiksi. Riippuu appivanhemmista. Voi olla että sopii, voi olla että ei. Ei meillä ole mitään kristallipalloa, josta näkisimme heidän kunnon, asenteet ja hoksottimien vilkkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 74-vuotias äiti on muuten mestari nukuttamaan vauvat ja vilkkaat taaperot. (Nyt ei siis ole kyse mistään erityislapsista tai jollain muulla tavalla erityisen spesiaaleista lapsista.) En tiedä, mikä siinä on, mutta keinutuoli ja tuutulaulu tainnuttavat kakaran kuin kakaran. Ollaan kokeiltu, eikä onnistu keneltä vaan, vaikka tekisi täsmälleen samalla tavalla, joten mun äitillä on tässä joku erityinen lahjakkuus ja taito.
Joillain on. Mun äitini on samanlainen... oli perhepäivähoitaja ennen ja sai aina hoitoonsa ne "vaikeimmaksi" koetut lapset, joiden kanssa muut ei saaneet arkea toimimaan. Joku ihmeellinen taito se on.
Se on ääni - rauhallinen, matala ääni. Olen käynyt hoitamassa lapsia, kun vanhemmat ovat olleet väsyneitä ja olen huomannut, että kun otan lapset kainaloon ja kiedon viltin ympärille ja alan kertomaan satua esim. "kolme karhua", niin hiljaisuus laskeutuu heti. Ja kun satu on kerrottu ja vastattu lasten kysymyksiin, niin siirrytään sänkyyn ja alan laulamaan tuu, tuu, tupakkirulla... tai muita tuutulauluja. Laulan monotoonisella, rauhallisella äänellä monta kertaa peräkkäin ja lapset nukahtavat siihen.
Voi jösses, minun (lapseton 35v, korkea ääni) siskontytöt (2 ja 4v) nukahtavat aina luonani kuin unelma. Mutta kyllä tiedän tasan tarkkaan mitä tapahtuu, kun menevät kotiin: heihin asettuu pieni ja voimakas olio nimeltään uhma. Ja se uhma kun tulee kaikista eniten niitä omia vanhempia kohtaan.
Ihan totta, minun kanssa he nukahtavat kun vaan sanon, että nyt nukutaan. Äitinsä saa taistella heidän kanssaan tunnin. Olenko nyt jotenkin taiaomaisen lahjakas lasten kanssa? En, minä vain omaan taikavoiman nimeltään en-ole-heidän-äiti.
Jotenkin tämä ketju on ihan tavattoman omituinen. Puoletkaan eivät ole edes lukeneet ap:n viestejä. Osan logiikka on aivan jäätävää: koska appikset on olleet vanhempia kauemmin niin he kyllä osaavat paremmin kuin ap. Anteeksi mitäh? Pitäisiköhän mun siskoni viedä sitten lapsensa hoitoon meidän alkoholisti-pahoinpitelijä vanhemmille minun sijaan? Ovat omasta mielestään kyllä aivan erinomaisia. Vanhin veljemmekin pitää heitä hyvinä vanhempina.
Miksi ylipäätään pitäisi viedä oma vauva hoitoon, jos ei halua? Isovanhemmalt ei pysty mitenkään muuten luomaan suhdetta? Mitä ihmettä sellaisilla isovanhemmilla tekee, joilla ei kiinnosta omat lapsenlapset ellei heitä saa tavata ilman vanhempien seuraa? Jos mulla ois lapsia, niin pitäisin outona ja huolestuttava, että jonkun on aivan pakko saada olla mun lasten kanssa ilman mua. Mitä sellaista pitää saada tehdä sen vauvan kanssa, ettei vauvan omat vanhemmat voi olla läsnä?
Mikä kontrollifriikki olet? Lapsella ja isovanhemmalla voi olla ihan omat keskinäiset höpönöpöjutut, kun heille annetaan siihen mahdollisuus.
Jos vanhempi on paikalla, hänen auktoriteettinsa vaikuttaa kaikkiin. Isovanhempi voi jännittää, toimiiko oikein. Lapsi voi haluta miellyttää vanhempaa ja arvailla mitä tämä haluaa.
Mitä vahingollista kuvittelet että he keskenään tekevät? Kumminkin tiskaavat, maalaavat vesiväreillä, tekevät sohvapöydästä majan, nukkuvat samassa sängyssä ja toinen keksii iltasatuja, tai kertoo millaista maailma oli kun hän oli pieni tyttö. Miten se on pois äidiltä, joka pääsee vaikka jumppaan, tai tyttökaverien saunailtaan, tai koko illan kahden oman miehen kanssa.
Lukeekohan palstaa koskaan kukaan koomikko. Moneen hyvää stand up vitsiin tästäkin ketjusta löytyisi aineksia. Jos ei ihan viihdyttävää lukemista silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapselleni on 70- vuotias pappa enkä ikinä jättäisi vauvaa yksin hänen kanssaan. Vaikka hän onkin yksin kasvattanut mieheni aivan vauvasta asti ja tietää miten vauvojen kanssa olla, niin on silti aivan jäljessä maailman menosta. Sinällään on kyllä fyysisesti ihan hyvässä kunnossa eikä järjestämään mitään vikaa, mutta ei esimerkiksi tiedä, mitä eroa on juustonaksuilla ja maissinaksuilla tai ei käsitä miten päin vaippa puetaan tai ei ymmärrä miksei voi syöttää omalta lautaselta samalla lusikalla tai ole yleensäkään niin skarppi huomaamaan vaaroja, joita juuri liikkumaan oppinut voi löytää.
Minä en luottaisi alle 4-vuotiasta ainakaan hoitoon noin vanhalla.
Anna sitten selvät ohjeet. Vie mukana lapsen ruuat, jos hän menee rikki parista juustonaksusta. Sano että nostat huonekasvin kaapin päälle. Jos ei ole dementikko, ymmärtää kyllä kun näytät, että vaipassa kuva tulee eteen. Ja terotat, että koskaan ei mitään omasta suusta lapsen suuhun, koska hammaskaries siirtyy. Anna olla tunti tai pari, vie leluja mukana ja pari dvd:tä, joita voivat katsoa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi minun 5 kk vauvalla on muutama erikoisjuttu, joka pitää tietää, jotta hänen kanssa pärjää. Hän rauhoittuu vain tietyssä asennossa sylissä, riippumatta kenen syli se on. Bodyt ja paidat pitää pukea tietyllä tavalla, muuten hän hermostuu (ahdistuu?). Vaikka joku olisi ollut hyvä oman vauvansa kanssa, niin ei se tarkoita, että olisi hyvä kaikkien vauvojen kanssa, jos ei niiden tapoja ja tarpeita tunne.
Erityislapset ovat tietysti oma lukunsa. Asperger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun yli 8-kymppinen isoäitini hoitaisi mielellään 1-vuotiasta lastani, mutta myöntää itsekin että on jo sen verran raihnainen ettei jaksa. 10 vuotta sitten olisi kyllä ollut täysin kykenevä.
Pelkkä ikä ei ole este lapsen hoidolle, varsinkaan 6kk vanhan perusterveen vauvan hoitaminen ei ole erityisen haasteellista. Kyllä kai appivanhempasi ovat pitäneet vauvaa sylissä, vaipanvaihto yms. perushoito palautuu varmasti mieleen kun sitä vauvan vanhempien ohjaamana pari kertaa tekee.
Vauvaa ei ole pakko pitkäksi aikaa jättää "hoitoon". Jätä vaikka tunniksi, kun nukkuu ja käytä itse lenkillä. Samalla näet, miten homma sujuu. Pienessä ajassa ei vielä ole tarvis vaippojakaan vaihdella.
Anna lapsen kevyesti vähitellen solmia suhteet isovanhempiinsa, ne ovat hänelle kasvussaan tärkeä henkinen voimavara. Ja isovanhemmat saavat rakastaa häntä ja olla ylpeitä lapsenlapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 74-vuotias äiti on muuten mestari nukuttamaan vauvat ja vilkkaat taaperot. (Nyt ei siis ole kyse mistään erityislapsista tai jollain muulla tavalla erityisen spesiaaleista lapsista.) En tiedä, mikä siinä on, mutta keinutuoli ja tuutulaulu tainnuttavat kakaran kuin kakaran. Ollaan kokeiltu, eikä onnistu keneltä vaan, vaikka tekisi täsmälleen samalla tavalla, joten mun äitillä on tässä joku erityinen lahjakkuus ja taito.
Joillain on. Mun äitini on samanlainen... oli perhepäivähoitaja ennen ja sai aina hoitoonsa ne "vaikeimmaksi" koetut lapset, joiden kanssa muut ei saaneet arkea toimimaan. Joku ihmeellinen taito se on.
Se on ääni - rauhallinen, matala ääni. Olen käynyt hoitamassa lapsia, kun vanhemmat ovat olleet väsyneitä ja olen huomannut, että kun otan lapset kainaloon ja kiedon viltin ympärille ja alan kertomaan satua esim. "kolme karhua", niin hiljaisuus laskeutuu heti. Ja kun satu on kerrottu ja vastattu lasten kysymyksiin, niin siirrytään sänkyyn ja alan laulamaan tuu, tuu, tupakkirulla... tai muita tuutulauluja. Laulan monotoonisella, rauhallisella äänellä monta kertaa peräkkäin ja lapset nukahtavat siihen.
Voi jösses, minun (lapseton 35v, korkea ääni) siskontytöt (2 ja 4v) nukahtavat aina luonani kuin unelma. Mutta kyllä tiedän tasan tarkkaan mitä tapahtuu, kun menevät kotiin: heihin asettuu pieni ja voimakas olio nimeltään uhma. Ja se uhma kun tulee kaikista eniten niitä omia vanhempia kohtaan.
Ihan totta, minun kanssa he nukahtavat kun vaan sanon, että nyt nukutaan. Äitinsä saa taistella heidän kanssaan tunnin. Olenko nyt jotenkin taiaomaisen lahjakas lasten kanssa? En, minä vain omaan taikavoiman nimeltään en-ole-heidän-äiti.
Jotenkin tämä ketju on ihan tavattoman omituinen. Puoletkaan eivät ole edes lukeneet ap:n viestejä. Osan logiikka on aivan jäätävää: koska appikset on olleet vanhempia kauemmin niin he kyllä osaavat paremmin kuin ap. Anteeksi mitäh? Pitäisiköhän mun siskoni viedä sitten lapsensa hoitoon meidän alkoholisti-pahoinpitelijä vanhemmille minun sijaan? Ovat omasta mielestään kyllä aivan erinomaisia. Vanhin veljemmekin pitää heitä hyvinä vanhempina.
Miksi ylipäätään pitäisi viedä oma vauva hoitoon, jos ei halua? Isovanhemmalt ei pysty mitenkään muuten luomaan suhdetta? Mitä ihmettä sellaisilla isovanhemmilla tekee, joilla ei kiinnosta omat lapsenlapset ellei heitä saa tavata ilman vanhempien seuraa? Jos mulla ois lapsia, niin pitäisin outona ja huolestuttava, että jonkun on aivan pakko saada olla mun lasten kanssa ilman mua. Mitä sellaista pitää saada tehdä sen vauvan kanssa, ettei vauvan omat vanhemmat voi olla läsnä?
Mikä kontrollifriikki olet? Lapsella ja isovanhemmalla voi olla ihan omat keskinäiset höpönöpöjutut, kun heille annetaan siihen mahdollisuus.
Jos vanhempi on paikalla, hänen auktoriteettinsa vaikuttaa kaikkiin. Isovanhempi voi jännittää, toimiiko oikein. Lapsi voi haluta miellyttää vanhempaa ja arvailla mitä tämä haluaa.Mitä vahingollista kuvittelet että he keskenään tekevät? Kumminkin tiskaavat, maalaavat vesiväreillä, tekevät sohvapöydästä majan, nukkuvat samassa sängyssä ja toinen keksii iltasatuja, tai kertoo millaista maailma oli kun hän oli pieni tyttö. Miten se on pois äidiltä, joka pääsee vaikka jumppaan, tai tyttökaverien saunailtaan, tai koko illan kahden oman miehen kanssa.
Ei mulla ole lapsia. Totean vain, että itse kokisin outona, jos jollain olisi kovin suuri tarve viettää minun vauvaikäisen lapsen kanssa aikaa nimenomaan niin, ettei vanhemmat ole läsnä. Niin suuri tarve, että se menisi minun toiveideni ohi.
Tietääkseni vauvoilla ja isovanhemmilla ei ole vielä "omia juttuja"? Jos isovanhempaa jännittää vauvan kanssa oli, kun äiti on paikalla, niin se on voi voi. Sitten pitää vain sietää se oma jännitys, jos sitä ei voi ylittää itse. Ratkaisu siihen ei ole äidin vastentahtoinen siirtyminen muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapselleni on 70- vuotias pappa enkä ikinä jättäisi vauvaa yksin hänen kanssaan. Vaikka hän onkin yksin kasvattanut mieheni aivan vauvasta asti ja tietää miten vauvojen kanssa olla, niin on silti aivan jäljessä maailman menosta. Sinällään on kyllä fyysisesti ihan hyvässä kunnossa eikä järjestämään mitään vikaa, mutta ei esimerkiksi tiedä, mitä eroa on juustonaksuilla ja maissinaksuilla tai ei käsitä miten päin vaippa puetaan tai ei ymmärrä miksei voi syöttää omalta lautaselta samalla lusikalla tai ole yleensäkään niin skarppi huomaamaan vaaroja, joita juuri liikkumaan oppinut voi löytää.
Minä en luottaisi alle 4-vuotiasta ainakaan hoitoon noin vanhalla.Anna sitten selvät ohjeet. Vie mukana lapsen ruuat, jos hän menee rikki parista juustonaksusta. Sano että nostat huonekasvin kaapin päälle. Jos ei ole dementikko, ymmärtää kyllä kun näytät, että vaipassa kuva tulee eteen. Ja terotat, että koskaan ei mitään omasta suusta lapsen suuhun, koska hammaskaries siirtyy. Anna olla tunti tai pari, vie leluja mukana ja pari dvd:tä, joita voivat katsoa yhdessä.
En ole se jota lainasit, mutta miksi ihmeessä pitäisi jos ei halua? Koska pappa haluaa? Koska suhde ei millään mitenkään voi muuten kehittyä?
Miksi ihmeessä oma lapsi pitäisi jättää jollekin (olkoon mummo, pappa, naapurin Irma, käly, sisko tai serkun kaima), jonka lapsenhoitoon ei luota? Miksi pitäisi tehdä niin tärkeässä asiassa vain muille mieliksi?
Minä en ainakaan anna yhdenkään sellaisen hoitaa lastani, johon en luota. Eikä tätä täydy mielestäni joutua perustelemaan. Todellako teille lapset on jotain koiranpentuja, joita vähän lainataan sille ja tälle, että kaikilla ois kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin pieni esikoinen...
En missään nimessä jättäisi kellekkään hoitoon ilman että minä itse tai mieheni on paikalla. En edes lapsen isovanhemmille vaikka haluaisivat, ovat ap:n appivanhempia nuoremmat ja hyvin kasvattivat omat lapsensa (meidät ainakin :D).
En halua, eikä oo pakko. Mies on kanssani samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 74-vuotias äiti on muuten mestari nukuttamaan vauvat ja vilkkaat taaperot. (Nyt ei siis ole kyse mistään erityislapsista tai jollain muulla tavalla erityisen spesiaaleista lapsista.) En tiedä, mikä siinä on, mutta keinutuoli ja tuutulaulu tainnuttavat kakaran kuin kakaran. Ollaan kokeiltu, eikä onnistu keneltä vaan, vaikka tekisi täsmälleen samalla tavalla, joten mun äitillä on tässä joku erityinen lahjakkuus ja taito.
Joillain on. Mun äitini on samanlainen... oli perhepäivähoitaja ennen ja sai aina hoitoonsa ne "vaikeimmaksi" koetut lapset, joiden kanssa muut ei saaneet arkea toimimaan. Joku ihmeellinen taito se on.
Se on ääni - rauhallinen, matala ääni. Olen käynyt hoitamassa lapsia, kun vanhemmat ovat olleet väsyneitä ja olen huomannut, että kun otan lapset kainaloon ja kiedon viltin ympärille ja alan kertomaan satua esim. "kolme karhua", niin hiljaisuus laskeutuu heti. Ja kun satu on kerrottu ja vastattu lasten kysymyksiin, niin siirrytään sänkyyn ja alan laulamaan tuu, tuu, tupakkirulla... tai muita tuutulauluja. Laulan monotoonisella, rauhallisella äänellä monta kertaa peräkkäin ja lapset nukahtavat siihen.
Voi jösses, minun (lapseton 35v, korkea ääni) siskontytöt (2 ja 4v) nukahtavat aina luonani kuin unelma. Mutta kyllä tiedän tasan tarkkaan mitä tapahtuu, kun menevät kotiin: heihin asettuu pieni ja voimakas olio nimeltään uhma. Ja se uhma kun tulee kaikista eniten niitä omia vanhempia kohtaan.
Ihan totta, minun kanssa he nukahtavat kun vaan sanon, että nyt nukutaan. Äitinsä saa taistella heidän kanssaan tunnin. Olenko nyt jotenkin taiaomaisen lahjakas lasten kanssa? En, minä vain omaan taikavoiman nimeltään en-ole-heidän-äiti.
Jotenkin tämä ketju on ihan tavattoman omituinen. Puoletkaan eivät ole edes lukeneet ap:n viestejä. Osan logiikka on aivan jäätävää: koska appikset on olleet vanhempia kauemmin niin he kyllä osaavat paremmin kuin ap. Anteeksi mitäh? Pitäisiköhän mun siskoni viedä sitten lapsensa hoitoon meidän alkoholisti-pahoinpitelijä vanhemmille minun sijaan? Ovat omasta mielestään kyllä aivan erinomaisia. Vanhin veljemmekin pitää heitä hyvinä vanhempina.
Miksi ylipäätään pitäisi viedä oma vauva hoitoon, jos ei halua? Isovanhemmalt ei pysty mitenkään muuten luomaan suhdetta? Mitä ihmettä sellaisilla isovanhemmilla tekee, joilla ei kiinnosta omat lapsenlapset ellei heitä saa tavata ilman vanhempien seuraa? Jos mulla ois lapsia, niin pitäisin outona ja huolestuttava, että jonkun on aivan pakko saada olla mun lasten kanssa ilman mua. Mitä sellaista pitää saada tehdä sen vauvan kanssa, ettei vauvan omat vanhemmat voi olla läsnä?
Kiitos sinulle. Juuri näitä kysymyksiä minäkin olen miettinyt.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 74-vuotias äiti on muuten mestari nukuttamaan vauvat ja vilkkaat taaperot. (Nyt ei siis ole kyse mistään erityislapsista tai jollain muulla tavalla erityisen spesiaaleista lapsista.) En tiedä, mikä siinä on, mutta keinutuoli ja tuutulaulu tainnuttavat kakaran kuin kakaran. Ollaan kokeiltu, eikä onnistu keneltä vaan, vaikka tekisi täsmälleen samalla tavalla, joten mun äitillä on tässä joku erityinen lahjakkuus ja taito.
Joillain on. Mun äitini on samanlainen... oli perhepäivähoitaja ennen ja sai aina hoitoonsa ne "vaikeimmaksi" koetut lapset, joiden kanssa muut ei saaneet arkea toimimaan. Joku ihmeellinen taito se on.
Se on ääni - rauhallinen, matala ääni. Olen käynyt hoitamassa lapsia, kun vanhemmat ovat olleet väsyneitä ja olen huomannut, että kun otan lapset kainaloon ja kiedon viltin ympärille ja alan kertomaan satua esim. "kolme karhua", niin hiljaisuus laskeutuu heti. Ja kun satu on kerrottu ja vastattu lasten kysymyksiin, niin siirrytään sänkyyn ja alan laulamaan tuu, tuu, tupakkirulla... tai muita tuutulauluja. Laulan monotoonisella, rauhallisella äänellä monta kertaa peräkkäin ja lapset nukahtavat siihen.
Voi jösses, minun (lapseton 35v, korkea ääni) siskontytöt (2 ja 4v) nukahtavat aina luonani kuin unelma. Mutta kyllä tiedän tasan tarkkaan mitä tapahtuu, kun menevät kotiin: heihin asettuu pieni ja voimakas olio nimeltään uhma. Ja se uhma kun tulee kaikista eniten niitä omia vanhempia kohtaan.
Ihan totta, minun kanssa he nukahtavat kun vaan sanon, että nyt nukutaan. Äitinsä saa taistella heidän kanssaan tunnin. Olenko nyt jotenkin taiaomaisen lahjakas lasten kanssa? En, minä vain omaan taikavoiman nimeltään en-ole-heidän-äiti.
Jotenkin tämä ketju on ihan tavattoman omituinen. Puoletkaan eivät ole edes lukeneet ap:n viestejä. Osan logiikka on aivan jäätävää: koska appikset on olleet vanhempia kauemmin niin he kyllä osaavat paremmin kuin ap. Anteeksi mitäh? Pitäisiköhän mun siskoni viedä sitten lapsensa hoitoon meidän alkoholisti-pahoinpitelijä vanhemmille minun sijaan? Ovat omasta mielestään kyllä aivan erinomaisia. Vanhin veljemmekin pitää heitä hyvinä vanhempina.
Miksi ylipäätään pitäisi viedä oma vauva hoitoon, jos ei halua? Isovanhemmalt ei pysty mitenkään muuten luomaan suhdetta? Mitä ihmettä sellaisilla isovanhemmilla tekee, joilla ei kiinnosta omat lapsenlapset ellei heitä saa tavata ilman vanhempien seuraa? Jos mulla ois lapsia, niin pitäisin outona ja huolestuttava, että jonkun on aivan pakko saada olla mun lasten kanssa ilman mua. Mitä sellaista pitää saada tehdä sen vauvan kanssa, ettei vauvan omat vanhemmat voi olla läsnä?
Kiitos sinulle. Juuri näitä kysymyksiä minäkin olen miettinyt.
AP
Mutta päädyit jankkaamaan polvivaivoista, liian pitkästä matkasta kylppäriin sortuen ikärasismiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 74-vuotias äiti on muuten mestari nukuttamaan vauvat ja vilkkaat taaperot. (Nyt ei siis ole kyse mistään erityislapsista tai jollain muulla tavalla erityisen spesiaaleista lapsista.) En tiedä, mikä siinä on, mutta keinutuoli ja tuutulaulu tainnuttavat kakaran kuin kakaran. Ollaan kokeiltu, eikä onnistu keneltä vaan, vaikka tekisi täsmälleen samalla tavalla, joten mun äitillä on tässä joku erityinen lahjakkuus ja taito.
Joillain on. Mun äitini on samanlainen... oli perhepäivähoitaja ennen ja sai aina hoitoonsa ne "vaikeimmaksi" koetut lapset, joiden kanssa muut ei saaneet arkea toimimaan. Joku ihmeellinen taito se on.
Se on ääni - rauhallinen, matala ääni. Olen käynyt hoitamassa lapsia, kun vanhemmat ovat olleet väsyneitä ja olen huomannut, että kun otan lapset kainaloon ja kiedon viltin ympärille ja alan kertomaan satua esim. "kolme karhua", niin hiljaisuus laskeutuu heti. Ja kun satu on kerrottu ja vastattu lasten kysymyksiin, niin siirrytään sänkyyn ja alan laulamaan tuu, tuu, tupakkirulla... tai muita tuutulauluja. Laulan monotoonisella, rauhallisella äänellä monta kertaa peräkkäin ja lapset nukahtavat siihen.
Voi jösses, minun (lapseton 35v, korkea ääni) siskontytöt (2 ja 4v) nukahtavat aina luonani kuin unelma. Mutta kyllä tiedän tasan tarkkaan mitä tapahtuu, kun menevät kotiin: heihin asettuu pieni ja voimakas olio nimeltään uhma. Ja se uhma kun tulee kaikista eniten niitä omia vanhempia kohtaan.
Ihan totta, minun kanssa he nukahtavat kun vaan sanon, että nyt nukutaan. Äitinsä saa taistella heidän kanssaan tunnin. Olenko nyt jotenkin taiaomaisen lahjakas lasten kanssa? En, minä vain omaan taikavoiman nimeltään en-ole-heidän-äiti.
Jotenkin tämä ketju on ihan tavattoman omituinen. Puoletkaan eivät ole edes lukeneet ap:n viestejä. Osan logiikka on aivan jäätävää: koska appikset on olleet vanhempia kauemmin niin he kyllä osaavat paremmin kuin ap. Anteeksi mitäh? Pitäisiköhän mun siskoni viedä sitten lapsensa hoitoon meidän alkoholisti-pahoinpitelijä vanhemmille minun sijaan? Ovat omasta mielestään kyllä aivan erinomaisia. Vanhin veljemmekin pitää heitä hyvinä vanhempina.
Miksi ylipäätään pitäisi viedä oma vauva hoitoon, jos ei halua? Isovanhemmalt ei pysty mitenkään muuten luomaan suhdetta? Mitä ihmettä sellaisilla isovanhemmilla tekee, joilla ei kiinnosta omat lapsenlapset ellei heitä saa tavata ilman vanhempien seuraa? Jos mulla ois lapsia, niin pitäisin outona ja huolestuttava, että jonkun on aivan pakko saada olla mun lasten kanssa ilman mua. Mitä sellaista pitää saada tehdä sen vauvan kanssa, ettei vauvan omat vanhemmat voi olla läsnä?
Kiitos sinulle. Juuri näitä kysymyksiä minäkin olen miettinyt.
AP
Mutta päädyit jankkaamaan polvivaivoista, liian pitkästä matkasta kylppäriin sortuen ikärasismiin...
Eihän sitä nyt muuten (hyvää) pitkää provoa aikaiseksi saisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 74-vuotias äiti on muuten mestari nukuttamaan vauvat ja vilkkaat taaperot. (Nyt ei siis ole kyse mistään erityislapsista tai jollain muulla tavalla erityisen spesiaaleista lapsista.) En tiedä, mikä siinä on, mutta keinutuoli ja tuutulaulu tainnuttavat kakaran kuin kakaran. Ollaan kokeiltu, eikä onnistu keneltä vaan, vaikka tekisi täsmälleen samalla tavalla, joten mun äitillä on tässä joku erityinen lahjakkuus ja taito.
Joillain on. Mun äitini on samanlainen... oli perhepäivähoitaja ennen ja sai aina hoitoonsa ne "vaikeimmaksi" koetut lapset, joiden kanssa muut ei saaneet arkea toimimaan. Joku ihmeellinen taito se on.
Se on ääni - rauhallinen, matala ääni. Olen käynyt hoitamassa lapsia, kun vanhemmat ovat olleet väsyneitä ja olen huomannut, että kun otan lapset kainaloon ja kiedon viltin ympärille ja alan kertomaan satua esim. "kolme karhua", niin hiljaisuus laskeutuu heti. Ja kun satu on kerrottu ja vastattu lasten kysymyksiin, niin siirrytään sänkyyn ja alan laulamaan tuu, tuu, tupakkirulla... tai muita tuutulauluja. Laulan monotoonisella, rauhallisella äänellä monta kertaa peräkkäin ja lapset nukahtavat siihen.
Voi jösses, minun (lapseton 35v, korkea ääni) siskontytöt (2 ja 4v) nukahtavat aina luonani kuin unelma. Mutta kyllä tiedän tasan tarkkaan mitä tapahtuu, kun menevät kotiin: heihin asettuu pieni ja voimakas olio nimeltään uhma. Ja se uhma kun tulee kaikista eniten niitä omia vanhempia kohtaan.
Ihan totta, minun kanssa he nukahtavat kun vaan sanon, että nyt nukutaan. Äitinsä saa taistella heidän kanssaan tunnin. Olenko nyt jotenkin taiaomaisen lahjakas lasten kanssa? En, minä vain omaan taikavoiman nimeltään en-ole-heidän-äiti.
Jotenkin tämä ketju on ihan tavattoman omituinen. Puoletkaan eivät ole edes lukeneet ap:n viestejä. Osan logiikka on aivan jäätävää: koska appikset on olleet vanhempia kauemmin niin he kyllä osaavat paremmin kuin ap. Anteeksi mitäh? Pitäisiköhän mun siskoni viedä sitten lapsensa hoitoon meidän alkoholisti-pahoinpitelijä vanhemmille minun sijaan? Ovat omasta mielestään kyllä aivan erinomaisia. Vanhin veljemmekin pitää heitä hyvinä vanhempina.
Miksi ylipäätään pitäisi viedä oma vauva hoitoon, jos ei halua? Isovanhemmalt ei pysty mitenkään muuten luomaan suhdetta? Mitä ihmettä sellaisilla isovanhemmilla tekee, joilla ei kiinnosta omat lapsenlapset ellei heitä saa tavata ilman vanhempien seuraa? Jos mulla ois lapsia, niin pitäisin outona ja huolestuttava, että jonkun on aivan pakko saada olla mun lasten kanssa ilman mua. Mitä sellaista pitää saada tehdä sen vauvan kanssa, ettei vauvan omat vanhemmat voi olla läsnä?
Mikä kontrollifriikki olet? Lapsella ja isovanhemmalla voi olla ihan omat keskinäiset höpönöpöjutut, kun heille annetaan siihen mahdollisuus.
Jos vanhempi on paikalla, hänen auktoriteettinsa vaikuttaa kaikkiin. Isovanhempi voi jännittää, toimiiko oikein. Lapsi voi haluta miellyttää vanhempaa ja arvailla mitä tämä haluaa.Mitä vahingollista kuvittelet että he keskenään tekevät? Kumminkin tiskaavat, maalaavat vesiväreillä, tekevät sohvapöydästä majan, nukkuvat samassa sängyssä ja toinen keksii iltasatuja, tai kertoo millaista maailma oli kun hän oli pieni tyttö. Miten se on pois äidiltä, joka pääsee vaikka jumppaan, tai tyttökaverien saunailtaan, tai koko illan kahden oman miehen kanssa.
Ensinnäkin. Minä olen sen lapsen vanhempi, joten minun auktoriteettini pitääkin vaikuttaa siihen miten lastani hoidetaan. Ihan samalla lailla kuin esim. anoppini auktoriteetti sai ja piti vaikuttaa siihen miten hänen lasta (miestäni) aikoinaan vauvana hoidettiin. Kummallinen ajatuskin, että lapsen vanhemman auktoriteetti ei saisi vaikuttaa sen lapsen hoitoon. Ahdistava ajatus, jopa jotenkin väkivaltainen (henkisesti siis).
Toisekseen vauvani on 6 kk. Se ei vielä tee majoja eikä maalaa vesiväreillä. Se ei myöskään vielä leiki majassa. Enkä halua, että isovanhemmat nukkuvat vauvan kanssa samassa sängyssä turvallisuussyistä.
Tämä lainaamani viesti sai minut haluamaan yhä vähemmän sitä, että antaisin vauvani apen ja anopin hoitoon, jos se tuollaista sitten on että pitäisi päästä samaan sänkyyn nukkumaan ja laittamaan 6kk vauva majaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 74-vuotias äiti on muuten mestari nukuttamaan vauvat ja vilkkaat taaperot. (Nyt ei siis ole kyse mistään erityislapsista tai jollain muulla tavalla erityisen spesiaaleista lapsista.) En tiedä, mikä siinä on, mutta keinutuoli ja tuutulaulu tainnuttavat kakaran kuin kakaran. Ollaan kokeiltu, eikä onnistu keneltä vaan, vaikka tekisi täsmälleen samalla tavalla, joten mun äitillä on tässä joku erityinen lahjakkuus ja taito.
Joillain on. Mun äitini on samanlainen... oli perhepäivähoitaja ennen ja sai aina hoitoonsa ne "vaikeimmaksi" koetut lapset, joiden kanssa muut ei saaneet arkea toimimaan. Joku ihmeellinen taito se on.
Se on ääni - rauhallinen, matala ääni. Olen käynyt hoitamassa lapsia, kun vanhemmat ovat olleet väsyneitä ja olen huomannut, että kun otan lapset kainaloon ja kiedon viltin ympärille ja alan kertomaan satua esim. "kolme karhua", niin hiljaisuus laskeutuu heti. Ja kun satu on kerrottu ja vastattu lasten kysymyksiin, niin siirrytään sänkyyn ja alan laulamaan tuu, tuu, tupakkirulla... tai muita tuutulauluja. Laulan monotoonisella, rauhallisella äänellä monta kertaa peräkkäin ja lapset nukahtavat siihen.
Voi jösses, minun (lapseton 35v, korkea ääni) siskontytöt (2 ja 4v) nukahtavat aina luonani kuin unelma. Mutta kyllä tiedän tasan tarkkaan mitä tapahtuu, kun menevät kotiin: heihin asettuu pieni ja voimakas olio nimeltään uhma. Ja se uhma kun tulee kaikista eniten niitä omia vanhempia kohtaan.
Ihan totta, minun kanssa he nukahtavat kun vaan sanon, että nyt nukutaan. Äitinsä saa taistella heidän kanssaan tunnin. Olenko nyt jotenkin taiaomaisen lahjakas lasten kanssa? En, minä vain omaan taikavoiman nimeltään en-ole-heidän-äiti.
Jotenkin tämä ketju on ihan tavattoman omituinen. Puoletkaan eivät ole edes lukeneet ap:n viestejä. Osan logiikka on aivan jäätävää: koska appikset on olleet vanhempia kauemmin niin he kyllä osaavat paremmin kuin ap. Anteeksi mitäh? Pitäisiköhän mun siskoni viedä sitten lapsensa hoitoon meidän alkoholisti-pahoinpitelijä vanhemmille minun sijaan? Ovat omasta mielestään kyllä aivan erinomaisia. Vanhin veljemmekin pitää heitä hyvinä vanhempina.
Miksi ylipäätään pitäisi viedä oma vauva hoitoon, jos ei halua? Isovanhemmalt ei pysty mitenkään muuten luomaan suhdetta? Mitä ihmettä sellaisilla isovanhemmilla tekee, joilla ei kiinnosta omat lapsenlapset ellei heitä saa tavata ilman vanhempien seuraa? Jos mulla ois lapsia, niin pitäisin outona ja huolestuttava, että jonkun on aivan pakko saada olla mun lasten kanssa ilman mua. Mitä sellaista pitää saada tehdä sen vauvan kanssa, ettei vauvan omat vanhemmat voi olla läsnä?
Kiitos sinulle. Juuri näitä kysymyksiä minäkin olen miettinyt.
AP
Mutta päädyit jankkaamaan polvivaivoista, liian pitkästä matkasta kylppäriin sortuen ikärasismiin...
Minua on syytetty täällä valehtelusta, mutta en ole valehdellut, ihan oikeasti mietin appivanhempien polvi- ja selkävaivoja vauvan kantamisen kannalta. Se, että polvivaivojen lisäksi mietin jotain muutakin ei tarkoita, että polvivaivahuolet olisi jotenkin valehtelua.
AP
Voi jösses, minun (lapseton 35v, korkea ääni) siskontytöt (2 ja 4v) nukahtavat aina luonani kuin unelma. Mutta kyllä tiedän tasan tarkkaan mitä tapahtuu, kun menevät kotiin: heihin asettuu pieni ja voimakas olio nimeltään uhma. Ja se uhma kun tulee kaikista eniten niitä omia vanhempia kohtaan.
Ihan totta, minun kanssa he nukahtavat kun vaan sanon, että nyt nukutaan. Äitinsä saa taistella heidän kanssaan tunnin. Olenko nyt jotenkin taiaomaisen lahjakas lasten kanssa? En, minä vain omaan taikavoiman nimeltään en-ole-heidän-äiti.
Jotenkin tämä ketju on ihan tavattoman omituinen. Puoletkaan eivät ole edes lukeneet ap:n viestejä. Osan logiikka on aivan jäätävää: koska appikset on olleet vanhempia kauemmin niin he kyllä osaavat paremmin kuin ap. Anteeksi mitäh? Pitäisiköhän mun siskoni viedä sitten lapsensa hoitoon meidän alkoholisti-pahoinpitelijä vanhemmille minun sijaan? Ovat omasta mielestään kyllä aivan erinomaisia. Vanhin veljemmekin pitää heitä hyvinä vanhempina.
Miksi ylipäätään pitäisi viedä oma vauva hoitoon, jos ei halua? Isovanhemmalt ei pysty mitenkään muuten luomaan suhdetta? Mitä ihmettä sellaisilla isovanhemmilla tekee, joilla ei kiinnosta omat lapsenlapset ellei heitä saa tavata ilman vanhempien seuraa? Jos mulla ois lapsia, niin pitäisin outona ja huolestuttava, että jonkun on aivan pakko saada olla mun lasten kanssa ilman mua. Mitä sellaista pitää saada tehdä sen vauvan kanssa, ettei vauvan omat vanhemmat voi olla läsnä?