En tunne olevani mitään "täydellisten" ystävieni rinnalla, jatkuvasti blogipäivityksiä kuinka kaikki onnistuu ja on ihanaa

On järkeä elää. Asiasi ovat ihan hyvin. Lopeta ystäviesi seuraaminen ja katso miten vointisi paranee kohisemalla.

Voisitko opiskella jotain omaksi iloksesi vaikka avoimessa?

Laita itsellesi pieniä kivoja tavoitteita ja lopeta heti valoisten kotien seuraaminen.

Ystäväsi eivät ole täydellisiä. Yleensä lähes poikkeuksetta jokaisella muka täydellisellä ihmisellä on jotain sontaa kaapissa. Jokaisessa on jotain vikaa.

Missä olet hyvä?

On ystäviä vai ei ole, yritä päättää.

Ja jätä lukematta ne blogit jos noin kiristää, keskity omien asioiden hoitamiseen.

Suosittelen kaupungin vaihtoa, uusien raikkaiden tuulien myötä voi elämään tulla uusia ihmisiäkin,

Vierailija kirjoitti:

On ystäviä vai ei ole, yritä päättää.

Ja jätä lukematta ne blogit jos noin kiristää, keskity omien asioiden hoitamiseen.

No siis, tuntuu että heitä kuitenkin pitäisi nimittää ystäviksi mutta olen ajautunut heistä jo niin etäälle etten enää oikein koe heitä ystäviksi. Emme me koskaan tapaa tai soittele.

ap

Mikä se "ei kunnollinen" ammatti on?

Vierailija kirjoitti:

Mikä se "ei kunnollinen" ammatti on?

Laitoshuoltaja

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se "ei kunnollinen" ammatti on?

Laitoshuoltaja

ap

No tästä voi päätellä "ystäviesi" ajatusmaailman. Ei maailma pyörisi ilman laitoshuoltajia. Mitä jos joku täydellisistä ns. ystävistäsi joutuisi vaikka sairaalaan ja laitoshuoltajia ei olisi? Tuollaiset ihmiset eivät ajattele kuin omaa napaansa. Heidän "työnsä" on sitten varmaan se bloggaaminen joka onkin ihan huipputärkeää?

Suosittelen viis veisaamaan niistä bloggari-tutuista ja miettimään omaa napaa juuri nyt! Mikä sinua itseäsi kiinnostaa? Etsi netistä muita samasta asiasta kiinnostuneita ja mene mukaan tapahtumiin. Jos asut kaupungissa, niin monissa kaupungeissa on paljon halpoja tai ilmaisia tapahtumia. Pyydä rohkeasti mukavan tuntuista ihmista mukaan seuraksi kun löydät kivan tapahtuman. Voit vaikka puhua ko. tapahtumasta ja siinä sivussa mainita että hei, lähdetkö mukaan?

Kaikki some-maailma on täynnä vain täydellisen kuvan esittämistä. KAIKILLA ihmisillä on jotain ongelmia, niistä vain ei ole kiva kertoa julkisesti. 

 Olet hyvä sellaisena kuin olet! 

Lopeta niiden blogien lukeminen heti!

Ala seurata omaa elämääsi lähempänä olevia blogeja. Ajattele niitä asioita, jotka elämässäsi ovat hyviä tai hyvin. Itse näen, että elämässäsi on esimerkiksi (tietenkin pakon kautta, tiedän) hyvää ympäristöystävällinen elämäntapa. Et kuormita luontoa ja ympäristöä, niiden bloggaajien lapset tulee näkemään sinut sankarina aikuisuudessaan ja halveksimaan näitä kulutusjuhlia, joita vanhempansa ovat viettäneet ja niillä heidän elinmahdollisuuksiaan kaventaneet.

Voisitko esimerkiksi alkaa marjastamaan (kaupungeistakin löytyy marjoja, esim tyrniä saa poimia istutuksista, laittaa googleen vaan haun), tekemään mehuja.. osta pullot kirpparilta, tee oma etiketti, ota kaunis kuva. Oma pienen elämän blogi?

Syleile elämääsi, älä hauku. Ole armollinen itsellesi. Arvosta sitä pientäkin valoa jota asuntoosi tulee ja pyri luomaan sitä lisää.

Sitä kautta löytyy myös uusia ihmisiä, arvoja, onnea joka päivä/joku päivä?

Mulla oli näin myös kuin sulla vielä vähän aikaa sitten, tosin seurasin näitä täydellisiä blogeja enkä tuntenut bloggaajia. Seuraan edelleen satunnaisesti mutta en ajattele olevani huonompi tai että he olisivat täydellisiä. Kuvien muokkaamiseen ym. menee aikaa ja aikaa menee siivoamiseen ja sen näyttelemiseen että kaikki on täydellistä. Itse en jaksaisi esittää sellaista jatkuvasti mitä en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ystäviä vai ei ole, yritä päättää.

Ja jätä lukematta ne blogit jos noin kiristää, keskity omien asioiden hoitamiseen.

No siis, tuntuu että heitä kuitenkin pitäisi nimittää ystäviksi mutta olen ajautunut heistä jo niin etäälle etten enää oikein koe heitä ystäviksi. Emme me koskaan tapaa tai soittele.

ap

No kuka sinut pakottaa heidän blogejaan lukemaan? Jos ette koskaan tapaa tai edes soittele, niin eiväthän he sitä voi tietää luetko heidän blogejaan vaiko et.

Blogit ovat "kuvan luomista". Kaverisi ovat siinä hyviä, mutta hyvätkään raamit eivät kerro ihmissuhteiden laadusta jne.

Usein pahimmat hehkuttajat ovat seuraava eroava pari. Materiasta viis, ja ammattisi on hyvää merkityksellistä työtä, jolla autat muita ihmisiä.

Näe pienet ilot. Antaisin itse aika paljon kivuttomuudesta ja kävelykyvystä. Joskus vertailu "toiseen suuntaan" voi tuoda suhteellisuudentajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se "ei kunnollinen" ammatti on?

Laitoshuoltaja

ap

Sehän se vasta tärkeä työ onkin! Yksikään kirurgi ei voi hoitaa hommaansa ennenkuin laitoshuoltaja on hoitanut omansa. Ei mikään pikku juttu. Pää pystyyn nainen! Mä kyllä ymmärrän sun tuskasi (samankaltaista kokenut) enkä todellakaan vähättele tilannettasi, mutta yritä jaksaa katsoa eteenpäin. 👍 💛

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on takana ero väkivaltaisesta suhteesta ja turvakotikierteen kautta muutto. Yhä edelleen pelkään käydä ihan vaikka ruokakaupassa kun pelkään että ex tai joku hänen kavereistaan näkee minut. Näen painajaisia jatkuvasti.

Minulla ei ole elämässäni mitään hyvää. Omaiset kuolleet ja ystäviä ei ole. Lemmikkiä ei ole varaa omistaa. Olen työtön vaikka olen lähettänyt yli sata hakemusta. "Kunnollista" ammattiakaan minulla ei ole, ainakaan jos ystäviltä kysytään.

Asun vuokrayksiössä ns. huonolla alueella, mutta pakko oli saada kämppä ja muuta budjettiini sopivaa ei löytynyt. Minulla ei ole hienoja huonekaluja vaan kirpputorikamaa tai netin roskalavaryhmästä saatuja.

Minua ei kutsuta koskaan mihinkään, koska tiedetään ettei minulla ole kuitenkaan rahaa. Pikkuhiljaa minut on jätetty myös pois sellaisistakin tapaamisista mihin pääsisin.

Ystävillä on kauniit valoisat kodit, sisustus uusinta ja hienointa, he osaavat laittaa täydellistä ruokaa ja leipoa. Löytyy lapsia ja puoliso. Minulla ei ole mitään. Yöt nukun toinen silmä auki peläten pahinta, milloin ex saa tietoonsa missä asun. Näin 30-vuotiaana tunnen olevani satavuotias. Onko minun mitään järkeä elää?

Hanki parempia ystäviä ja lakkaa kadehtimasta noita toisia.  Kotona voi  opetella kokkaamaan ja leipomaan ja työtä kannattaa hakea. Uusin sisustus ei ole hienointa vaan trendien perässä juoksemista.

Kunhan fiksaat ajatusmaailmasi on sullakin mahis onneen. Sä et tiedä mitä niiden kivojen kuvien takana on joten keskity omaan elämääsi. Muuten sä jäät sinne vuokrayksiöösi. Hae töitä  ulkomaita myöten, koita pihistella ja laittaa säästöön kaikki  minkä voit. Huonekaluja voi  itse tuunata ja päivittää pikkuhiljaa paremmaksi kunhan ei kiinny siihen materiaan. Tärkeintä on nyt että saat jotain rahaa säästöön puskuriksi muuttoa ja uuden kämpän takuuvuokraa varten. Jos olet toimeentulotuella niin säästöt käteisenä  kotona. Tsekkaa työpaikat myös kauempaa ja ole valmis muuttamaan (pidä edelleen kaikki  tiedot luovutuskiellossa), älä  kerro sun ja exän yhteisille tutuille mitään.

Sun nykytilanne on tilapäinen. Jos liikaa kadehdit muita sun energia menee siihen ja tilapäisestä  voi tulla pysyvä.Muista se ja katso eteenpäin, älä  mieti mennyttä tai  vilkuile sivuille (blogit).

Heh tulee mieleen yksi oma tuttavapiirin nainen. Kaunis, kallis koti kaupungin keskustassa, kauniisti puettu lapsi ja kaikki on vaaleanpunaista, positiivista ja ihanaa rakkautta.

Tosiasassa ko. ihminen kärsii äärimmäisestä kontrollifriikkeydestä, on todella pahansisuinen, -suinen ja kova nainen. Ei mikään herkkä perheenäiti. Haukkuu, höykyttää ja ajaa ulos kodistaan miestään (joka on instassa ihana ja love <3) ja ahdistuu kun mies ei ole rikas ja tarjoa hänelle sitä seurapiirielämää. Perin juurin kateellinen kaikille ja kaikelle.

Jostain syystä se että hän on omillaan toimeentuleva, äiti, ja hänellä on mies jota häntä rakastaa, ei riitä.

Ihan hirveetä edes seurata vierestä, onneksi ei tarvitse kuulua ihan lähipiiriin.

Ala seurata talous-jaa sijoitusblogeja noiden muiden sijaan. Niistä saat vinkkejä  miten oikeasti  parantaa elämää ja kuinka pienellä  pääsee alkuun.

Luulen että ystäväsi feikkaavat, siis teeskentelevät, koska maailma ei ole täydellinen eikä kukaan ole täydellinen.

Oon joskus aatellut perustaa feikkiprofiilin, joka sisältäisi pelkkää fiktiota. Kertoisin siellä, miten upeaa elämää elän. Esim. ostaisin hienon kakun, tuunaisin sitä vähän, ottaisin kuvan ja laittaisin kuvatekstiksi "omaksi ilokseni pyöräytin illalla vielä jotain kivaa".

Mutta en viitsi toteuttaa tuota, en saisi siitä todellista iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se "ei kunnollinen" ammatti on?

Laitoshuoltaja

ap

Sun "kaverit" on tyhmiä.Ei tuolla ole mitään vikaa ja palkastakin voi jäädä säästöön kunhan saat duunin etkä  imitoi noita kuoliaaksisisustajakavereitasi.

"Syleile elämääsi, älä hauku. Ole armollinen itsellesi. Arvosta sitä pientäkin valoa jota asuntoosi tulee ja pyri luomaan sitä lisää."

Olipa hienosti sanottu. Kiitos. Kamppailen samanlaisten tunteiden kanssa kuin ap, mutta seuraan yleisesti jotain Aiellot/Uino-tyyppisiä instatilejä ja ruoskin itseäni kun jaksan juuri ja juuri pyörittää perusarkea kaurapuuron keitosta palaverimuistiinpanojen oikeinkirjoitukseen. Jokaisen tulisi olla armollisempi itselleen ja pyrkiä siihen, mihin kullakin hetkellä pystyy, eli asia kerrallaan.

Ap: Arvostan laitoshuoltajia mielettömästi, haaveilen että uskaltaisin toimistotyöltä hypätä tuollaiseen konkreettista hyötyä tuottavaan työhön vielä joku päivä. Ei tämä tietokoneen tuijotus ole yhtään sen upeampaa työtä vaan yhtä raakaa ja vaikeaa puurtamista se on kaikilla. Tampereella ja Pirkanmaan alueella on runsaasti töitä laitoshuoltajille, voisit ihan hyvin hakea ja kokeilla saisitko täällä uutta uraa alkuun. Täällä on esim. Härmälänrannassa uusia valoisia vuokrakoteja, joissa on kohtuuhintaiset vuokrat ensimmäisissä kerroksissa. Mekin muutettiin tällaisiin ja elämänlaatu parani aika paljon mielestäni.

Sinä joka luet tätä: Kaikilla on vaikeaa. Kaikilla on murheita ja vastoinkäymisiä. Elämä on tekijä joka ei anna armoa kellekään, anna siis sinä sitä itsellesi!