Syntyvyyden laskuun löytyi uusi selitys: Vanhempien uupumus vaikuttaa lapsitoiveisiin

Suuret ikäluokat ovat yli 70-vuotiaita ja heidän lapsen lapsensa pääsääntöisesti jo vähintään teini-iässä. Turha heitä syyttää, jos pikkulasten vanhemmat kokevat elämän hankalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää että nykyään jaksetaan syyllistää äitejä, että ovat laiskempia kuin ennen. Nykyään vanhemmat joutuvat pärjäämään huomattavasti enemmän omillaan, kun isovanhemmat ovat yhä vähemmän perheen arjen apuna (toisin kuin ennen), paineet palata työmarkkinoille ovat suuret, rekrytoinnissa edelleen suositaan miehiä naisten yli lastenteon vuoksi ja lasten kanssa toiminta on tehty hyvin vaikeaksi. Päivähoitopaikkoja pitää hakea järjettömän aikaisin ja velvotteita on lapsen hyvinvoinnin lisäksi valtavasti. 

Itsekin kammoksun lapsien hankkimista juuri tämän vuoksi. Ensin saan tutkintoni loppuun, jonka jälkeen muutamaksi vuodeksi vakitöihin. Siitä äitiyslomalle parin lapsen verran ja kun palaa töihin, kaikki on taas uudelleen opettamista. Verotus takaa, ettei rahaa jää koskaan tarpeeksi perheen ylläpitämiseen, vaikka molemmat vanhemmista käyvät töissä. 

Puhumattakaan siitä että lapsi on nykyään kokopäivätyö. Siinä missä itse vielä 90-luvulla käveli ekaluokkalaisena itse kouluun, leikki pihalla tuntitolkulla ilman valvontaa pienempänä, vaatteet oli kirpparilta ja vanhoja, leluksi riitti jojo jne... Niin nykyään pitää täysimettää, sormiruokkia, leikki-muskari-kielikylpeä ja vauvauida, olla gugguu, kasvukäyrä, fysioterapia ja tunnekasvatus. Lasta pitää kuunnella koko ajan komentaa ei saa, sen pitää olla kaiken keskipiste kun vieraat tulee kylään, näkyä ja kuulua saa ja pitää.

Hammaslääkäri jos unohtuu tulee lasu. Päiväkotiin pitää olla maanantaina lemmikkipehmo, tiistaina punainen riepu ja keskiviikkona eväät. Isä jos tulee hakemaan katsotaan kieroon.

Tämä on kyllä äitien ihan itse keksimää lässytystä. 

Nähtävästi sinulla ei ole kokemusta siitä millaista on olla äiti tänä päivänä. Se on juuri tuollaista. Äideille kaatuu vaatimukset olla tehokas työssä, sekä hoitaa perhe ja koti vastuullisesti.

Höps. Keskimäärin isät ovat osallistuvampia kuin koskaan historiassa. Ja kyllä, olen viiden lapsen äiti, nuorin alle vuoden.

Jos molemmat vanhemmat tekevät täyttä päivää ja toiselle vanhemmuus on "osallistumista" niin onkohan kuviossa joku väärin? Miehen pitäisi olla muutakin kuin apuri joka saa suosion kun joskus osallistuu vähän sinnepäin

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ovat yli 70-vuotiaita ja heidän lapsen lapsensa pääsääntöisesti jo vähintään teini-iässä. Turha heitä syyttää, jos pikkulasten vanhemmat kokevat elämän hankalaksi.

Höpö. Olen 42v ja vanhemmat 70-72. Mulla vauva ja taaperoita.

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ovat yli 70-vuotiaita ja heidän lapsen lapsensa pääsääntöisesti jo vähintään teini-iässä. Turha heitä syyttää, jos pikkulasten vanhemmat kokevat elämän hankalaksi.

Äitini ja isäni syntyneet 53 ja 54. Minä olen 30v. Missä täällä on se teini? (ei ole vielä edes vauvaa)

Minäkään en ole saanut apua kolmen lapsemme hoitoon keneltäkään. Kaikkein vähiten omilta vanhemmiltani. Jouluksi pitää kyllä heille mennä ja sahata eestaas Suomea pienet lapset takapenkillä, että he saavat perhejoulunsa. Ja mullakin on ihan täsmälleen sama kokemus kuin muillakin, että mummi hoiti minua ja veljeäni todella paljon. Kesät sitten oltiin toisen mummin luona maalla. Nyt ovat omat vanhempani olleet eläkkeellä jo vuosia, mutta heitä ei kiinnosta kuin esittää aataminaikuisia neuvoja kasvatuksesta ja kuittailla säälivään sävyyn pätkätöistämme. Ja meilläkin isovanhemmat sai sitten homehtua hoitokotiin yksinään. Jännä juttu. Mikä tekikään näin paskamaisen sukupolven? 

Ihmiset eivät varmaan mieti kuolinvuoteellaan, että olenpa nyt niin edistynyt ihminen, kun pukkasin maailmaan X määrän lapsia.

Siis joo, kyllä perhearki on varmaan uuvuttavaa, ja joku voi miettiä, että yksikin lapsi on tarpeeksi. Uskon silti, että ihmisten prioriteetit ovat vähän muuttunueet. Vähän siis silleen niinku, että miks niinku tehdä elämästä vaikeampaa, kun se voi olla ihan tällaista.

Nytkin makaan raskaan työpäivän jälkeen sohvalla, ja mietin, että mitenhän tän perseen sais hiilattua lenkille, etten paisu kuin pullataikina. Taivastelen usein, kuinka vaikeaa olisi, jos olisi koira. Lapset ei ole tulleet mieleenkään :0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää että nykyään jaksetaan syyllistää äitejä, että ovat laiskempia kuin ennen. Nykyään vanhemmat joutuvat pärjäämään huomattavasti enemmän omillaan, kun isovanhemmat ovat yhä vähemmän perheen arjen apuna (toisin kuin ennen), paineet palata työmarkkinoille ovat suuret, rekrytoinnissa edelleen suositaan miehiä naisten yli lastenteon vuoksi ja lasten kanssa toiminta on tehty hyvin vaikeaksi. Päivähoitopaikkoja pitää hakea järjettömän aikaisin ja velvotteita on lapsen hyvinvoinnin lisäksi valtavasti. 

Itsekin kammoksun lapsien hankkimista juuri tämän vuoksi. Ensin saan tutkintoni loppuun, jonka jälkeen muutamaksi vuodeksi vakitöihin. Siitä äitiyslomalle parin lapsen verran ja kun palaa töihin, kaikki on taas uudelleen opettamista. Verotus takaa, ettei rahaa jää koskaan tarpeeksi perheen ylläpitämiseen, vaikka molemmat vanhemmista käyvät töissä. 

Puhumattakaan siitä että lapsi on nykyään kokopäivätyö. Siinä missä itse vielä 90-luvulla käveli ekaluokkalaisena itse kouluun, leikki pihalla tuntitolkulla ilman valvontaa pienempänä, vaatteet oli kirpparilta ja vanhoja, leluksi riitti jojo jne... Niin nykyään pitää täysimettää, sormiruokkia, leikki-muskari-kielikylpeä ja vauvauida, olla gugguu, kasvukäyrä, fysioterapia ja tunnekasvatus. Lasta pitää kuunnella koko ajan komentaa ei saa, sen pitää olla kaiken keskipiste kun vieraat tulee kylään, näkyä ja kuulua saa ja pitää.

Hammaslääkäri jos unohtuu tulee lasu. Päiväkotiin pitää olla maanantaina lemmikkipehmo, tiistaina punainen riepu ja keskiviikkona eväät. Isä jos tulee hakemaan katsotaan kieroon.

Tämä on kyllä äitien ihan itse keksimää lässytystä. 

Nähtävästi sinulla ei ole kokemusta siitä millaista on olla äiti tänä päivänä. Se on juuri tuollaista. Äideille kaatuu vaatimukset olla tehokas työssä, sekä hoitaa perhe ja koti vastuullisesti.

Ihminen itse valitsee, mitä paineita itselleen ottaa. Et voi syyttää siitä muita kuin itseäsi. Ja paineita äideillä on ollut AINA. Ei nykyaika poikkea siinä mitenkään.

Ennen äidit lapsiinsa hermostuessaan antoivat luunapin, tukistivat tai räpsivät risulla reisille huutamisen lomassa. Kukaan ulkopuolinen ei korvaansa lotkauttanut vaikka kuuli ja näki. Väkivalta on väärin, mutta ei ne äiditkään ole lehmänhermoisia. Kun äiti hermostuu, hänen pitäisi päästää muualle hetkeksi, mutta kukapa niitä lapsia silloin katsoo, kun yksinkään ei saa jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ovat yli 70-vuotiaita ja heidän lapsen lapsensa pääsääntöisesti jo vähintään teini-iässä. Turha heitä syyttää, jos pikkulasten vanhemmat kokevat elämän hankalaksi.

Äitini ja isäni syntyneet 53 ja 54. Minä olen 30v. Missä täällä on se teini? (ei ole vielä edes vauvaa)

Just näin. Minun äitini on syntynyt -47 ja isä -46. Minä olen syntynyt -77 ja lapseni -08, -09 ja -11. 

Että se tuosta teoriastasi. 

Niin ja ennenhän naisen rooli oli olla kotona. Ei siinä ollut paljon muita vaihtoehtoja kuin tehdä lapsia, jotta saisi edes jotain sisältöä arkeensa ja yksinäisyyteensä. Nykyään maailmassa on niin paljon kaikkea, että sisältöä elämäänsä voi järjestää niin monella tavalla.

Ja kyllähän työtkin ovat nykyään vaativia. Jos tekee raskasta aivotyötä koko päivän, niin ei välttämättä riitä enää sen jälkeen energiaa. Tai vaikka riittäisi, niin mikä järki vetää itsestään kaikki mehut irti, jos voi elää rennomminkin?

Vanhempien eli lapsellisten syytähän tämä oli, niiiiiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää että nykyään jaksetaan syyllistää äitejä, että ovat laiskempia kuin ennen. Nykyään vanhemmat joutuvat pärjäämään huomattavasti enemmän omillaan, kun isovanhemmat ovat yhä vähemmän perheen arjen apuna (toisin kuin ennen), paineet palata työmarkkinoille ovat suuret, rekrytoinnissa edelleen suositaan miehiä naisten yli lastenteon vuoksi ja lasten kanssa toiminta on tehty hyvin vaikeaksi. Päivähoitopaikkoja pitää hakea järjettömän aikaisin ja velvotteita on lapsen hyvinvoinnin lisäksi valtavasti. 

Itsekin kammoksun lapsien hankkimista juuri tämän vuoksi. Ensin saan tutkintoni loppuun, jonka jälkeen muutamaksi vuodeksi vakitöihin. Siitä äitiyslomalle parin lapsen verran ja kun palaa töihin, kaikki on taas uudelleen opettamista. Verotus takaa, ettei rahaa jää koskaan tarpeeksi perheen ylläpitämiseen, vaikka molemmat vanhemmista käyvät töissä. 

Puhumattakaan siitä että lapsi on nykyään kokopäivätyö. Siinä missä itse vielä 90-luvulla käveli ekaluokkalaisena itse kouluun, leikki pihalla tuntitolkulla ilman valvontaa pienempänä, vaatteet oli kirpparilta ja vanhoja, leluksi riitti jojo jne... Niin nykyään pitää täysimettää, sormiruokkia, leikki-muskari-kielikylpeä ja vauvauida, olla gugguu, kasvukäyrä, fysioterapia ja tunnekasvatus. Lasta pitää kuunnella koko ajan komentaa ei saa, sen pitää olla kaiken keskipiste kun vieraat tulee kylään, näkyä ja kuulua saa ja pitää.

Hammaslääkäri jos unohtuu tulee lasu. Päiväkotiin pitää olla maanantaina lemmikkipehmo, tiistaina punainen riepu ja keskiviikkona eväät. Isä jos tulee hakemaan katsotaan kieroon.

Tämä on kyllä äitien ihan itse keksimää lässytystä. 

Nähtävästi sinulla ei ole kokemusta siitä millaista on olla äiti tänä päivänä. Se on juuri tuollaista. Äideille kaatuu vaatimukset olla tehokas työssä, sekä hoitaa perhe ja koti vastuullisesti.

Höps. Keskimäärin isät ovat osallistuvampia kuin koskaan historiassa. Ja kyllä, olen viiden lapsen äiti, nuorin alle vuoden.

Jos molemmat vanhemmat tekevät täyttä päivää ja toiselle vanhemmuus on "osallistumista" niin onkohan kuviossa joku väärin? Miehen pitäisi olla muutakin kuin apuri joka saa suosion kun joskus osallistuu vähän sinnepäin

Ei, vaan nimenomaan osallistuvat, eivät vain auttele. Se on juuri se olennainen ero tänä päivänä vs vaikka 15 vuotta sitten vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ovat yli 70-vuotiaita ja heidän lapsen lapsensa pääsääntöisesti jo vähintään teini-iässä. Turha heitä syyttää, jos pikkulasten vanhemmat kokevat elämän hankalaksi.

Äitini ja isäni syntyneet 53 ja 54. Minä olen 30v. Missä täällä on se teini? (ei ole vielä edes vauvaa)

53 ja 54 ei ole enää suuria ikäluokkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ovat yli 70-vuotiaita ja heidän lapsen lapsensa pääsääntöisesti jo vähintään teini-iässä. Turha heitä syyttää, jos pikkulasten vanhemmat kokevat elämän hankalaksi.

Höpö. Olen 42v ja vanhemmat 70-72. Mulla vauva ja taaperoita.

Niin, pääsääntöisesti kuitenkin näin ei ole. Aina on toki poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ovat yli 70-vuotiaita ja heidän lapsen lapsensa pääsääntöisesti jo vähintään teini-iässä. Turha heitä syyttää, jos pikkulasten vanhemmat kokevat elämän hankalaksi.

Äitini ja isäni syntyneet 53 ja 54. Minä olen 30v. Missä täällä on se teini? (ei ole vielä edes vauvaa)

Täällä (eri kirjoittaja). Isovanhemmat 66 ja 70, minä 39, teini 17. Jatkakaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää että nykyään jaksetaan syyllistää äitejä, että ovat laiskempia kuin ennen. Nykyään vanhemmat joutuvat pärjäämään huomattavasti enemmän omillaan, kun isovanhemmat ovat yhä vähemmän perheen arjen apuna (toisin kuin ennen), paineet palata työmarkkinoille ovat suuret, rekrytoinnissa edelleen suositaan miehiä naisten yli lastenteon vuoksi ja lasten kanssa toiminta on tehty hyvin vaikeaksi. Päivähoitopaikkoja pitää hakea järjettömän aikaisin ja velvotteita on lapsen hyvinvoinnin lisäksi valtavasti. 

Itsekin kammoksun lapsien hankkimista juuri tämän vuoksi. Ensin saan tutkintoni loppuun, jonka jälkeen muutamaksi vuodeksi vakitöihin. Siitä äitiyslomalle parin lapsen verran ja kun palaa töihin, kaikki on taas uudelleen opettamista. Verotus takaa, ettei rahaa jää koskaan tarpeeksi perheen ylläpitämiseen, vaikka molemmat vanhemmista käyvät töissä. 

Puhumattakaan siitä että lapsi on nykyään kokopäivätyö. Siinä missä itse vielä 90-luvulla käveli ekaluokkalaisena itse kouluun, leikki pihalla tuntitolkulla ilman valvontaa pienempänä, vaatteet oli kirpparilta ja vanhoja, leluksi riitti jojo jne... Niin nykyään pitää täysimettää, sormiruokkia, leikki-muskari-kielikylpeä ja vauvauida, olla gugguu, kasvukäyrä, fysioterapia ja tunnekasvatus. Lasta pitää kuunnella koko ajan komentaa ei saa, sen pitää olla kaiken keskipiste kun vieraat tulee kylään, näkyä ja kuulua saa ja pitää.

Hammaslääkäri jos unohtuu tulee lasu. Päiväkotiin pitää olla maanantaina lemmikkipehmo, tiistaina punainen riepu ja keskiviikkona eväät. Isä jos tulee hakemaan katsotaan kieroon.

Tämä on kyllä äitien ihan itse keksimää lässytystä. 

Nähtävästi sinulla ei ole kokemusta siitä millaista on olla äiti tänä päivänä. Se on juuri tuollaista. Äideille kaatuu vaatimukset olla tehokas työssä, sekä hoitaa perhe ja koti vastuullisesti.

Ihminen itse valitsee, mitä paineita itselleen ottaa. Et voi syyttää siitä muita kuin itseäsi. Ja paineita äideillä on ollut AINA. Ei nykyaika poikkea siinä mitenkään.

Ennen äidit lapsiinsa hermostuessaan antoivat luunapin, tukistivat tai räpsivät risulla reisille huutamisen lomassa. Kukaan ulkopuolinen ei korvaansa lotkauttanut vaikka kuuli ja näki. Väkivalta on väärin, mutta ei ne äiditkään ole lehmänhermoisia. Kun äiti hermostuu, hänen pitäisi päästää muualle hetkeksi, mutta kukapa niitä lapsia silloin katsoo, kun yksinkään ei saa jättää.

Niin, tämä oli joskus kasarilla vielä tavallista. Silti korkein syntyvyys on ollut 2010, jolloin on ollut ihan samat vaatimukset vanhemmuudelle kuin nykyäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää että nykyään jaksetaan syyllistää äitejä, että ovat laiskempia kuin ennen. Nykyään vanhemmat joutuvat pärjäämään huomattavasti enemmän omillaan, kun isovanhemmat ovat yhä vähemmän perheen arjen apuna (toisin kuin ennen), paineet palata työmarkkinoille ovat suuret, rekrytoinnissa edelleen suositaan miehiä naisten yli lastenteon vuoksi ja lasten kanssa toiminta on tehty hyvin vaikeaksi. Päivähoitopaikkoja pitää hakea järjettömän aikaisin ja velvotteita on lapsen hyvinvoinnin lisäksi valtavasti. 

Itsekin kammoksun lapsien hankkimista juuri tämän vuoksi. Ensin saan tutkintoni loppuun, jonka jälkeen muutamaksi vuodeksi vakitöihin. Siitä äitiyslomalle parin lapsen verran ja kun palaa töihin, kaikki on taas uudelleen opettamista. Verotus takaa, ettei rahaa jää koskaan tarpeeksi perheen ylläpitämiseen, vaikka molemmat vanhemmista käyvät töissä. 

Puhumattakaan siitä että lapsi on nykyään kokopäivätyö. Siinä missä itse vielä 90-luvulla käveli ekaluokkalaisena itse kouluun, leikki pihalla tuntitolkulla ilman valvontaa pienempänä, vaatteet oli kirpparilta ja vanhoja, leluksi riitti jojo jne... Niin nykyään pitää täysimettää, sormiruokkia, leikki-muskari-kielikylpeä ja vauvauida, olla gugguu, kasvukäyrä, fysioterapia ja tunnekasvatus. Lasta pitää kuunnella koko ajan komentaa ei saa, sen pitää olla kaiken keskipiste kun vieraat tulee kylään, näkyä ja kuulua saa ja pitää.

Hammaslääkäri jos unohtuu tulee lasu. Päiväkotiin pitää olla maanantaina lemmikkipehmo, tiistaina punainen riepu ja keskiviikkona eväät. Isä jos tulee hakemaan katsotaan kieroon.

Tämä on kyllä äitien ihan itse keksimää lässytystä. 

Nähtävästi sinulla ei ole kokemusta siitä millaista on olla äiti tänä päivänä. Se on juuri tuollaista. Äideille kaatuu vaatimukset olla tehokas työssä, sekä hoitaa perhe ja koti vastuullisesti.

Ihminen itse valitsee, mitä paineita itselleen ottaa. Et voi syyttää siitä muita kuin itseäsi. Ja paineita äideillä on ollut AINA. Ei nykyaika poikkea siinä mitenkään.

Ennen äidit lapsiinsa hermostuessaan antoivat luunapin, tukistivat tai räpsivät risulla reisille huutamisen lomassa. Kukaan ulkopuolinen ei korvaansa lotkauttanut vaikka kuuli ja näki. Väkivalta on väärin, mutta ei ne äiditkään ole lehmänhermoisia. Kun äiti hermostuu, hänen pitäisi päästää muualle hetkeksi, mutta kukapa niitä lapsia silloin katsoo, kun yksinkään ei saa jättää.

Niin, tämä oli joskus kasarilla vielä tavallista. Silti korkein syntyvyys on ollut 2010, jolloin on ollut ihan samat vaatimukset vanhemmuudelle kuin nykyäänkin.

Korkein syntyvyys vuonna 2010, mitä sä horiset? Katselepa menneiden vuosikymmenten tilastoja. Sepä olisikin hienoa, jos olisi korkein syntyvyys ollut vuonna 2010. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää että nykyään jaksetaan syyllistää äitejä, että ovat laiskempia kuin ennen. Nykyään vanhemmat joutuvat pärjäämään huomattavasti enemmän omillaan, kun isovanhemmat ovat yhä vähemmän perheen arjen apuna (toisin kuin ennen), paineet palata työmarkkinoille ovat suuret, rekrytoinnissa edelleen suositaan miehiä naisten yli lastenteon vuoksi ja lasten kanssa toiminta on tehty hyvin vaikeaksi. Päivähoitopaikkoja pitää hakea järjettömän aikaisin ja velvotteita on lapsen hyvinvoinnin lisäksi valtavasti. 

Itsekin kammoksun lapsien hankkimista juuri tämän vuoksi. Ensin saan tutkintoni loppuun, jonka jälkeen muutamaksi vuodeksi vakitöihin. Siitä äitiyslomalle parin lapsen verran ja kun palaa töihin, kaikki on taas uudelleen opettamista. Verotus takaa, ettei rahaa jää koskaan tarpeeksi perheen ylläpitämiseen, vaikka molemmat vanhemmista käyvät töissä. 

Puhumattakaan siitä että lapsi on nykyään kokopäivätyö. Siinä missä itse vielä 90-luvulla käveli ekaluokkalaisena itse kouluun, leikki pihalla tuntitolkulla ilman valvontaa pienempänä, vaatteet oli kirpparilta ja vanhoja, leluksi riitti jojo jne... Niin nykyään pitää täysimettää, sormiruokkia, leikki-muskari-kielikylpeä ja vauvauida, olla gugguu, kasvukäyrä, fysioterapia ja tunnekasvatus. Lasta pitää kuunnella koko ajan komentaa ei saa, sen pitää olla kaiken keskipiste kun vieraat tulee kylään, näkyä ja kuulua saa ja pitää.

Hammaslääkäri jos unohtuu tulee lasu. Päiväkotiin pitää olla maanantaina lemmikkipehmo, tiistaina punainen riepu ja keskiviikkona eväät. Isä jos tulee hakemaan katsotaan kieroon.

Tämä on kyllä äitien ihan itse keksimää lässytystä. 

Nähtävästi sinulla ei ole kokemusta siitä millaista on olla äiti tänä päivänä. Se on juuri tuollaista. Äideille kaatuu vaatimukset olla tehokas työssä, sekä hoitaa perhe ja koti vastuullisesti.

Ihminen itse valitsee, mitä paineita itselleen ottaa. Et voi syyttää siitä muita kuin itseäsi. Ja paineita äideillä on ollut AINA. Ei nykyaika poikkea siinä mitenkään.

Ennen äidit lapsiinsa hermostuessaan antoivat luunapin, tukistivat tai räpsivät risulla reisille huutamisen lomassa. Kukaan ulkopuolinen ei korvaansa lotkauttanut vaikka kuuli ja näki. Väkivalta on väärin, mutta ei ne äiditkään ole lehmänhermoisia. Kun äiti hermostuu, hänen pitäisi päästää muualle hetkeksi, mutta kukapa niitä lapsia silloin katsoo, kun yksinkään ei saa jättää.

Niin, tämä oli joskus kasarilla vielä tavallista. Silti korkein syntyvyys on ollut 2010, jolloin on ollut ihan samat vaatimukset vanhemmuudelle kuin nykyäänkin.

Korkein syntyvyys vuonna 2010, mitä sä horiset? Katselepa menneiden vuosikymmenten tilastoja. Sepä olisikin hienoa, jos olisi korkein syntyvyys ollut vuonna 2010. 

No sanotaan nyt sitten, että korkein lähiaikoina.

https://www.stat.fi/til/synt/2017/synt_2017_2018-04-27_tie_001_fi.html

.

Kun nykyään kaikki kasaantuu vanhemmille. Tällä viikolla pitää muistaa ke ja pe retkieväät reppuun, to vanhoja kankaita askarteluun, lisäksi to viedä keskellä päivää lapsi hammaslääkäriin. Muistelen, että omana kouluaikana 90-luvulla eväät ja askartelutarvikkeet tuli koululta, ja myös koululta lähti yhteistaksi hammaslääkäriin. Tässä oli vasta yhden lapsen muistamiset. Auta armias, kun nuo nuoremmatkin ehtivät kouluikään.

Elämää suoritetaan joka saralla täysillä ja samaan aikaan. Mistään ei raskita luopua edes väliaikaisesti. Vaatimukset ja toiveet oman elämän suhteen ovat nousseet.

Miksi syntyvyyden pitäisi ylipäätään nousta? Miksi maailmaan kaivattaisiin lisää väkeä? Jos suuret ikäluokat pelkäävät, ettei tulevaisuudessa ole ketään heitä hoitamassa tai makselemassa isoja eläkkeitään, niin hehän voivat muuttaa vaikka Thaimaahan. Sieltä saa palkattua hoitajan halvalla ja saa edullisesti laadukasta sairaanhoitoa. Hyvä vaan, etteivät he olisi huoltosuhdetta rasittamassa täällä Suomessa.