Syntyvyyden laskuun löytyi uusi selitys: Vanhempien uupumus vaikuttaa lapsitoiveisiin

Ohhoh, odotan että milloin thl:n asiantuntija tulee kertomaan vääristä tuloksista ja siitä että ihmiset on tyhmii ja pitkittää nuoruuttaan bilettää. Tai siis naiset. Miesten kohdalla kyse on ihmisoikeusongelmasta, kun miehille ei matkusta maaseudulle peräkammariin naiset lisääntymään. Nyyh heitä.

Kuulostaa aivan järkyttävältä tuo, että menee vuosikausia eikä kukaan - edes oma puoliso - auta lapsen hoitamisessa.

Minusta tuntuu, että nykyään kun on helppo kuulla myös muiden kokemuksia (joissa ne negatiiviset tottakai korostuu), tulee oltua varovaisempi omien päätöstensä kanssa. Yhä haluaisin lapsen joskus tuossa tulevaisuudessa ja mies myös, luultavasti jopa olisi enemmän innoissaan, mutta mitä jos me (tai pahimmillaan minä itse) jäämme aivan yksin?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan järkyttävältä tuo, että menee vuosikausia eikä kukaan - edes oma puoliso - auta lapsen hoitamisessa.

Minusta tuntuu, että nykyään kun on helppo kuulla myös muiden kokemuksia (joissa ne negatiiviset tottakai korostuu), tulee oltua varovaisempi omien päätöstensä kanssa. Yhä haluaisin lapsen joskus tuossa tulevaisuudessa ja mies myös, luultavasti jopa olisi enemmän innoissaan, mutta mitä jos me (tai pahimmillaan minä itse) jäämme aivan yksin?

Oman elämän kuorma on niin karsea ihan ilman lapsiakin. Miksi minä haluaisin itseäni ja niitä maailman tärkeimpiä ihmisiä (joita lapset vanhemmilleen ovat) lähtökohtaisesti kiduttaa? Olisin ihan ala-arvoinen äiti näillä voimavaroilla, itsellä vielä lapsuus jossa on kasvatettu kurittamisella joten todnäk sortuisin väsyneenä vielä väkivaltaisuuteen kun en muuta osaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten isät liittyy lapsiin? Kyllä jonkun pitää siellä kotonakin olla, kukas siellä on jos ei äiti, mummoko?

Ei lapset tarvitse isää. Jonkinlainen miesmalli löytyy varmasti jokaisen naisen lähipiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan järkyttävältä tuo, että menee vuosikausia eikä kukaan - edes oma puoliso - auta lapsen hoitamisessa.

Minusta tuntuu, että nykyään kun on helppo kuulla myös muiden kokemuksia (joissa ne negatiiviset tottakai korostuu), tulee oltua varovaisempi omien päätöstensä kanssa. Yhä haluaisin lapsen joskus tuossa tulevaisuudessa ja mies myös, luultavasti jopa olisi enemmän innoissaan, mutta mitä jos me (tai pahimmillaan minä itse) jäämme aivan yksin?

No yksinjäämiseen kannattaa varautua sillä se on todennäköistä.

Meillä kummatkin isovanhemmat mankui lapsenlapsia vuosia, ihan siis vaativat, ei ollut enäö vihjailua. Luulin jotenkin että lapset kiinnostaisi heitä. Olin naiivisti ajatellut että he kun niin lapsia kinusi niin haluaisivat viettää aikaa ja osallistua lasten elämää.

Kun viimein saimme lapsen niin oli valtava järkytys nähdä mitä appikset ja omat vanhemmat teki. Niitä ei kiinnostanut lapsi tippakaan!

Ristiäisissä kävivät ja siihen jäi kaikki osallistuminen. Ulmoittivat että jokainen hoitaa omansa niinkuin hekin (ei ole totta, olin aina mummolassa hoidossa) ja heillä on oikeus olla kermankuorijaisovanhempia.

Eivät käy lasten synttäreillä, eivät jouluna, eivät tule kylään eivätkä halua nähdä lapsia ikinä.

Se mitä haluavat: toitottavat somessa miten niiiin osallistutaan ja hoidetaan (valhetta, ikinä ei ole hoidettu) ja postataan kuvia ja näytellään naspureille kuvia ja kehutaan että ollaan niin isovanhempia.

Siis v*ttu mitä p*skaa!! Ovat kulissi-isovanhempia.

Sittemmin saimme kaksi lasta lisää. Näiden osalta ei viitsitty tulla edes ristiäisiin. Nuorinta lastamme (nyt 1,5v) ei kummankaan vanhemmat ole viitsineet tulla tapaamaan ikinä! Isovanhemmilla on siis lapsenlapsi jota eivät ole koskaan nähneet.

Heitä kiinnostaa reissaus, jumppa, karsoke, juopottelu. Jossain sijalla 500 ovat ehkä sit lapset ja lapsenlapset.

Olen ihan s*atanan katkera. Nyt meillä ollut 12 vuotta lapsia ja yhtä ainoaa kertaa eivät ole auttaneet edea hädässä. Nuoremmat piti synnyttää yksin ilman miestä kun isovanhemmat eivät edes synnytyksen aikana viitsineet auttaa.

Joten yksin on pärjättävä, ijan aina, sairaana ja uupuneenaakin, ikinä ei saa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan järkyttävältä tuo, että menee vuosikausia eikä kukaan - edes oma puoliso - auta lapsen hoitamisessa.

Minusta tuntuu, että nykyään kun on helppo kuulla myös muiden kokemuksia (joissa ne negatiiviset tottakai korostuu), tulee oltua varovaisempi omien päätöstensä kanssa. Yhä haluaisin lapsen joskus tuossa tulevaisuudessa ja mies myös, luultavasti jopa olisi enemmän innoissaan, mutta mitä jos me (tai pahimmillaan minä itse) jäämme aivan yksin?

No yksinjäämiseen kannattaa varautua sillä se on todennäköistä.

Meillä kummatkin isovanhemmat mankui lapsenlapsia vuosia, ihan siis vaativat, ei ollut enäö vihjailua. Luulin jotenkin että lapset kiinnostaisi heitä. Olin naiivisti ajatellut että he kun niin lapsia kinusi niin haluaisivat viettää aikaa ja osallistua lasten elämää.

Kun viimein saimme lapsen niin oli valtava järkytys nähdä mitä appikset ja omat vanhemmat teki. Niitä ei kiinnostanut lapsi tippakaan!

Ristiäisissä kävivät ja siihen jäi kaikki osallistuminen. Ulmoittivat että jokainen hoitaa omansa niinkuin hekin (ei ole totta, olin aina mummolassa hoidossa) ja heillä on oikeus olla kermankuorijaisovanhempia.

Eivät käy lasten synttäreillä, eivät jouluna, eivät tule kylään eivätkä halua nähdä lapsia ikinä.

Se mitä haluavat: toitottavat somessa miten niiiin osallistutaan ja hoidetaan (valhetta, ikinä ei ole hoidettu) ja postataan kuvia ja näytellään naspureille kuvia ja kehutaan että ollaan niin isovanhempia.

Siis v*ttu mitä p*skaa!! Ovat kulissi-isovanhempia.

Sittemmin saimme kaksi lasta lisää. Näiden osalta ei viitsitty tulla edes ristiäisiin. Nuorinta lastamme (nyt 1,5v) ei kummankaan vanhemmat ole viitsineet tulla tapaamaan ikinä! Isovanhemmilla on siis lapsenlapsi jota eivät ole koskaan nähneet.

Heitä kiinnostaa reissaus, jumppa, karsoke, juopottelu. Jossain sijalla 500 ovat ehkä sit lapset ja lapsenlapset.

Olen ihan s*atanan katkera. Nyt meillä ollut 12 vuotta lapsia ja yhtä ainoaa kertaa eivät ole auttaneet edea hädässä. Nuoremmat piti synnyttää yksin ilman miestä kun isovanhemmat eivät edes synnytyksen aikana viitsineet auttaa.

Joten yksin on pärjättävä, ijan aina, sairaana ja uupuneenaakin, ikinä ei saa apua.

Varmaan huomasit asianlaidan jo ensimmäisen jälkeen? Miten päädyit tekemään kaksi lisää? - ei ilkeä, utelias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan järkyttävältä tuo, että menee vuosikausia eikä kukaan - edes oma puoliso - auta lapsen hoitamisessa.

Minusta tuntuu, että nykyään kun on helppo kuulla myös muiden kokemuksia (joissa ne negatiiviset tottakai korostuu), tulee oltua varovaisempi omien päätöstensä kanssa. Yhä haluaisin lapsen joskus tuossa tulevaisuudessa ja mies myös, luultavasti jopa olisi enemmän innoissaan, mutta mitä jos me (tai pahimmillaan minä itse) jäämme aivan yksin?

No yksinjäämiseen kannattaa varautua sillä se on todennäköistä.

Meillä kummatkin isovanhemmat mankui lapsenlapsia vuosia, ihan siis vaativat, ei ollut enäö vihjailua. Luulin jotenkin että lapset kiinnostaisi heitä. Olin naiivisti ajatellut että he kun niin lapsia kinusi niin haluaisivat viettää aikaa ja osallistua lasten elämää.

Kun viimein saimme lapsen niin oli valtava järkytys nähdä mitä appikset ja omat vanhemmat teki. Niitä ei kiinnostanut lapsi tippakaan!

Ristiäisissä kävivät ja siihen jäi kaikki osallistuminen. Ulmoittivat että jokainen hoitaa omansa niinkuin hekin (ei ole totta, olin aina mummolassa hoidossa) ja heillä on oikeus olla kermankuorijaisovanhempia.

Eivät käy lasten synttäreillä, eivät jouluna, eivät tule kylään eivätkä halua nähdä lapsia ikinä.

Se mitä haluavat: toitottavat somessa miten niiiin osallistutaan ja hoidetaan (valhetta, ikinä ei ole hoidettu) ja postataan kuvia ja näytellään naspureille kuvia ja kehutaan että ollaan niin isovanhempia.

Siis v*ttu mitä p*skaa!! Ovat kulissi-isovanhempia.

Sittemmin saimme kaksi lasta lisää. Näiden osalta ei viitsitty tulla edes ristiäisiin. Nuorinta lastamme (nyt 1,5v) ei kummankaan vanhemmat ole viitsineet tulla tapaamaan ikinä! Isovanhemmilla on siis lapsenlapsi jota eivät ole koskaan nähneet.

Heitä kiinnostaa reissaus, jumppa, karsoke, juopottelu. Jossain sijalla 500 ovat ehkä sit lapset ja lapsenlapset.

Olen ihan s*atanan katkera. Nyt meillä ollut 12 vuotta lapsia ja yhtä ainoaa kertaa eivät ole auttaneet edea hädässä. Nuoremmat piti synnyttää yksin ilman miestä kun isovanhemmat eivät edes synnytyksen aikana viitsineet auttaa.

Joten yksin on pärjättävä, ijan aina, sairaana ja uupuneenaakin, ikinä ei saa apua.

Varmaan huomasit asianlaidan jo ensimmäisen jälkeen? Miten päädyit tekemään kaksi lisää? - ei ilkeä, utelias

Siksi, että tajusin että paskat vanhempani ja appivanhempani eivät ikinä tule olemaan perheeni tukena, osallistumassa perheen elämään, myötäelämässä ilossa ja surussa. Eli ollaan totaalisen yksin aina.

Mutta, tulin päinvastaiseen päätelmään kuin moni muu. Tein paljon lapsia (vaikka se rankkaa on ollutkin ilman apua ja tukea), jotta lapset olisivat toisilleen se verkosto aikanaan, ja jotte perheessämme olisi iloa ja elämää, ja jotta itse saan nyt rakennettua tyystin toisenlaisen suvun: auttavan ja välittävän.

Vanhempiini ja appiksiin en jaksa enää olla yhteydessä, sadat pertymykset ja pahat mielet on jo koettu. Panostan lapsiini jotta tästä eteenpäin olisi vahva sukupolvien ketju ja välittämisen kulttuuri.

Omia vanhempiani voin vain... no, halveksia. He kun omien snojen mukaan ”elävät itselleen”. Niin pitää kiirettä että lapsenlastaankaan eivät ole ikinä nähneet.

No on Suomen perhepolitiikassa paljon hyvääkin mutta paljon sontaakin. Mm.

1. Verotus. Lapsivähennys on täysin naurettava + pitäisi verotuksessa huomioida sekin jos perheessä on vain 1 palkansaaja. Euroopassakin on sivistyneissä maissa käytössä perheverotus + toisen työssäkäynti kerryttää myös kotona olevan puolison eläkettä.

2. Työelämän joustot riittämättömiä. Valinnanvapautta esim. perhevapaiden suhteen pitäisi lisätä, ei rajoittaa. Ja jotain tukea voisi maksaa myös 3-6-vuotiaiden lasten vanhemmille jotka lyhentää työaikaa perhesyiden vuoksi. Nykyisellään tuon ikäisistä ei saa mitään tukea ja kuitenkin se on aika rankka vaihe elämässä sekin. Ei ne eroperheet ym nekään yhteiskunnalle halvaksi tule, joten kyllä perheen aikuisten jaksamista kannattaisi tukea.

onko niitä lapsia pakko tehdä jos ei kapasiteetti riitä?

Perhanan suuret ikäluokat, tässäkin ketjussa silmiä avaavat tarinat isovanhempien itsekkyydestä ja piittaamattomuudesta, välinpitämättömiä ja itsekkäitä porsaita!

Ja sitten rääkyvät että synnytystalkoot, synnytystalkoot!

Ökyeläkkeet tarvii maksajia. Isänikin jäi valtion erikois kermaperse-eläkkeelle 56v iässä, eläke varmaan jotain 90% viimeisimmästä ansiosta. Mun eläkeikä on 68v ja 10kk, ja eläke hikiseen 40% ansiotulosta.

Suuret ikäluokat ryöstivät pajatson. Niin rahallisesti kuin henkisesti.

oma vika kirjoitti:

onko niitä lapsia pakko tehdä jos ei kapasiteetti riitä?

On, katsos kun joku haluaa läheisiä elämäänsä. Omista vanhemmista ei sellaisiksi ole kun liihottavat itsekästä elämää viettäen.

Asiantuntijat ovat laatineet vanhemmille uudet vaatimukset, jotka entistä harvempi haluaa mukautua. Saas nähdä miten pitkälle tämä menee, ennenkuin tulee käännös. Tällä hetkelle kehitys näyttää jatkuvan.

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijat ovat laatineet vanhemmille uudet vaatimukset, jotka entistä harvempi haluaa mukautua. Saas nähdä miten pitkälle tämä menee, ennenkuin tulee käännös. Tällä hetkelle kehitys näyttää jatkuvan.

Uskon että tämä trendi kestää pitkään, työelämä vasn kiristyy ja tukiverkot muuttuvat itsekkäämmiksi. Lapsiperheet tarvitsisivat valtion organisoimaa apua (eli enemmän oikeutta kotipalvelutyöntekijään) koska isovanhemmat kieltäytyvät täysin auttamasta.

Esim omassa kunnassa lapsiperhe ei saa kotipalvelua. Vain lastensuojeluun kuuluva perhe saa. Laki sanoo että pitäisi saada, mutta kuntapa päätti olla noudattamatta lakia.

Vierailija kirjoitti:

Maksakaa itse palvelunne. Ei ole muiden homma maksaa, jos teillä on lompsat tyhjänä.

Kyse ei ole rahasta. Mulla on palkka 7500e kk ja voisin maksaa lastenhoitajalle vaikka 100e tunti. Ongelma on se että tukiverkottomalla ei ole luotettavaa hoitajaa.

Mll teinejä kokeiltu pari kertaa, toinen jätti tulematta, toinen jätti lapsen vahtimatta ja kävi tapaturma.

Tän takia pitäis olla valtion/kunnan hoitajavälitys missä hoitajilla vakkarityösuhde kuntaan. Kun on työduhde niin on intressi tehdä työ laadukkaasti, muuten saa potkut.

Tällaisessa paikassa hoitajien koulutus tarkistettu, rikostausta tsekattu ja ehkä psykologiarviokin tehty. Sellaisesta paikasts uskaltaisin ottaa hoitajan ja maksaa vaikka hitto vie sen satasen tunti.

Nyt kun ei oo luotettavaa hoitajavälitystä niin ei ole hoitajaa. Tukiverkottomia ollaan joten hoitajaa ei ole ikinä.

Nimim. Miehen kanssa treffit kahden viimeksi 10 v sitten

Vierailija kirjoitti:

Maksakaa itse palvelunne. Ei ole muiden homma maksaa, jos teillä on lompsat tyhjänä.

Joo, mutta se olisi kyllä isovanhempien homma auttaa, niinkuin vuosisatoja on autettu. Ai niin mutta kun ne päättikin olla itsekkäitä ja elää vain itseään varten!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksakaa itse palvelunne. Ei ole muiden homma maksaa, jos teillä on lompsat tyhjänä.

Kyse ei ole rahasta. Mulla on palkka 7500e kk ja voisin maksaa lastenhoitajalle vaikka 100e tunti. Ongelma on se että tukiverkottomalla ei ole luotettavaa hoitajaa.

Mll teinejä kokeiltu pari kertaa, toinen jätti tulematta, toinen jätti lapsen vahtimatta ja kävi tapaturma.

Tän takia pitäis olla valtion/kunnan hoitajavälitys missä hoitajilla vakkarityösuhde kuntaan. Kun on työduhde niin on intressi tehdä työ laadukkaasti, muuten saa potkut.

Tällaisessa paikassa hoitajien koulutus tarkistettu, rikostausta tsekattu ja ehkä psykologiarviokin tehty. Sellaisesta paikasts uskaltaisin ottaa hoitajan ja maksaa vaikka hitto vie sen satasen tunti.

Nyt kun ei oo luotettavaa hoitajavälitystä niin ei ole hoitajaa. Tukiverkottomia ollaan joten hoitajaa ei ole ikinä.

Nimim. Miehen kanssa treffit kahden viimeksi 10 v sitten

Ei helvetti. Taas tää pipipää.

Nii-in. Työaikani on pidentynyt 3 tunnilla viime vuosina (kiky ja palkattomat ruokatauot), ja teen töitä pätkissä. Vakityön saaneet ovat vuorotteluvapailla, opintovapailla opiskelemassa täysin uutta ammattia, tai vuosien sairauslomilla. Nuorille jää pätkät. Ikinä ei ole hyvä aika tehdä lisää lapsia, ja kuka ne ehtisi päiväkodista hakea kun työaika vain pitenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksakaa itse palvelunne. Ei ole muiden homma maksaa, jos teillä on lompsat tyhjänä.

Joo, mutta se olisi kyllä isovanhempien homma auttaa, niinkuin vuosisatoja on autettu. Ai niin mutta kun ne päättikin olla itsekkäitä ja elää vain itseään varten!

Vaikuttaa siltä näitä kokemuksia lukiessa, että suuret ikäluokat onkin ne hedonistisemmat pitkään aikaan. Ei edes sen jälkeen tulleet ole samanlaisia. Mutta itseppä hautansa kaivavat. Että ihan lisääntymistalkoita pitäis heille olla järjestämässä. Hah.

Kun heistä ei ole apua, eikä yhteiskunta tule vastaan, niin mun puolesta alkuperäiset suomalaiset saa kuihtua sukupuuttoon.

Työelämän kiihtyminen ja kiristyminen on tosiasia, siinä ei pärjää enää lapsettomat sinkutkaan kun uupuvat vaatimuksiin ja 24/7 työtahtiin.

En ymmärrä sitä miten poliitikot alkaa ulvoa jotain tukien lisäämistä... Ei se auta että vanhempia stigmatisoidaan vielä lisää ilmaisrahalla. Pitäisi saada työnantajalle ihan yhtä kalliiksi se, että mies saa lapsen kuin nainen. Silloin naisilta putoaisi se iso ahdistus, että töissä pitää ilmoittaa lapsen saannista. Ja alkaisi löytyä niitä töitä vähän eri malliin naisillekin (meillä ei pomo palkkaa synnytysikäisiä, on sanonut).

Isien kotona oleminen pitää saada hyväksyttäväksi, kun tuolla kahviloissa ja kaduissa pyörisi toimitusjohtajaa ja raksaukkoa vauvojen kanssa, niin luulen että miehetkin alkaisivat vähän ymmärtämään paremmin mitä lastenhoito merkitsee tälle yhteiskunnalle. Nythän hoiva ei ole mitään, se on lähes noloa hommaa, debiilien puuhaa tehdä hiekkakakkuja tuolla lasten kanssa.