Syntyvyyden laskuun löytyi uusi selitys: Vanhempien uupumus vaikuttaa lapsitoiveisiin

Vierailija kirjoitti:

Työelämän kiihtyminen ja kiristyminen on tosiasia, siinä ei pärjää enää lapsettomat sinkutkaan kun uupuvat vaatimuksiin ja 24/7 työtahtiin.

Ja yhteiskunta märisee koko ajan siitä, kuinka tuottavia ollaan. Ihan kuin ihmiset olisi yhteiskuntaa varten, eikä toistepäin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä miten poliitikot alkaa ulvoa jotain tukien lisäämistä... Ei se auta että vanhempia stigmatisoidaan vielä lisää ilmaisrahalla. Pitäisi saada työnantajalle ihan yhtä kalliiksi se, että mies saa lapsen kuin nainen. Silloin naisilta putoaisi se iso ahdistus, että töissä pitää ilmoittaa lapsen saannista. Ja alkaisi löytyä niitä töitä vähän eri malliin naisillekin (meillä ei pomo palkkaa synnytysikäisiä, on sanonut).

Isien kotona oleminen pitää saada hyväksyttäväksi, kun tuolla kahviloissa ja kaduissa pyörisi toimitusjohtajaa ja raksaukkoa vauvojen kanssa, niin luulen että miehetkin alkaisivat vähän ymmärtämään paremmin mitä lastenhoito merkitsee tälle yhteiskunnalle. Nythän hoiva ei ole mitään, se on lähes noloa hommaa, debiilien puuhaa tehdä hiekkakakkuja tuolla lasten kanssa.

No mutta ei se auta siihen uupumukseen. Mulla mies on pitänyt vanhempainrahakauden (palasin töihin kun esikoinen oli 4kk, imetin ruokatunnilla), ja kahdesta nuoremmasta lapsesta hoitovapaata. Olihan se mukava että mieskin hoiti kotia ja lapsia oman osansa, mutta ei se auta uupumuksen syihin.

Uupunuksen syyt ovat ainakin meillä 24/7 työelämä (olen esim itse työsikalain ulkopuolella eli aina pitää olla käytettävissä) sekä totaalinen tukiverkottomuus, kun isovsnhemmat eivät ole ikinä suttaneet, on niin kiire kaivella onia napojaan.

Kyllä tässä jotenkin rämmitään suossa eteenpäin mutta mitään vastoinkäymisiä kyllä ei enää kestetä, esim toisen vanhemman vakava sairastunminen. Silloin tarvitsisi suvun apua, ja sitä ei ole nyt eikä tulevaisuudessa tarjolla hetkeäkään. Päin vastoin, ne isovanhemmat jotka eivät ikinä ole auttaneet sekuntiakaan meitä, ovat vanhetessaan alkaneet ulisemaan että meidän pitää sitten alkaa auttamaan heitä!

No mitäpä muuta suurten ikäluokkien ahneilta perseilijöiltä voi odottaakaan :)

Poliitikot ovat joskus yksinkertaisia. Luulevat että kun lapsilisää nostetaan 20e niin heti suomalaiset alkavat innolla lisääntymään!

Raha ei tässä auta. Onhan jossain pikkukunnissa ollut jopa 10000e vauvabonus eikä sekään ole auttanut vauvalafon korjaamisessa.

Ongelma kun ei ole raha vaan kaikki muu! Juuri tuo totaalinen tukiverkottomuus ja avun puute, perheiden yksinäisyys (ei ole välttämättä sukulaisia edes joulupöydässä koskaan), aibvan mielipuolinen työelämä ja järjettömät vastimukset miten lasta pitää hoitaa, kasvattaa, viedä harrastuksiin.

Ja tietenkin kaiken keskellä pitää itsensä treenata bikinifitness kuntoon 6krt viikossa ja ottaa someen selfiet ja belfiet päivittin.

Elmme aivain hulluja aikoja, miksi ihmiset eibät kapinoi ja kyseenalaista tätä kiihtyvää hätdelliä ja hulluutta?

Jaahas palstalla toinenkin ketju samasta aiheesta

Koitetaan me nykyäidit nyt muuttaa tämä elämisen malli. Välitetään lapsistamme myös sitten, kun he ovat aikuisia. Ollaan mukana heidän perheissään ja autetaan. Minä ainakin haluan, että oma perheeni muodostaa lämpimät ja välittävät siteet toisiinsa läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Koitetaan me nykyäidit nyt muuttaa tämä elämisen malli. Välitetään lapsistamme myös sitten, kun he ovat aikuisia. Ollaan mukana heidän perheissään ja autetaan. Minä ainakin haluan, että oma perheeni muodostaa lämpimät ja välittävät siteet toisiinsa läpi elämän.

Juuri näin! Ja itse (kun tiedän miten loukkaavalta tuntuu kun suku kääntää selkänsä) tulen auttamaan lapsiani aivan valtavasti! En ikinä voisi tehdä lapsilleni samaa minkä omat paskamaiset vanhempani ovat tehneet minulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä miten poliitikot alkaa ulvoa jotain tukien lisäämistä... Ei se auta että vanhempia stigmatisoidaan vielä lisää ilmaisrahalla. Pitäisi saada työnantajalle ihan yhtä kalliiksi se, että mies saa lapsen kuin nainen. Silloin naisilta putoaisi se iso ahdistus, että töissä pitää ilmoittaa lapsen saannista. Ja alkaisi löytyä niitä töitä vähän eri malliin naisillekin (meillä ei pomo palkkaa synnytysikäisiä, on sanonut).

Isien kotona oleminen pitää saada hyväksyttäväksi, kun tuolla kahviloissa ja kaduissa pyörisi toimitusjohtajaa ja raksaukkoa vauvojen kanssa, niin luulen että miehetkin alkaisivat vähän ymmärtämään paremmin mitä lastenhoito merkitsee tälle yhteiskunnalle. Nythän hoiva ei ole mitään, se on lähes noloa hommaa, debiilien puuhaa tehdä hiekkakakkuja tuolla lasten kanssa.

No mutta ei se auta siihen uupumukseen. Mulla mies on pitänyt vanhempainrahakauden (palasin töihin kun esikoinen oli 4kk, imetin ruokatunnilla), ja kahdesta nuoremmasta lapsesta hoitovapaata. Olihan se mukava että mieskin hoiti kotia ja lapsia oman osansa, mutta ei se auta uupumuksen syihin.

Uupunuksen syyt ovat ainakin meillä 24/7 työelämä (olen esim itse työsikalain ulkopuolella eli aina pitää olla käytettävissä) sekä totaalinen tukiverkottomuus, kun isovsnhemmat eivät ole ikinä suttaneet, on niin kiire kaivella onia napojaan.

Kyllä tässä jotenkin rämmitään suossa eteenpäin mutta mitään vastoinkäymisiä kyllä ei enää kestetä, esim toisen vanhemman vakava sairastunminen. Silloin tarvitsisi suvun apua, ja sitä ei ole nyt eikä tulevaisuudessa tarjolla hetkeäkään. Päin vastoin, ne isovanhemmat jotka eivät ikinä ole auttaneet sekuntiakaan meitä, ovat vanhetessaan alkaneet ulisemaan että meidän pitää sitten alkaa auttamaan heitä!

No mitäpä muuta suurten ikäluokkien ahneilta perseilijöiltä voi odottaakaan :)

Olet nyt kymmenissä viesteissä saanut haukkua suuria ikäluokkia. Ei sillä, ettei sulla olisi ihan pointti, mutta anteeksi vaan, se on tullut jo selväksi. Yritä käsitellä tuo viha jotenkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksakaa itse palvelunne. Ei ole muiden homma maksaa, jos teillä on lompsat tyhjänä.

Joo, mutta se olisi kyllä isovanhempien homma auttaa, niinkuin vuosisatoja on autettu. Ai niin mutta kun ne päättikin olla itsekkäitä ja elää vain itseään varten!

Ei ole isovanhempien ongelma, jos olet päättänyt lisääntyä. Eihän se lapsi nyt niiden ole, joten itse olet vastuussa. Syytät muita, vaikka itse olet itsesi tilanteeseen ajanut.

Eikä ollut isovanhempien vanhempien ongelma, että lapsensa päättivät lisääntyä. Silti isovanhempien vanhemmat auttoivat heitä jatkuvasti, miksi isovanhemmat eivät itse hoitaneet omia lapsiaan vaan sysäsivät vanhempiensa hoidettaviksi?

Täällä nyt näköjään jankutetaan siitä, ettei kyse ole rahasta vaan laiskoista isovanhemmista. Ehkä jokainen voisi kuitenkin puhua omasta puolestaan. Meillä raha on pääasiallinen syy miksi lapsiluku jää kahteen. Omat lapset jaksetaan kyllä hoitaa itse ja kolmaskin menisi, mutta kaksi äitiyslomaa on jo syönyt säästöt ja iso asuntolaina maksettavana. Toki joku tulee nyt sanomaan, että aina voi asua vuokralla/pienemmässä/kauempana jne. Niin voi. Me emme kuitenkaan halua. Me asutaan mieluummin kahden lapsen kanssa omakotitalossa kuin kolmen kanssa kerrostalokolmiossa. Jos lisälapset ei laskisi koko perheen elintasoa niin tehtäisiin vielä ainakin se yksi, mutta kun laskee niin emme tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä miten poliitikot alkaa ulvoa jotain tukien lisäämistä... Ei se auta että vanhempia stigmatisoidaan vielä lisää ilmaisrahalla. Pitäisi saada työnantajalle ihan yhtä kalliiksi se, että mies saa lapsen kuin nainen. Silloin naisilta putoaisi se iso ahdistus, että töissä pitää ilmoittaa lapsen saannista. Ja alkaisi löytyä niitä töitä vähän eri malliin naisillekin (meillä ei pomo palkkaa synnytysikäisiä, on sanonut).

Isien kotona oleminen pitää saada hyväksyttäväksi, kun tuolla kahviloissa ja kaduissa pyörisi toimitusjohtajaa ja raksaukkoa vauvojen kanssa, niin luulen että miehetkin alkaisivat vähän ymmärtämään paremmin mitä lastenhoito merkitsee tälle yhteiskunnalle. Nythän hoiva ei ole mitään, se on lähes noloa hommaa, debiilien puuhaa tehdä hiekkakakkuja tuolla lasten kanssa.

No mutta ei se auta siihen uupumukseen. Mulla mies on pitänyt vanhempainrahakauden (palasin töihin kun esikoinen oli 4kk, imetin ruokatunnilla), ja kahdesta nuoremmasta lapsesta hoitovapaata. Olihan se mukava että mieskin hoiti kotia ja lapsia oman osansa, mutta ei se auta uupumuksen syihin.

Uupunuksen syyt ovat ainakin meillä 24/7 työelämä (olen esim itse työsikalain ulkopuolella eli aina pitää olla käytettävissä) sekä totaalinen tukiverkottomuus, kun isovsnhemmat eivät ole ikinä suttaneet, on niin kiire kaivella onia napojaan.

Kyllä tässä jotenkin rämmitään suossa eteenpäin mutta mitään vastoinkäymisiä kyllä ei enää kestetä, esim toisen vanhemman vakava sairastunminen. Silloin tarvitsisi suvun apua, ja sitä ei ole nyt eikä tulevaisuudessa tarjolla hetkeäkään. Päin vastoin, ne isovanhemmat jotka eivät ikinä ole auttaneet sekuntiakaan meitä, ovat vanhetessaan alkaneet ulisemaan että meidän pitää sitten alkaa auttamaan heitä!

No mitäpä muuta suurten ikäluokkien ahneilta perseilijöiltä voi odottaakaan :)

Olet nyt kymmenissä viesteissä saanut haukkua suuria ikäluokkia. Ei sillä, ettei sulla olisi ihan pointti, mutta anteeksi vaan, se on tullut jo selväksi. Yritä käsitellä tuo viha jotenkin...

Vaikeaa on käsitellä, kun omat paskavanhemmat kaltoinkohtelivat koko lapsuuden, nuoruuden ja näköjään aikuisuudenkin. Se eniten nyppii että heille ei näköjään tule edes mitään ikäviä seurauksia perseilystään vaa elämästä nautitaan aina vaan! :)

Nykyisin lisääntymisikäisten vanhemmat asuvat samassa kaupungissa kun ovat sinne aikoinaan opiskelun ja/työn perässä muuttaneet. Heistä olisi siis apua lastenhoidossa, mutta äidit eivät uskalla luovuttaa silmäteriään muualle kuin kunnalliseen päivähoitoon.

Toista oli ennen, silloin isovanhemmat jäivät satojen kilometrien päähän maalle eikä nuorella parilla ollut oudossa kaupungissa ainuttakaan sukulaista jolta pyytää hoitoapua. Nykyisin tilanne on tosiaan helpompi, minun työpaikallani ei esimerkiksi ole ainuttakaan alle viisikymmenvuotiasta joka olisi syntynyt maalla vaan nuoremmat sukupolvet asuvat edelleen kotinurkillaan ja vanhemmat ovat lähettyvillä.

Joo kyllä rahakin vaikuttaa, ja jatkuvat pätkätyöt, jatkuvat yt-neuvottelut ja ylipäätään koko ”kiiltokuvaelämä” missä pitää siivota ja sisustaa ja ottaa kodista, aterioista ja harrastuksista sekä matkoista kuvia someen.

Itse lähdin somesta pois kokonaan, enää av-palstaa jonkunverran seuraan. Huomasin että ainakin osin stressi helpotti ja on ”enemmän aikaa”(toki näennäisesti) keskittyä vaikka hetkeksi lukemaan.

Kun mietin sitä miten tilanteen korjaa niin kyllä se vetää hiljaiseksi. Pitäis uudistaa työelämä kokonaan, sosiaaliturva kokonaan, yhteiskunnan mallit kokonaan ja tasa-arvokin päivittää. En ymmärrä että kuka siihen pystyy. Joten veikkaan että syntyvyys pienenee jatkossakin..

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin lisääntymisikäisten vanhemmat asuvat samassa kaupungissa kun ovat sinne aikoinaan opiskelun ja/työn perässä muuttaneet. Heistä olisi siis apua lastenhoidossa, mutta äidit eivät uskalla luovuttaa silmäteriään muualle kuin kunnalliseen päivähoitoon.

Toista oli ennen, silloin isovanhemmat jäivät satojen kilometrien päähän maalle eikä nuorella parilla ollut oudossa kaupungissa ainuttakaan sukulaista jolta pyytää hoitoapua. Nykyisin tilanne on tosiaan helpompi, minun työpaikallani ei esimerkiksi ole ainuttakaan alle viisikymmenvuotiasta joka olisi syntynyt maalla vaan nuoremmat sukupolvet asuvat edelleen kotinurkillaan ja vanhemmat ovat lähettyvillä.

Ei kyse ole siitä että äidit ei uskalla antaa lapsiaan hoitoon, vaan siitä että isovanhempia ei nykyisin kiinnosta lapsenlapset.

Ennen oli tosiaan sitä välimatkaa. Omat vanhempani muuttivat 70-luvulla maalta kaupunkiin 130km päähän. Silti ihan onnistuneesti veivät meidät lapset joka vkl mummolaan tai mummotuli meille, ja koko koulujen kesäloma ja muut lomat oltiin alusta loppuun vain mummolassa. Että ei se välimatka haittaa jos hoitaminen kiinnostaa. Sit jos ei kiinnosta niin mikään ei auta, ei edes 100m välimatka.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin lisääntymisikäisten vanhemmat asuvat samassa kaupungissa kun ovat sinne aikoinaan opiskelun ja/työn perässä muuttaneet. Heistä olisi siis apua lastenhoidossa, mutta äidit eivät uskalla luovuttaa silmäteriään muualle kuin kunnalliseen päivähoitoon.

Toista oli ennen, silloin isovanhemmat jäivät satojen kilometrien päähän maalle eikä nuorella parilla ollut oudossa kaupungissa ainuttakaan sukulaista jolta pyytää hoitoapua. Nykyisin tilanne on tosiaan helpompi, minun työpaikallani ei esimerkiksi ole ainuttakaan alle viisikymmenvuotiasta joka olisi syntynyt maalla vaan nuoremmat sukupolvet asuvat edelleen kotinurkillaan ja vanhemmat ovat lähettyvillä.

Omat lapset ovat nyt perheenperustamisiässä. Eivät he eikä valtaosa heidän lapsuudenystävistään asu enää täällä. Osa on lähtenyt opiskeluiden perään muualle ja osa töiden perään, vain muutama lasten kavereista asuu samassa kaupungissa lasten kanssa. En usko, että omat lapset muuttavat tänne valmistumisensa jälkeen.

Up