Lue keskustelun säännöt.
Isän uusi puoliso
Isin tyttö
20.08.2018 |
Mulla on ongelma. Oon 29-vuotias, ja haluaisin aina silloin tällöin viettää aikaa isäni kanssa, vanhempani ovat eronneet aikaa sitten. Mutta mutta. Isälläni on uusi puoliso, joka on aivan järkyttävän mustasukkainen. Pyysin isää kanssani sieneen. Tänään isäni pyysi, että kun pyydän johonkin niin mun pitäisi pyytää molemmat mukaan. Koska he ovat kuulema perhe, ja jos pyydän vaan isää niin en kunnioita heidän perhettään. Tässä vaiheessa olisi kai hyvä mainita, etten oikein välitä tästä puolisosta, ja ollaan otettu huutamalla yhteen. Kerroin isälle (olen kertonut monta kertaa aiemminkin kun tää nainen tunkee joka paikkaan mukaan), että en halua viettää aikaa puolison kanssa vaan kahdestaan isän kanssa. Hän kyllä ymmärtää, mutta on ilmeisesti niin tossun alla ettei voi asialle mitään. Miten saan puolison ymmärtämään sen että haluan viettää laatuaikaa isäni kanssa kahden? Vai koska he ovat parisuhteessa enkö ole oikeutettu enää viettämään aikaa vain isäni kanssa?
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.
Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä tässä on miettiä asioita näin tuoreena uusperheisäkandidaattina. Itse meinasin antaa omille lapsille ehkä liikaakin kahdenvälistä aikaa, kunnes naisystävä huomautti, että olemme aikuisia ja molempien lapset mukautuvat kyllä meidän yhteiseen tahtoon, vaikka protestointia varmasti tulee matkan varrella.
Ja oikeassahan se oli. Kun siinä toimi määrätietoisesti, niin lapset hyväksyivät asiat nopeammin ja kaikki kitinä muksujen keskenkin häipyi ja nykyään haluavat aina tavata, kun mahdollista.
No, tämähän ei liity lasten iän puolesta AP:n keissiin oikein mitenkään. Jos oikein rakentavasti haluaisin isän uutta naista ymmärtää, niin ehkä häntä harmittaa teidän olemattomat välit ja miettii, josko yhdessä tehden asiat voisi parantua? Joskin todennäköisempää elämää nähneenä on, että kyseessä on vaan kontrolloiva paskiainen ja isäsi sinisilmäinen. :/
Oletpa hieno mies. Nainen käskee vähentää yhteistä aikaa lastesi kanssa ja sinähän olet naruista vedeltävissä kuin marionetti. Onnea uusperhe-elämääsi, se ei kauan tule kestämään. Tai tulee, mutta ehkä ilman lapsiasi. Muista että kaikki parisuhteet päättyvät, myös tämä nykyinen.
Ehkä olen hieno, ehkä en. Mutta parisuhteessa pitää panostaa toiseenkin, jos hän on sen arvoinen, että tuo elämääsi uutta hyvää sisältöä.
Totta kai mulla omat lapset ovat tärkeimpiä, eikä siitä ole pienintä epäselvyyttä kenelläkään. Mutta aikuisten on parempi määrittää säännöt, silloin lapsikin on lopulta onnellisempi. Ja korostan edelleen, että tämä on sivujuonne, koska lapsemme ala-asteikäisiä. Kunhan vaan pisti lukiessa miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.
Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan.
Siinä tapauksessa isä on ääliö, jos ei ymmärrä, ettei se käy noin vain ilmoittamalla.
On kyllä kummallista, kun joistakin ihmisistä yhtäkkiä parisuhteen myötä tulee jotain kahden henkilön muodostamia yksikköjä, jotka eivät tee enää mitään erikseen. Ja eron tullessa sitten ihmetellään, että mitähän niille muille ihmissuhteille oikein kävi, kun niitä ei oikein enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.
Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan.
Siinä tapauksessa isä on ääliö, jos ei ymmärrä, ettei se käy noin vain ilmoittamalla.
On kyllä kummallista, kun joistakin ihmisistä yhtäkkiä parisuhteen myötä tulee jotain kahden henkilön muodostamia yksikköjä, jotka eivät tee enää mitään erikseen. Ja eron tullessa sitten ihmetellään, että mitähän niille muille ihmissuhteille oikein kävi, kun niitä ei oikein enää ole.
Kuten sanottu, kohtuus kaikessa. Ei sitä puolisoa voi sulkea kokonaan ulkopuolellekaan ja jos jatkaa elämää kuin sinkku, mihin se uusi kumppani mahtuu. Minusta totuus on jossain ap:n ja naisen välimaastossa. Ap ei avannut sitä, millaisia lauseita riidassa on sanottu puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Järjestelykysymys. Olen omille lapsilleni pystynyt järjestämään kahdenkeskistä aikaa kuten myös miehelleni. T. Äiti, isä ja 2 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.
Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan.
Pitääkö aina mennä yhdessä joka paikkaan? Tyttärelläni oli poikaystävä, joka ei antanut tyttäreni tavata ystäviään ilman hänen läsnäoloaan. On todellakin ex. Nykyinen poikaystävä on erilainen. Antaa tyttärelleni vapauden tavata ystäviään, joko yhdessä tai ilman hänen seuraansa. En itsekään mene mieheni kanssa joka paikkaan yhdessä. Perheenä voi olla ilman ripustautumista siihen puolisoonsa.
Vierailija kirjoitti:
sylviira kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ihan ihmeissäni, että aikuiset lapset ovat niin mustasukkaisia (?) omista vanhemmistaan, että vanhempien uudet puolisot ei käy. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin kakarat.
Onko sulla oikeita sydänystäviä? Siis sellaisia, joiden kanssa voit puhua kaikenlaisista ajatuksistasi ja myös ystävä jakaa kanssasi syvimmätkin tuntonsa? Jos on, ymmärrät varmasti, että myös siinä tapauksessa halutaan mieluiten tavata ilman puolisoa. Puolison mukanaolo muuttaa keskustelun pintapuoliseksi, sitten puhutaan vaikka politiikasta tai lasten edesottamuksista.
Sama pätee vanhempiin. Jos on läheinen vanhempansa kanssa (mitä en itse ole), haluaa varmasti puhua sellaisistakin asioista tai vaikka kysyä/antaa neuvoja, joista ei vieraamman uuden puolison kanssa juttelisi.
Aikuisella on tosiaan sydänYSTÄVIÄ. Olisi hyvin kummallista, jos vanhempi olisi lapsensa sydänystävä.
Täällä on ihan kummallista porukkaa. Missä ootte kasvanu? Ihan hyvin vanhempi ja lapsi voivat olla sydänystäviä, etenkin mitä enemmän ikää tulee.
Ap olet normaali ja toiveesi viettää aikaa isäsi kanssa on täysin luonnollista. Isäsi uusi vaimo taas on narsisti/sairaalloisen mustasukkainen. Älä välitä muista palstailijoista, osa vaa jauhaa skeidaa täällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.
Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan.
Pitääkö aina mennä yhdessä joka paikkaan? Tyttärelläni oli poikaystävä, joka ei antanut tyttäreni tavata ystäviään ilman hänen läsnäoloaan. On todellakin ex. Nykyinen poikaystävä on erilainen. Antaa tyttärelleni vapauden tavata ystäviään, joko yhdessä tai ilman hänen seuraansa. En itsekään mene mieheni kanssa joka paikkaan yhdessä. Perheenä voi olla ilman ripustautumista siihen puolisoonsa.
Kyllä, mutta esimerkiksi minä näen ystäviäni ilman puolisoitaan ehkä kerran vuodessa ja jos haluan nähdä useammin, näen niin että heillä on puoliso ja/tai lapsia muassaan. Järki käteen, kaikille osapuolille. AP ei kertonut, onko isällä esim. myös aikaavievä harrastus, johon vaimo ei osallistu. Ja haluaisiko isä lähentää ap:tä ja vaimoaan ja siksi haluaisi että tekisivät asioita yhdessä (keino väärä, aie hyvä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.
Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan.
Siinä tapauksessa isä on ääliö, jos ei ymmärrä, ettei se käy noin vain ilmoittamalla.
On kyllä kummallista, kun joistakin ihmisistä yhtäkkiä parisuhteen myötä tulee jotain kahden henkilön muodostamia yksikköjä, jotka eivät tee enää mitään erikseen. Ja eron tullessa sitten ihmetellään, että mitähän niille muille ihmissuhteille oikein kävi, kun niitä ei oikein enää ole.
Kuten sanottu, kohtuus kaikessa. Ei sitä puolisoa voi sulkea kokonaan ulkopuolellekaan ja jos jatkaa elämää kuin sinkku, mihin se uusi kumppani mahtuu. Minusta totuus on jossain ap:n ja naisen välimaastossa. Ap ei avannut sitä, millaisia lauseita riidassa on sanottu puolin ja toisin.
Lyhyesti uusi puoliso ei päästänyt isääni veljeni eli oman poikansa vihkitilaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.
Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan.
Siinä tapauksessa isä on ääliö, jos ei ymmärrä, ettei se käy noin vain ilmoittamalla.
On kyllä kummallista, kun joistakin ihmisistä yhtäkkiä parisuhteen myötä tulee jotain kahden henkilön muodostamia yksikköjä, jotka eivät tee enää mitään erikseen. Ja eron tullessa sitten ihmetellään, että mitähän niille muille ihmissuhteille oikein kävi, kun niitä ei oikein enää ole.
Kuten sanottu, kohtuus kaikessa. Ei sitä puolisoa voi sulkea kokonaan ulkopuolellekaan ja jos jatkaa elämää kuin sinkku, mihin se uusi kumppani mahtuu. Minusta totuus on jossain ap:n ja naisen välimaastossa. Ap ei avannut sitä, millaisia lauseita riidassa on sanottu puolin ja toisin.
Lyhyesti uusi puoliso ei päästänyt isääni veljeni eli oman poikansa vihkitilaisuuteen.
Kannattaako tuollaisessa tilanteessa riidellä lainkaan tuon puolison kanssa, jos hän on noin pihalla vaan keskustella asiasta isän kanssa ja isä saa hoitaa asiat kotona.
hankkiudu eroon uudesta eukosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
29- v ja valitat täällä, että isin kanssa kahdestaan ei pääse sieneen? Miksi et puhu, kuten aikuiset, asiasta isäsi kanssa? Minusta on erikoista myös, jos olet huutamalla ottanut yhteen äitipuolesi kanssa. Vaikutatte aika lapsellisilta kaikki, ja sinä lisäksi mustasukkaiselta. Itse en ole koskaan viettänyt oman isäni kanssa kahden kesken aikuisena aikaa, koska minulla sienikaverina oma puolisoni. Tarve olla ihan kahden äidin/isän kanssa yleensä vähenee, kun aikuistuu.
Aika surullista. Olen 23 ja mullakin puoliso, mutta silti käyn äidin kanssa mustikassa. Ei se, että 18 on mittarissa tarkoita sitä, että vanhempiaan pitää alkaa vihata. Elän omaa elämääni, mutta on se nyt saatana, jos kerran syksyssä yhdessä mustikassa käyntiä pidetään sairaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.
Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan.
Siinä tapauksessa isä on ääliö, jos ei ymmärrä, ettei se käy noin vain ilmoittamalla.
On kyllä kummallista, kun joistakin ihmisistä yhtäkkiä parisuhteen myötä tulee jotain kahden henkilön muodostamia yksikköjä, jotka eivät tee enää mitään erikseen. Ja eron tullessa sitten ihmetellään, että mitähän niille muille ihmissuhteille oikein kävi, kun niitä ei oikein enää ole.
Kuten sanottu, kohtuus kaikessa. Ei sitä puolisoa voi sulkea kokonaan ulkopuolellekaan ja jos jatkaa elämää kuin sinkku, mihin se uusi kumppani mahtuu. Minusta totuus on jossain ap:n ja naisen välimaastossa. Ap ei avannut sitä, millaisia lauseita riidassa on sanottu puolin ja toisin.
Lyhyesti uusi puoliso ei päästänyt isääni veljeni eli oman poikansa vihkitilaisuuteen.
Kannattaako tuollaisessa tilanteessa riidellä lainkaan tuon puolison kanssa, jos hän on noin pihalla vaan keskustella asiasta isän kanssa ja isä saa hoitaa asiat kotona.
No näinhän tässä on tehty ja isän päätös on olla puolisonsa kannalla. Ap ei enää voi muuta kuin elää sen tiedon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se isä sitten vanhenee niin kai te silloinkin vaaditte saada hoitaa isää yksin ja antaa sille puolisolle näin helpotusta ja vapaahetkiä vai saako isä silloin olla rauhassa puolison vastuulla?
Vierailija kirjoitti:
Kun se isä sitten vanhenee niin kai te silloinkin vaaditte saada hoitaa isää yksin ja antaa sille puolisolle näin helpotusta ja vapaahetkiä vai saako isä silloin olla rauhassa puolison vastuulla?
Tuolla menolla tosiaankin on pelkästään puolison vastuulla. Jos isältä ei ole liiennyt aikaa lapsille hyvässä kunnossa, ei sitä myöskään liikene lapsilta isälle huonossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.
Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan.
Siinä tapauksessa isä on ääliö, jos ei ymmärrä, ettei se käy noin vain ilmoittamalla.
On kyllä kummallista, kun joistakin ihmisistä yhtäkkiä parisuhteen myötä tulee jotain kahden henkilön muodostamia yksikköjä, jotka eivät tee enää mitään erikseen. Ja eron tullessa sitten ihmetellään, että mitähän niille muille ihmissuhteille oikein kävi, kun niitä ei oikein enää ole.
Kuten sanottu, kohtuus kaikessa. Ei sitä puolisoa voi sulkea kokonaan ulkopuolellekaan ja jos jatkaa elämää kuin sinkku, mihin se uusi kumppani mahtuu. Minusta totuus on jossain ap:n ja naisen välimaastossa. Ap ei avannut sitä, millaisia lauseita riidassa on sanottu puolin ja toisin.
Lyhyesti uusi puoliso ei päästänyt isääni veljeni eli oman poikansa vihkitilaisuuteen.
Kannattaako tuollaisessa tilanteessa riidellä lainkaan tuon puolison kanssa, jos hän on noin pihalla vaan keskustella asiasta isän kanssa ja isä saa hoitaa asiat kotona.
No näinhän tässä on tehty ja isän päätös on olla puolisonsa kannalla. Ap ei enää voi muuta kuin elää sen tiedon kanssa.
Ja katkaista välit. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pitää muuten paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
joo täytyy olla mielenterveysongelmainen uusi puoliso, ei kukaan normaali marise jos tapaa lapsiaan, vielä kun puhe oletettavasti yli viiskymppisistä "vanhuksista" (älkää suuttuko, mut tuolla ikää jo aika erikoista, parikymppiset voi vielä olla mustasukkaisia kun ei koko aikaa olla yhdes)
Mustasukkaisuus löytyy kaikkien persoonallisuushäiriöiden piirteistä. Eikä lainkaan kannata vähätellä heikäläisiä. Psykologian kannalta se mitä ymmärrämme pahuutena on lähinnä seuraava ihmisryhmä: psykopaatit, sosiopaatit, machiavellinistit ja narsistit. Koiratkin pystyvät empatiaan. Tuo ryhmä ei. Ovat käytännössä petoja. Ap:n isän nyxä käyttää klassisia narsistin keinoja erottamaan isän lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.
Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan.
Siinä tapauksessa isä on ääliö, jos ei ymmärrä, ettei se käy noin vain ilmoittamalla.
On kyllä kummallista, kun joistakin ihmisistä yhtäkkiä parisuhteen myötä tulee jotain kahden henkilön muodostamia yksikköjä, jotka eivät tee enää mitään erikseen. Ja eron tullessa sitten ihmetellään, että mitähän niille muille ihmissuhteille oikein kävi, kun niitä ei oikein enää ole.
Kuten sanottu, kohtuus kaikessa. Ei sitä puolisoa voi sulkea kokonaan ulkopuolellekaan ja jos jatkaa elämää kuin sinkku, mihin se uusi kumppani mahtuu. Minusta totuus on jossain ap:n ja naisen välimaastossa. Ap ei avannut sitä, millaisia lauseita riidassa on sanottu puolin ja toisin.
Lyhyesti uusi puoliso ei päästänyt isääni veljeni eli oman poikansa vihkitilaisuuteen.
Miksi ihmeessä ei päästänyt?
Kauanko isäsi on sen pirttihirmun kanssa ollut?
Oma äitini löysi 8 vuotta sitten uuden rakkaan isäni menehdyttyä. He eivät asu yhdessä, vaan ovat välillä toisen ja välillä toisen kotona. Aluksi oli rasittavaa, kun todellakin he tekivät kaiken yhdessä. Jos menimme äitini luona käymään, se mies oli aina siellä, tai ainakin tuli sinne kiireen vilkkaa. Mies oli/on vielä hyvin itseriittoinen ja kova puhumaan ja puuttumaan joka asiaan. En saanut ikinä jutella rauhassa äidin kanssa. Puhelimessakin ollessa se mies huuteli aina jotain äidille ja äiti puhui osin minulle ja osin miehelle. Ärsyttävää!
Tilanne on nykyään ihan toinen. He ovat edelleen yhdessä, mutta osaavat olla myös erillään, ja äidin kanssa saan viettää kahdenkeskistä aikaa ihan yllin kyllin. Ai niin, olen 52, ilmeisesti en kuitenkaan kasvanut aikuiseksi 🤣
Tänäänkin olen menossa äidin kanssa kaupoille ja syömään. Kahdestaan. Syksyllä lähdetään reissuun. Kahdestaan.
Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.
Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.