Isän uusi puoliso

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?

Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.

No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?

Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen. 

Tietysti sen verran kuin isä itse haluaa.

Isän puolisohan tuossa tuntuu vähemmän rakentavasti ehtoja määrittelevän, jos jatkossa pitäisi aina pyytää molemmat jos isää haluaa tavata.

Niin. Tässähän ei ole sitä vaihtoehtoa, että isä itse haluaisi vaimonsa olevan perhettä ja hänet mukaan. 

Siinä tapauksessa isä on ääliö, jos ei ymmärrä, ettei se käy noin vain ilmoittamalla.

On kyllä kummallista, kun joistakin ihmisistä yhtäkkiä parisuhteen myötä tulee jotain kahden henkilön muodostamia yksikköjä, jotka eivät tee enää mitään erikseen. Ja eron tullessa sitten ihmetellään, että mitähän niille muille ihmissuhteille oikein kävi, kun niitä ei oikein enää ole.

Kuten sanottu, kohtuus kaikessa. Ei sitä puolisoa voi sulkea kokonaan ulkopuolellekaan ja jos jatkaa elämää kuin sinkku, mihin se uusi kumppani mahtuu. Minusta totuus on jossain ap:n ja naisen välimaastossa. Ap ei avannut sitä, millaisia lauseita riidassa on sanottu puolin ja toisin. 

Lyhyesti uusi puoliso ei päästänyt isääni veljeni eli oman poikansa vihkitilaisuuteen.

Miksi ihmeessä ei päästänyt?

Tilaisuus oli pieni, tarkoitus että paikalla vaan sisarukset ja vanhemmat, koska uusi puoliso niin sairaalloisen mustasukkainen, että pelkäsimme syntyvän tarpeetonta draamaa jos hän ja äitini ovat samassa tilaisuudessa. Ja ei, kenenkään muunkaan puolisoita ei ollut kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä, jotka eivät hyväksy omien vanhempienne uusia puolisoita, olisi valmis siihen, että teidän vanhempanne eivät hyväksyisi teidän puolisoitanne? ”Hyh, uusi perheenjäsen, en tykkää. ” Tai varsinkaan siinä vaiheessa, jos eroat ja tulee uusi kumppani. Oletteko oikeasti sitä mieltä, että vanhempien ei tarvitse pitää kumppanistanne?

Tämä. Katso ap rehellisesti peiliin. Aikuistu.

Kyse ei ollut tässä tapauksessa hyväksynnästä. Ap hyväksyy isän puolison, mutta kaipaa myös joskus kahdenkeskeistä aikaa isän kanssa, mitä vaimo ei hyväksy. Vähän sama tilanne omalla isälläni - tapaan hänet aina vaimonsa kanssa, vaikka se rajoittaa puheenaiheita ja tekemisiä. Vaimo ei päästä lähtemään yksin, koskaan. Ja mielellään tapaan vaimoakin välillä, meillä ei vain ole mitään yhteistä joten joskus tapaisin mieluusti isääni ihan kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sylviira kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä ihan ihmeissäni, että aikuiset lapset ovat niin mustasukkaisia (?) omista vanhemmistaan, että vanhempien uudet puolisot ei käy. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin kakarat.

Onko sulla oikeita sydänystäviä? Siis sellaisia, joiden kanssa voit puhua kaikenlaisista ajatuksistasi ja myös ystävä jakaa kanssasi syvimmätkin tuntonsa? Jos on, ymmärrät varmasti, että myös siinä tapauksessa halutaan mieluiten tavata ilman puolisoa. Puolison mukanaolo muuttaa keskustelun pintapuoliseksi, sitten puhutaan vaikka politiikasta tai lasten edesottamuksista.

Sama pätee vanhempiin. Jos on läheinen vanhempansa kanssa (mitä en itse ole), haluaa varmasti puhua sellaisistakin asioista tai vaikka kysyä/antaa neuvoja, joista ei vieraamman uuden puolison kanssa juttelisi.

Aikuisella on tosiaan sydänYSTÄVIÄ. Olisi hyvin kummallista, jos vanhempi olisi lapsensa sydänystävä.

Ei olisi. Se olisi upeaa.

Napanuora ei ole katkennut.

No itsellä tilanne menee niin että kontrolloiva äiti on heittäytynyt vanhuuden päivillään "sydänystäväksi" minun ja siskon kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa että koska välit moneet ystävään ovat menneet, niin purkaa nykyään kaiken harmituksensa, surut, murheet ja ongelmat meille. Tämä olisi ok jos kyse olisi vastavuoroisuudesta mutta meidän tapauksessa ei ole. Olemme vain helppoja lokaämpäreitä kun emme voi vaihtaa osaamme.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaanko aikuisena ei saa viettää aikaa olan vanhemman kanssa? Mammat yllättää taas. Kai tekin potkitte lapset pellolle heti 18 täytettyä ja ette enää ikinä vietä hetkeäkään yhdessä kun on kerta jo aikuinen.

Älä jaksa kärjistää !

Kyse varmaan siitä, että ap kiukuttelee isänsä naisystävälle ja haluaa lla epäkohtelias eikä kutsu kuin isäänsä johonkin. Ton ikänen ihminen ! Ei ole tervettä tollanen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaanko aikuisena ei saa viettää aikaa olan vanhemman kanssa? Mammat yllättää taas. Kai tekin potkitte lapset pellolle heti 18 täytettyä ja ette enää ikinä vietä hetkeäkään yhdessä kun on kerta jo aikuinen.

Älä jaksa kärjistää !

Kyse varmaan siitä, että ap kiukuttelee isänsä naisystävälle ja haluaa lla epäkohtelias eikä kutsu kuin isäänsä johonkin. Ton ikänen ihminen ! Ei ole tervettä tollanen.

Opettele sä käyttämään huutomerkkiä ilman välilyöntiä. Naisystävää ei kutsuttu, koska ei kutsuttu muidenkaan puolisoja, se ei ole kiukuttelua paitsi ikävän ihmisen omassa päässä. Taidat itse myös olla sellainen. En yhtään ihmettele ettei kutsuja kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaanko aikuisena ei saa viettää aikaa olan vanhemman kanssa? Mammat yllättää taas. Kai tekin potkitte lapset pellolle heti 18 täytettyä ja ette enää ikinä vietä hetkeäkään yhdessä kun on kerta jo aikuinen.

Älä jaksa kärjistää !

Kyse varmaan siitä, että ap kiukuttelee isänsä naisystävälle ja haluaa lla epäkohtelias eikä kutsu kuin isäänsä johonkin. Ton ikänen ihminen ! Ei ole tervettä tollanen.

Opettele sä käyttämään huutomerkkiä ilman välilyöntiä. Naisystävää ei kutsuttu, koska ei kutsuttu muidenkaan puolisoja, se ei ole kiukuttelua paitsi ikävän ihmisen omassa päässä. Taidat itse myös olla sellainen. En yhtään ihmettele ettei kutsuja kuulu.

Mikä pikkusiulunen pilkunviilaaja! Ja voin kertoa, että mut on kutsuttu iloisesti kaikkeen mukaan ja tullaan hyvin toimeen myös mieheni lasten äidin kanssa. Mitenkä ne sun kutsut?:)

Lapsistani vanhin alkaa olla melkein tuon 29.

Jos nykyinen naisystäväni edes vihjaisi, etten saisi viettää kahdenkeskistä aikaa omien (aikuisten) lasteni kanssa, lentäisi tämä välittömästi niska-perse -otteella ulos suhteesta. Onneksi hän on kuitenkin upea nainen, jolla on tarvetta viettää kahdenkeskistä aikaa omien aikuistensa lastensa kanssa ja ymmärtää antaa tilaa myös omalle yksityisyydelleni. (Siksi kai haluankin viettää paljon aikaa hänen kanssaan.)

Kummallisia nämä napanuora-kommentit. Lapset ovat aina lapsiani ja siinä suhteessa erikoisasemassa muihin ihmisiin nähden. Olisi kummallista - kun kerran olen heidät tietoisesti tähän maailmaan saattanut - että ajattelisin läheisen suhteen heihin loppuvan aikuisuuteen tai johonkin muuhun keinotekoiseen rajapyykkiin. He elävät omaa itsenäistä elämäänsä, mutta nautin heidän tapaamisesta niin kahdenkesken kuin koko perheenä. Ulkona syöminen (pappa betalar) on yksinkertaisin keino saada laatuaikaa lasten kanssa. Olen tukena ja turvana, jos he iskää siihen hommaan tarvitsevat.

AP:n äitipuoli kuulostaa sairaalloisen mustasukkaiselta ja isä tässä kohtaa vätykseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaanko aikuisena ei saa viettää aikaa olan vanhemman kanssa? Mammat yllättää taas. Kai tekin potkitte lapset pellolle heti 18 täytettyä ja ette enää ikinä vietä hetkeäkään yhdessä kun on kerta jo aikuinen.

Älä jaksa kärjistää !

Kyse varmaan siitä, että ap kiukuttelee isänsä naisystävälle ja haluaa lla epäkohtelias eikä kutsu kuin isäänsä johonkin. Ton ikänen ihminen ! Ei ole tervettä tollanen.

Opettele sä käyttämään huutomerkkiä ilman välilyöntiä. Naisystävää ei kutsuttu, koska ei kutsuttu muidenkaan puolisoja, se ei ole kiukuttelua paitsi ikävän ihmisen omassa päässä. Taidat itse myös olla sellainen. En yhtään ihmettele ettei kutsuja kuulu.

Mikä pikkusiulunen pilkunviilaaja! Ja voin kertoa, että mut on kutsuttu iloisesti kaikkeen mukaan ja tullaan hyvin toimeen myös mieheni lasten äidin kanssa. Mitenkä ne sun kutsut?:)

Katsos vaan, tyhmäkin oppii kun vähän neuvotaan. Iloisesti elän ydinperheessä, toiset kun saa sen pidettyä koossa eikä juokse vain alapäänsä vietävänä.

Setämies 55 kirjoitti:

Lapsistani vanhin alkaa olla melkein tuon 29.

Jos nykyinen naisystäväni edes vihjaisi, etten saisi viettää kahdenkeskistä aikaa omien (aikuisten) lasteni kanssa, lentäisi tämä välittömästi niska-perse -otteella ulos suhteesta. Onneksi hän on kuitenkin upea nainen, jolla on tarvetta viettää kahdenkeskistä aikaa omien aikuistensa lastensa kanssa ja ymmärtää antaa tilaa myös omalle yksityisyydelleni. (Siksi kai haluankin viettää paljon aikaa hänen kanssaan.)

Kummallisia nämä napanuora-kommentit. Lapset ovat aina lapsiani ja siinä suhteessa erikoisasemassa muihin ihmisiin nähden. Olisi kummallista - kun kerran olen heidät tietoisesti tähän maailmaan saattanut - että ajattelisin läheisen suhteen heihin loppuvan aikuisuuteen tai johonkin muuhun keinotekoiseen rajapyykkiin. He elävät omaa itsenäistä elämäänsä, mutta nautin heidän tapaamisesta niin kahdenkesken kuin koko perheenä. Ulkona syöminen (pappa betalar) on yksinkertaisin keino saada laatuaikaa lasten kanssa. Olen tukena ja turvana, jos he iskää siihen hommaan tarvitsevat.

AP:n äitipuoli kuulostaa sairaalloisen mustasukkaiselta ja isä tässä kohtaa vätykseltä.

Kyllä, noinhan se menee ideaalitilanteessa. Enkä tiedä, onko tuossa ap:n tapauksessa lieventäviä asianhaaroja vai ei, mutta erotuksena teidän tapaukseen näkisin ainakin sen, että naisella ei ole omia lapsia (haluaisi ehkä kokea sukua ja lapsielämää puolison kautta) ja että ap on ollut vaativa lapsi (heittäisit vaativan naisen ulos, mutta suhtautuisitko lämmöllä vaativaan lapseen vai kouluttaisitko häntäkin?). Ymmärrän, että ap:n vaativuus on syntynyt ihan oikeutetusta pahasta mielestä, mutta paha mieli saattaa olla naisellakin. Ja varmaan nyt sitten myös isällä. 

Vierailija kirjoitti:

Setämies 55 kirjoitti:

Lapsistani vanhin alkaa olla melkein tuon 29.

Jos nykyinen naisystäväni edes vihjaisi, etten saisi viettää kahdenkeskistä aikaa omien (aikuisten) lasteni kanssa, lentäisi tämä välittömästi niska-perse -otteella ulos suhteesta. Onneksi hän on kuitenkin upea nainen, jolla on tarvetta viettää kahdenkeskistä aikaa omien aikuistensa lastensa kanssa ja ymmärtää antaa tilaa myös omalle yksityisyydelleni. (Siksi kai haluankin viettää paljon aikaa hänen kanssaan.)

Kummallisia nämä napanuora-kommentit. Lapset ovat aina lapsiani ja siinä suhteessa erikoisasemassa muihin ihmisiin nähden. Olisi kummallista - kun kerran olen heidät tietoisesti tähän maailmaan saattanut - että ajattelisin läheisen suhteen heihin loppuvan aikuisuuteen tai johonkin muuhun keinotekoiseen rajapyykkiin. He elävät omaa itsenäistä elämäänsä, mutta nautin heidän tapaamisesta niin kahdenkesken kuin koko perheenä. Ulkona syöminen (pappa betalar) on yksinkertaisin keino saada laatuaikaa lasten kanssa. Olen tukena ja turvana, jos he iskää siihen hommaan tarvitsevat.

AP:n äitipuoli kuulostaa sairaalloisen mustasukkaiselta ja isä tässä kohtaa vätykseltä.

Kyllä, noinhan se menee ideaalitilanteessa. Enkä tiedä, onko tuossa ap:n tapauksessa lieventäviä asianhaaroja vai ei, mutta erotuksena teidän tapaukseen näkisin ainakin sen, että naisella ei ole omia lapsia (haluaisi ehkä kokea sukua ja lapsielämää puolison kautta) ja että ap on ollut vaativa lapsi (heittäisit vaativan naisen ulos, mutta suhtautuisitko lämmöllä vaativaan lapseen vai kouluttaisitko häntäkin?). Ymmärrän, että ap:n vaativuus on syntynyt ihan oikeutetusta pahasta mielestä, mutta paha mieli saattaa olla naisellakin. Ja varmaan nyt sitten myös isällä. 

Itseasiassa tällä puolisolla on kaksi lasta, ja pian kolme lastenlasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaanko aikuisena ei saa viettää aikaa olan vanhemman kanssa? Mammat yllättää taas. Kai tekin potkitte lapset pellolle heti 18 täytettyä ja ette enää ikinä vietä hetkeäkään yhdessä kun on kerta jo aikuinen.

Älä jaksa kärjistää !

Kyse varmaan siitä, että ap kiukuttelee isänsä naisystävälle ja haluaa lla epäkohtelias eikä kutsu kuin isäänsä johonkin. Ton ikänen ihminen ! Ei ole tervettä tollanen.

Opettele sä käyttämään huutomerkkiä ilman välilyöntiä. Naisystävää ei kutsuttu, koska ei kutsuttu muidenkaan puolisoja, se ei ole kiukuttelua paitsi ikävän ihmisen omassa päässä. Taidat itse myös olla sellainen. En yhtään ihmettele ettei kutsuja kuulu.

Mikä pikkusiulunen pilkunviilaaja! Ja voin kertoa, että mut on kutsuttu iloisesti kaikkeen mukaan ja tullaan hyvin toimeen myös mieheni lasten äidin kanssa. Mitenkä ne sun kutsut?:)

Hei katkera äitipuoli, kasva sinä ihmiseksi. Aivan törkeitä kommentteja sinulla. Ap ei tässä ole missään vaihessa kiukutellut, toisin kuin sinä.

T. Eri

Mun mielestä ap ei ole mikää vaativa lapsi, vaan tottakai hänellä on oikeus nähdä isäänsä ilman isän uutta emakkoa. Kyllä aloittajan isällä on oikeus elää omaakin elämää välillä, tarviikos akkaansa raahata joka paikkaa?

Tän pitäisi olla itseentäänselvyys.

Ihmeellistä kateellisten puoliäitien nillitystä täällä vaan, kun ei saa tarpeeks ilmeisesti huomioon omalta mieheltään. Lapset etusijallle, sitten vasta muut, niin se kuuluu mennä.

Isin tyttöongelma.
</p>

<p>Tässä vaiheessa olisi kai hyvä mainita, etten oikein välitä tästä puolisosta, ja ollaan otettu huutamalla yhteen. Kerroin isälle (olen kertonut monta kertaa aiemminkin kun tää nainen tunkee joka paikkaan mukaan), että en halua viettää aikaa puolison kanssa vaan kahdestaan isän kanssa. Hän kyllä ymmärtää, mutta on ilmeisesti niin tossun alla ettei voi asialle mitään. Miten saan puolison ymmärtämään sen että haluan viettää laatuaikaa isäni kanssa kahden? Vai koska he ovat parisuhteessa enkö ole oikeutettu enää viettämään aikaa vain isäni kanssa?[/quote kirjoitti:

Siis et halua viettää lainkaan aikaa isän ja hänen uuden puolisonsa kanssa. Ainoastaan isän. Isäsi ei välttämättä ole niin tossun alla vaan hän halusi viettää laatuaikaa kummankin rakkaan kanssa.

Mielestäni sinun pitäisi osoittaa kunnioitusta isäsi uutta onnea ja valintaa kohtaan ja koittaa tulla toimeen. Nyt vähän vaikuttaa sille ettet hyväksy isäsi valintaa ja olette valtataistelun pyörteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä, jotka eivät hyväksy omien vanhempienne uusia puolisoita, olisi valmis siihen, että teidän vanhempanne eivät hyväksyisi teidän puolisoitanne? ”Hyh, uusi perheenjäsen, en tykkää. ” Tai varsinkaan siinä vaiheessa, jos eroat ja tulee uusi kumppani. Oletteko oikeasti sitä mieltä, että vanhempien ei tarvitse pitää kumppanistanne?

Tämä. Katso ap rehellisesti peiliin. Aikuistu.

Kyse ei ollut tässä tapauksessa hyväksynnästä. Ap hyväksyy isän puolison, mutta kaipaa myös joskus kahdenkeskeistä aikaa isän kanssa, mitä vaimo ei hyväksy. Vähän sama tilanne omalla isälläni - tapaan hänet aina vaimonsa kanssa, vaikka se rajoittaa puheenaiheita ja tekemisiä. Vaimo ei päästä lähtemään yksin, koskaan. Ja mielellään tapaan vaimoakin välillä, meillä ei vain ole mitään yhteistä joten joskus tapaisin mieluusti isääni ihan kahdestaan.

Aivan, isäsi valinta.

Vierailija kirjoitti:

Isin tyttöongelma.
</p>

<p>Tässä vaiheessa olisi kai hyvä mainita, etten oikein välitä tästä puolisosta, ja ollaan otettu huutamalla yhteen. Kerroin isälle (olen kertonut monta kertaa aiemminkin kun tää nainen tunkee joka paikkaan mukaan), että en halua viettää aikaa puolison kanssa vaan kahdestaan isän kanssa. Hän kyllä ymmärtää, mutta on ilmeisesti niin tossun alla ettei voi asialle mitään. Miten saan puolison ymmärtämään sen että haluan viettää laatuaikaa isäni kanssa kahden? Vai koska he ovat parisuhteessa enkö ole oikeutettu enää viettämään aikaa vain isäni kanssa?[/quote kirjoitti:

Siis et halua viettää lainkaan aikaa isän ja hänen uuden puolisonsa kanssa. Ainoastaan isän. Isäsi ei välttämättä ole niin tossun alla vaan hän halusi viettää laatuaikaa kummankin rakkaan kanssa.

Mielestäni sinun pitäisi osoittaa kunnioitusta isäsi uutta onnea ja valintaa kohtaan ja koittaa tulla toimeen. Nyt vähän vaikuttaa sille ettet hyväksy isäsi valintaa ja olette valtataistelun pyörteissä.

Olen viettänyt heidän kanssaan aikaa, juhlinut jouluja yms. Nyt vaan haluaisin välillä viettää isäni kanssa aikaa kaksin. En mielestäni ole kohtuuton.

Oletko sanonut ihan rauhallisesti ja suoraan isälle, että sinulla on vajausta hänen seurastaan ja että tarvitsisit nyt jotain tapaamisia ihan kahdestaan, JOTTA jaksat taas paremmin niitä välttämättömiä yhteisiä tapaamisia. 

Vierailija kirjoitti:

Isin tyttöongelma.
</p>

<p>Tässä vaiheessa olisi kai hyvä mainita, etten oikein välitä tästä puolisosta, ja ollaan otettu huutamalla yhteen. Kerroin isälle (olen kertonut monta kertaa aiemminkin kun tää nainen tunkee joka paikkaan mukaan), että en halua viettää aikaa puolison kanssa vaan kahdestaan isän kanssa. Hän kyllä ymmärtää, mutta on ilmeisesti niin tossun alla ettei voi asialle mitään. Miten saan puolison ymmärtämään sen että haluan viettää laatuaikaa isäni kanssa kahden? Vai koska he ovat parisuhteessa enkö ole oikeutettu enää viettämään aikaa vain isäni kanssa?[/quote kirjoitti:

Siis et halua viettää lainkaan aikaa isän ja hänen uuden puolisonsa kanssa. Ainoastaan isän. Isäsi ei välttämättä ole niin tossun alla vaan hän halusi viettää laatuaikaa kummankin rakkaan kanssa.

Mielestäni sinun pitäisi osoittaa kunnioitusta isäsi uutta onnea ja valintaa kohtaan ja koittaa tulla toimeen. Nyt vähän vaikuttaa sille ettet hyväksy isäsi valintaa ja olette valtataistelun pyörteissä.

Ihan sama hyväksyykö ap puolisovalintaa vai ei eikä todellakaan tarvitse tulla toimeen uuden puolison kanssa eli neutraali käytös riittää, varsinkin jos uusi puoliso on kaikkea kontrolloiva pirttihirmu.  Ja tottakai saa viettää aikaa oman isän kanssa kaksistaan - ihan ihmeellisiä kommentteja että isä ja uusi on jokin yhteispaketti/siamilaiset kaksoset. Ymmärrän sinua ap ja on surullista jos isäsuhde kaatuu siihen ettei voi tehdä mitään kaksistaan vaan uusi puoliso on tunkemassa aina mukaan. Kuulostaa epäterveeltä isän ja puolison suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä, jotka eivät hyväksy omien vanhempienne uusia puolisoita, olisi valmis siihen, että teidän vanhempanne eivät hyväksyisi teidän puolisoitanne? ”Hyh, uusi perheenjäsen, en tykkää. ” Tai varsinkaan siinä vaiheessa, jos eroat ja tulee uusi kumppani. Oletteko oikeasti sitä mieltä, että vanhempien ei tarvitse pitää kumppanistanne?

Tämä. Katso ap rehellisesti peiliin. Aikuistu.

Kyse ei ollut tässä tapauksessa hyväksynnästä. Ap hyväksyy isän puolison, mutta kaipaa myös joskus kahdenkeskeistä aikaa isän kanssa, mitä vaimo ei hyväksy. Vähän sama tilanne omalla isälläni - tapaan hänet aina vaimonsa kanssa, vaikka se rajoittaa puheenaiheita ja tekemisiä. Vaimo ei päästä lähtemään yksin, koskaan. Ja mielellään tapaan vaimoakin välillä, meillä ei vain ole mitään yhteistä joten joskus tapaisin mieluusti isääni ihan kahdestaan.

Aivan, isäsi valinta.

Onneksi ap voi myös päättää olla tapaamatta enää isää. Voi tulla suru puseroon vuosien mittaan, kun kaikki puolison ulkopuoliset kontaktit kielletään. Sitä kutsutaan sosiaaliseksi eristämiseksi.

Olen uusperheen lapsi, jossa isän edellisen avioliiton aikuiset lapset kokivat varmaan samoja tunteita kuin sinäkin. Ensin heidän vanhemmat oli yksikkö, kunnes ei enää ollutkaan ja aikaa vietettiin vanhemman kanssa kahdestaan, kunnes isästä tuli yksikkö uuden vaimon kanssa. Aikuiset lapset olivat tervetulleita kylään, mutta kovasti oli kitkaa mun äidin kanssa. Isä joutui puolustelemaan molempia puolia. Kerran sitten isä sattui kuulemaan kuinka hänen aikuiset lapset puhui rumasti mun äidille, kun luulivat, että isä ei ollut paikalla. Isä suuttui ja sanoi, että saa tulla kylään sitten, kun pyydetään anteeksi ja osataan käyttäytyä. Sen jälkeen välit ovat parantuneet pikku hiljaa ja nykyään sanoisin välejä melko hyviksi. Silti näin vuosikymmeniä myöhemmin, välillä tulee kutsu pelkästään isälle jonnekin juhliin. Ei mene, yllätys-yllätys. Meillä puolisisaruksilla on aina ollut hyvät välit, mikään kitka ei koskaan koskenut meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isin tyttöongelma.
</p>

<p>Tässä vaiheessa olisi kai hyvä mainita, etten oikein välitä tästä puolisosta, ja ollaan otettu huutamalla yhteen. Kerroin isälle (olen kertonut monta kertaa aiemminkin kun tää nainen tunkee joka paikkaan mukaan), että en halua viettää aikaa puolison kanssa vaan kahdestaan isän kanssa. Hän kyllä ymmärtää, mutta on ilmeisesti niin tossun alla ettei voi asialle mitään. Miten saan puolison ymmärtämään sen että haluan viettää laatuaikaa isäni kanssa kahden? Vai koska he ovat parisuhteessa enkö ole oikeutettu enää viettämään aikaa vain isäni kanssa?[/quote kirjoitti:

Siis et halua viettää lainkaan aikaa isän ja hänen uuden puolisonsa kanssa. Ainoastaan isän. Isäsi ei välttämättä ole niin tossun alla vaan hän halusi viettää laatuaikaa kummankin rakkaan kanssa.

Mielestäni sinun pitäisi osoittaa kunnioitusta isäsi uutta onnea ja valintaa kohtaan ja koittaa tulla toimeen. Nyt vähän vaikuttaa sille ettet hyväksy isäsi valintaa ja olette valtataistelun pyörteissä.

Ihan sama hyväksyykö ap puolisovalintaa vai ei eikä todellakaan tarvitse tulla toimeen uuden puolison kanssa eli neutraali käytös riittää, varsinkin jos uusi puoliso on kaikkea kontrolloiva pirttihirmu.  Ja tottakai saa viettää aikaa oman isän kanssa kaksistaan - ihan ihmeellisiä kommentteja että isä ja uusi on jokin yhteispaketti/siamilaiset kaksoset. Ymmärrän sinua ap ja on surullista jos isäsuhde kaatuu siihen ettei voi tehdä mitään kaksistaan vaan uusi puoliso on tunkemassa aina mukaan. Kuulostaa epäterveeltä isän ja puolison suhde. 

Ei ole kokemusta uusperheestä, mutta mietin vaikka isovanhempiani tai kummitätejäni, että en koskaan olisi esittänyt, että pitää saada tavata heitä ilman puolisoaan. Ja perheessä tietenkään ei voi sanoa vaikka äidille, että et tule nyt sieneen koska me mennään ilman sinua. 

Eli tuo voi tuntua vastapuolesta todella töykeältä ja isästäkin, vaikka tarkoitusperä on ihan vilpitön ja aito halu viettää aikaa rakkaan isän kanssa.