Lue keskustelun säännöt.
Isän uusi puoliso
Isin tyttö
20.08.2018 |
Mulla on ongelma. Oon 29-vuotias, ja haluaisin aina silloin tällöin viettää aikaa isäni kanssa, vanhempani ovat eronneet aikaa sitten. Mutta mutta. Isälläni on uusi puoliso, joka on aivan järkyttävän mustasukkainen. Pyysin isää kanssani sieneen. Tänään isäni pyysi, että kun pyydän johonkin niin mun pitäisi pyytää molemmat mukaan. Koska he ovat kuulema perhe, ja jos pyydän vaan isää niin en kunnioita heidän perhettään. Tässä vaiheessa olisi kai hyvä mainita, etten oikein välitä tästä puolisosta, ja ollaan otettu huutamalla yhteen. Kerroin isälle (olen kertonut monta kertaa aiemminkin kun tää nainen tunkee joka paikkaan mukaan), että en halua viettää aikaa puolison kanssa vaan kahdestaan isän kanssa. Hän kyllä ymmärtää, mutta on ilmeisesti niin tossun alla ettei voi asialle mitään. Miten saan puolison ymmärtämään sen että haluan viettää laatuaikaa isäni kanssa kahden? Vai koska he ovat parisuhteessa enkö ole oikeutettu enää viettämään aikaa vain isäni kanssa?
Kommentit (239)
Kuulostaa tutulta. Olen 26-vuotias, vanhempani erosivat vuosia sitten. Muutama vuosi sitten isäni löysi uuden vaimon, ja nykyään välit isäänikin ovat tuon naisen takia etäiset. Aluksi kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa uuden vaimon sairaalloinen mustasukkaisuus ja asiaton käytös paljastui.
Äitiäni ei voi mainita mitenkään, tai isän vaimo alkaa mököttää/järjestää kohtauksen. Häissäni vaimo käyttäytyi todella asiattomasti äitiäni ja äidin puolen sukulaisia kohtaan (humala pahentaa käytöstä), lisäksi vaimo sai raivo/itkukohtauksen kun halusimme ottaa kuvan jossa morsian ja isä kahdestaan. Kukaan isäni puolen suvusta ei pidä kyseisestä ihmisestä käytöksen takia, ja isäni sen kuin alistuu.
Vaikka aikuinen itse olenkin, joskus harmittaa olla niin etäinen oman isän kanssa. Ja kun isä ansaitsisi niin paljon parempaa, mutta minkäs teet, kun aikuinen mies itse valinnut tuollaisen puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on provo. Ihminen aikuistuu 28 ikävuoteen mennessä.
Periaatteessa neurologisesti kyllä. Jokaisessa meistä kuitenkin asuu ikuisesti se sisäinen lapsi, joka kaipaa vuorovaikutusta oman vanhemman kanssa.
Uusi vaimo on ymmärtämätön ja isä tollo jättäessään tämän huomiotta.
Ymmärrän aloittajaa ihan täysin. Minuunkin sattui syvästi luottamuksellisen yhteyden menetys isääni hänen avioiduttuaan uudestaan äidin kuoleman jälkeen.
En tietenkään tunge heidän väliinsä. Enkä enää kerro isälle asioistani, koska en voi olla varma, että ne pysyvät vain hänen tiedossaan. Tavallaan menetin hänet, ja hän minut.
Mä aion nyt sanoa suoraan ja vähän kylmästikin koska oon ollu samantapasessa tilanteessa, tosin äidin kohdalla. Äidistä tuli kylmä, itsekäs ja vihainen 24/7, vaikka olin ite lapsi vielä.
Sun isän uusi puoliso yrittää pakottaa sen valitsemaan sun ja itsensä väliltä. Sun isä valitsi uuden puolison. Älä anna tän tilanteen hidastaa tai masentaa sua, meet vaan eteenpäin ja hyväksyt et isä ei välttämättä enää voi nähdä sua. Ainoa mikä merkitsee sille mitään on uus puoliso. "Tossun alla" on tekosyy, ihminen joka rakastaa lastaan ei anna uuden puolison työntää lasta pois.
Sun isä todennäkösesti katuu kuolinvuoteellaan sitä ettei nähnyt sua enempää. Sitä ennen se tuskin mitään oppii. Mene sinä eteenpäin, ja ammenna voimaa hyvistä muistoista joita sulla on siltä ajalta, jona sun isä vielä käyttäytyi niinkun täyspäinen aikuinen. Sen käytös nykypäivänä, ei vie sulta niitä hyviä muistoja onneks pois. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään aikuiset lapset voivat heittäytyä lapsiksi. Ikävää.
Ikävää on ettei vauva palstan mammat halua viettää aikaa omien vanhempiensa kans ku pitää parjata.
Haluaisitko itse viettää aikaa äidin kanssa joka väheksyi, pahoinpiteli, oli kännissä lähes koko lapsuuteni?
Sepä se, joillain meistä oli hyvät ja rakastavat vanhemmat. Kai sellaisen kanssa haluaakin olla. Kommenttisi selitti julmat ja empatiattomat muut viestit ketjussa. Kivikissapsykootikko?
Vierailija kirjoitti:
Katkeraa kun vanhempi löytää vielä uuden onnen. Säälittävää kadehtimista.
Olin onnellinen kun isä löysi uuden puolison. Leivoin tälle uudelle puolisolle, ja pidin hänestä aluksi. Ei ollut ongelmia. Sitten pikku hiljaa todellinen luonne rupesi paljastumaan, esim mun äidistä ei saanut koskaan vahingossakaan edes mainita hänen seurassaan, ja aina piti olla mukana kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että ap haluaisi olla isän kanssa kahden ilman uutta puolisoa. Omat vanhempani ovat naimisissa edelleen, mutta ei siinä ole mitään ongelmaa vaikka välillä olen äidin kanssa välillä isän kanssa kahden. Onnistuu helposti ilman mitään draamaa.
Välillä olemme yhdessä koko perhe sisarus mukaan lukien.
Aikuisilla lapsillekin on oikeus viettää aikaa omien vanhempiensa kanssa.Itseasiassa ei ole, ellei vanhempi koe moista tarpeelliseksi.
...sanoo sosiopaatti. Luojan kiitos on meitäkin, jotka rakastamme vanhempiamme ja lapsiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja ap. Miksi sinä aikuinen ihminen alat tapella isäsi uuden puolison kanssa? Vai oliko vika siellä päässä? Jotenkin haisee, että sinä sen kilpailun aiheutat ja olet mustasukkainen. Anna isäsi nauttia uudesta suhteesta ja puolisosta, ei se isän välittämistä sinuun vähennä. Oman elämänkokemuksen mukaan nämä aikuiset lapsipuolet ne riidat aiheuttaa murjottomalla ja olemalla veemäisiä. Laittavat oman isänsä valitsemaan. Ajattele niinpäin, että isäsi vaatisi sinua valitsemaan puolisosi ja itsesi välillä, vaatisi sinua jättämään puolison kotiin, jotta saa olla sinun kanssasi kaksin. Sitä pidettäisiin sairaana takertumisena aikuiseen lapseensa...
Yhteenotto uuden puolison kanssa johtui siitä, että hän ei päästänyt isääni veljeni, eli oman poikansa vihkitilaisuuteen. Ja ei mua ollenkaan haittaisi jättää puolisoa kotiin, meillä on molemmilla omia ystäviä ja sukulaisia, ei kaikkia asioita tarvitse tehdä yhdessä.
Oliko niin, että veljesi oli kutsunut vain isäsi sinne vihkitilaisuuteen? Ei uutta vaimoa ollenkaan? Jos näin oli, niin veljesikin saa katsoa peiliin. Niin ei tehdä. Kutsu koskee molempia. Eikä isäsi halunnut itse tulla sinne, koska vaimoakaan oltu kutsuttu.
Tässä oli kyse aivan pienestä vihkitilaisuudesta johon oli tarkoitus tulla vain sisarukset ja vanhemmat, ei kenenkään puolisoita. Tämä siitä syystä, että puoliso niin sairaalloisen mustasukkainen, että pelättiin että syntyy draamaa jos sekä uusi puoliso että äitini ovat molemmat paikalla.
Täysin ymmärrettävää. Itse on kutsuisi omiin häihini yhtäkään ihmistä ketä en sinne halua. En ikipäivänä pyytäisi isäni uutta puolisoa paikalle! Tämä on niin surullista! Sanoit että esti isän tulon poikansa häihin, eli siis isäsi tosiaan ei osallistunut? Aivan kamalaa.
Uhkasi erolla, niin isä ei sitten tullut paikalle.
Eli puoliso laittoi valitsemaan "minä tai poikasi". Ja isä valitsi puolisonsa.
Se on nyt asia, jossa isänne on jo näyttänyt kantansa ja minkä puolen valitsee. Nyt teidän lasten täytyy hyväksyä se, että näin isänne on valinnut.
Sama koskee siis sinua. Sinä haluaisit, että isä valitsee sinut eikä puolisoaan. Mutta koska isä on jo aiemminkin valinnut puolison lapsensa edelle, niin miksi hän sinun kohdallasikaan valitsisi toisin.
Paras kun vain hyväksyt, että tämä tilanne nyt on, vaikka se ei sinua miellytäkään. Mitä enemmän taistelet vastaan niin sitä enemmän hukkaat energiaasi. Karuahan se on alistua totuuden edessä. Mutta oikeasti - mitä muutakaan voit tehdä.
Olet tavallaan oikeassa, mutta mielestäni on sairasta eristää isä omista lapsistaan. Nimim. koettu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tässä ketjussa yksittäinen kitkerä äitipuoli sylkemässä sarjatulella idioottimaisuuksia näppikseltään? Kymmeniä lyhyitä, lähes samansisältöisiä ap:ta haukkuvia viestejä ja peukkujen perusteella kuitenkin aika vähäinen suosio näille näkemyksille...
sylviira kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutakuinkin näin. Minä olen kasvattanut lapseni itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Nyt on minun aikani olla itsekäs. Se on ihan ok, että lapset tulee silloin tällöin syömään, mutta muuten ei kiinnosta heidän kanssa kaveerata. On myös kerrottu, että tämä ei tule olemaan mikään mummola, johon voi tuoda lapset hoitoon.
Voitko vielä selittää, miksi oikein hankit aikoinaan lapsia? Väännä ihan rautalangasta, muuten vähän vaikea ymmärtää.
Ei muistanut humalassa ehkäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sylviira kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ihan ihmeissäni, että aikuiset lapset ovat niin mustasukkaisia (?) omista vanhemmistaan, että vanhempien uudet puolisot ei käy. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin kakarat.
Onko sulla oikeita sydänystäviä? Siis sellaisia, joiden kanssa voit puhua kaikenlaisista ajatuksistasi ja myös ystävä jakaa kanssasi syvimmätkin tuntonsa? Jos on, ymmärrät varmasti, että myös siinä tapauksessa halutaan mieluiten tavata ilman puolisoa. Puolison mukanaolo muuttaa keskustelun pintapuoliseksi, sitten puhutaan vaikka politiikasta tai lasten edesottamuksista.
Sama pätee vanhempiin. Jos on läheinen vanhempansa kanssa (mitä en itse ole), haluaa varmasti puhua sellaisistakin asioista tai vaikka kysyä/antaa neuvoja, joista ei vieraamman uuden puolison kanssa juttelisi.
Aikuisella on tosiaan sydänYSTÄVIÄ. Olisi hyvin kummallista, jos vanhempi olisi lapsensa sydänystävä.
Ei olisi. Se olisi upeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sylviira kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ihan ihmeissäni, että aikuiset lapset ovat niin mustasukkaisia (?) omista vanhemmistaan, että vanhempien uudet puolisot ei käy. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin kakarat.
Onko sulla oikeita sydänystäviä? Siis sellaisia, joiden kanssa voit puhua kaikenlaisista ajatuksistasi ja myös ystävä jakaa kanssasi syvimmätkin tuntonsa? Jos on, ymmärrät varmasti, että myös siinä tapauksessa halutaan mieluiten tavata ilman puolisoa. Puolison mukanaolo muuttaa keskustelun pintapuoliseksi, sitten puhutaan vaikka politiikasta tai lasten edesottamuksista.
Sama pätee vanhempiin. Jos on läheinen vanhempansa kanssa (mitä en itse ole), haluaa varmasti puhua sellaisistakin asioista tai vaikka kysyä/antaa neuvoja, joista ei vieraamman uuden puolison kanssa juttelisi.
Aikuisella on tosiaan sydänYSTÄVIÄ. Olisi hyvin kummallista, jos vanhempi olisi lapsensa sydänystävä.
Ei olisi. Se olisi upeaa.
Napanuora ei ole katkennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa yksittäinen kitkerä äitipuoli sylkemässä sarjatulella idioottimaisuuksia näppikseltään? Kymmeniä lyhyitä, lähes samansisältöisiä ap:ta haukkuvia viestejä ja peukkujen perusteella kuitenkin aika vähäinen suosio näille näkemyksille...
Juuri miettinyt samaa!! Eihän nyt kukaan täysjärkinen nainen ole oikeasti sitä mieltä että hänen pitäisi olla tärkeämpi kuin miehen lapset! Epävarma/säälittävä nainen.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa yksittäinen kitkerä äitipuoli sylkemässä sarjatulella idioottimaisuuksia näppikseltään? Kymmeniä lyhyitä, lähes samansisältöisiä ap:ta haukkuvia viestejä ja peukkujen perusteella kuitenkin aika vähäinen suosio näille näkemyksille...
Kitkerä äitipuoli😂😂👍👍hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäkohteliasta kutsua vain toista. Isäsi on järkevä kun priorisoi parisuhteen ykköseksi. Kasva sinä aikuiseksi.
Tälleen itsekin nuoren naisen äitipuolena tuli väkisinkin mieleen että tän äitipuolen pitäisi kasvaa aikuiseksi.
Minä toisaalta ymmärrän ja toisaalta en. Ettekö te voi etsiä kompromissia eli kun puolisolla on omia harrastuksia tai tapaa omia ystäviään, isäsi tapaa sinua silloin. Näin saisit mahdollisimman kitkattomasti isä/tytäraikaa.
Fakta kuitenkin on se, että se puoliso on se perheenjäsen, jonka kanssa asutaan saman katon alla etkä sinä äitiäsikään käskisi pois ja sanoisi, että vain isä kelpaa (tai siis nelivuotiaana ehkä teit niin mutta ei pitäisi enää tuossa vaiheessa).
Ymmärrän, että on kurjaa, etenkin jos kemiat eivät kohtaa. Toivottavasti edes isäsi on onnellinen tuon ihmisen kanssa ja saa hänestä sisältöä päivittäiseen elämäänsä.
Voisitteko vielä yrittää jotenkin lähentyä ja löytää yhteistä säveltä? En lukenut koko ketjua eli jos ketjussa jossain on raskauttavia kohtia, ehdotukseni ei taida onnistua.
Vierailija kirjoitti:
29- v ja valitat täällä, että isin kanssa kahdestaan ei pääse sieneen? Miksi et puhu, kuten aikuiset, asiasta isäsi kanssa? Minusta on erikoista myös, jos olet huutamalla ottanut yhteen äitipuolesi kanssa. Vaikutatte aika lapsellisilta kaikki, ja sinä lisäksi mustasukkaiselta. Itse en ole koskaan viettänyt oman isäni kanssa kahden kesken aikuisena aikaa, koska minulla sienikaverina oma puolisoni. Tarve olla ihan kahden äidin/isän kanssa yleensä vähenee, kun aikuistuu.
Olen 55 v. ja 91-vuotias isäni kuoli kesällä. Meillä oli aikuisiälläkin yhteistä aikaa ihan loppuun asti. Kaipaan isääni. Ja minulla on puoliso, lapset sekä ystäviä. Mutta isä oli rakas.
Yllättävää, että tällä palstalla parveilee näin paljon aikuisten lasten äitipuolia. Eli selkeästi vauvaiän ylittäneitä naisia.
No onhan se tiedetty, että täällä käy koko kansa.
Ja eihän siinä, saa toki äitipuolia puolustaa. Mutta että selvästi häiriintynyttä äitipuolta puolustetaan näin kiihkeästi on jonkin verran huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä toisaalta ymmärrän ja toisaalta en. Ettekö te voi etsiä kompromissia eli kun puolisolla on omia harrastuksia tai tapaa omia ystäviään, isäsi tapaa sinua silloin. Näin saisit mahdollisimman kitkattomasti isä/tytäraikaa.
.
Tuskinpa tuollaisella puolisonomistajalla on omia harrastuksia tai ystäviä tai mitään omaa elämää. Eihän siinä ehtisi vahtimaan toista, jos ihan eläisi itsekin omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että tällä palstalla parveilee näin paljon aikuisten lasten äitipuolia. Eli selkeästi vauvaiän ylittäneitä naisia.
No onhan se tiedetty, että täällä käy koko kansa.
Ja eihän siinä, saa toki äitipuolia puolustaa. Mutta että selvästi häiriintynyttä äitipuolta puolustetaan näin kiihkeästi on jonkin verran huolestuttavaa.
Kuka kirjoittajista on ilmoittanut sosiaalisen statuksensa tekstissään? 😀 selvinnäkijäkö se siellä linjoilla? Cool!
Sitten isä varmasti kertoo asian tyttärelleen ilman uutta puolisoa ja molemmat jatkavat elämäänsä ilman toista. Lopullisesti.