Isän uusi puoliso
Mulla on ongelma. Oon 29-vuotias, ja haluaisin aina silloin tällöin viettää aikaa isäni kanssa, vanhempani ovat eronneet aikaa sitten. Mutta mutta. Isälläni on uusi puoliso, joka on aivan järkyttävän mustasukkainen. Pyysin isää kanssani sieneen. Tänään isäni pyysi, että kun pyydän johonkin niin mun pitäisi pyytää molemmat mukaan. Koska he ovat kuulema perhe, ja jos pyydän vaan isää niin en kunnioita heidän perhettään. Tässä vaiheessa olisi kai hyvä mainita, etten oikein välitä tästä puolisosta, ja ollaan otettu huutamalla yhteen. Kerroin isälle (olen kertonut monta kertaa aiemminkin kun tää nainen tunkee joka paikkaan mukaan), että en halua viettää aikaa puolison kanssa vaan kahdestaan isän kanssa. Hän kyllä ymmärtää, mutta on ilmeisesti niin tossun alla ettei voi asialle mitään. Miten saan puolison ymmärtämään sen että haluan viettää laatuaikaa isäni kanssa kahden? Vai koska he ovat parisuhteessa enkö ole oikeutettu enää viettämään aikaa vain isäni kanssa?
Kommentit (239)
Taas näitä katkeria, aikuisten lapsipuolten tilityksiä. Toivottavasti heidän omat liitot säilyy, ettei heistä aikanaan tule "yhtä pahoja äitipuolia" jollekin..
Hei, sama homma! 26 olen. Mutta minun tapauksessa noiden kummankin persoonat on sellaiset että vaikea olla tekemisissä. Välillä on käynyt melkein sääliksi se heidän arkensa, kun heillä on sitten keskenään hankalaa vaikka itse ovat järjestäneet asiansa kuten ovat halunneet. Sitten taas kiinnostaa pyytää minua...hohhoijaaa.
Mulla sama tilanne kuin ap.lla.
Vuosien myötä välimme erkaantuneet. En pidä eikä muukaan meidän perheestä pidä isän uudesta vaimosta, joka eriarvoistaa, on aina äänessä puhuen vain itsestään ja omista lapsistaan, pätee ja on tod.näk kaappijuoppo.
Isää ei saanut yksin kutsua kylään, kun se loukkasi heidän suhdetta, mutta toistuvasti peruivat kyläkutsuja, koska naisella milloin mitäkin estettä.
Isänikin muuttui suhteen myötä ja nyt saavat olla ynseitä omissa oloissaan. Hyväksyn jo sen, että näemme isäni vasta arkussa.
Vierailija kirjoitti:
Tollaset naiset projisoi omaa vaikeaa isäsuhdetta kumppaninsa tyttäreen. Ne yrittää kiilata lasten edelle ja moni onnistuukin.
Meillä ihan sama kuvio vaikka olin vasta 10 kun isä ja uusi tapasivat. Kolmatta vuosikymmentä jo lonksutellaan sillä lailla että isääni näen ehkä kerran kahdessa vuodessa kahdestaan ja loput kerrat tehdään mitä hänen vaimonsa tahtoo eli syödään ravintolassa kaks kertaa vuodessa. Heidän kotiinsa mulla ei ole mitään asiaa eikä edes lapsenlapset ole tätä muuttanut.
Isälleni olen sanonut suoraan että tolla meiningillä on yksinäinen vanhuus edessä mutta omapahan on valintansa.
Jos näette kolme kertaa vuodessa niin ei kai siitä kauheasti ole apua vanhanakaan. Oma isäni ei halua nähdä minua lainkaan enkä oleta asian muuttuvan hänen vanhetessaan. Yksinäinen aikuisikä ja yksinäinen vanhuus tai tosiasiallisesti jollain muulla kuin lasten seuralla täytetty elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostaisin kyllä puolison samalle tasolle lasten kanssa, jos on elinikäisessä liitossa tosissaan. Lapset elävät kuitenkin omaa elämäänsä omien puolisoidensa kanssa. Monesti lapset mielletään parisuhteen tuotokseksi ja onnellinen parisuhde on lapsillekin paras koti eikä niin, että äiti ja isä ovatkin jatkossa vain äiti ja isä eivätkä enää puolisoita. Ehkä erotkin vähenisivät, jos muistettaisiin hoitaa sitä avioelämääkin eikä vain lapsia.
Uusperheissä ei ole kyse elinikäisistä liitoista. Siitä todisteena entisen liiton lapset.
Ei kai ne liitot kestä, jos puolisoa ei pidetä riittävän tärkeänä.
On sellainen ilmiö, että kun keski-ikäisenä yhden avioeron ja pettymykset läpikäynyt mies tapaa uuden rakkauden, hän yrittää hoitaa kaiken paremmin kuin edellisellä kerralla. Mies on ehkä edellisessä suhteessa ollut etääntynyt vaimostaan, pettänyt tai keskittynyt liikaa työntekoon, ja tahtoo antaa uudelle suhteelle mahdollisimman paljon aikaa ja energiaa. Kerran eronnut nainen kokee tämän valtavan voimauttavana ja ihanana, sillä hän on edellisessä suhteessaan kärsinyt läheisyyden puutteesta, tullut ehkä petetyksi ja jätetyksi. Sitten nämä 45+ pariskunnat aloittavat uuden elämän johon kuuluu matkustelua, mökkeilyä, tantraseksiä ja yhtäkkiä onkin hurahtanut 10 vuotta kaikki vapaa-aika kahdestaan. Lapset ovat muuttaneet maailmalle, ystävyyssuhteet muuttuneet eron myötä, ja sitten tulee murhetta kun täytyy toimia omaishoitajana, oma terveys reistailee tai joutuu YT-neuvotteluiden vuoksi pellolle. Pariskunta käpertyy yhä vahvemmin kiinni toisiinsa, ovathan he vankkumaton kallio, eivätkä huomaa miten kaikki muut sosiaaliset kontaktit alkavat karata käsistä. Lopulta käsissä on läheisriippuvainen suhde, jossa kumpikaan ei tajua olevansa.
Olen nähnyt lukuisia tällaisia tapauksia työssäni sosiaaliohjaajana.
Isäsi vaimo on hieman lapsellinen. Ovathan sen nyt asiantuntijatkin todenneet, että puolisoilla pitää olla myös omia juttuja. Typerintä mitä parisuhteessa voi tehdä, on ryhtyä toista paimentamaan tai jatkuvasti parivaljakkona liikkumaan.
Vanhempi-lapsisuhde on elinikäinen ihmissuhde, joka tietysti muuttaa muotoaan, kun lapsi aikuistuu. Mutta yhteyden tarve säilyy tai sen toivoisi säilyvän.
Voit puhua isäsi kanssa siitä, että haluaisit viettää hänen kanssaan aikaa myös kahdestaan. Jospa isä osaa jutella asiasta rakentavasti vaimonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostaisin kyllä puolison samalle tasolle lasten kanssa, jos on elinikäisessä liitossa tosissaan. Lapset elävät kuitenkin omaa elämäänsä omien puolisoidensa kanssa. Monesti lapset mielletään parisuhteen tuotokseksi ja onnellinen parisuhde on lapsillekin paras koti eikä niin, että äiti ja isä ovatkin jatkossa vain äiti ja isä eivätkä enää puolisoita. Ehkä erotkin vähenisivät, jos muistettaisiin hoitaa sitä avioelämääkin eikä vain lapsia.
Uusperheissä ei ole kyse elinikäisistä liitoista. Siitä todisteena entisen liiton lapset.
Ei kai ne liitot kestä, jos puolisoa ei pidetä riittävän tärkeänä.
Niin, sitä olisi kannattanut miettiä jo ensimmäisessä liitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa, että olet löytänyt vierellesi rakkaan eikä isäsi haluaisi olla missään tekemisissä kumppanisi kanssa, olisit itse tervetullut muttei rakkaasi, miten itse toimisit? Eikö sinua loukkaisi, että läheisesi ei arvosta ja kunnioita valintaasi? Seisoisitko elämänkumppanisi rinnalla vai antaisitko kohdella epäkunnioittavasti?
Eihän tässä ap:n tapauksessa ollut kyse siitä, ettei missään tekemisissä halua olla. Haluaisi vaan joskus olla isänsä kanssa kaksin. En ymmärrä tuollaista läheisriippuvuutta äitipuolen taholta. Mieheni olisi kyllä entinen, jos joka paikkaan pitäisi mennä kaksin.[/quote
Aloitusviestissä ap kirjoittaa kertoneensa isälleen ettei hän halua viettää aikaa isän puolison kanssa ainoastaan isän kahdenkeskistä seuraa on vailla.
Puolisohan tunkee joka paikkaan mukaan. Miksei saisi olla kahden isänsä kanssa? Eihän ydinperheessäkään koko ajan olla yhtenä massana. Miksi se tässä tapauksessa olisi yhtään eri asia? Itsekin käyn vanhemmillani eikä mieheni ole aina mukana. Tyttäreni käy luonani, eikä hänen poikaystäväni ole aina mukana. Käyn tyttäreni luona, eikä mieheni (tyttäreni isä) ole aina mukana. Mikä ap:n tilanteessa sitten on niin poikkeavaa, että pitäisi mukana roikkua? Varsinkin jos tytär ja äitipuoli eivät tule toimeen keskenään. Sopukin säilyisi varmaan parempana, jos joskus pidettäisiin etäisyyttä.
Jos se onkin se isä mustis eikä halua jättää uusikkoaan vahtimatta.
Vierailija kirjoitti:
Epäkohteliasta kutsua vain toista. Isäsi on järkevä kun priorisoi parisuhteen ykköseksi. Kasva sinä aikuiseksi.
Mitä? Tässä on kyseessä isä ja tytär ...tämän miehen oma tytär on kyseessä. Kyllähän nyt oma tytär ajaa ohi noiden. Ei voi olla niin että jättää oman lapsensa sen takia, että puoliso on mustasukkainen.
Ihan sama kuin että jättäisitte naisena oman lapsen Kakkossijalle, kun teillä olisi mustasukkainen ukko. Niinku te toimitte?
Tossu isä sinulla AP
Isän uusi puoliso ei ole sinun perhettäsi, joten sinun ei ole pakko olla missään tekemisissä uuden hoidon kanssa. Menkää kahdestaan sienimetsään. Isäsi voi käydä vaimonsa kanssa erikseen. Uusiopakkopullaperheet ovat tuhoon tuomittuja. Idioottimiehet menevät uudestaan avioon ja uusi haahka vie kaikkien omaisuuden. Ja eläkkeen tietysti myöhemmin.
Olet ap oikeassa.
Juuri tämän takia emme muuta miesystäväni kanssa yhteen, koska haluamme molemmat tavata aikuisia lapsiamme etupäässä yksin, yhteístapaamiset ovat harvinaisia.
Isin tyttö kirjoitti:
Mulla on ongelma. Oon 29-vuotias, ja haluaisin aina silloin tällöin viettää aikaa isäni kanssa, vanhempani ovat eronneet aikaa sitten. Mutta mutta. Isälläni on uusi puoliso, joka on aivan järkyttävän mustasukkainen. Pyysin isää kanssani sieneen. Tänään isäni pyysi, että kun pyydän johonkin niin mun pitäisi pyytää molemmat mukaan. Koska he ovat kuulema perhe, ja jos pyydän vaan isää niin en kunnioita heidän perhettään. Tässä vaiheessa olisi kai hyvä mainita, etten oikein välitä tästä puolisosta, ja ollaan otettu huutamalla yhteen. Kerroin isälle (olen kertonut monta kertaa aiemminkin kun tää nainen tunkee joka paikkaan mukaan), että en halua viettää aikaa puolison kanssa vaan kahdestaan isän kanssa. Hän kyllä ymmärtää, mutta on ilmeisesti niin tossun alla ettei voi asialle mitään. Miten saan puolison ymmärtämään sen että haluan viettää laatuaikaa isäni kanssa kahden? Vai koska he ovat parisuhteessa enkö ole oikeutettu enää viettämään aikaa vain isäni kanssa?
En edes lue muita vastauksia, varmaan saman sanovat kymmenet muutkin, mutta omasta kokemuksesta valitettavasti sanon että elä elämääsi. Jos isäsi on niin suoraan sanoen paska että antaa päätäntävallan vaimolleen, se ei ole vaimon vika. Samoin itse nuorena syytin mustasukkaista vaimoa isän selkärangattomuudesta. Vasta nelikymppisenä tajusin että vastuu oli yksin isän. Hän oli valinnut tiensä ja tapansa.
Se sattuu jonkin aikaa, mutta ota välimatkaa, ja katso mitä tapahtuu. Tuleva kertoo sen mikä on isäsi tajto asiassa. Hyvää jatkoa, vaikeassa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaanpa, että olet löytänyt vierellesi rakkaan eikä isäsi haluaisi olla missään tekemisissä kumppanisi kanssa, olisit itse tervetullut muttei rakkaasi, miten itse toimisit? Eikö sinua loukkaisi, että läheisesi ei arvosta ja kunnioita valintaasi? Seisoisitko elämänkumppanisi rinnalla vai antaisitko kohdella epäkunnioittavasti?
Miksi täällä toistuvasti esitetään tätä skenaariota, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä AP:n tapauksen kanssa? Ap on selkeästi kertonut kutsuvansa aika ajoin isän puolisoineen kylään, hän on selkeästi kertonut tapaavansa myös isän uutta puolisoa. Häntä harmittaa se että _aina_ puoliso tulee mukaan vaikka _joskus_olisi mukava tavata isäänsä kahden kesken. Koittaa nyt hyvät provosoidut ymmärtää ero sillä välillä Ei Koskaan - Joskus.
Jos haluat vertailla omaa elämääsi, niin mietopä sitä että kumppanisi ei suostuisi sinua päästämään _koskaan_ vanhempiesi luo, vaan hänen olisi oltava aina vahtimassa vieressä. Jos puolisosi ei jostain syystä pääsisi mukaan niin hän vaatisi sinuakin olemaan poissa. Siitä on valovuoden verran matkaa siihen, että vanhemmat eivät hyväksy lapsen puolisoa, kuten sinä täysin ohiampuvasti yritit verrata.
Olen pettynyt teihin, roskaväki. Ennen nämä wt-provoaloitukset ja niistä seurannut keskustelu oli edes hauskoja, nyt vain masentavia.
Vierailija kirjoitti:
Olen pettynyt teihin, roskaväki. Ennen nämä wt-provoaloitukset ja niistä seurannut keskustelu oli edes hauskoja, nyt vain masentavia.
Mä en ymmärrä mitä tarkoitat provo-aloituksella, harmittaa kun on kuitenkin omasta elämästä ja ihan tosiasiasta kyse. Ja sä kyseenalaistat ihmisten ongelmat. Kaikki ei ole provoja.
Ap