Säilytättekö aikuisten lasten lapsuuden tavaroita

Olen säästänyt muutamia siltä varalta, että jos hän joskus saa lapsia, niin lapsesta voi olla kiva nähdä niitä. 

Poikani itse on ihminen, joka ei välitä kerätä tavaraa. 

Mutta tottakai kannattaa kysyä onko jotain mitä ehdottomasti pitää säästää, ja ne he vievät mennessään ja muista sitten vaikka valokuvat ja sitten kiertoon. 

Olen itse tätä asiaa joutunut opettelemaan, olen ollut melkoinen hamsteri. 

Äiti laittoi 70+ ikäisenä tavarat näytille ja 40+ ikäisenä valitsin. Lähes kaikki meni kirppikselle, hän sai rahat itselleen. En saisi mahtumaan edes smurffien isoa sienitaloa kaksioon (ei ole hyllyjä), jos joskus on pienempi myynnissä katsotaan sitten.

Ja muutamat pienet esineet oli hänen hyllyissä, niitä ei heitetty pois.

Pienestäkin asunnosta löytyy kummasti tilaa, jos säilytettävä tavara on tärkeä.

On kaikki tallessa vielä kun asuvat opiskelija-asunnoissa.

Jossain vaiheessa saavat itse käydä läpi mitä haluavAt säästää.

Vierailija kirjoitti:

Pienestäkin asunnosta löytyy kummasti tilaa, jos säilytettävä tavara on tärkeä.

Kyllä tila loppuu kun pitää saada mahtumaan ihan ne omatkin käyttötavarat. Opiskelija-asunnot on pieniä soluja tai yksiöitä, ei niissä ole säilytystilaa. Sitten monilla on vielä isovanhemmilta jääneitä tavaroita tai suvussa kulkeneita esineitä joita yrittää säästää lapsille (ainakin siihen astyi että ilmoittavat ettei tarvitse).

Osa on jäänyt nurkkiini. Hakisivat vaan pois.... mutta kun asuvat pienissä asunnoissa ei oikein mahdu. No mamin talossa on tilaa. Jos vaikka joskus tulisi lapsenlapsia, ainakin on sitten leluja.

Ollaan teinin kanssa rakennettu legoja loman viime päivät. Niitä on saavillinen. Osa saa lähteä myyntiin, veljeni vanhat toimitan veljelleni (hänen lapsensa alkaa olla lego-ikäinen) ja samalla joku prinsessa-setti tytölle motivoimaan rakentelua, jotain tärkeimpiä säästetään. Jos haluaa säilöä enempiä niin opiskelukämpän jälkeen saa säilöä itse.

Pehmoja, legoja, kirjoja, vanhoja lehtiä, pikkuautoja...Niin kiva olisi säästää mutta missä?

Puolisoni kuoltua aloin käydä läpi yhteisiä, hänen ja omia tavaroitani ja samalla pyysin aikuisia lapsiamme niinikään käymään läpi kodissamme vielä olleita omia tavaroita. He laittelivat tavaroitaan kolmeen pinoon a) säilytettävät, jotka vievät kotiinsa b) säilytettävät, jotka jäivät vielä toistaiseksi minulle, kun minulla enempi tilaa c) hävitettävät. Lupasin hoitaa niidenhävityksen/kierrätyksen.

Tämän listan ulkopuolelta säilytän itselläni heidän valokuvia, muutamia koulupiirustuksia, joitakin leluja kuten legot ja junarata, lastenlasten tai muiden pikkuvieraiden käyntejä varten.

En säästä. Olen kysynyt aikuisilta lapsiltani mitä he haluavat, ja ovat vieneet ne mukanaan. Omassa kodissani en mitään muistoesineitä säilyttele muutenkaan. Olen minimalisti.

Jotain lemurs oli säästetty ja nyt kun mulla on lapsi mummolassa leikitään niillä ja myös lapseni lempipehmo on mieheni vanha.

Lapsilla ei ole ns. lapsuudenkotia. Tässä on tullut ero ja useita muuttoja. Olen yhdessä lasten kanssa käynyt tavaroita läpi ja ovat säästäneet mitä ovat halunneet ja säilyttävät niitä omassa kodissaan. Itse vanhempana olen halunnut säästää joitakin lasten piirustuksia, vaatekappaleita tai lahjoja minulle. Säilytän niitä omassa kodissani. Suurin osa leluista, pehmoista ja vaatteista ym. lasten tavaroista on mennyt kierrätykseen.