Lue keskustelun säännöt.
Isän uusi puoliso
Isin tyttö
20.08.2018 |
Mulla on ongelma. Oon 29-vuotias, ja haluaisin aina silloin tällöin viettää aikaa isäni kanssa, vanhempani ovat eronneet aikaa sitten. Mutta mutta. Isälläni on uusi puoliso, joka on aivan järkyttävän mustasukkainen. Pyysin isää kanssani sieneen. Tänään isäni pyysi, että kun pyydän johonkin niin mun pitäisi pyytää molemmat mukaan. Koska he ovat kuulema perhe, ja jos pyydän vaan isää niin en kunnioita heidän perhettään. Tässä vaiheessa olisi kai hyvä mainita, etten oikein välitä tästä puolisosta, ja ollaan otettu huutamalla yhteen. Kerroin isälle (olen kertonut monta kertaa aiemminkin kun tää nainen tunkee joka paikkaan mukaan), että en halua viettää aikaa puolison kanssa vaan kahdestaan isän kanssa. Hän kyllä ymmärtää, mutta on ilmeisesti niin tossun alla ettei voi asialle mitään. Miten saan puolison ymmärtämään sen että haluan viettää laatuaikaa isäni kanssa kahden? Vai koska he ovat parisuhteessa enkö ole oikeutettu enää viettämään aikaa vain isäni kanssa?
Kommentit (239)
Näitä lukiessa tulee niin surullinen olo - ja samalla kiitollinen, että omat vanhempani pysyivät yhdessä sen 59 vuotta, joka aika heille oli suotu. Miten onnekas olinkaan, kun minun ei tarvinnut kilpailla kenenkään ulkopuolisen kanssa omien vanhempieni ajasta ja huomiosta. Nyt ei kumpaakaan enää ole, mutta hyvät ja lämpimät muistot ovat jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 42-vuotias ja en ole isäni kanssa koskaan viettänyt laatuaikaa erikseen järjestettynä. Ja meillä on tosi hyvä suhde, juttelen mielelläni isän kanssa melkein päivittäin. Äiti aina tössöttää niitä omiaan, isällä on hyviä ajatuksia. Eipä ole silti tullut mieleen, että pitäisi vaatia omaa aikaa isältä. Isä on isä, tottakai rakas, mutten tarvi erillistä spesiaalia aikaa meidän välisen suhteen todentamiseen.
Nämä laatuaika-asiat tuntuu olevan enemmänkin uusperheiden ongelma. Harvoin ydinperheissä näistä kehitetään ongelmaa.
Nimenomaan uusperheiden ongelmia. Ennen vietettiin ydinperheenä aikaa, eikä äiti ollut jatkuvasti meidän perseen takana kytiksellä vaan kahdestaan vaikka haravoitiin ja juteltiin isän kanssa. Nyt tämä kuvio ei onnistu, koska korppikotka haluaa että kukaan muu kuin hän ei pääse edes juttelemaan isän kanssa kaksin. Mustasukkainen ja lapsellinen.
Kyllä meillä äiti hengaa siinä aina tai tulee väliin tai hakee itsensä seuraksi. Kyse on siitä, että haluaa olla koko ajan seurassa mukana ja tylsistyy yksin, kun on kerrankin "vieraita". Joskus ärsyttää, kun tunkee kesken puhelimenkin luuriin, että "mulla on asiaa". Mutta ei tulisi mieleenkään kiukutella asiasta. Se on äitin luonne, ei sillä pahaa tarkoita. En mä koe, että mun tarvisi aikuisena ihmisenä saada jotenkin omia isäni. Eiköhän tuo siellä pötköttele ja ehditäänhän mekin välillä jutella äidin välikommenttien höystämänä. :)
t. melkein nelikymppinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 42-vuotias ja en ole isäni kanssa koskaan viettänyt laatuaikaa erikseen järjestettynä. Ja meillä on tosi hyvä suhde, juttelen mielelläni isän kanssa melkein päivittäin. Äiti aina tössöttää niitä omiaan, isällä on hyviä ajatuksia. Eipä ole silti tullut mieleen, että pitäisi vaatia omaa aikaa isältä. Isä on isä, tottakai rakas, mutten tarvi erillistä spesiaalia aikaa meidän välisen suhteen todentamiseen.
Nämä laatuaika-asiat tuntuu olevan enemmänkin uusperheiden ongelma. Harvoin ydinperheissä näistä kehitetään ongelmaa.
Nimenomaan uusperheiden ongelmia. Ennen vietettiin ydinperheenä aikaa, eikä äiti ollut jatkuvasti meidän perseen takana kytiksellä vaan kahdestaan vaikka haravoitiin ja juteltiin isän kanssa. Nyt tämä kuvio ei onnistu, koska korppikotka haluaa että kukaan muu kuin hän ei pääse edes juttelemaan isän kanssa kaksin. Mustasukkainen ja lapsellinen.
Kyllä meillä äiti hengaa siinä aina tai tulee väliin tai hakee itsensä seuraksi. Kyse on siitä, että haluaa olla koko ajan seurassa mukana ja tylsistyy yksin, kun on kerrankin "vieraita". Joskus ärsyttää, kun tunkee kesken puhelimenkin luuriin, että "mulla on asiaa". Mutta ei tulisi mieleenkään kiukutella asiasta. Se on äitin luonne, ei sillä pahaa tarkoita. En mä koe, että mun tarvisi aikuisena ihmisenä saada jotenkin omia isäni. Eiköhän tuo siellä pötköttele ja ehditäänhän mekin välillä jutella äidin välikommenttien höystämänä. :)
t. melkein nelikymppinen
Kyse ei ole omimisesta vaan siitä, ettei tekemisissä saa lainkaan olla kaksin. Eli et saisi soittaa isällesi tai isäsi sinulle. Kyllä varmasti kiukuttaisi jos joutuisit hoitamaan kaikki asiasi isäsi kanssa äitisi kautta. No, sä et ole uusperheessä, joten et ymmärrä koska molemmat vanhempasi on sinulle rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 42-vuotias ja en ole isäni kanssa koskaan viettänyt laatuaikaa erikseen järjestettynä. Ja meillä on tosi hyvä suhde, juttelen mielelläni isän kanssa melkein päivittäin. Äiti aina tössöttää niitä omiaan, isällä on hyviä ajatuksia. Eipä ole silti tullut mieleen, että pitäisi vaatia omaa aikaa isältä. Isä on isä, tottakai rakas, mutten tarvi erillistä spesiaalia aikaa meidän välisen suhteen todentamiseen.
Nämä laatuaika-asiat tuntuu olevan enemmänkin uusperheiden ongelma. Harvoin ydinperheissä näistä kehitetään ongelmaa.
Nimenomaan uusperheiden ongelmia. Ennen vietettiin ydinperheenä aikaa, eikä äiti ollut jatkuvasti meidän perseen takana kytiksellä vaan kahdestaan vaikka haravoitiin ja juteltiin isän kanssa. Nyt tämä kuvio ei onnistu, koska korppikotka haluaa että kukaan muu kuin hän ei pääse edes juttelemaan isän kanssa kaksin. Mustasukkainen ja lapsellinen.
Kyllä meillä äiti hengaa siinä aina tai tulee väliin tai hakee itsensä seuraksi. Kyse on siitä, että haluaa olla koko ajan seurassa mukana ja tylsistyy yksin, kun on kerrankin "vieraita". Joskus ärsyttää, kun tunkee kesken puhelimenkin luuriin, että "mulla on asiaa". Mutta ei tulisi mieleenkään kiukutella asiasta. Se on äitin luonne, ei sillä pahaa tarkoita. En mä koe, että mun tarvisi aikuisena ihmisenä saada jotenkin omia isäni. Eiköhän tuo siellä pötköttele ja ehditäänhän mekin välillä jutella äidin välikommenttien höystämänä. :)
t. melkein nelikymppinen
Kyse ei ole omimisesta vaan siitä, ettei tekemisissä saa lainkaan olla kaksin. Eli et saisi soittaa isällesi tai isäsi sinulle. Kyllä varmasti kiukuttaisi jos joutuisit hoitamaan kaikki asiasi isäsi kanssa äitisi kautta. No, sä et ole uusperheessä, joten et ymmärrä koska molemmat vanhempasi on sinulle rakkaita.
Siis käsitin, ettei ap saa isää mukaan juttuihin yksin, mutta että voi kyllä soittaa. Ja tietysti jos asuvat yhdessä niin ei kai isä voi laittaa puolisoa kadulle, kun ap tulee kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 42-vuotias ja en ole isäni kanssa koskaan viettänyt laatuaikaa erikseen järjestettynä. Ja meillä on tosi hyvä suhde, juttelen mielelläni isän kanssa melkein päivittäin. Äiti aina tössöttää niitä omiaan, isällä on hyviä ajatuksia. Eipä ole silti tullut mieleen, että pitäisi vaatia omaa aikaa isältä. Isä on isä, tottakai rakas, mutten tarvi erillistä spesiaalia aikaa meidän välisen suhteen todentamiseen.
Nämä laatuaika-asiat tuntuu olevan enemmänkin uusperheiden ongelma. Harvoin ydinperheissä näistä kehitetään ongelmaa.
Nimenomaan uusperheiden ongelmia. Ennen vietettiin ydinperheenä aikaa, eikä äiti ollut jatkuvasti meidän perseen takana kytiksellä vaan kahdestaan vaikka haravoitiin ja juteltiin isän kanssa. Nyt tämä kuvio ei onnistu, koska korppikotka haluaa että kukaan muu kuin hän ei pääse edes juttelemaan isän kanssa kaksin. Mustasukkainen ja lapsellinen.
Kyllä meillä äiti hengaa siinä aina tai tulee väliin tai hakee itsensä seuraksi. Kyse on siitä, että haluaa olla koko ajan seurassa mukana ja tylsistyy yksin, kun on kerrankin "vieraita". Joskus ärsyttää, kun tunkee kesken puhelimenkin luuriin, että "mulla on asiaa". Mutta ei tulisi mieleenkään kiukutella asiasta. Se on äitin luonne, ei sillä pahaa tarkoita. En mä koe, että mun tarvisi aikuisena ihmisenä saada jotenkin omia isäni. Eiköhän tuo siellä pötköttele ja ehditäänhän mekin välillä jutella äidin välikommenttien höystämänä. :)
t. melkein nelikymppinen
Kyse ei ole omimisesta vaan siitä, ettei tekemisissä saa lainkaan olla kaksin. Eli et saisi soittaa isällesi tai isäsi sinulle. Kyllä varmasti kiukuttaisi jos joutuisit hoitamaan kaikki asiasi isäsi kanssa äitisi kautta. No, sä et ole uusperheessä, joten et ymmärrä koska molemmat vanhempasi on sinulle rakkaita.
Siis käsitin, ettei ap saa isää mukaan juttuihin yksin, mutta että voi kyllä soittaa. Ja tietysti jos asuvat yhdessä niin ei kai isä voi laittaa puolisoa kadulle, kun ap tulee kylään.
Voin soittaa, mutta riippuen mistä puhutaan niin tulee mukaan keskusteluun huutelemalla taustalla. En käy kylässä, mutta ei kutsujakaan ole tullut. Ja aina heidät "perheenä" pitää kutsua, koska muuten en kunnioita heidän perhettään. Jaa. Kunnioitan, vielä toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä niissä teidän riidoissa on ollut argumentteina?
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkähän takia tämä isä on niin nössö ja uuden vaimon tohvelin alla että suostuu tämän kohtuuttomiin vaatimuksiin? Riskeeraa suhteensa omiin lapsiinsa.
Sen ymmärrän, että on töykeää kutsua perhejuhliin vain isä eikä tämän uutta puolisoa, mutta jos aikuinen lapsi pyytää pelkästään isäänsä sienestämään tms. tekemiseen, ei siinä ole mitään epäkohteliasta. Jos aikuisen lapsen tulee kunnioittaa isänsä suhdetta uuteen puolisoon, niin eikö tämän puolison tulisi vastaavasti kunnioittaa miehen suhdetta lapseensa, eikä sabotoida sitä tunkemalla joka paikkaan mukaan tai kieltämällä menemästä?
Vanhempi-lapsi-suhde on ollut olemassa jo koko aikuisen lapsen eliniän ajan, eikä kukaan tervepäinen nainen lähde riistämään mieheltään mitään niin tärkeää, vaikka itse olisi millaisissa väleissä tahansa miehen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko sopia kerran kuukaudessa isätytärtapaamisen ja muulloin sitten et vaadi häntä yksin itsellesi. Ja isä voisi vaikka lähettää kirjallisia viestejä tai mennä jonnekin syrjempään puhumaan, jotta nainen ei olisi aina mukana huutelemassa. Ja sinä vastapainoksi vierailet heillä mököttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi isäsi kanssa asumassa äiti ja lisäksi olemassa kolme sisarusta, joilla yhteensä viisi lasta, kuinka paljon voisit odottaa saavasi henkilökohtaista aikaa?
Tuo on ihan eri asia, kyseessä on perhe. Muiden perheenjäsenten läsnäolo ei ole sama asia kuin jos paikalla olisi joku vieraampi henkilö. Vanhempien uudet puolisot eivät ole lapselle automaattisesti perhettä, vaikka heistä saattaa ajan myötä tulla perhettä, jos hyvin käy.
No, oletetaan että isällä on ap:n lisäksi kolme muuta lasta ja viisi lastenlasta. Montako tuntia viikossa/ kuukaudessa hänen tulee suoda vaimovapaata aikaa jälkikasvulleen?
Olen samaa mieltä, että nainen ei ole automaattisesti perhettä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi etsiä kompromisseja ja tieten tahtoen yrittää toimia rakentavasti eikä riidellen.
Lopeta yhdynnät isäsi kanssa heti. Näin vieroitut ja liityt muiden siiderivalaiden uljaaseen kaartiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta yhdynnät isäsi kanssa heti. Näin vieroitut ja liityt muiden siiderivalaiden uljaaseen kaartiin.
Tai siiderivalaspuoliso voisi joskus ulkoiluttaa ruhoaan, jotta yhdynnät edes onnistuisi.
Kasvahan AP aikuiseksi. Isäsi elää nyt omaa elämäänsä mihin kuuluu uusi vaimo. Niin kuulut sinäkin, kunhan annat isällesi vapauden.
Älä ole pikku-tyttö ja omi isääsi.
Mitä enemmän tulet toimeen isäsi uuden vaimon kanssa, sitä onnellisempi isäsi on. Sitähän kai haluat, isäsi olevan onnellinen?
Ihan hyvä tässä on miettiä asioita näin tuoreena uusperheisäkandidaattina. Itse meinasin antaa omille lapsille ehkä liikaakin kahdenvälistä aikaa, kunnes naisystävä huomautti, että olemme aikuisia ja molempien lapset mukautuvat kyllä meidän yhteiseen tahtoon, vaikka protestointia varmasti tulee matkan varrella.
Ja oikeassahan se oli. Kun siinä toimi määrätietoisesti, niin lapset hyväksyivät asiat nopeammin ja kaikki kitinä muksujen keskenkin häipyi ja nykyään haluavat aina tavata, kun mahdollista.
No, tämähän ei liity lasten iän puolesta AP:n keissiin oikein mitenkään. Jos oikein rakentavasti haluaisin isän uutta naista ymmärtää, niin ehkä häntä harmittaa teidän olemattomat välit ja miettii, josko yhdessä tehden asiat voisi parantua? Joskin todennäköisempää elämää nähneenä on, että kyseessä on vaan kontrolloiva paskiainen ja isäsi sinisilmäinen. :/
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä tässä on miettiä asioita näin tuoreena uusperheisäkandidaattina. Itse meinasin antaa omille lapsille ehkä liikaakin kahdenvälistä aikaa, kunnes naisystävä huomautti, että olemme aikuisia ja molempien lapset mukautuvat kyllä meidän yhteiseen tahtoon, vaikka protestointia varmasti tulee matkan varrella.
Ja oikeassahan se oli. Kun siinä toimi määrätietoisesti, niin lapset hyväksyivät asiat nopeammin ja kaikki kitinä muksujen keskenkin häipyi ja nykyään haluavat aina tavata, kun mahdollista.
No, tämähän ei liity lasten iän puolesta AP:n keissiin oikein mitenkään. Jos oikein rakentavasti haluaisin isän uutta naista ymmärtää, niin ehkä häntä harmittaa teidän olemattomat välit ja miettii, josko yhdessä tehden asiat voisi parantua? Joskin todennäköisempää elämää nähneenä on, että kyseessä on vaan kontrolloiva paskiainen ja isäsi sinisilmäinen. :/
Oletpa hieno mies. Nainen käskee vähentää yhteistä aikaa lastesi kanssa ja sinähän olet naruista vedeltävissä kuin marionetti. Onnea uusperhe-elämääsi, se ei kauan tule kestämään. Tai tulee, mutta ehkä ilman lapsiasi. Muista että kaikki parisuhteet päättyvät, myös tämä nykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä tässä on miettiä asioita näin tuoreena uusperheisäkandidaattina. Itse meinasin antaa omille lapsille ehkä liikaakin kahdenvälistä aikaa, kunnes naisystävä huomautti, että olemme aikuisia ja molempien lapset mukautuvat kyllä meidän yhteiseen tahtoon, vaikka protestointia varmasti tulee matkan varrella.
Ja oikeassahan se oli. Kun siinä toimi määrätietoisesti, niin lapset hyväksyivät asiat nopeammin ja kaikki kitinä muksujen keskenkin häipyi ja nykyään haluavat aina tavata, kun mahdollista.
No, tämähän ei liity lasten iän puolesta AP:n keissiin oikein mitenkään. Jos oikein rakentavasti haluaisin isän uutta naista ymmärtää, niin ehkä häntä harmittaa teidän olemattomat välit ja miettii, josko yhdessä tehden asiat voisi parantua? Joskin todennäköisempää elämää nähneenä on, että kyseessä on vaan kontrolloiva paskiainen ja isäsi sinisilmäinen. :/
Siis minähän haluaisin solahtaa osaksi miesystäväni perhettä, koska en ole saanut omia lapsia ja omaa sukua ei oikeastaan ole. Mutta ymmärrän, että hänen lapsiaan se tuskin kiinnostaisi pätkääkään. Me emme asu yhdessä ja olemme olleet vasta niin vähän aikaa yhdessä, että meitä ei ole esitelty.
Ihme vastauksia täällä. Siis eikö isäänsä voi enää tavata JOSKUS ilman uuden puolison läsnäoloa?
Kuulostaa uuden puolison puolelta sairaalloisen ripustautimiselta. Ei ole enää tervettä hommaa.
Jos he puolison sanojen mukaan ovat perhe, niin tarkistaisin kysymällä mikä oma roolisi on. Tosin luultavasti isäsi joutuu kysymään sitä puolisoltaan - mutta ehkä kapinahenki nousee joskus hånelläkin.