Isän uusi puoliso

Vierailija kirjoitti:

Harmillista. En ymmärrä kuinka lapsille annetusta ajasta voi olla mustasukkainen, oli he pieniä tai isoja. Minä suorastaan kannustan miestäni pitämään yhteyttä ja tekemään asioita jo aikuisten lastensa kanssa vaikka meillä yhteisiäkin lapsia. Yritä puhua isäsi puolisolle, että haluaisit viettää aikaasi isäsikin kanssa. Luulisi ymmärtävän, jos normiaikuinen.

Tässä ns normaalia suhtautumista uudelta puolisolta. Kannustaa!! Ap- kyllä isäsi on nyt valinnut väärän naisen. En yrittäisi puhua hänelle ainakaan niin että isäsi ei ole paikalla, voi vääristellä sanomisiasi omaksi hyödykseen. Ehkä veljesi kanssa voitte yhdessä yrittää puhua isälle, ei tarvitse hyväksyä tilannetta koska ei missään nimessä ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kannustan uutta puolisoani viettämään ilman minua aikaa jo aikuisten lastensa kanssa. Jos minua ei tulevaisuudessa kutsuttaisi näiden lasten häihin, se olisi minulle ok.

Onneksi tämmösiä itsevarmoja naisia löytyy! Kyllä on mielenterveysongelmaa jos on mustasukkainen miehen lapsille!

joo täytyy olla mielenterveysongelmainen uusi puoliso, ei kukaan normaali marise jos tapaa lapsiaan, vielä kun puhe oletettavasti yli viiskymppisistä "vanhuksista" (älkää suuttuko, mut tuolla ikää jo aika erikoista, parikymppiset voi vielä olla mustasukkaisia kun ei koko aikaa olla yhdes)

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat niitä isoja pettymyksiä, jotka täytyy hyväksyä ja sisäisesti niellä. Jos olet isällesi sanonut, että sinulle olisi tärkeää viettää hänen kanssaan kahdestaan aikaan, mutta hän ei kuuntele, et oikein voi mitään muuta. 

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Hyväksyt tilanteen ja tavallaan sen, että isäsi valitsee puolisonsa ylitse sinun (mutta rakastaa sinua silti) tai kieltäydyt tapaamasta uutta puolisoa, jolloin todennäköisesti menetät isäsi. 

Miksi isän menettäisi? Kummankin, lapsen ja puolison kanssa, voi viettää aikaa erikseen kuten isäni tekee.

Mun miehen lapset pyytää mut aina mukaan, jos itse ehdottavat jotain. Usein se joku on keilaus tai Megazone, en ole kiinnostunut kummastakaan. Tietävät mun kieltäytyvän "menkää te, varmaan kiva olla keskenännekin joskus".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja ap. Miksi sinä aikuinen ihminen alat tapella isäsi uuden puolison kanssa? Vai oliko vika siellä päässä? Jotenkin haisee, että sinä sen kilpailun aiheutat ja olet mustasukkainen. Anna isäsi nauttia uudesta suhteesta ja puolisosta, ei se isän välittämistä sinuun vähennä. Oman elämänkokemuksen mukaan nämä aikuiset lapsipuolet ne riidat aiheuttaa murjottomalla ja olemalla veemäisiä. Laittavat oman isänsä valitsemaan. Ajattele niinpäin, että isäsi vaatisi sinua valitsemaan puolisosi ja itsesi välillä, vaatisi sinua jättämään puolison kotiin, jotta saa olla sinun kanssasi kaksin. Sitä pidettäisiin sairaana takertumisena aikuiseen lapseensa...

Minun mielestäni aikuinen lapsi saa ihan itse päättää haluaako edes tutustua uuteen puolisoon.

Kyllä ja aikuinen vanhempi saa ihan itse päättää tutustuuko aikuisen lapsensa puolisoon, eikö?

Tietenkin. En tarvitse puolisoani siihen kun tapaan vanhempiani. En vanhaa enkä uutta.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen lapset pyytää mut aina mukaan, jos itse ehdottavat jotain. Usein se joku on keilaus tai Megazone, en ole kiinnostunut kummastakaan. Tietävät mun kieltäytyvän "menkää te, varmaan kiva olla keskenännekin joskus".

Tarkoitan, että musta on kiva, että pyytävät muakin, vaikka ei edes tarvitsisi. Kohteliaita lapsia miehelläni. Ymmärrän Ap:ta.

Vierailija kirjoitti:

Epäkohteliasta kutsua vain toista. Isäsi on järkevä kun priorisoi parisuhteen ykköseksi. Kasva sinä aikuiseksi.

Ei ole yhtään epäkohteliasta ja ap kuulostaa aikuiselta. Luonnollista haluta olla isänsä kanssa.

No hetkinen! Aika kummallisia kommentteja ettei 29v nainen voisi viettää aikaa isän kanssa kahdestaan, vaan se tulkitaan lapselliseksi? Entä jos kyse olisi äidistä ja äidin uudesta puolisosta?

Itse olen samanikäinen ydinperheen lapsi, ja todellakin haluan välillä viettää aikaa kahdestaan niin isän kuin äidinkin kanssa. Outo ajatus jos äiti alkaisi vaatimaan että en saa mennä isän kanssa kahdestaan vaikka pizzalle :D

Vierailija kirjoitti:

joo täytyy olla mielenterveysongelmainen uusi puoliso, ei kukaan normaali marise jos tapaa lapsiaan, vielä kun puhe oletettavasti yli viiskymppisistä "vanhuksista" (älkää suuttuko, mut tuolla ikää jo aika erikoista, parikymppiset voi vielä olla mustasukkaisia kun ei koko aikaa olla yhdes)

Aivan! Jos oma puolisoni antaisi ukaasin että lähtee jos vietän aikaa lasteni kanssa, sanoisin että siitä vaan! Saati oman lapseni häihin en pääsisi, olisin itse jo tajunnut lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat niitä isoja pettymyksiä, jotka täytyy hyväksyä ja sisäisesti niellä. Jos olet isällesi sanonut, että sinulle olisi tärkeää viettää hänen kanssaan kahdestaan aikaan, mutta hän ei kuuntele, et oikein voi mitään muuta. 

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Hyväksyt tilanteen ja tavallaan sen, että isäsi valitsee puolisonsa ylitse sinun (mutta rakastaa sinua silti) tai kieltäydyt tapaamasta uutta puolisoa, jolloin todennäköisesti menetät isäsi. 

Miksi isän menettäisi? Kummankin, lapsen ja puolison kanssa, voi viettää aikaa erikseen kuten isäni tekee.

Ja ap:n isä ei tähän normaaliin toimintaan pysty.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapsivauva. 😀

Sellaiseltahan tuo isän uusi kuulostaa...

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen lapset pyytää mut aina mukaan, jos itse ehdottavat jotain. Usein se joku on keilaus tai Megazone, en ole kiinnostunut kummastakaan. Tietävät mun kieltäytyvän "menkää te, varmaan kiva olla keskenännekin joskus".

Tässä yllä ap:lle vinkki. Keksit sellaista tekemistä, josta puoliso ei todellakaan tykkää. Jos sitten änkeääkin mukaan, niin ainakin joutuu kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on provo. Ihminen aikuistuu 28 ikävuoteen mennessä.

On luonnollista haluta viettää aikaa vanhempansa kanssa, esim. minä keski-iässä 80-v äidin kanssa. Se ei sulje pois omaa elämää tietenkään.

Hah, kyllä täällä haukuttaisiin anoppi pystyyn, jos ei haluaisi tutustua miniään. Mutta kun asetelma on toisinpäin, niin sympatiseerataan. Olette niin perus av-mammoja😂

Vierailija kirjoitti:

Kutakuinkin näin. Minä olen kasvattanut lapseni itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Nyt on minun aikani olla itsekäs. Se on ihan ok, että lapset tulee silloin tällöin syömään, mutta muuten ei kiinnosta heidän kanssa kaveerata. On myös kerrottu, että tämä ei tule olemaan mikään mummola, johon voi tuoda lapset hoitoon.

Voitko vielä selittää, miksi oikein hankit aikoinaan lapsia? Väännä ihan rautalangasta, muuten vähän vaikea ymmärtää.

Aivan kuten setäni naisystävä. Pienenä ykkösluokkalaisenä setäni kutsui minut monestikin yöksi heille kun lähellä asuttiin ja tästä tämä nainen sai aina jonkun mustasukkaisuuskohtauksen (kyllä, seitsemänvuotiaan veljentytön takia ja alkoi mököttämään, jopa irvisteli minulle ((?) kyseessä kuitenkin ihan aikuinen ihminen..) yms kaikkea aivan älytöntä, hän tosiaan sai lapsi useammankin ja kirjaimellisesti opettaa heitä kiusaamaan, varastaa muistisairaalta äidiltään rahaa ja on jopa käynyt anoppinsa kimppuun, on kyllä niin sairas ihminen kaikinpuolin. Itse olen nyt yläasteikäinen ja ilmoittanut tälle naiselle että meidän koko sukua ja maata ja taloa yms ei kyllä rupea valtaamaan omilla tavoillaan ja siitä minä pidän huolen koska tästä naisesta ei tosiaan olla eroon näiden vuosien jälkeenkään päästy ja itse en voi kenenkään puolesta päättää eroavatko vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen lapset pyytää mut aina mukaan, jos itse ehdottavat jotain. Usein se joku on keilaus tai Megazone, en ole kiinnostunut kummastakaan. Tietävät mun kieltäytyvän "menkää te, varmaan kiva olla keskenännekin joskus".

Tässä yllä ap:lle vinkki. Keksit sellaista tekemistä, josta puoliso ei todellakaan tykkää. Jos sitten änkeääkin mukaan, niin ainakin joutuu kärsimään.

Lenkkeily vesisateessa. Lannan luominen. Jotain mihin puoliso ei pysty, esim. seinäkiipeily, pitkä vaellus. Metallibandin konserttiin meno.

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuten setäni naisystävä. Pienenä ykkösluokkalaisenä setäni kutsui minut monestikin yöksi heille kun lähellä asuttiin ja tästä tämä nainen sai aina jonkun mustasukkaisuuskohtauksen (kyllä, seitsemänvuotiaan veljentytön takia ja alkoi mököttämään, jopa irvisteli minulle ((?) kyseessä kuitenkin ihan aikuinen ihminen..) yms kaikkea aivan älytöntä, hän tosiaan sai lapsi useammankin ja kirjaimellisesti opettaa heitä kiusaamaan, varastaa muistisairaalta äidiltään rahaa ja on jopa käynyt anoppinsa kimppuun, on kyllä niin sairas ihminen kaikinpuolin. Itse olen nyt yläasteikäinen ja ilmoittanut tälle naiselle että meidän koko sukua ja maata ja taloa yms ei kyllä rupea valtaamaan omilla tavoillaan ja siitä minä pidän huolen koska tästä naisesta ei tosiaan olla eroon näiden vuosien jälkeenkään päästy ja itse en voi kenenkään puolesta päättää eroavatko vai ei.

. Tulipa näköjään muutama kirjoitusvirhe.. :D

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä ihan ihmeissäni, että aikuiset lapset ovat niin mustasukkaisia (?) omista vanhemmistaan, että vanhempien uudet puolisot ei käy. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin kakarat.

Onko sulla oikeita sydänystäviä? Siis sellaisia, joiden kanssa voit puhua kaikenlaisista ajatuksistasi ja myös ystävä jakaa kanssasi syvimmätkin tuntonsa? Jos on, ymmärrät varmasti, että myös siinä tapauksessa halutaan mieluiten tavata ilman puolisoa. Puolison mukanaolo muuttaa keskustelun pintapuoliseksi, sitten puhutaan vaikka politiikasta tai lasten edesottamuksista.

Sama pätee vanhempiin. Jos on läheinen vanhempansa kanssa (mitä en itse ole), haluaa varmasti puhua sellaisistakin asioista tai vaikka kysyä/antaa neuvoja, joista ei vieraamman uuden puolison kanssa juttelisi.