Lue keskustelun säännöt.
Isän uusi puoliso
Isin tyttö
20.08.2018 |
Mulla on ongelma. Oon 29-vuotias, ja haluaisin aina silloin tällöin viettää aikaa isäni kanssa, vanhempani ovat eronneet aikaa sitten. Mutta mutta. Isälläni on uusi puoliso, joka on aivan järkyttävän mustasukkainen. Pyysin isää kanssani sieneen. Tänään isäni pyysi, että kun pyydän johonkin niin mun pitäisi pyytää molemmat mukaan. Koska he ovat kuulema perhe, ja jos pyydän vaan isää niin en kunnioita heidän perhettään. Tässä vaiheessa olisi kai hyvä mainita, etten oikein välitä tästä puolisosta, ja ollaan otettu huutamalla yhteen. Kerroin isälle (olen kertonut monta kertaa aiemminkin kun tää nainen tunkee joka paikkaan mukaan), että en halua viettää aikaa puolison kanssa vaan kahdestaan isän kanssa. Hän kyllä ymmärtää, mutta on ilmeisesti niin tossun alla ettei voi asialle mitään. Miten saan puolison ymmärtämään sen että haluan viettää laatuaikaa isäni kanssa kahden? Vai koska he ovat parisuhteessa enkö ole oikeutettu enää viettämään aikaa vain isäni kanssa?
Kommentit (239)
sylviira kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ihan ihmeissäni, että aikuiset lapset ovat niin mustasukkaisia (?) omista vanhemmistaan, että vanhempien uudet puolisot ei käy. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin kakarat.
Onko sulla oikeita sydänystäviä? Siis sellaisia, joiden kanssa voit puhua kaikenlaisista ajatuksistasi ja myös ystävä jakaa kanssasi syvimmätkin tuntonsa? Jos on, ymmärrät varmasti, että myös siinä tapauksessa halutaan mieluiten tavata ilman puolisoa. Puolison mukanaolo muuttaa keskustelun pintapuoliseksi, sitten puhutaan vaikka politiikasta tai lasten edesottamuksista.
Sama pätee vanhempiin. Jos on läheinen vanhempansa kanssa (mitä en itse ole), haluaa varmasti puhua sellaisistakin asioista tai vaikka kysyä/antaa neuvoja, joista ei vieraamman uuden puolison kanssa juttelisi.
Aikuisella on tosiaan sydänYSTÄVIÄ. Olisi hyvin kummallista, jos vanhempi olisi lapsensa sydänystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah, kyllä täällä haukuttaisiin anoppi pystyyn, jos ei haluaisi tutustua miniään. Mutta kun asetelma on toisinpäin, niin sympatiseerataan. Olette niin perus av-mammoja😂
Eihän oman isän uusi vaimo ole anoppi. Ns. anoppihan olisi miehen isän uusi vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, kyllä täällä haukuttaisiin anoppi pystyyn, jos ei haluaisi tutustua miniään. Mutta kun asetelma on toisinpäin, niin sympatiseerataan. Olette niin perus av-mammoja😂
Eihän oman isän uusi vaimo ole anoppi. Ns. anoppihan olisi miehen isän uusi vaimo.
Sori, my mistake. Mutta ymmärsitte varmaan mun pointin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, kyllä täällä haukuttaisiin anoppi pystyyn, jos ei haluaisi tutustua miniään. Mutta kun asetelma on toisinpäin, niin sympatiseerataan. Olette niin perus av-mammoja😂
Eihän oman isän uusi vaimo ole anoppi. Ns. anoppihan olisi miehen isän uusi vaimo.
Just niin. Nyt on kyseessä äitipuoli. Kun käyt heillä kylässä, älä syö omenaa, jos hän tarjoaa!
Mä olen 42-vuotias ja en ole isäni kanssa koskaan viettänyt laatuaikaa erikseen järjestettynä. Ja meillä on tosi hyvä suhde, juttelen mielelläni isän kanssa melkein päivittäin. Äiti aina tössöttää niitä omiaan, isällä on hyviä ajatuksia. Eipä ole silti tullut mieleen, että pitäisi vaatia omaa aikaa isältä. Isä on isä, tottakai rakas, mutten tarvi erillistä spesiaalia aikaa meidän välisen suhteen todentamiseen.
Nämä laatuaika-asiat tuntuu olevan enemmänkin uusperheiden ongelma. Harvoin ydinperheissä näistä kehitetään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 42-vuotias ja en ole isäni kanssa koskaan viettänyt laatuaikaa erikseen järjestettynä. Ja meillä on tosi hyvä suhde, juttelen mielelläni isän kanssa melkein päivittäin. Äiti aina tössöttää niitä omiaan, isällä on hyviä ajatuksia. Eipä ole silti tullut mieleen, että pitäisi vaatia omaa aikaa isältä. Isä on isä, tottakai rakas, mutten tarvi erillistä spesiaalia aikaa meidän välisen suhteen todentamiseen.
Nämä laatuaika-asiat tuntuu olevan enemmänkin uusperheiden ongelma. Harvoin ydinperheissä näistä kehitetään ongelmaa.
Nimenomaan uusperheiden ongelmia. Ennen vietettiin ydinperheenä aikaa, eikä äiti ollut jatkuvasti meidän perseen takana kytiksellä vaan kahdestaan vaikka haravoitiin ja juteltiin isän kanssa. Nyt tämä kuvio ei onnistu, koska korppikotka haluaa että kukaan muu kuin hän ei pääse edes juttelemaan isän kanssa kaksin. Mustasukkainen ja lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti vähän samanlainen tilanne. Iskän vaimo on jo vähän rauhoittunut, mutta silti haluaa aina olla läsnä joka tilanteessa. Mutta jos jutellaan omia juttujamme (kuten esimerkiksi sukulaisista) niin alkaa mököttämään. Hän haluisi mieluiten itse valita puhenaiheet ja tekemiset, ja kokee herkästi itsensä ulkopuoliseksi jos joku asia ei koske häntä suoraan.
Välillä kyllä väsyttää tämä, ja ajan saatossa iskäni on käynyt etäisemmäksi kuin ennen. Tavataan kuitenkin välillä mutta ei ikinä kahdestaan :(
Vierailija kirjoitti:
Nämä laatuaika-asiat tuntuu olevan enemmänkin uusperheiden ongelma. Harvoin ydinperheissä näistä kehitetään ongelmaa.
Mikä on ihan luonnollista. Ei ydinperheen äiti sano isälle, ettei tämä saa jutella tyttärensä kanssa. Tai mennä kävelylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nämä käsittämättömiä juttuja, kun ei ole itse kokenut tuollaista sairasta omistushalua. Uskon kyllä kun luen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä, jotka eivät hyväksy omien vanhempienne uusia puolisoita, olisi valmis siihen, että teidän vanhempanne eivät hyväksyisi teidän puolisoitanne? ”Hyh, uusi perheenjäsen, en tykkää. ” Tai varsinkaan siinä vaiheessa, jos eroat ja tulee uusi kumppani. Oletteko oikeasti sitä mieltä, että vanhempien ei tarvitse pitää kumppanistanne?
Tämä. Katso ap rehellisesti peiliin. Aikuistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja ap. Miksi sinä aikuinen ihminen alat tapella isäsi uuden puolison kanssa? Vai oliko vika siellä päässä? Jotenkin haisee, että sinä sen kilpailun aiheutat ja olet mustasukkainen. Anna isäsi nauttia uudesta suhteesta ja puolisosta, ei se isän välittämistä sinuun vähennä. Oman elämänkokemuksen mukaan nämä aikuiset lapsipuolet ne riidat aiheuttaa murjottomalla ja olemalla veemäisiä. Laittavat oman isänsä valitsemaan. Ajattele niinpäin, että isäsi vaatisi sinua valitsemaan puolisosi ja itsesi välillä, vaatisi sinua jättämään puolison kotiin, jotta saa olla sinun kanssasi kaksin. Sitä pidettäisiin sairaana takertumisena aikuiseen lapseensa...
Kyllä ne kiukuttelevat täysi-ikäiset lapset aikanaan rauhoittuvat kun näkevät että suhde jatkuu. On tämä niin moneen kertaan nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vanhemmat eivät olisi eronneet? Kelpaako äiti ja isi pakettina, vai pitääkö silloinkin olla erillistä aikaa?
Mun mies ratkaisi kiusallisen isän uusi vaimo -tilanteen sillä että soittelee enää pari kertaa vuodessa ja ei ilmoittele milloin on kotiseudulla liikkeellä, näkevät jos näkevät jossain tukkisavotassa johon uusikko ei tule.
Olen kyllä ihan ihmeissäni, että aikuiset lapset ovat niin mustasukkaisia (?) omista vanhemmistaan, että vanhempien uudet puolisot ei käy. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin kakarat.
Olen kyllä ihan ihmeissäni, että uusi puoliso on niin mustasukkainen, ettei miehen kahdenkeskiset tapaamiset lastensa kanssa käy. Aikuinen ihminen käyttäytyy kuin kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeraa kun vanhempi löytää vielä uuden onnen. Säälittävää kadehtimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja ap. Miksi sinä aikuinen ihminen alat tapella isäsi uuden puolison kanssa? Vai oliko vika siellä päässä? Jotenkin haisee, että sinä sen kilpailun aiheutat ja olet mustasukkainen. Anna isäsi nauttia uudesta suhteesta ja puolisosta, ei se isän välittämistä sinuun vähennä. Oman elämänkokemuksen mukaan nämä aikuiset lapsipuolet ne riidat aiheuttaa murjottomalla ja olemalla veemäisiä. Laittavat oman isänsä valitsemaan. Ajattele niinpäin, että isäsi vaatisi sinua valitsemaan puolisosi ja itsesi välillä, vaatisi sinua jättämään puolison kotiin, jotta saa olla sinun kanssasi kaksin. Sitä pidettäisiin sairaana takertumisena aikuiseen lapseensa...
Kyllä ne kiukuttelevat täysi-ikäiset lapset aikanaan rauhoittuvat kun näkevät että suhde jatkuu. On tämä niin moneen kertaan nähty.
Ei rauhoitu, koska ei ole alun alkaen suostunut edes tapaamaan tätä uutta.
Vierailija kirjoitti:
Katkeraa kun vanhempi löytää vielä uuden onnen. Säälittävää kadehtimista.
Niin, uusiosiipalta. Todella säälittävää kadehtia puolison lapsia.
Mitä jos isä kokee tyttärensä hankalaksi ja ei ole kovin motivoitunut kahdenkeskisesta seurasta?
Vierailija kirjoitti:
Katkeraa kun vanhempi löytää vielä uuden onnen. Säälittävää kadehtimista.
Minä oli tosi onnellinen isäni löytäessä uuden kumppanin. Minä jopa autoin häntä löytämään tämän kumppanin. Kirjoitin ensimmäiset sähköpostit isäni sanelujen mukaan, koska ei ollut mitenkään hyvä tietokoneiden kanssa. Pian sitten alkoivat pitää yhteyttä puhelimitse.
Siitä huolimatta halusin viettää myös kahdenkeskistä aikaa isäni kanssa. Se ei todellakaan tarkoittanut sitä olin katkera tai kade.
Kyllä poikani haluaa tavata mini aina joskus ilman puolisonani ja samoin minä häntä ilman hänen perhettään. On mukavaa jutella joskus kahden kesken tai vaikka muistella yhteisiä juttuja.
Voin kuvitella tuon, että aikuinen lapsi ei pidä siitä, että uusi vaimo pomottaa. Ja voi olla, että kemiat ei vain käy.