Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu ihan oikeasti järkyttynyt/kyllästynyt siihen miten paljon isompiin lapsiin menee rahaa?
15.08.2018 |
Tiedän, että tulee taas kuraa niskaan, että enkö osannut varautua tähän ja säästää kaikki pikkulapsivuodet, mutta kerron heti kättelyssä että en. Olin 22-vuotias ja opinnot kesken kun raskaaksi tulin ja mitään säästöjä ei ennen lapsia ollut. Lisäksi olen sairastanut, joten olen ollut monta vuotta pitkään sairauslomalla ja osa-aikaisella sairauslomalla töistä, joten tulot ovat olleet pienet.
Nyt onneksi pystyn tekemään täysipäiväistä työviikkoa ja sain terveen paperit vuoden vaihteessa.
Mutta tama syksy tuntuu siltä, että rahat menee sitä tahtia kun ne tulee... Esikoinen lukiokirjat maksaa, syksyn kirjoitukset maksaa, abivuosi maksaa , joten yritän säästää abiristeilyä (tai mikä Tallinnan reissu se onkaan varten), nuoren autokoulu maksaa, bussikortti maksaa ja kuopuksen harrastusmaksut tulivat nyt taas maksuun ja niihinkin menee monta sataa euroa plus urheuluvälineet ja vaatteet, joita saa olla tyyyliin tsiljoona, kun koulussakin hänellä on valinnaisena liikuntaa.
Aamulla esikoinen pyysi rahaa kampaajalle ja vaikka se on pieni summa tässä konkurssissa, niin tuntui siltä etten jaksa enää.
No kyllä me kaiken tämän maksamme ja olen iloinen että nuori opiskelee ja olen iloinen että kuopus harrastaa mieluisiaan lajeja, mutta ekan kerran tänä aamuna sain itseni kiinni ajatuksesta, että voi miten olisi ihanaa, että lapset olisivat jo omillaan ja saisi käyttää koko palkan itseensä.
No joo, raha ei tietenkään ole kaikki kaikessa, samalla on ihanaa, että lapset ovat vielä kotona jne. Mutta olen kyllä onnellinen nyt, ettemme vauvakuumeissamme tehneet vielä kolmatta, millä ihmeellä hänet elättäisimme.
Luultavasti jommalla kummalla hajoaa puhelin tai jotain muuta vastaavaa ja se kampaamomaksusta harmistuminen tuntuu taas nin turhalta.
Jep, olen puhunut. Ja joo kyllä, olisi kannattanut tehdä lapset alunperin hyvään taloudelliseen tilanteeseen, mutta aina elämä ei mene niin. Toisaalta se ei olisi minua suojannut sairastumasta, joten elämä yllättää.
Kumpa nyt vaan pysyisi terveenä jatkossa.
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja kuulemani mukaan tyttöihin menee enemmän rahaa kuin poikiin (jos siis vaatteita, meikkejä jne ajattelee)..
Jos olet vielä onnistunut merkkitietousesimerkillä antamaan esimerkkiä, niin siinähän sitten ostetaan vähän kalliimmalla niitä kledjuja - tietenkin se voidaan oppia myös kavereilta, mutta kaikissa tietämässäni tapauksissa äiti on hyysännyt merkkien perässä lapsien vauva-ajoista asti ja sitten yhtenä päivänä tajunnut ”auts, minä en saakkaan enää päättää ostetaanko lapselle 10-60 euron paita” samalla, kun tytär kulkee raivoten äidin perässä merkeistä horisten ”kun minä haluan vain merkkiä!!!!”.
Olet kuullut väärin. Pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt, eikä heiltä vaadita edes kotitöiden tekoa vastineeksi. Poikien harrastuksetkin ovat kalliimpia, mieti nyt vaikka jääkiekkoa. Tässäkin kohtaa maassa vallitsee kahdet eri säännöt.
Tytöiltä vaaditaan käytöstapoja, vastuunkantoa ja ponnistelua hyvin pienestä, pojilta ei. Seuraukset näkyvät siinä, että laiskaksi kasvatetut pojat syrjäytyvät, kun kaikki on äkkiä niin työlästä ja asiat pitäisi hoitaa itse. Ei viitsitä.
Minulla on vain poikia, tytöistä en tiedä, mutta todellakaan en ole kasvattanut poikiani laiskoiksi. 17 v päivänä laitoin itse pesemään omat pyykkinsä. Toimi kuukauden, sen jälkeen hän ei enää pessyt pyykkiäännkuin hätätilanteessa. Vaatteet alkoivat haisemaan, oli todella epäsiisti. Vuoden jälkeen luovutin ja aloin pesemään pyykit.
En ole koskaan antanut rahaa. Elää siis ilman rahaa. Ei koe tarvitsevansa rahaa. Vaatteet on rikki, mut mitä siitä.
Ei, en ole laiskaksi kasvattanut. Se on ihan dna:ssa, että on laiska eikä viitsi.
Tästä tuli mieleen, mulla on viimeistä vuotta kotona asuva tyttö, joka oli kesällä kuukauden kotona meidän ollessa lomareissussa. Normaaliolosuhteissa flegmaattisesta ja patalaiskasta nuoresta kuoriutui ihan omillaan pärjäävä tekijä, joka paitsi kasteli kukat, myös kävi kaupassa, teki ruokansa (mitä osasi), tiskasi, pesi pyykit ja siivosi, ja mikä hövelille rahankäyttäjälle yllättävintä, pysyi annetussa ruokabudjetissa. Kysyttäessä syytä muutokseen totesi, että kun on pakko, niin tulee tehtyä: "omat p*skat" ärsyttävät kuulemma siksi, kun ei ole muita paikalla, joita voi syyttää (sotkuista). :D
Miten ihmeessä porukka herää tuossa vaiheessa siihen, että kakarat ei osaa tehdä mitään? Uskomatonta. Eikö niiden tarvitse ikinä tehdä mitään?
Meillä lapset osaa pitää kodin siistinä, laittaa sapuskaa, hoitaa pyykit. Kaikki opetettu jo pienestä. Ja tekevät työtä kotona mielellään. Rahaa ansaitsevat mielellään, koska sillä saa ostettua mopoon osia tai pleikkarahaa. Ei voi olla noin vaikeaa.Lue uudestaan. Ei kyse ole siitä, etteikö osaisi. Opetettu on, aikaansaamisessa on ollut vajetta, joka on häipynyt historian hämäriin yhdessä murrosiän kanssa.
Se kuuluu siihen opettamiseen että opetetaan että niitä hommia pitää tehdä tai ei tarvita tietokonetta eikä ruokaa tipu eteen.
Teillä lienee erilainen elämäntilanne. Meillä molemmat vanhemmat ovat olleet viimeiset vuodet kotona, joten en ole nähnyt mielekkääksi odotella nuorta koulusta tekemään kotitöitä. Toki normaaliperheessä noin.
Parasta mitä kukaan voi lapselle antaa, on että opettaa tälle käytännön asioita esim kodinhoito, siisteys ja sen myötä vastuu omista teoistaan. Kun osaa laittaa ruokaa saa rahat riittämään, osaa hoitaa pyykit ja muut käytännön asiat. Olla ihmisiksi.
On akateemisten ja rikkaiden kakaroita joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään, ja silloin on jäänyt jotain hyvin tärkeää saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja kuulemani mukaan tyttöihin menee enemmän rahaa kuin poikiin (jos siis vaatteita, meikkejä jne ajattelee)..
Jos olet vielä onnistunut merkkitietousesimerkillä antamaan esimerkkiä, niin siinähän sitten ostetaan vähän kalliimmalla niitä kledjuja - tietenkin se voidaan oppia myös kavereilta, mutta kaikissa tietämässäni tapauksissa äiti on hyysännyt merkkien perässä lapsien vauva-ajoista asti ja sitten yhtenä päivänä tajunnut ”auts, minä en saakkaan enää päättää ostetaanko lapselle 10-60 euron paita” samalla, kun tytär kulkee raivoten äidin perässä merkeistä horisten ”kun minä haluan vain merkkiä!!!!”.
Olet kuullut väärin. Pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt, eikä heiltä vaadita edes kotitöiden tekoa vastineeksi. Poikien harrastuksetkin ovat kalliimpia, mieti nyt vaikka jääkiekkoa. Tässäkin kohtaa maassa vallitsee kahdet eri säännöt.
Tytöiltä vaaditaan käytöstapoja, vastuunkantoa ja ponnistelua hyvin pienestä, pojilta ei. Seuraukset näkyvät siinä, että laiskaksi kasvatetut pojat syrjäytyvät, kun kaikki on äkkiä niin työlästä ja asiat pitäisi hoitaa itse. Ei viitsitä.
Minulla on vain poikia, tytöistä en tiedä, mutta todellakaan en ole kasvattanut poikiani laiskoiksi. 17 v päivänä laitoin itse pesemään omat pyykkinsä. Toimi kuukauden, sen jälkeen hän ei enää pessyt pyykkiäännkuin hätätilanteessa. Vaatteet alkoivat haisemaan, oli todella epäsiisti. Vuoden jälkeen luovutin ja aloin pesemään pyykit.
En ole koskaan antanut rahaa. Elää siis ilman rahaa. Ei koe tarvitsevansa rahaa. Vaatteet on rikki, mut mitä siitä.
Ei, en ole laiskaksi kasvattanut. Se on ihan dna:ssa, että on laiska eikä viitsi.
Tästä tuli mieleen, mulla on viimeistä vuotta kotona asuva tyttö, joka oli kesällä kuukauden kotona meidän ollessa lomareissussa. Normaaliolosuhteissa flegmaattisesta ja patalaiskasta nuoresta kuoriutui ihan omillaan pärjäävä tekijä, joka paitsi kasteli kukat, myös kävi kaupassa, teki ruokansa (mitä osasi), tiskasi, pesi pyykit ja siivosi, ja mikä hövelille rahankäyttäjälle yllättävintä, pysyi annetussa ruokabudjetissa. Kysyttäessä syytä muutokseen totesi, että kun on pakko, niin tulee tehtyä: "omat p*skat" ärsyttävät kuulemma siksi, kun ei ole muita paikalla, joita voi syyttää (sotkuista). :D
Miten ihmeessä porukka herää tuossa vaiheessa siihen, että kakarat ei osaa tehdä mitään? Uskomatonta. Eikö niiden tarvitse ikinä tehdä mitään?
Meillä lapset osaa pitää kodin siistinä, laittaa sapuskaa, hoitaa pyykit. Kaikki opetettu jo pienestä. Ja tekevät työtä kotona mielellään. Rahaa ansaitsevat mielellään, koska sillä saa ostettua mopoon osia tai pleikkarahaa. Ei voi olla noin vaikeaa.Lue uudestaan. Ei kyse ole siitä, etteikö osaisi. Opetettu on, aikaansaamisessa on ollut vajetta, joka on häipynyt historian hämäriin yhdessä murrosiän kanssa.
Se kuuluu siihen opettamiseen että opetetaan että niitä hommia pitää tehdä tai ei tarvita tietokonetta eikä ruokaa tipu eteen.
Teillä lienee erilainen elämäntilanne. Meillä molemmat vanhemmat ovat olleet viimeiset vuodet kotona, joten en ole nähnyt mielekkääksi odotella nuorta koulusta tekemään kotitöitä. Toki normaaliperheessä noin.
Parasta mitä kukaan voi lapselle antaa, on että opettaa tälle käytännön asioita esim kodinhoito, siisteys ja sen myötä vastuu omista teoistaan. Kun osaa laittaa ruokaa saa rahat riittämään, osaa hoitaa pyykit ja muut käytännön asiat. Olla ihmisiksi.
On akateemisten ja rikkaiden kakaroita joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään, ja silloin on jäänyt jotain hyvin tärkeää saamatta.
Ihan on myös köyhien wt-lähiömutsien kakaroita joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään ja ruuanlaitto tarkoittaa pitsojen tilaamista. Se miten lapsensa opettaa kotitöihin ei riipu tulotasosta.
Vierailija kirjoitti:
-ajokortti auttaa työllistymään ja vähentää riskiä syrjäytymiseen (tilastotietoa)
-erityisesti urheiluharrastukset auttavat keskittymisessä, vähentävät riskiä sairastua psyykkisiin/fyysisiin sairauksiin, ohjaavat terveellisiin elämäntapoihin myös aikuisena sekä vähentävät nuoren riskiä syrjäytymiseen. (tilastotietoa)
Mielestäni tälläinen on lapsen tukemista aikuisuuteen. Tietenkään kaikilla perheillä ei ole tähän mahdollisuutta, mitä kuvataankin mediassa perheiden eriarvostumisella. Ikävä kyllä perheet, missä lapsia on esim. tällä tavalla tuettu pärjäävät todennäköisemmin yhteiskunnassamme.
Ajokortti on hyvä asia, mutta sen voi hankkia vähän myöhemminkin. Kotoa muuttava nuori ei kovin usein mene suoraan töihin, vaan useimmiten opiskelemaan.
Harrastukset ovat hyvä asia, mutta niitä on kohtuuhintaisiakin ja jopa ilmaisia.
Ymmärrän aloittajaa tosi hyvin. Outoja kommentteja täällä ketjussa. Tsemppiä ap! Samassa veneessä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Ei ristus mitä skeidaa..
Voisitko perustella, miksei lasta/nuorta pidä mielestäsi varustaa elämää varten ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja kuulemani mukaan tyttöihin menee enemmän rahaa kuin poikiin (jos siis vaatteita, meikkejä jne ajattelee)..
Jos olet vielä onnistunut merkkitietousesimerkillä antamaan esimerkkiä, niin siinähän sitten ostetaan vähän kalliimmalla niitä kledjuja - tietenkin se voidaan oppia myös kavereilta, mutta kaikissa tietämässäni tapauksissa äiti on hyysännyt merkkien perässä lapsien vauva-ajoista asti ja sitten yhtenä päivänä tajunnut ”auts, minä en saakkaan enää päättää ostetaanko lapselle 10-60 euron paita” samalla, kun tytär kulkee raivoten äidin perässä merkeistä horisten ”kun minä haluan vain merkkiä!!!!”.
Olet kuullut väärin. Pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt, eikä heiltä vaadita edes kotitöiden tekoa vastineeksi. Poikien harrastuksetkin ovat kalliimpia, mieti nyt vaikka jääkiekkoa. Tässäkin kohtaa maassa vallitsee kahdet eri säännöt.
Tytöiltä vaaditaan käytöstapoja, vastuunkantoa ja ponnistelua hyvin pienestä, pojilta ei. Seuraukset näkyvät siinä, että laiskaksi kasvatetut pojat syrjäytyvät, kun kaikki on äkkiä niin työlästä ja asiat pitäisi hoitaa itse. Ei viitsitä.
Minulla on vain poikia, tytöistä en tiedä, mutta todellakaan en ole kasvattanut poikiani laiskoiksi. 17 v päivänä laitoin itse pesemään omat pyykkinsä. Toimi kuukauden, sen jälkeen hän ei enää pessyt pyykkiäännkuin hätätilanteessa. Vaatteet alkoivat haisemaan, oli todella epäsiisti. Vuoden jälkeen luovutin ja aloin pesemään pyykit.
En ole koskaan antanut rahaa. Elää siis ilman rahaa. Ei koe tarvitsevansa rahaa. Vaatteet on rikki, mut mitä siitä.
Ei, en ole laiskaksi kasvattanut. Se on ihan dna:ssa, että on laiska eikä viitsi.
Tästä tuli mieleen, mulla on viimeistä vuotta kotona asuva tyttö, joka oli kesällä kuukauden kotona meidän ollessa lomareissussa. Normaaliolosuhteissa flegmaattisesta ja patalaiskasta nuoresta kuoriutui ihan omillaan pärjäävä tekijä, joka paitsi kasteli kukat, myös kävi kaupassa, teki ruokansa (mitä osasi), tiskasi, pesi pyykit ja siivosi, ja mikä hövelille rahankäyttäjälle yllättävintä, pysyi annetussa ruokabudjetissa. Kysyttäessä syytä muutokseen totesi, että kun on pakko, niin tulee tehtyä: "omat p*skat" ärsyttävät kuulemma siksi, kun ei ole muita paikalla, joita voi syyttää (sotkuista). :D
Miten ihmeessä porukka herää tuossa vaiheessa siihen, että kakarat ei osaa tehdä mitään? Uskomatonta. Eikö niiden tarvitse ikinä tehdä mitään?
Meillä lapset osaa pitää kodin siistinä, laittaa sapuskaa, hoitaa pyykit. Kaikki opetettu jo pienestä. Ja tekevät työtä kotona mielellään. Rahaa ansaitsevat mielellään, koska sillä saa ostettua mopoon osia tai pleikkarahaa. Ei voi olla noin vaikeaa.Lue uudestaan. Ei kyse ole siitä, etteikö osaisi. Opetettu on, aikaansaamisessa on ollut vajetta, joka on häipynyt historian hämäriin yhdessä murrosiän kanssa.
Se kuuluu siihen opettamiseen että opetetaan että niitä hommia pitää tehdä tai ei tarvita tietokonetta eikä ruokaa tipu eteen.
Teillä lienee erilainen elämäntilanne. Meillä molemmat vanhemmat ovat olleet viimeiset vuodet kotona, joten en ole nähnyt mielekkääksi odotella nuorta koulusta tekemään kotitöitä. Toki normaaliperheessä noin.
Parasta mitä kukaan voi lapselle antaa, on että opettaa tälle käytännön asioita esim kodinhoito, siisteys ja sen myötä vastuu omista teoistaan. Kun osaa laittaa ruokaa saa rahat riittämään, osaa hoitaa pyykit ja muut käytännön asiat. Olla ihmisiksi.
On akateemisten ja rikkaiden kakaroita joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään, ja silloin on jäänyt jotain hyvin tärkeää saamatta.
Jo vain. Siitä osaamisesta saatiin käytännön näytöt tämän kesän pitkän reissun aikana. -ed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Helsingissä ei saa kaikissa kouluissa oppikirjoja. Alakoulussa olen itse ostanut niitä ja taas tuli näköjään kuopuksen uudessa yläkoulussakin vastaan sama tilanne. Ei kirjoja.
Tukiopetusta ei saa. Meillä se ei ole ongelma, koska osaamme itse opettaa, mutta eihän kaikki vanhemmat ole siinäkään samalla viivalla.
Meillä Ylöjärvellä on pienessä kyläkoulussa ihan kaikki kirjat ja mahtava tukiopetus jos on tullut hätää oppimisessa. Yläasteella puututtu heti jos jotain ongelmia tullut. Mutta kyllä täällä oletetaan että vanhemmatkin on aktiivisia ja kiinnostuneita asioista.
Ehkä teidän kannattaa luopua puistoruokinnoista ja panostaa kouluun?
Kuulostaa kammottavalta paikalta tuo Helsinki.
Niin. Tänne tunkee väkeä ovista ja ikkunoista. Siksi ei rahat riitä. Muualta Suomesta ja ulkomailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja kuulemani mukaan tyttöihin menee enemmän rahaa kuin poikiin (jos siis vaatteita, meikkejä jne ajattelee)..
Jos olet vielä onnistunut merkkitietousesimerkillä antamaan esimerkkiä, niin siinähän sitten ostetaan vähän kalliimmalla niitä kledjuja - tietenkin se voidaan oppia myös kavereilta, mutta kaikissa tietämässäni tapauksissa äiti on hyysännyt merkkien perässä lapsien vauva-ajoista asti ja sitten yhtenä päivänä tajunnut ”auts, minä en saakkaan enää päättää ostetaanko lapselle 10-60 euron paita” samalla, kun tytär kulkee raivoten äidin perässä merkeistä horisten ”kun minä haluan vain merkkiä!!!!”.
Olet kuullut väärin. Pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt, eikä heiltä vaadita edes kotitöiden tekoa vastineeksi. Poikien harrastuksetkin ovat kalliimpia, mieti nyt vaikka jääkiekkoa. Tässäkin kohtaa maassa vallitsee kahdet eri säännöt.
Tytöiltä vaaditaan käytöstapoja, vastuunkantoa ja ponnistelua hyvin pienestä, pojilta ei. Seuraukset näkyvät siinä, että laiskaksi kasvatetut pojat syrjäytyvät, kun kaikki on äkkiä niin työlästä ja asiat pitäisi hoitaa itse. Ei viitsitä.
Minulla on vain poikia, tytöistä en tiedä, mutta todellakaan en ole kasvattanut poikiani laiskoiksi. 17 v päivänä laitoin itse pesemään omat pyykkinsä. Toimi kuukauden, sen jälkeen hän ei enää pessyt pyykkiäännkuin hätätilanteessa. Vaatteet alkoivat haisemaan, oli todella epäsiisti. Vuoden jälkeen luovutin ja aloin pesemään pyykit.
En ole koskaan antanut rahaa. Elää siis ilman rahaa. Ei koe tarvitsevansa rahaa. Vaatteet on rikki, mut mitä siitä.
Ei, en ole laiskaksi kasvattanut. Se on ihan dna:ssa, että on laiska eikä viitsi.
Tästä tuli mieleen, mulla on viimeistä vuotta kotona asuva tyttö, joka oli kesällä kuukauden kotona meidän ollessa lomareissussa. Normaaliolosuhteissa flegmaattisesta ja patalaiskasta nuoresta kuoriutui ihan omillaan pärjäävä tekijä, joka paitsi kasteli kukat, myös kävi kaupassa, teki ruokansa (mitä osasi), tiskasi, pesi pyykit ja siivosi, ja mikä hövelille rahankäyttäjälle yllättävintä, pysyi annetussa ruokabudjetissa. Kysyttäessä syytä muutokseen totesi, että kun on pakko, niin tulee tehtyä: "omat p*skat" ärsyttävät kuulemma siksi, kun ei ole muita paikalla, joita voi syyttää (sotkuista). :D
Miten ihmeessä porukka herää tuossa vaiheessa siihen, että kakarat ei osaa tehdä mitään? Uskomatonta. Eikö niiden tarvitse ikinä tehdä mitään?
Meillä lapset osaa pitää kodin siistinä, laittaa sapuskaa, hoitaa pyykit. Kaikki opetettu jo pienestä. Ja tekevät työtä kotona mielellään. Rahaa ansaitsevat mielellään, koska sillä saa ostettua mopoon osia tai pleikkarahaa. Ei voi olla noin vaikeaa.Lue uudestaan. Ei kyse ole siitä, etteikö osaisi. Opetettu on, aikaansaamisessa on ollut vajetta, joka on häipynyt historian hämäriin yhdessä murrosiän kanssa.
Se kuuluu siihen opettamiseen että opetetaan että niitä hommia pitää tehdä tai ei tarvita tietokonetta eikä ruokaa tipu eteen.
Teillä lienee erilainen elämäntilanne. Meillä molemmat vanhemmat ovat olleet viimeiset vuodet kotona, joten en ole nähnyt mielekkääksi odotella nuorta koulusta tekemään kotitöitä. Toki normaaliperheessä noin.
Parasta mitä kukaan voi lapselle antaa, on että opettaa tälle käytännön asioita esim kodinhoito, siisteys ja sen myötä vastuu omista teoistaan. Kun osaa laittaa ruokaa saa rahat riittämään, osaa hoitaa pyykit ja muut käytännön asiat. Olla ihmisiksi.
On akateemisten ja rikkaiden kakaroita joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään, ja silloin on jäänyt jotain hyvin tärkeää saamatta.
Akateemisten kakarat nyt taitavat mennä opiskelemaan yliopistoon korkepalkkaisia ammatteja ja halutessaan palkkaavat siivoojan. Eikä ne yliopisto-opiskelijat taida olla arjenhallinnaltaan kehnoimpia, eiköhän sellaisia löydy enemmän noista kehnomminkoulutetuista/opinnot peruskouluun jättäneistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-ajokortti auttaa työllistymään ja vähentää riskiä syrjäytymiseen (tilastotietoa)
-erityisesti urheiluharrastukset auttavat keskittymisessä, vähentävät riskiä sairastua psyykkisiin/fyysisiin sairauksiin, ohjaavat terveellisiin elämäntapoihin myös aikuisena sekä vähentävät nuoren riskiä syrjäytymiseen. (tilastotietoa)
Mielestäni tälläinen on lapsen tukemista aikuisuuteen. Tietenkään kaikilla perheillä ei ole tähän mahdollisuutta, mitä kuvataankin mediassa perheiden eriarvostumisella. Ikävä kyllä perheet, missä lapsia on esim. tällä tavalla tuettu pärjäävät todennäköisemmin yhteiskunnassamme.
Ajokortti on hyvä asia, mutta sen voi hankkia vähän myöhemminkin. Kotoa muuttava nuori ei kovin usein mene suoraan töihin, vaan useimmiten opiskelemaan.
Harrastukset ovat hyvä asia, mutta niitä on kohtuuhintaisiakin ja jopa ilmaisia.
Totta, ajokortin voi hankkiä myöhemminkin. Mutta ajokortti auttaa nuorta työllistymään ja estää syrjäytymistä jo opiskeluaikana, kunnei vielä välttämättä itse pysty taloudellisesti korttia kustantamaan.
Suurin osa syrjäytymisestä lähtee käyntiin jo nuorella iällä.
Aikuinen löytää halutessaan tavan liikkua vaikka ilmaiseksi, jos haluaa pysyä kunnossa. Nuorella liikkuminen helposti jää kokonaan, jollei liikunta ole mieleistä. Halpoja ja ilmaisia harrastuksia on varsin vähän tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja kuulemani mukaan tyttöihin menee enemmän rahaa kuin poikiin (jos siis vaatteita, meikkejä jne ajattelee)..
Jos olet vielä onnistunut merkkitietousesimerkillä antamaan esimerkkiä, niin siinähän sitten ostetaan vähän kalliimmalla niitä kledjuja - tietenkin se voidaan oppia myös kavereilta, mutta kaikissa tietämässäni tapauksissa äiti on hyysännyt merkkien perässä lapsien vauva-ajoista asti ja sitten yhtenä päivänä tajunnut ”auts, minä en saakkaan enää päättää ostetaanko lapselle 10-60 euron paita” samalla, kun tytär kulkee raivoten äidin perässä merkeistä horisten ”kun minä haluan vain merkkiä!!!!”.
Olet kuullut väärin. Pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt, eikä heiltä vaadita edes kotitöiden tekoa vastineeksi. Poikien harrastuksetkin ovat kalliimpia, mieti nyt vaikka jääkiekkoa. Tässäkin kohtaa maassa vallitsee kahdet eri säännöt.
Tytöiltä vaaditaan käytöstapoja, vastuunkantoa ja ponnistelua hyvin pienestä, pojilta ei. Seuraukset näkyvät siinä, että laiskaksi kasvatetut pojat syrjäytyvät, kun kaikki on äkkiä niin työlästä ja asiat pitäisi hoitaa itse. Ei viitsitä.
Minulla on vain poikia, tytöistä en tiedä, mutta todellakaan en ole kasvattanut poikiani laiskoiksi. 17 v päivänä laitoin itse pesemään omat pyykkinsä. Toimi kuukauden, sen jälkeen hän ei enää pessyt pyykkiäännkuin hätätilanteessa. Vaatteet alkoivat haisemaan, oli todella epäsiisti. Vuoden jälkeen luovutin ja aloin pesemään pyykit.
En ole koskaan antanut rahaa. Elää siis ilman rahaa. Ei koe tarvitsevansa rahaa. Vaatteet on rikki, mut mitä siitä.
Ei, en ole laiskaksi kasvattanut. Se on ihan dna:ssa, että on laiska eikä viitsi.
Tästä tuli mieleen, mulla on viimeistä vuotta kotona asuva tyttö, joka oli kesällä kuukauden kotona meidän ollessa lomareissussa. Normaaliolosuhteissa flegmaattisesta ja patalaiskasta nuoresta kuoriutui ihan omillaan pärjäävä tekijä, joka paitsi kasteli kukat, myös kävi kaupassa, teki ruokansa (mitä osasi), tiskasi, pesi pyykit ja siivosi, ja mikä hövelille rahankäyttäjälle yllättävintä, pysyi annetussa ruokabudjetissa. Kysyttäessä syytä muutokseen totesi, että kun on pakko, niin tulee tehtyä: "omat p*skat" ärsyttävät kuulemma siksi, kun ei ole muita paikalla, joita voi syyttää (sotkuista). :D
Miten ihmeessä porukka herää tuossa vaiheessa siihen, että kakarat ei osaa tehdä mitään? Uskomatonta. Eikö niiden tarvitse ikinä tehdä mitään?
Meillä lapset osaa pitää kodin siistinä, laittaa sapuskaa, hoitaa pyykit. Kaikki opetettu jo pienestä. Ja tekevät työtä kotona mielellään. Rahaa ansaitsevat mielellään, koska sillä saa ostettua mopoon osia tai pleikkarahaa. Ei voi olla noin vaikeaa.Lue uudestaan. Ei kyse ole siitä, etteikö osaisi. Opetettu on, aikaansaamisessa on ollut vajetta, joka on häipynyt historian hämäriin yhdessä murrosiän kanssa.
Se kuuluu siihen opettamiseen että opetetaan että niitä hommia pitää tehdä tai ei tarvita tietokonetta eikä ruokaa tipu eteen.
Teillä lienee erilainen elämäntilanne. Meillä molemmat vanhemmat ovat olleet viimeiset vuodet kotona, joten en ole nähnyt mielekkääksi odotella nuorta koulusta tekemään kotitöitä. Toki normaaliperheessä noin.
Parasta mitä kukaan voi lapselle antaa, on että opettaa tälle käytännön asioita esim kodinhoito, siisteys ja sen myötä vastuu omista teoistaan. Kun osaa laittaa ruokaa saa rahat riittämään, osaa hoitaa pyykit ja muut käytännön asiat. Olla ihmisiksi.
On akateemisten ja rikkaiden kakaroita joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään, ja silloin on jäänyt jotain hyvin tärkeää saamatta.Akateemisten kakarat nyt taitavat mennä opiskelemaan yliopistoon korkepalkkaisia ammatteja ja halutessaan palkkaavat siivoojan. Eikä ne yliopisto-opiskelijat taida olla arjenhallinnaltaan kehnoimpia, eiköhän sellaisia löydy enemmän noista kehnomminkoulutetuista/opinnot peruskouluun jättäneistä.
Täytyy olla aika varma kun on muksulla monen sadan harrastus ja preppauskurssit ja kaikki viimeisen päälle ja vielä valmiiksi eteen laitettuna, että niistä kaikista tulee vähintäänkin johtajia heti kun kotiovesta ulos astuvat.
Normaalit työssäkäyvät suomalaiset koittaa tavallisella palkallaan saada kaikilla vippaskonsteilla lapsistaan ydinfyysikkoja ja kuvittelevat että palkka on heti 18 vuotiaasta huima, kunhan vaan "panostetaan" tulevaisuuteen.
Onneksi tarvitaan vielä meitä rakennusmiehiä ja putkimiehiä ja keittäjiä ja siivoajia ja korjaajia teidän prepatuille muksuillekin..
Harmi vaan jos ei onnistukaan.
Ja tietty ne ihan normaalit perheet on ihan hirveetä wt porukkaa kun ei edes yritetä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Ei ristus mitä skeidaa..
Voisitko perustella, miksei lasta/nuorta pidä mielestäsi varustaa elämää varten ?
Mihin sä niitä nyt varustat? Ja millä konstilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle vanhemmat kustansivat mm. pitkän matematiikan kertauskurssin kesäloman aikana, ruotsin viikonloppukertauskurssin ennen kirjoituksia, yhden kalliin harrastuksen, vaellusriparin, mopo- ja ajokortin, ensimmäisen auton, lukion kirjoineen ja harrastuksen puitteissa yhden kesän ulkomailla harjoittelemassa. Lisäksi tein itse lukioaikana töitä noin yhden illan viikossa ja yliopistossa joka kesä.
Valmistuin maisteriksi neljässä vuodessa ja kiitos ajokortin pääsin heti vakinaiseen työpaikkaan 23-vuotiaana. Ostin ensimmäisen asunnon 24-vuotiaana ASP-säästöillä.
Nyt lapseni on 5-vuotias ja aiomme tarjota hänelle vähintään samat asiat kuin mitä itse olemme saaneet mieheni kanssa teini-iässä. On suuri etu, että voi harrastaa haluamaansa lajia, muodostaa harrastuksen parissa tiiviitä ystävyyssuhteita ja kehittää hyvän itsetunnon. Koulun ohella on hyvä työskennellä, mutta vain sen verran, ettei se häiritse koulunkäyntiä, joka on koululaisen ja opiskelijan päätyö. Hyvät arvosanat auttavat pääsemään opiskelemaan siihen ammattiin mihin tahtoo. Ja autoa ei välttämättä tarvitse ollenkaan, mutta on harmi jos sen vuoksi jää saamatta työpaikka tai roadtrip kaveriporukan kanssa.
Ja lapsellamme tulee olemaan varaa jatkaa yksin asuessaankin samaa elämäntyyliä. Olemme sijoittaneet hänelle joka kuukausi ja lisäksi siirsin suoraan oman perintö-osuuteni isältäni hänelle. Koin, että se on kaikkein järkevintä.
Lisäksi olemme varautuneet siihen, että hän mahdollisesti tarvitsee tukiopetusta, itse ostetut koulukirjat tai kenties terapiaa. Tai oikomishoitoa. Kaikki sellaisia asioita, mitkä vielä aikaisempina vuosikymmeninä lapsille sai ilmaiseksi, mutta nyt ei enää. Työkaverini juuri maksaa oman tyttärensä terapiamaksuja, koska tytön ystävä kuoli eikä tyttö pääse kunnallisella puolella käsittelemään asiaa minnekään. Yksi kerta on 80 e. Kummilapseni sai oikomishoidon ilmaiseksi, koska hänen hampaidensa tilanne oli 1-10 -asteikolla 6, jos se olisi ollut 5, oikomishoitoa ei olisi annettu.
Matkustamme lisäksi kolme kertaa vuodessa ja jossain vaiheessa koittaa se aika kun lapsemme ei enää saa lapsialennuksia eikä halua nukkua samassa hotellihuoneessa meidän kanssa. Silloin lomamatkojen hinta pomppaa myös.
Teini-ikä on kallista!
Aikuiset lapset kuluttavat paljon. Ovat lisäksi vaikeampia "kasvattaa" kun pienet lapset, varsinkin jos pohjatyöt pienenä ovat jääneet hoitamatta tai kevyiksi.
Minun kanssani asuvat vielä molemmat lapseni, loppuvuodesta 20 täyttävä tytär ja 18v poika.
Monenlaisia asioita joutuu kohtaamaan ja monista avautumisista syyllistymään.
Lompakko on kolmen hengen yhteinen, autosta puhumattakaan.
Silti, ovat rakkaita ja ihania. Enkä halua potkia pois pesästä.
Venyn ja joustan.
Kaikkea aikansa, lähtevät kun ovat kypsiä siihen, toivottavasti ei yhtään aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on 11v ja 13v tytöt ja kyllä rahaa saa palamaan. mutta yhtälailla toivoisin että voisin tarjota heille vielä enemmänkin, enkä nyt tarkoita herkkuja, krääsää tms. vaan heille tarpeellisia asioita/tarvikkeita, kokemuksia ja harrastuksia. harrastukset heillä onkin kunnossa mutta sit vois olla vielä paremmat harrastustarvikkeet, liiallisuuksiin menemättä. olen etä-isä ja lapsilisät menee äidille, niistä hän ei maksa harrastuksia vaan käyttää kaikki itse, asumiseen yms. ei suoraan lapsiin kuten kuuluisi,toki kyllä niistä asumis ja ruokakulujakin voi maksaa. mutta että eiosta juuri mitään niillä.. minä ostan vaatteita jne.
Te ette vissiin maksaneet monen sadan euron päivähoitomaksuja lapsista kun olivat pieniä?
Vierailija kirjoitti:
Autokoulua ei ole mikään pakko käydä ja kirjoihin saa edullista lainaa.
Mitä lainaa?
Kallista on! Meillä 17 v ja 13 v, vanhempi lukiossa (tyttö) ja nuorempi (poika) yläkoulussa.
Kesällä käytiin koko perhe Kreikassa (ei tietysti olisi ollut pakko, mutta haluttiin kun oli mahdollisuus). Lapset maksoi aikuisen hinnan ja huoneiston piti olla suuri, poika söi meistä eniten, on joku kasvupyrähdys menossa.
Tytön kampaajat, kuntosalikortit, toisen harrastuksen kausimaksut, vaatteet, kohta alkaa ajaa autokorttia, vanhojentanssimekko ja kampaus ja kengät tulossa talvella, lukiokirjoja saa ostaa kaiken aikaa, Netflixit jne.
Pojalla kasvaa jalka nyt sitä tahtia, että uudet kengät on tänä kesänä pitänyt valehtelematta ostaa kerran kuukaudessa! Vaatekaapin sisältökin meni taas uusiksi kasvupyrähdyksen takia ja näin on käynyt vuoden sisällä jo 2 kertaa. Kouluun pitää ottaa lisäeväitä, koska ei pärjää koko pitkiä koulupäiviä koulumatkoineen koulun ruokailun avulla. Uusi pyörä pitää hankkia ensi kesäksi, koska aiempi on auttamatta pieni.
Me käydään molemmat vanhemmat töissä ja kaikki raha tällä hetkellä menee mikä tulee. Mietin kovasti miten ihmeessä esim. yh-opiskelijavanhempi tai työtön pärjää rahallisesti teini-ikäisten kanssa!!!
Vierailija kirjoitti:
Minulle vanhemmat kustansivat mm. pitkän matematiikan kertauskurssin kesäloman aikana, ruotsin viikonloppukertauskurssin ennen kirjoituksia, yhden kalliin harrastuksen, vaellusriparin, mopo- ja ajokortin, ensimmäisen auton, lukion kirjoineen ja harrastuksen puitteissa yhden kesän ulkomailla harjoittelemassa. Lisäksi tein itse lukioaikana töitä noin yhden illan viikossa ja yliopistossa joka kesä.
Valmistuin maisteriksi neljässä vuodessa ja kiitos ajokortin pääsin heti vakinaiseen työpaikkaan 23-vuotiaana. Ostin ensimmäisen asunnon 24-vuotiaana ASP-säästöillä.
Nyt lapseni on 5-vuotias ja aiomme tarjota hänelle vähintään samat asiat kuin mitä itse olemme saaneet mieheni kanssa teini-iässä. On suuri etu, että voi harrastaa haluamaansa lajia, muodostaa harrastuksen parissa tiiviitä ystävyyssuhteita ja kehittää hyvän itsetunnon. Koulun ohella on hyvä työskennellä, mutta vain sen verran, ettei se häiritse koulunkäyntiä, joka on koululaisen ja opiskelijan päätyö. Hyvät arvosanat auttavat pääsemään opiskelemaan siihen ammattiin mihin tahtoo. Ja autoa ei välttämättä tarvitse ollenkaan, mutta on harmi jos sen vuoksi jää saamatta työpaikka tai roadtrip kaveriporukan kanssa.
Ja lapsellamme tulee olemaan varaa jatkaa yksin asuessaankin samaa elämäntyyliä. Olemme sijoittaneet hänelle joka kuukausi ja lisäksi siirsin suoraan oman perintö-osuuteni isältäni hänelle. Koin, että se on kaikkein järkevintä.
Lisäksi olemme varautuneet siihen, että hän mahdollisesti tarvitsee tukiopetusta, itse ostetut koulukirjat tai kenties terapiaa. Tai oikomishoitoa. Kaikki sellaisia asioita, mitkä vielä aikaisempina vuosikymmeninä lapsille sai ilmaiseksi, mutta nyt ei enää. Työkaverini juuri maksaa oman tyttärensä terapiamaksuja, koska tytön ystävä kuoli eikä tyttö pääse kunnallisella puolella käsittelemään asiaa minnekään. Yksi kerta on 80 e. Kummilapseni sai oikomishoidon ilmaiseksi, koska hänen hampaidensa tilanne oli 1-10 -asteikolla 6, jos se olisi ollut 5, oikomishoitoa ei olisi annettu.
Matkustamme lisäksi kolme kertaa vuodessa ja jossain vaiheessa koittaa se aika kun lapsemme ei enää saa lapsialennuksia eikä halua nukkua samassa hotellihuoneessa meidän kanssa. Silloin lomamatkojen hinta pomppaa myös.
Teini-ikä on kallista!
Juu. Meidät nakattiin kotoota ulos kun oltiin 18 ja muutamia huonekaluja mukaan. Itse hankittiin vuokrakämppä ja autot ja kortit. Kirjat etsittiin itse ammattikouluun, hoidettiin kulkeminen.. Mies lähti inttiin kun oltiin 20 ja olin tuon ajan yksin ja hoidin taloutta ja kävin töissä. Ajeltiin autolla, istuttiin kahvilla ja tehtiin töitä, käytiin kursseja ja kouluttauduttiin lisää. 24 niin lampsittiin pankkiin ja otettiin talolaina, itse etsittiin tämä talo maaseudulta. Esikoinen syntyi kun oltiin 25. Nyt lapsia viisi. Molemmilla hyvä työ. Kammottavat autot ja talon remontti kesken.. Silti istutaan ja on istuttu alusta saakka lasten kanssa tekemässä läksyt, kaikki kympin oppilaita. Mies äärettömän fiksu kielissä ja matematiikassa, minä luonnontieteissä ja äidinkielessä, mies opettaa kaiken koneista, minä kotityöt. Meillä rempataan taloa ja autot itse, tehdään kaikkea ruokaa ja leivotaan, siivotaan yhdessä. Lapsilla muutama tonni tileillä korttia varten. Mitä lie noista tulee, ehkä niitä amiksen käyneitä paskoja jotka tienaa vaan 70 000 vuosi kuten mekin. Tai ehkä ikiopiskelijoita, tai työttömiä.. Ehkä professoreita, lääkäreitä... Mistä tietää.
Mutta itse saavat päättää ja tehdä sen mukaan.. Meiltä saavat potkun persiille ja suukon poskelle ja heippa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autokoulua ei ole mikään pakko käydä ja kirjoihin saa edullista lainaa.
Mitä lainaa?
Opintolainaa.
Jep, näin se meni. Meillä ei ole ajasta pulaa, toisin kuin sillä joka käy säännöllisesti koulussa. -Älä huoli, olin samanlainen, vanhempieni luona asuessa en oma-aloitteisesti laittanut tikkua ristiin ilman käskyä. Omassa huushollissa puuhailee ihan eri motivaatiolla.