Millaista kanssasi on elää? (Vaarasen kolmuni)

Up

Eksä pisti veitsisateen, oli laiska makaaja mutta silti saneli säännöt jotka eivät häntä itseään koskettaneet. Ihan ilolla yksi kaunis päivä läksin eikä ikävä ole ollut. 

Minä sain eksältä veitsisateen, kun olin huolimaton ja epäsiisti.

Minun näkökulmastani yritin todella siivota ja pitää yllä järjestystä. Mutta kun ei ole pedantti, niin sitä ei sitten ole. Kun toisen standardiin ei ylety, niin siihen ei vain ylety.

Hieno pointti. Kunpa ihmiset useammin osaisivat asettua toisen asemaan, eivätkä aina vain uhriutua, kun heissä on vikaa. Tai vaikka erota tuollaisessa tilanteessa.

Mä en ole ikinä veitsisateen kohteena. Mä välitän kanssaihmisistäni ja itsestäni. En IKINÄ alistuisi elämään ihmisen, joka ei ole onnellinen kanssani, kanssa. Jättäisin hänet kärsimään haavoistaan yksin, minua ei tarvitse niillä veitsillä haavoitella, mutta en ole niin tyhmä ja ilkeä paska, kuten useimmat naiset, että jäävät siihen kiusaamaan haavoitettua ja haukkumaan nyyh niin ilkeää kumppania.

Ainoa aika elämässäni, jolloin olen kokenut tuollaisen ihmisen kanssa elämistä, oli kasvaminen lapsena aikuiseksi. Äitini oli tuollainen minua kohtaan viikoittain. Minua ei kiinnostaneet hänen heittelemänsä "veitset" ja paha olo, koska ne eivät olleet minun vikaani. Hän näki minussa vikoja kaikessa, se kertoo vain hänen paskuudestaan ihmisenä, ei minusta. En välitä hänestä vähääkään, ja toivon niiden veitsien, eli sen pahan olon, jota hän koitti siirtää lapseensa tuskaistavan hänen loppuelämänsä kurjemmaksi p*skaksi, kuin mitä hän aiheutti minulle antaessaan lapsensa kasvaa kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ikinä veitsisateen kohteena. Mä välitän kanssaihmisistäni ja itsestäni. En IKINÄ alistuisi elämään ihmisen, joka ei ole onnellinen kanssani, kanssa. Jättäisin hänet kärsimään haavoistaan yksin, minua ei tarvitse niillä veitsillä haavoitella, mutta en ole niin tyhmä ja ilkeä paska, kuten useimmat naiset, että jäävät siihen kiusaamaan haavoitettua ja haukkumaan nyyh niin ilkeää kumppania.

Ainoa aika elämässäni, jolloin olen kokenut tuollaisen ihmisen kanssa elämistä, oli kasvaminen lapsena aikuiseksi. Äitini oli tuollainen minua kohtaan viikoittain. Minua ei kiinnostaneet hänen heittelemänsä "veitset" ja paha olo, koska ne eivät olleet minun vikaani. Hän näki minussa vikoja kaikessa, se kertoo vain hänen paskuudestaan ihmisenä, ei minusta. En välitä hänestä vähääkään, ja toivon niiden veitsien, eli sen pahan olon, jota hän koitti siirtää lapseensa tuskaistavan hänen loppuelämänsä kurjemmaksi p*skaksi, kuin mitä hän aiheutti minulle antaessaan lapsensa kasvaa kanssaan.

Mun äitini oli ilkeä ja paha ihminen, kun altisti minut sille veitsisateelle ja koitti pilata ja viedä ilon minusta ja hyvän. Minä kärsin sen akan kanssa 20 vuotta hänen pahaa oloaan. Missä korvaukset siitä minulle? Siitä, mitä mä kestin. Mä olen hyvä ihminen, mutta arvostavatteko te muut ihmiset minua siten, kuin ansaitsisin? Ette. Tekin heittelette veitsiä, teillä on kaikilla paha olla. Haluaisin teistä eroon maapallolta, sitten tänne voisivat jäädä vain kaikki me, joilla on sisimmässään hyvää toisia kohtaan. Jotka emme heittele veitsiä toisille, emmekä anna itseämme kohtaan heitää, vaan häivymme sellaisten luota.

Jokainen on itse vastuussa pahasta olostaan. Jos se oma kanssakäyminen menee veitsien heittelyksi toista kohtaan, syyllinen olet sinä itse, ei se toinen. Ei pidä yrittää elää sellaisten kanssa, joita haluaa havoittaa, ja jotka eivät kelpaa. Jos se on oma lapsi, niin anna hänet pois. Jne.

Minä tein vähintäänkin kuuden vuoden ajan listassa mainittuja asioita sen jälkeen kun huomasin, että nyt ollaan "kriittisessä pisteessä". Ja toki, välillä puolisonikin yritti, mutta todellista tasapainoa ei syntynyt. Minä olin antaja ja ymmärtäjä, tukija ja silittelijä, minä olin se joka kantoi lähes kaiken vastuun. Mies halusi lisää huomiota itselleen, mikään ei riittänyt tai vaipui jonnekin omaan synkkyytteensä. Parisuhde oli minulle ykkönen, ja omalla tavallaan myös miehelle, mutta minä uuvuin ja mies oli jo (syntymä) uupunut. Oli pakko lähteä ihan jo lastenkin parasta ajatellen. Kyllä, minä halusin lopunelämän suhdetta (ja mies myös), mutta en hinnalla millä hyvänsä.

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Kertoisitko lisää? Ihan konreettisia esimerkkejä, miten luulit täyttäneesi pointit ja mikä oli totuus.

Vierailija kirjoitti:

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Tämäpä se. Sinunlaisesi (aiemmin) paskat ihmiset kuvittelevat juuri olevansa niitä kunnollisia, hyviä ihmisiä, ja ovat täysin sokeita sille, miten ei se, minkä he itse mieltävät hyvyydeksi riitä, vaan sen pitää olla hyvää sen toisen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Tämäpä se. Sinunlaisesi (aiemmin) paskat ihmiset kuvittelevat juuri olevansa niitä kunnollisia, hyviä ihmisiä, ja ovat täysin sokeita sille, miten ei se, minkä he itse mieltävät hyvyydeksi riitä, vaan sen pitää olla hyvää sen toisen mielestä.

Tarkoittanet, että toiset ihmiset ovat sitä mieltä, että on vain yksi tapa elää, ja se tapa on heidän tapansa?

Minun eksäni oli tällainen ihminen. Ja minä justin ja miellytin, miellytin ja joustin - kunnes 20 vuoden jälkeen en enää jaksanut. Ero siitä tuli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä sain eksältä veitsisateen, kun olin huolimaton ja epäsiisti.

Minun näkökulmastani yritin todella siivota ja pitää yllä järjestystä. Mutta kun ei ole pedantti, niin sitä ei sitten ole. Kun toisen standardiin ei ylety, niin siihen ei vain ylety.

Nämä erilaiset standardit ovat hankalia kun yleensä kumpikaan ei ole tyytyväinen. Toinen siksi ettei ylety ja toinen siksi ettei jaksaisi aina laskea odotuksiaan. Jotkut yksinkertaisilta kuulostavat kompromissit on harmillisen vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Kertoisitko lisää? Ihan konreettisia esimerkkejä, miten luulit täyttäneesi pointit ja mikä oli totuus.

Varmaan suurin juttu mihin aika monet pitkissä parisuhteissa elävät sortuvat on uskoa tietävänsä mitä toinen ajattelee ja haluaa. Se aito kuuntelu hävisi vuosien varrella, teki toisen puolesta asioita mitä luuli toisen haluavan. Olisi pitänyt pysähtyä kysymään ja kuuntelemaan ihan aidosti. Toinen synti mihin monet kaltaiseni sortuvat on liika kiltteys: kun tietää jostakin asiasta keskustelun hankalaksi toiselle antaa asian olla. Kun maton alle tarpeeksi pitkään lakaisee ei homma enää toimi. Kun ne vaikeat jutut käy läpi ajoissa eivät jää pakastettuna syömään suhdetta. ja marttyyrius ja uhriutuminen olivat vikojani, täälläkin joistakin kirjoituksista haistan samoja piirteitä. Kun nuo tajuaa ja ymmärtää seurata omaa käyttäytymistään on tämä uusi suhde pysynyt jo pitkään onnellisena, vanha suhde kesti melkein 30 vuotta, toivottavasti tämä onnellisempana saman verran :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Tämäpä se. Sinunlaisesi (aiemmin) paskat ihmiset kuvittelevat juuri olevansa niitä kunnollisia, hyviä ihmisiä, ja ovat täysin sokeita sille, miten ei se, minkä he itse mieltävät hyvyydeksi riitä, vaan sen pitää olla hyvää sen toisen mielestä.

Tarkoittanet, että toiset ihmiset ovat sitä mieltä, että on vain yksi tapa elää, ja se tapa on heidän tapansa?

Minun eksäni oli tällainen ihminen. Ja minä justin ja miellytin, miellytin ja joustin - kunnes 20 vuoden jälkeen en enää jaksanut. Ero siitä tuli.

Ap

Useimmille ihmisille on lähinnä se yksi hyvä tapa elää. Pointti on siinä, että etsii sen, joka jakaa samat arvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Tämäpä se. Sinunlaisesi (aiemmin) paskat ihmiset kuvittelevat juuri olevansa niitä kunnollisia, hyviä ihmisiä, ja ovat täysin sokeita sille, miten ei se, minkä he itse mieltävät hyvyydeksi riitä, vaan sen pitää olla hyvää sen toisen mielestä.

Millainen sinä olet parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Tämäpä se. Sinunlaisesi (aiemmin) paskat ihmiset kuvittelevat juuri olevansa niitä kunnollisia, hyviä ihmisiä, ja ovat täysin sokeita sille, miten ei se, minkä he itse mieltävät hyvyydeksi riitä, vaan sen pitää olla hyvää sen toisen mielestä.

Tarkoittanet, että toiset ihmiset ovat sitä mieltä, että on vain yksi tapa elää, ja se tapa on heidän tapansa?

Minun eksäni oli tällainen ihminen. Ja minä justin ja miellytin, miellytin ja joustin - kunnes 20 vuoden jälkeen en enää jaksanut. Ero siitä tuli.

Ap

Minä en ainakaan halua enkä jaksa katsella ketään, joka elää huonommalla tavalla, kuin minusta on paras, miksi haluaisin sellaista p*skaa elämääni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Tämäpä se. Sinunlaisesi (aiemmin) paskat ihmiset kuvittelevat juuri olevansa niitä kunnollisia, hyviä ihmisiä, ja ovat täysin sokeita sille, miten ei se, minkä he itse mieltävät hyvyydeksi riitä, vaan sen pitää olla hyvää sen toisen mielestä.

Millainen sinä olet parisuhteessa?

Haluan olla oma itseni, ja että sitä kunnioitetaan. Sanon toiselle asioista, jos se häntä loukkaa, on toisen vastuulla nostaa omat tunteensa pöydälle tai ottaa ero, mielellään heti, etten tuhlaa häneen aikaani, jos en kelpaa.

Kerron myös itse, mikä loukkaa minua, ja jos toinen ei pääse kanssani yhteisymmärrykseen olla loukkaamatta minua, lähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Kertoisitko lisää? Ihan konreettisia esimerkkejä, miten luulit täyttäneesi pointit ja mikä oli totuus.

Varmaan suurin juttu mihin aika monet pitkissä parisuhteissa elävät sortuvat on uskoa tietävänsä mitä toinen ajattelee ja haluaa. Se aito kuuntelu hävisi vuosien varrella, teki toisen puolesta asioita mitä luuli toisen haluavan. Olisi pitänyt pysähtyä kysymään ja kuuntelemaan ihan aidosti. Toinen synti mihin monet kaltaiseni sortuvat on liika kiltteys: kun tietää jostakin asiasta keskustelun hankalaksi toiselle antaa asian olla. Kun maton alle tarpeeksi pitkään lakaisee ei homma enää toimi. Kun ne vaikeat jutut käy läpi ajoissa eivät jää pakastettuna syömään suhdetta. ja marttyyrius ja uhriutuminen olivat vikojani, täälläkin joistakin kirjoituksista haistan samoja piirteitä. Kun nuo tajuaa ja ymmärtää seurata omaa käyttäytymistään on tämä uusi suhde pysynyt jo pitkään onnellisena, vanha suhde kesti melkein 30 vuotta, toivottavasti tämä onnellisempana saman verran :)

Minä olin naimisissa parikymmentä vuotta. Tunnistan tuon liiallisen kiltteyden. Lakasin maton alle, koska en jaksa ja halua riidellä. Emme kyenneet rakentavaan keskusteluun.

Olen luonnostani hyvä kuuntelija, ja yritän olla olettamatta ja luulematta. Mutta ei voi kuunnella, jos toinen ei puhu....

Vaikka erosta on jo vuosia, niin Haluaisin niin kovasti tietää, mitä minä tein avioliitossa väärin - jotta en tekisi samoja virheitä.

Onko ideoita, miten pystyn niitä nyt selvittämään? Eksän kanssa en pysty keskustelemaan. Nykyinen aviomieheni pitää minua täydellisenä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.

Tämäpä se. Sinunlaisesi (aiemmin) paskat ihmiset kuvittelevat juuri olevansa niitä kunnollisia, hyviä ihmisiä, ja ovat täysin sokeita sille, miten ei se, minkä he itse mieltävät hyvyydeksi riitä, vaan sen pitää olla hyvää sen toisen mielestä.

Tarkoittanet, että toiset ihmiset ovat sitä mieltä, että on vain yksi tapa elää, ja se tapa on heidän tapansa?

Minun eksäni oli tällainen ihminen. Ja minä justin ja miellytin, miellytin ja joustin - kunnes 20 vuoden jälkeen en enää jaksanut. Ero siitä tuli.

Ap

Useimmille ihmisille on lähinnä se yksi hyvä tapa elää. Pointti on siinä, että etsii sen, joka jakaa samat arvot.

Minä olen niin naiivi, että uskon ihmisten pystyvän elämään vastakohdan kanssa, jos hyväksyy tämän sellaisena kuin on.

Ap