Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan muu ihan oikeasti järkyttynyt/kyllästynyt siihen miten paljon isompiin lapsiin menee rahaa?
15.08.2018 |
Tiedän, että tulee taas kuraa niskaan, että enkö osannut varautua tähän ja säästää kaikki pikkulapsivuodet, mutta kerron heti kättelyssä että en. Olin 22-vuotias ja opinnot kesken kun raskaaksi tulin ja mitään säästöjä ei ennen lapsia ollut. Lisäksi olen sairastanut, joten olen ollut monta vuotta pitkään sairauslomalla ja osa-aikaisella sairauslomalla töistä, joten tulot ovat olleet pienet.
Nyt onneksi pystyn tekemään täysipäiväistä työviikkoa ja sain terveen paperit vuoden vaihteessa.
Mutta tama syksy tuntuu siltä, että rahat menee sitä tahtia kun ne tulee... Esikoinen lukiokirjat maksaa, syksyn kirjoitukset maksaa, abivuosi maksaa , joten yritän säästää abiristeilyä (tai mikä Tallinnan reissu se onkaan varten), nuoren autokoulu maksaa, bussikortti maksaa ja kuopuksen harrastusmaksut tulivat nyt taas maksuun ja niihinkin menee monta sataa euroa plus urheuluvälineet ja vaatteet, joita saa olla tyyyliin tsiljoona, kun koulussakin hänellä on valinnaisena liikuntaa.
Aamulla esikoinen pyysi rahaa kampaajalle ja vaikka se on pieni summa tässä konkurssissa, niin tuntui siltä etten jaksa enää.
No kyllä me kaiken tämän maksamme ja olen iloinen että nuori opiskelee ja olen iloinen että kuopus harrastaa mieluisiaan lajeja, mutta ekan kerran tänä aamuna sain itseni kiinni ajatuksesta, että voi miten olisi ihanaa, että lapset olisivat jo omillaan ja saisi käyttää koko palkan itseensä.
No joo, raha ei tietenkään ole kaikki kaikessa, samalla on ihanaa, että lapset ovat vielä kotona jne. Mutta olen kyllä onnellinen nyt, ettemme vauvakuumeissamme tehneet vielä kolmatta, millä ihmeellä hänet elättäisimme.
Luultavasti jommalla kummalla hajoaa puhelin tai jotain muuta vastaavaa ja se kampaamomaksusta harmistuminen tuntuu taas nin turhalta.
Jep, olen puhunut. Ja joo kyllä, olisi kannattanut tehdä lapset alunperin hyvään taloudelliseen tilanteeseen, mutta aina elämä ei mene niin. Toisaalta se ei olisi minua suojannut sairastumasta, joten elämä yllättää.
Kumpa nyt vaan pysyisi terveenä jatkossa.
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oo tullut yllätyksenä. Eikä me miehen kanssa oleteta että lapset tekevät jotakin erityistä sen eteen että saavat juttuja jotka kuuluvat heidän ikäänsä. Lapset ovat osallistuneet kodinhoitoon, hoitavat omat huoneensa ja suunnilleen siinä vaiheessa kun ikää on ollut 12-13 vuotta niin ovat alkaneet pesemään myös pyykkiä. Ei ole tarvinnut keskustella koskaan sen enempää miks roskis pitää viedä tai täyttää astianpesukone. Koulu on jokaisella mennyt tosi hyvin.
Me toki keskustellaan ostoksista. Mulla on mielessä kuinka paljon rahaa tarvitaan vaatteisiin ja kenkiin ja sellaiseen ja sitten autokoulut ja semmoiset maksetaan automaattisesti niiden ajankohta ei tuu yllätyksenä, ei pitäis tulla kellekään.
Ei niin, mutta sairaudet tulee yllätyksenä. Mulla meni kaikki säästöt kun sairastin ja joudin olemaan pois työelämästä (työsuhteessa olin koko ajan, mutta yli kolme vuotta sairauslomalla ja sitten osa-aikaisella sairauslomalla joten tiesin koko ajan että autokoulu ja lukio tulee maksettavaksi mutta niin tuli sairauskin kalliiksi).
Ap
No just. Tämän sairaskertomuksen olisi voinut kertoa heti alkuunsa niin koko ketju näyttäisi erilaiselta. Mun mies sairastui myös vakavasti kun meidän kaksi lasta olivat kummatkin vauvoja , vastasyntynyt ja 1-vuotias. Ei se kuitenkaan meidän taloutta kaatanut, vähän tiukkaa oli pidempään mutta elettiin suu säkkiä myöten. Sen jälkeen on ollut ylä -ja alamäkeä mutta se raha on jostakin kuitenkin tehtävä oli sairas tai ei silloin kun on lapsia. Kaikkeen voi vaikuttaa ihan itse. Se on niin säälittävää kun aikuiset ihmiset jättävät kaiken viimetippaan ja ihmettelevät sitten h-hetkellä kun ei ole rahaa.
Mähän kerroin jo aloituksessa, että olen sairastanut. Ja sain tammikuussa terveen paperit, joten miten jätin viime tippaan säästämiset sun muut? Viimeiset neljä vuotta kun niitä säästöjä on syönyt.
Ap
Sossuun vaan. Missäs lasten isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Tukiopetuksen lisäksi voi tarvita muunlaista tukea. Teini-ikään kuuluu monenlaisia kriisejä jotka horjuttavat nuoren itsetuntoa. Herkemmillä tuo vaihe ottaa todella koville, voi masentua, tulla syömishäiriöitä, paniikkikohtauksia jne. Näihin avun saaminen on julkista kautta on usein aikaa vievää, olo kerkeää pahentua ennenkuin terapia-aikoja saa jne. Hieman väljemmin laskettu talous mahdollistaa myös tällaisen avun yksityisen kautta lapselle.
En ikävä kyllä ole huomannut. Vaatteet ostetaan kuten ennenkin ja koulukirjat mahdollisimman edullisesti. Onneksi itse ollaan fiksuja joten pystytään auttamaan opinnoissa. Lapsilla ollut jo vauvasta tili jolla aina muutama tonni. Kesätöissä ovat jotta saavat hankittua spessua ja auton rämän kun 18 täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja kuulemani mukaan tyttöihin menee enemmän rahaa kuin poikiin (jos siis vaatteita, meikkejä jne ajattelee)..
Jos olet vielä onnistunut merkkitietousesimerkillä antamaan esimerkkiä, niin siinähän sitten ostetaan vähän kalliimmalla niitä kledjuja - tietenkin se voidaan oppia myös kavereilta, mutta kaikissa tietämässäni tapauksissa äiti on hyysännyt merkkien perässä lapsien vauva-ajoista asti ja sitten yhtenä päivänä tajunnut ”auts, minä en saakkaan enää päättää ostetaanko lapselle 10-60 euron paita” samalla, kun tytär kulkee raivoten äidin perässä merkeistä horisten ”kun minä haluan vain merkkiä!!!!”.
Olet kuullut väärin. Pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt, eikä heiltä vaadita edes kotitöiden tekoa vastineeksi. Poikien harrastuksetkin ovat kalliimpia, mieti nyt vaikka jääkiekkoa. Tässäkin kohtaa maassa vallitsee kahdet eri säännöt.
Tytöiltä vaaditaan käytöstapoja, vastuunkantoa ja ponnistelua hyvin pienestä, pojilta ei. Seuraukset näkyvät siinä, että laiskaksi kasvatetut pojat syrjäytyvät, kun kaikki on äkkiä niin työlästä ja asiat pitäisi hoitaa itse. Ei viitsitä.
Nyt ymmärrän miksi miehet ovat niin huonoa materiaalia.Ovat äitinsä pilalle hemmottelemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Tukiopetuksen lisäksi voi tarvita muunlaista tukea. Teini-ikään kuuluu monenlaisia kriisejä jotka horjuttavat nuoren itsetuntoa. Herkemmillä tuo vaihe ottaa todella koville, voi masentua, tulla syömishäiriöitä, paniikkikohtauksia jne. Näihin avun saaminen on julkista kautta on usein aikaa vievää, olo kerkeää pahentua ennenkuin terapia-aikoja saa jne. Hieman väljemmin laskettu talous mahdollistaa myös tällaisen avun yksityisen kautta lapselle.
Mitä ihmettä?! :D
Lähteekö nyt vähän pulkka luisumaan? Vai terapia aikoja. Meillä teinit käy koulua ja pelaa kesäisin jalkkista ja talvisin jääkiekkoa ja notkuu kavereiden kanssa. Niin kyllä ihan kaikilla muillakin. Sitten ne välillä saa jonkun hormonihepulin ja käyttäytyy kuin idiootit, mutta eiköhän tässä pärjätä. Sun ongelmat tuntuu kyllä hyvin kaukaisilta.
Meillä lapsia viisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja kuulemani mukaan tyttöihin menee enemmän rahaa kuin poikiin (jos siis vaatteita, meikkejä jne ajattelee)..
Jos olet vielä onnistunut merkkitietousesimerkillä antamaan esimerkkiä, niin siinähän sitten ostetaan vähän kalliimmalla niitä kledjuja - tietenkin se voidaan oppia myös kavereilta, mutta kaikissa tietämässäni tapauksissa äiti on hyysännyt merkkien perässä lapsien vauva-ajoista asti ja sitten yhtenä päivänä tajunnut ”auts, minä en saakkaan enää päättää ostetaanko lapselle 10-60 euron paita” samalla, kun tytär kulkee raivoten äidin perässä merkeistä horisten ”kun minä haluan vain merkkiä!!!!”.
Olet kuullut väärin. Pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt, eikä heiltä vaadita edes kotitöiden tekoa vastineeksi. Poikien harrastuksetkin ovat kalliimpia, mieti nyt vaikka jääkiekkoa. Tässäkin kohtaa maassa vallitsee kahdet eri säännöt.
Tytöiltä vaaditaan käytöstapoja, vastuunkantoa ja ponnistelua hyvin pienestä, pojilta ei. Seuraukset näkyvät siinä, että laiskaksi kasvatetut pojat syrjäytyvät, kun kaikki on äkkiä niin työlästä ja asiat pitäisi hoitaa itse. Ei viitsitä.
Minulla on vain poikia, tytöistä en tiedä, mutta todellakaan en ole kasvattanut poikiani laiskoiksi. 17 v päivänä laitoin itse pesemään omat pyykkinsä. Toimi kuukauden, sen jälkeen hän ei enää pessyt pyykkiäännkuin hätätilanteessa. Vaatteet alkoivat haisemaan, oli todella epäsiisti. Vuoden jälkeen luovutin ja aloin pesemään pyykit.
En ole koskaan antanut rahaa. Elää siis ilman rahaa. Ei koe tarvitsevansa rahaa. Vaatteet on rikki, mut mitä siitä.
Ei, en ole laiskaksi kasvattanut. Se on ihan dna:ssa, että on laiska eikä viitsi.
Missä tälläisiä ongelmia on? Ei koulukirjoja, ei apua lapsille ongelmissa, vanhemmat tyhmiä kuin saappaat.. Jossain Kainuussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oo tullut yllätyksenä. Eikä me miehen kanssa oleteta että lapset tekevät jotakin erityistä sen eteen että saavat juttuja jotka kuuluvat heidän ikäänsä. Lapset ovat osallistuneet kodinhoitoon, hoitavat omat huoneensa ja suunnilleen siinä vaiheessa kun ikää on ollut 12-13 vuotta niin ovat alkaneet pesemään myös pyykkiä. Ei ole tarvinnut keskustella koskaan sen enempää miks roskis pitää viedä tai täyttää astianpesukone. Koulu on jokaisella mennyt tosi hyvin.
Me toki keskustellaan ostoksista. Mulla on mielessä kuinka paljon rahaa tarvitaan vaatteisiin ja kenkiin ja sellaiseen ja sitten autokoulut ja semmoiset maksetaan automaattisesti niiden ajankohta ei tuu yllätyksenä, ei pitäis tulla kellekään.
Ei niin, mutta sairaudet tulee yllätyksenä. Mulla meni kaikki säästöt kun sairastin ja joudin olemaan pois työelämästä (työsuhteessa olin koko ajan, mutta yli kolme vuotta sairauslomalla ja sitten osa-aikaisella sairauslomalla joten tiesin koko ajan että autokoulu ja lukio tulee maksettavaksi mutta niin tuli sairauskin kalliiksi).
Ap
No just. Tämän sairaskertomuksen olisi voinut kertoa heti alkuunsa niin koko ketju näyttäisi erilaiselta. Mun mies sairastui myös vakavasti kun meidän kaksi lasta olivat kummatkin vauvoja , vastasyntynyt ja 1-vuotias. Ei se kuitenkaan meidän taloutta kaatanut, vähän tiukkaa oli pidempään mutta elettiin suu säkkiä myöten. Sen jälkeen on ollut ylä -ja alamäkeä mutta se raha on jostakin kuitenkin tehtävä oli sairas tai ei silloin kun on lapsia. Kaikkeen voi vaikuttaa ihan itse. Se on niin säälittävää kun aikuiset ihmiset jättävät kaiken viimetippaan ja ihmettelevät sitten h-hetkellä kun ei ole rahaa.
Mähän kerroin jo aloituksessa, että olen sairastanut. Ja sain tammikuussa terveen paperit, joten miten jätin viime tippaan säästämiset sun muut? Viimeiset neljä vuotta kun niitä säästöjä on syönyt.
Ap
Sossuun vaan. Missäs lasten isä?
Öh, miksi ihmeessä sossuun? Mähän sanoin että maksamme nuo kaikki. Lasten isä on töissä parhaillaan ja elämässä mukana. Ihme kommentteja...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oo tullut yllätyksenä. Eikä me miehen kanssa oleteta että lapset tekevät jotakin erityistä sen eteen että saavat juttuja jotka kuuluvat heidän ikäänsä. Lapset ovat osallistuneet kodinhoitoon, hoitavat omat huoneensa ja suunnilleen siinä vaiheessa kun ikää on ollut 12-13 vuotta niin ovat alkaneet pesemään myös pyykkiä. Ei ole tarvinnut keskustella koskaan sen enempää miks roskis pitää viedä tai täyttää astianpesukone. Koulu on jokaisella mennyt tosi hyvin.
Me toki keskustellaan ostoksista. Mulla on mielessä kuinka paljon rahaa tarvitaan vaatteisiin ja kenkiin ja sellaiseen ja sitten autokoulut ja semmoiset maksetaan automaattisesti niiden ajankohta ei tuu yllätyksenä, ei pitäis tulla kellekään.
Ei niin, mutta sairaudet tulee yllätyksenä. Mulla meni kaikki säästöt kun sairastin ja joudin olemaan pois työelämästä (työsuhteessa olin koko ajan, mutta yli kolme vuotta sairauslomalla ja sitten osa-aikaisella sairauslomalla joten tiesin koko ajan että autokoulu ja lukio tulee maksettavaksi mutta niin tuli sairauskin kalliiksi).
Ap
No just. Tämän sairaskertomuksen olisi voinut kertoa heti alkuunsa niin koko ketju näyttäisi erilaiselta. Mun mies sairastui myös vakavasti kun meidän kaksi lasta olivat kummatkin vauvoja , vastasyntynyt ja 1-vuotias. Ei se kuitenkaan meidän taloutta kaatanut, vähän tiukkaa oli pidempään mutta elettiin suu säkkiä myöten. Sen jälkeen on ollut ylä -ja alamäkeä mutta se raha on jostakin kuitenkin tehtävä oli sairas tai ei silloin kun on lapsia. Kaikkeen voi vaikuttaa ihan itse. Se on niin säälittävää kun aikuiset ihmiset jättävät kaiken viimetippaan ja ihmettelevät sitten h-hetkellä kun ei ole rahaa.
Mähän kerroin jo aloituksessa, että olen sairastanut. Ja sain tammikuussa terveen paperit, joten miten jätin viime tippaan säästämiset sun muut? Viimeiset neljä vuotta kun niitä säästöjä on syönyt.
Ap
Sossuun vaan. Missäs lasten isä?
Öh, miksi ihmeessä sossuun? Mähän sanoin että maksamme nuo kaikki. Lasten isä on töissä parhaillaan ja elämässä mukana. Ihme kommentteja...
Ap
No mikä sulla on hätänä? Kakarat omilleen kun 18 täynnä ja koulukirjat mah edullisesti, auto korttiin saa rahat kun menee töihin.
Ei se teini kuluta yhtään sen enempää kuin lapsi. Jos se on teillä satasesta kuussa ollut kiinni, niin olette todella köyhiä. Jos miehellä niin pienet tulot ettei lapsille saa vaatetta ja ruokaa, niin sossuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi 16-vuotias lapsi. Molemmat vanhemmat olemme keskituloisia. Meillä ei olisi varaa enempään lapsia. Haluamme kuitenkin tukea lastamme opinnoissa ja liikuntaharrastuksissa. Kilpailu ja vaatimukset ovat nuorilla tänä päivänä aivan erit, kuin mitä meillä vanhemmilla aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja kuulemani mukaan tyttöihin menee enemmän rahaa kuin poikiin (jos siis vaatteita, meikkejä jne ajattelee)..
Jos olet vielä onnistunut merkkitietousesimerkillä antamaan esimerkkiä, niin siinähän sitten ostetaan vähän kalliimmalla niitä kledjuja - tietenkin se voidaan oppia myös kavereilta, mutta kaikissa tietämässäni tapauksissa äiti on hyysännyt merkkien perässä lapsien vauva-ajoista asti ja sitten yhtenä päivänä tajunnut ”auts, minä en saakkaan enää päättää ostetaanko lapselle 10-60 euron paita” samalla, kun tytär kulkee raivoten äidin perässä merkeistä horisten ”kun minä haluan vain merkkiä!!!!”.
Olet kuullut väärin. Pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt, eikä heiltä vaadita edes kotitöiden tekoa vastineeksi. Poikien harrastuksetkin ovat kalliimpia, mieti nyt vaikka jääkiekkoa. Tässäkin kohtaa maassa vallitsee kahdet eri säännöt.
Tytöiltä vaaditaan käytöstapoja, vastuunkantoa ja ponnistelua hyvin pienestä, pojilta ei. Seuraukset näkyvät siinä, että laiskaksi kasvatetut pojat syrjäytyvät, kun kaikki on äkkiä niin työlästä ja asiat pitäisi hoitaa itse. Ei viitsitä.
Minulla on vain poikia, tytöistä en tiedä, mutta todellakaan en ole kasvattanut poikiani laiskoiksi. 17 v päivänä laitoin itse pesemään omat pyykkinsä. Toimi kuukauden, sen jälkeen hän ei enää pessyt pyykkiäännkuin hätätilanteessa. Vaatteet alkoivat haisemaan, oli todella epäsiisti. Vuoden jälkeen luovutin ja aloin pesemään pyykit.
En ole koskaan antanut rahaa. Elää siis ilman rahaa. Ei koe tarvitsevansa rahaa. Vaatteet on rikki, mut mitä siitä.
Ei, en ole laiskaksi kasvattanut. Se on ihan dna:ssa, että on laiska eikä viitsi.
Tästä tuli mieleen, mulla on viimeistä vuotta kotona asuva tyttö, joka oli kesällä kuukauden kotona meidän ollessa lomareissussa. Normaaliolosuhteissa flegmaattisesta ja patalaiskasta nuoresta kuoriutui ihan omillaan pärjäävä tekijä, joka paitsi kasteli kukat, myös kävi kaupassa, teki ruokansa (mitä osasi), tiskasi, pesi pyykit ja siivosi, ja mikä hövelille rahankäyttäjälle yllättävintä, pysyi annetussa ruokabudjetissa. Kysyttäessä syytä muutokseen totesi, että kun on pakko, niin tulee tehtyä: "omat p*skat" ärsyttävät kuulemma siksi, kun ei ole muita paikalla, joita voi syyttää (sotkuista). :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oo tullut yllätyksenä. Eikä me miehen kanssa oleteta että lapset tekevät jotakin erityistä sen eteen että saavat juttuja jotka kuuluvat heidän ikäänsä. Lapset ovat osallistuneet kodinhoitoon, hoitavat omat huoneensa ja suunnilleen siinä vaiheessa kun ikää on ollut 12-13 vuotta niin ovat alkaneet pesemään myös pyykkiä. Ei ole tarvinnut keskustella koskaan sen enempää miks roskis pitää viedä tai täyttää astianpesukone. Koulu on jokaisella mennyt tosi hyvin.
Me toki keskustellaan ostoksista. Mulla on mielessä kuinka paljon rahaa tarvitaan vaatteisiin ja kenkiin ja sellaiseen ja sitten autokoulut ja semmoiset maksetaan automaattisesti niiden ajankohta ei tuu yllätyksenä, ei pitäis tulla kellekään.
Ei niin, mutta sairaudet tulee yllätyksenä. Mulla meni kaikki säästöt kun sairastin ja joudin olemaan pois työelämästä (työsuhteessa olin koko ajan, mutta yli kolme vuotta sairauslomalla ja sitten osa-aikaisella sairauslomalla joten tiesin koko ajan että autokoulu ja lukio tulee maksettavaksi mutta niin tuli sairauskin kalliiksi).
Ap
No just. Tämän sairaskertomuksen olisi voinut kertoa heti alkuunsa niin koko ketju näyttäisi erilaiselta. Mun mies sairastui myös vakavasti kun meidän kaksi lasta olivat kummatkin vauvoja , vastasyntynyt ja 1-vuotias. Ei se kuitenkaan meidän taloutta kaatanut, vähän tiukkaa oli pidempään mutta elettiin suu säkkiä myöten. Sen jälkeen on ollut ylä -ja alamäkeä mutta se raha on jostakin kuitenkin tehtävä oli sairas tai ei silloin kun on lapsia. Kaikkeen voi vaikuttaa ihan itse. Se on niin säälittävää kun aikuiset ihmiset jättävät kaiken viimetippaan ja ihmettelevät sitten h-hetkellä kun ei ole rahaa.
Mähän kerroin jo aloituksessa, että olen sairastanut. Ja sain tammikuussa terveen paperit, joten miten jätin viime tippaan säästämiset sun muut? Viimeiset neljä vuotta kun niitä säästöjä on syönyt.
Ap
Sossuun vaan. Missäs lasten isä?
Öh, miksi ihmeessä sossuun? Mähän sanoin että maksamme nuo kaikki. Lasten isä on töissä parhaillaan ja elämässä mukana. Ihme kommentteja...
Ap
Niin mihin se raha menee? Mihin sitä tarvitsee?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi 16-vuotias lapsi. Molemmat vanhemmat olemme keskituloisia. Meillä ei olisi varaa enempään lapsia. Haluamme kuitenkin tukea lastamme opinnoissa ja liikuntaharrastuksissa. Kilpailu ja vaatimukset ovat nuorilla tänä päivänä aivan erit, kuin mitä meillä vanhemmilla aikoinaan.
Höpö höpö! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllästynyt enkä yllättynyt siitä että lapsiin menee rahaa. Mutta todellakin tiedostan että tuohon rahanmenoon voi aika tavalla itse vaikuttaa. Meidän teinit on tottuneet ihan tavis vaatteisiin eivät kinu merkkejä. Opiskelukirjoja voi ostaa käytettynä. Lapsia voi kasvattaa niin että pahin laumasieluisuus ns merkkitietoisuus yms materialismi ei ole rasitteena. Harrastuksissa voi etsiä sellaisia, jotka ei niin kovin kalliita tai jos varusteisiin menee rahaa niin niitäkin saa ihan hyväkuntoisia käytettynä. Paljon on myös siitä kiinni että mihin sen lapsen opettaa tyytymään. Olen huomannut että ne vanhemmat, jotka itse kovin merkkiorientoituneita ja jotka aina kaiken uutuuksien perässä, saavat riesakseen samankaltaisia lapsia. Nämä lapset sitten teini-ikäisinä ovat niitä aina tyytymättömiä hapannaamoja, valittavat ja vinkuvat kun pitää koko ajan saada uutta ja sitä ja tätä merkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja kuulemani mukaan tyttöihin menee enemmän rahaa kuin poikiin (jos siis vaatteita, meikkejä jne ajattelee)..
Jos olet vielä onnistunut merkkitietousesimerkillä antamaan esimerkkiä, niin siinähän sitten ostetaan vähän kalliimmalla niitä kledjuja - tietenkin se voidaan oppia myös kavereilta, mutta kaikissa tietämässäni tapauksissa äiti on hyysännyt merkkien perässä lapsien vauva-ajoista asti ja sitten yhtenä päivänä tajunnut ”auts, minä en saakkaan enää päättää ostetaanko lapselle 10-60 euron paita” samalla, kun tytär kulkee raivoten äidin perässä merkeistä horisten ”kun minä haluan vain merkkiä!!!!”.
Olet kuullut väärin. Pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt, eikä heiltä vaadita edes kotitöiden tekoa vastineeksi. Poikien harrastuksetkin ovat kalliimpia, mieti nyt vaikka jääkiekkoa. Tässäkin kohtaa maassa vallitsee kahdet eri säännöt.
Tytöiltä vaaditaan käytöstapoja, vastuunkantoa ja ponnistelua hyvin pienestä, pojilta ei. Seuraukset näkyvät siinä, että laiskaksi kasvatetut pojat syrjäytyvät, kun kaikki on äkkiä niin työlästä ja asiat pitäisi hoitaa itse. Ei viitsitä.
Minulla on vain poikia, tytöistä en tiedä, mutta todellakaan en ole kasvattanut poikiani laiskoiksi. 17 v päivänä laitoin itse pesemään omat pyykkinsä. Toimi kuukauden, sen jälkeen hän ei enää pessyt pyykkiäännkuin hätätilanteessa. Vaatteet alkoivat haisemaan, oli todella epäsiisti. Vuoden jälkeen luovutin ja aloin pesemään pyykit.
En ole koskaan antanut rahaa. Elää siis ilman rahaa. Ei koe tarvitsevansa rahaa. Vaatteet on rikki, mut mitä siitä.
Ei, en ole laiskaksi kasvattanut. Se on ihan dna:ssa, että on laiska eikä viitsi.
Tästä tuli mieleen, mulla on viimeistä vuotta kotona asuva tyttö, joka oli kesällä kuukauden kotona meidän ollessa lomareissussa. Normaaliolosuhteissa flegmaattisesta ja patalaiskasta nuoresta kuoriutui ihan omillaan pärjäävä tekijä, joka paitsi kasteli kukat, myös kävi kaupassa, teki ruokansa (mitä osasi), tiskasi, pesi pyykit ja siivosi, ja mikä hövelille rahankäyttäjälle yllättävintä, pysyi annetussa ruokabudjetissa. Kysyttäessä syytä muutokseen totesi, että kun on pakko, niin tulee tehtyä: "omat p*skat" ärsyttävät kuulemma siksi, kun ei ole muita paikalla, joita voi syyttää (sotkuista). :D
Miten ihmeessä porukka herää tuossa vaiheessa siihen, että kakarat ei osaa tehdä mitään? Uskomatonta. Eikö niiden tarvitse ikinä tehdä mitään?
Meillä lapset osaa pitää kodin siistinä, laittaa sapuskaa, hoitaa pyykit. Kaikki opetettu jo pienestä. Ja tekevät työtä kotona mielellään. Rahaa ansaitsevat mielellään, koska sillä saa ostettua mopoon osia tai pleikkarahaa. Ei voi olla noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Helsingissä ei saa kaikissa kouluissa oppikirjoja. Alakoulussa olen itse ostanut niitä ja taas tuli näköjään kuopuksen uudessa yläkoulussakin vastaan sama tilanne. Ei kirjoja.
Tukiopetusta ei saa. Meillä se ei ole ongelma, koska osaamme itse opettaa, mutta eihän kaikki vanhemmat ole siinäkään samalla viivalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja kuulemani mukaan tyttöihin menee enemmän rahaa kuin poikiin (jos siis vaatteita, meikkejä jne ajattelee)..
Jos olet vielä onnistunut merkkitietousesimerkillä antamaan esimerkkiä, niin siinähän sitten ostetaan vähän kalliimmalla niitä kledjuja - tietenkin se voidaan oppia myös kavereilta, mutta kaikissa tietämässäni tapauksissa äiti on hyysännyt merkkien perässä lapsien vauva-ajoista asti ja sitten yhtenä päivänä tajunnut ”auts, minä en saakkaan enää päättää ostetaanko lapselle 10-60 euron paita” samalla, kun tytär kulkee raivoten äidin perässä merkeistä horisten ”kun minä haluan vain merkkiä!!!!”.
Olet kuullut väärin. Pojat saavat enemmän taskurahaa kuin tytöt, eikä heiltä vaadita edes kotitöiden tekoa vastineeksi. Poikien harrastuksetkin ovat kalliimpia, mieti nyt vaikka jääkiekkoa. Tässäkin kohtaa maassa vallitsee kahdet eri säännöt.
Tytöiltä vaaditaan käytöstapoja, vastuunkantoa ja ponnistelua hyvin pienestä, pojilta ei. Seuraukset näkyvät siinä, että laiskaksi kasvatetut pojat syrjäytyvät, kun kaikki on äkkiä niin työlästä ja asiat pitäisi hoitaa itse. Ei viitsitä.
Minulla on vain poikia, tytöistä en tiedä, mutta todellakaan en ole kasvattanut poikiani laiskoiksi. 17 v päivänä laitoin itse pesemään omat pyykkinsä. Toimi kuukauden, sen jälkeen hän ei enää pessyt pyykkiäännkuin hätätilanteessa. Vaatteet alkoivat haisemaan, oli todella epäsiisti. Vuoden jälkeen luovutin ja aloin pesemään pyykit.
En ole koskaan antanut rahaa. Elää siis ilman rahaa. Ei koe tarvitsevansa rahaa. Vaatteet on rikki, mut mitä siitä.
Ei, en ole laiskaksi kasvattanut. Se on ihan dna:ssa, että on laiska eikä viitsi.
Tästä tuli mieleen, mulla on viimeistä vuotta kotona asuva tyttö, joka oli kesällä kuukauden kotona meidän ollessa lomareissussa. Normaaliolosuhteissa flegmaattisesta ja patalaiskasta nuoresta kuoriutui ihan omillaan pärjäävä tekijä, joka paitsi kasteli kukat, myös kävi kaupassa, teki ruokansa (mitä osasi), tiskasi, pesi pyykit ja siivosi, ja mikä hövelille rahankäyttäjälle yllättävintä, pysyi annetussa ruokabudjetissa. Kysyttäessä syytä muutokseen totesi, että kun on pakko, niin tulee tehtyä: "omat p*skat" ärsyttävät kuulemma siksi, kun ei ole muita paikalla, joita voi syyttää (sotkuista). :D
Tämäkin poika oli kesällä kolme viikkoa yksin. Pikkuveli tuli kotiin ennen meitä ja laittoi minulle tekstarin ”hyi”.
Kun tulimme kotiin, niin astianpesukone oli päällä, eikä tiskipöydällä tavaroita, mutta joka ikinen taso ja pöytä olivat p@skan peitossa.
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllästynyt enkä yllättynyt siitä että lapsiin menee rahaa. Mutta todellakin tiedostan että tuohon rahanmenoon voi aika tavalla itse vaikuttaa. Meidän teinit on tottuneet ihan tavis vaatteisiin eivät kinu merkkejä. Opiskelukirjoja voi ostaa käytettynä. Lapsia voi kasvattaa niin että pahin laumasieluisuus ns merkkitietoisuus yms materialismi ei ole rasitteena. Harrastuksissa voi etsiä sellaisia, jotka ei niin kovin kalliita tai jos varusteisiin menee rahaa niin niitäkin saa ihan hyväkuntoisia käytettynä. Paljon on myös siitä kiinni että mihin sen lapsen opettaa tyytymään. Olen huomannut että ne vanhemmat, jotka itse kovin merkkiorientoituneita ja jotka aina kaiken uutuuksien perässä, saavat riesakseen samankaltaisia lapsia. Nämä lapset sitten teini-ikäisinä ovat niitä aina tyytymättömiä hapannaamoja, valittavat ja vinkuvat kun pitää koko ajan saada uutta ja sitä ja tätä merkkiä.
Näin! Kuulostaa uskomattomalta että lapset ei osaa kotona tehdä mitään ja vanhemmat syyttää laiskoiksi. Ja kaikki pitää kuitenkin penskoilla olla viimeisen päälle kun ilmeisesti hyvitellään sille ainokaiselle niitä terapiaistuntoja joita käydään kun lapset oireilee ja koulukaan ei suju vaikka kuinka on rahaa sijoitettu.
Aivan uskomattomia juttuja!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oo tullut yllätyksenä. Eikä me miehen kanssa oleteta että lapset tekevät jotakin erityistä sen eteen että saavat juttuja jotka kuuluvat heidän ikäänsä. Lapset ovat osallistuneet kodinhoitoon, hoitavat omat huoneensa ja suunnilleen siinä vaiheessa kun ikää on ollut 12-13 vuotta niin ovat alkaneet pesemään myös pyykkiä. Ei ole tarvinnut keskustella koskaan sen enempää miks roskis pitää viedä tai täyttää astianpesukone. Koulu on jokaisella mennyt tosi hyvin.
Me toki keskustellaan ostoksista. Mulla on mielessä kuinka paljon rahaa tarvitaan vaatteisiin ja kenkiin ja sellaiseen ja sitten autokoulut ja semmoiset maksetaan automaattisesti niiden ajankohta ei tuu yllätyksenä, ei pitäis tulla kellekään.
Ei niin, mutta sairaudet tulee yllätyksenä. Mulla meni kaikki säästöt kun sairastin ja joudin olemaan pois työelämästä (työsuhteessa olin koko ajan, mutta yli kolme vuotta sairauslomalla ja sitten osa-aikaisella sairauslomalla joten tiesin koko ajan että autokoulu ja lukio tulee maksettavaksi mutta niin tuli sairauskin kalliiksi).
Ap
No just. Tämän sairaskertomuksen olisi voinut kertoa heti alkuunsa niin koko ketju näyttäisi erilaiselta. Mun mies sairastui myös vakavasti kun meidän kaksi lasta olivat kummatkin vauvoja , vastasyntynyt ja 1-vuotias. Ei se kuitenkaan meidän taloutta kaatanut, vähän tiukkaa oli pidempään mutta elettiin suu säkkiä myöten. Sen jälkeen on ollut ylä -ja alamäkeä mutta se raha on jostakin kuitenkin tehtävä oli sairas tai ei silloin kun on lapsia. Kaikkeen voi vaikuttaa ihan itse. Se on niin säälittävää kun aikuiset ihmiset jättävät kaiken viimetippaan ja ihmettelevät sitten h-hetkellä kun ei ole rahaa.
Mähän kerroin jo aloituksessa, että olen sairastanut. Ja sain tammikuussa terveen paperit, joten miten jätin viime tippaan säästämiset sun muut? Viimeiset neljä vuotta kun niitä säästöjä on syönyt.
Ap
Sossuun vaan. Missäs lasten isä?
Öh, miksi ihmeessä sossuun? Mähän sanoin että maksamme nuo kaikki. Lasten isä on töissä parhaillaan ja elämässä mukana. Ihme kommentteja...
Ap
No mikä sulla on hätänä? Kakarat omilleen kun 18 täynnä ja koulukirjat mah edullisesti, auto korttiin saa rahat kun menee töihin.
Ei se teini kuluta yhtään sen enempää kuin lapsi. Jos se on teillä satasesta kuussa ollut kiinni, niin olette todella köyhiä. Jos miehellä niin pienet tulot ettei lapsille saa vaatetta ja ruokaa, niin sossuun.
Mikä sulla on hätänä, kun et ymmärrä lukemaasi? Onko sulla jostain niin paha olo vai haluatko vaan ymmärtää väärin? Missä kohtaa kirjoitin ettei meillä ole varaa ostaa lapsille vaatteita tai ruokaa? En ole maininnut ruuasta sanaakaan. En siitä etteikö rahat riittäisi.
Ei meillä ole mitään hätää. Mutta aika hiton hyvätuloista porukka saa olla jos ei tunnu missään samassa kuussa laskut: 700€ harrastuksen, 200€ harrastusvälineet, 350€ lukiokirjat, 84€ yo-maksu, 33€ bussikortti, 240€ autokoulu (yks erä), 55€ kampaaja, että jos TEILLÄ KAIKILLA on tuo heittää koska vaan, eikä tunnu yhtään missään niin onnitelkaa itseänne.
Silti me maksoimme nuo kaikki ja kyllä, maksamme ruuat, asumiskulut jne. pakolliset menot. Mutta on se kumma jos tälläisiä ei saa sanoa ääneen.
Alue: Aihe vapaa
Valtio takaa nollakorkoisen lainan. Ja opintotukea saa. Kaikki super luuserit saa avustusta kirjoihin sossusta.