Syötkö Diapamia tai vastaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Olisi järkevää miettiä mikä siinä arjessa on niin hankalaa ja mitä sille voi tehdä, ei ne lääkkeet vaan muuta itsestään asioita, vaikka käyttäisit heroiinia, niin hetken päästä asiat taas vaan kaatuvat niskaan entistä pahemmin...

Älä viisastele. Et voi tietää ihmisen historiaa ja joskus nimenomaan ne menneet tapahtumat vaikuttavat edelleen hyvinkin voimakkaasti arkeen.

Kiusaamista koulussa ja seksuaalista hyväksikäyttöä lapsena. Terapiat käyty, mutta paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta en ole päässyt kokonaan eroon.

Siinä olet kyllä oikeassa, että asiat kaatuvat joskus niskaan ja tuntuu ettei henkikään kulje, mutta onneksi voin silloin ottaa rauhoittavia, vaikka sitä kovasti tunnut paheksuvankin.

Järkkyä miten porukat vetää nappeja ! Onko nää kaikki ihan tarpeellisia?

Siskoni söi vuosia valtavia määriä näitä lääkkeitä, välillä oli niin tokkurassa ettei kieli suussa kääntynyt, makas mitään tietämättömänä vaikka lapsi ryömi päällä. Ajeli taksilla paikkakunnalta toiselle saadakseen reseptin. Kun tähän lisätään vielä alkoholi niin on sanomattakin selvää,ettei tällä ollut onnellista loppua,hän menehtyi haimatulehdukseen 42vuotiaana.

Pahaan esiintymisjännitykseen Diapam 5mg ja Propral 40 mg.

Minusta kun tuntuu siltä,että kaikelta kokemiselta pitää ottaa kärki syömällä näitä lääkkeitä. Elämään kuuluu ilot,surut ja vastoinkäymiset. Näillä tehdään elämästä tasaista ilman tunnekuohuja suuntaan tai toiseen.

Söin opiskeluajan Opamoxia arkipäivisin kerta-annoksena 15-30 mg. Kokemusta on myös Diapamista 5-10 mg arkipäivisin. Tottumusta ei syntynyt missään vaiheessa. Nyt pari vuotta lähes kokonaan ilman lääkkeitä ja toleranssi on pienentynyt. Jo 7,5 mg Opamox riittää pieniin jännityksiin.

Jos rauhoittavista saa kiksit, pitää olla varovainen. Riippuvuusriski kasvaa.

Olen syönyt opamoxia, diapamia, xanoria ja nukahtamislääkkeitä. Näiden kaikkien haittoja ja vaikutuksia mystifioidaan tarvittaessa otettavassa käytössä, mutta ei säännöllisessä pitkäaikaiskäytössä, jossa hoitovaste käsittääkseni pieni tai mitätön. Bentsoja tuskin tulen enää käyttämään, koska pelkoni ovat lieventyneet ja en halua olla päihtyneenä arkitilanteissa. Nukahtamislääkkeitä ehkä vuoden parin välein jos on hetkellistä unettomuutta, koska ovat melko haitattomia.

Vierailija kirjoitti:

Diapamia 2.5-5mg ennen jännittävää tilannetta, esim työkokous tai treffit.

Just toi. Naiset pystyy olemaan työelämässä vain pamien voimalla. Ja sitten pitäisi saada samaa palkkaa.

Nistit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diapamia 2.5-5mg ennen jännittävää tilannetta, esim työkokous tai treffit.

Just toi. Naiset pystyy olemaan työelämässä vain pamien voimalla. Ja sitten pitäisi saada samaa palkkaa.

Miksi luulit että olisin nainen? Olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Olisi järkevää miettiä mikä siinä arjessa on niin hankalaa ja mitä sille voi tehdä, ei ne lääkkeet vaan muuta itsestään asioita, vaikka käyttäisit heroiinia, niin hetken päästä asiat taas vaan kaatuvat niskaan entistä pahemmin...

Mutta kun ei siinä aina ole mitään hankalaa. Esim. itselläni oli nuorena paniikkihäiriö. Paniikkikohtaus saattoi tulla ihan missä tahansa tilanteessa, vaikka ei olisi minkäänlaista stressiä elämässä muuten, tilanne itse ei jännittäisi tms. Olet hyväntuulisena vaikka kaupan kassajonossa ja sitten alkaa tuntua siltä että nyt muuten tulee kohtaus. Kyllä käytin lääkkeitä aikani tuohon ja ei niistä mitään haittaa ollut. Mun tapauksessa paniikkihäiriö meni itsestään iän myötä ohi, mutta kaikilla ei mene. 

Muutenkin, ihmisillä on asioita jotka joskus ihan itsestään menevät iän ja elämänkokemuksen myötä ohi, vaikkei tekisi muuta kuin söisi lääkkeitä jaksaakseen aikansa. Tavallinen on esim. sosiaalinen jännitys ja fobia. Sitä on todella monella nuorena, ja moni tarvitsee siihen lääkkeitäkin esim. esiintymistilanteissa. Mutta sanotaanko 35 ikäisistä tosi harva enää tarvii tuohon lääkkeitä, useimmilta menee ohi vaikkei kävisi terapioissa tai tekisi yhtään mitään erityistä ratkaistaakseen ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta kun tuntuu siltä,että kaikelta kokemiselta pitää ottaa kärki syömällä näitä lääkkeitä. Elämään kuuluu ilot,surut ja vastoinkäymiset. Näillä tehdään elämästä tasaista ilman tunnekuohuja suuntaan tai toiseen.

Ja voihan nyt v tällaista kommenttia. Voisinpa jotenkin lahjoittaa sulle sen kokemuksen mikä mulla oli kun bentsoja tarvin aikoinaan. Olen varma että aika äkkiä haluaisit mitä tahansa helpotusta, vaikka tainnuttaa itsesi alkoholilla jos ei muuten. Kyse ei siis ollut mistään luonnollisesta elämän vastoinkäymisen aiheuttamasta tunteesta vaan ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä, joka aiheutti aina muuten kuin nukkuessa sellaisen tunteen, kuin olisit jonkun rotkon yläpuolella nuoralla kävelemässä, ja pelkäisit jatkuvasti hysteerisesti putoamista, mutta et koskaan pääsisi rotkon ylikään. Tai kuin olisit juuri kuolemassa johonkin, mutta se kuolema ei vaan tule, ahdistaa ja pelottaa vaan kammottavalla tavalla.

Mulla on ollut toki elämässäni myös ulkoisia vastoinkäymisiä kun ikääkoin on jo yli 40 mutta mikään ei ole tuntunut niin kamalalta kuin tuo ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö, ei omien lemmikkien tai äidin kuolemakaan. Luonnollinen suru itse asiasta ei minusta ole edes kamalaa, se on vain luonnollinen reaktio. Ei esim. ikinä olisi tullut mieleenkään juoda viinaa tai syödä lääkkeitä siihen, että suren kun on syy surra. Valtava ahdistus ilman syytä on ihan eri asia.

Ei kukaan voi tajuta miltä paniikkihäiriö, ahdistuskohtaus tai vastaava tuntuu, ennen kuin se sattuu omalle kohdalle. Minulla kuoli kaksi työkaveria syöpään noin 1 kk sisään, kolme lähisukulaista syöpään 6 kk sisään, ja työpaikalla käytiin samaan aikaan vielä yt-neuvottelut, joten minulle iski työstressin lisäksi kamala kuolemanpelko ja tarkkailin kehoani jatkuvasti, lopulta jouduin pariksi päiväksi sairaalaan koska tuntui etten saa henkeä ja että sydän pomppaa rinnastani ulos. Sairaalassa minusta löydettiin yksi hyvälaatuinen juttu joka leikattiin kuitenkin pois muutaman viikon päästä. Vasta puoli vuotta sen jälkeen kykenin jälleen toimimaan normaalilla tavalla. Minulle yritettiin mielialalääkkeitä, mutta onneksi kieltäydyin koska kaikki tuntemani mielialalääkkeitä kokeilleet tutut ja puolitutut ovat saaneet pahoja sivuoireita niistä, eräskin joutui sairaalaan niiden laukaiseman serotoniinioireyhtymän takia ja oli kuolla, joten en halunnut lisää pelkoa ja paniikkia tuollaisten takia. Bentsoilla pääsin pahimman yli, ja kannattaa muistaa ettei kaikilla ihmisillä ole niin sanottua riippuvuusgeeniä bentsoihin, alkoholiin, huumeisiin tai muihin.

Syön illoin ja aamuin vastaavaa.

Mun muija on vastaava ohjaaja eräässä laitoksessa.

Taidan olla joku luonnonoikku kun en koskaan ole tarvinnut mitään rauhoittavia lääkkeitä. Stressinsieto parempi kuin normisuomalaisella kai.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi tajuta miltä paniikkihäiriö, ahdistuskohtaus tai vastaava tuntuu, ennen kuin se sattuu omalle kohdalle. Minulla kuoli kaksi työkaveria syöpään noin 1 kk sisään, kolme lähisukulaista syöpään 6 kk sisään, ja työpaikalla käytiin samaan aikaan vielä yt-neuvottelut, joten minulle iski työstressin lisäksi kamala kuolemanpelko ja tarkkailin kehoani jatkuvasti, lopulta jouduin pariksi päiväksi sairaalaan koska tuntui etten saa henkeä ja että sydän pomppaa rinnastani ulos. Sairaalassa minusta löydettiin yksi hyvälaatuinen juttu joka leikattiin kuitenkin pois muutaman viikon päästä. Vasta puoli vuotta sen jälkeen kykenin jälleen toimimaan normaalilla tavalla. Minulle yritettiin mielialalääkkeitä, mutta onneksi kieltäydyin koska kaikki tuntemani mielialalääkkeitä kokeilleet tutut ja puolitutut ovat saaneet pahoja sivuoireita niistä, eräskin joutui sairaalaan niiden laukaiseman serotoniinioireyhtymän takia ja oli kuolla, joten en halunnut lisää pelkoa ja paniikkia tuollaisten takia. Bentsoilla pääsin pahimman yli, ja kannattaa muistaa ettei kaikilla ihmisillä ole niin sanottua riippuvuusgeeniä bentsoihin, alkoholiin, huumeisiin tai muihin.

Tuossa se idea on että bentsojen käyttö on vaan sen pahimman yli, riippuvaiseksi voi tulla kuka tahansa, ennakkoon tätä ei voida sanoa. Lisäksi se bentsojen toleranssin kasvu on niin suuri, että nämä lääkkeet vaan eivät ole järkevä ratkaisu pidempään käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla joku luonnonoikku kun en koskaan ole tarvinnut mitään rauhoittavia lääkkeitä. Stressinsieto parempi kuin normisuomalaisella kai.

Niin minäkin luulin, ja olen vielä kovapäinen ja tunteeton henkilö jota ei mitkään asiat hetkauta, mutta sainpa sitten minäkin eräänä päivänä paniikkikohtaukset ja seurauksena lääkkeet sitä varten!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi tajuta miltä paniikkihäiriö, ahdistuskohtaus tai vastaava tuntuu, ennen kuin se sattuu omalle kohdalle. Minulla kuoli kaksi työkaveria syöpään noin 1 kk sisään, kolme lähisukulaista syöpään 6 kk sisään, ja työpaikalla käytiin samaan aikaan vielä yt-neuvottelut, joten minulle iski työstressin lisäksi kamala kuolemanpelko ja tarkkailin kehoani jatkuvasti, lopulta jouduin pariksi päiväksi sairaalaan koska tuntui etten saa henkeä ja että sydän pomppaa rinnastani ulos. Sairaalassa minusta löydettiin yksi hyvälaatuinen juttu joka leikattiin kuitenkin pois muutaman viikon päästä. Vasta puoli vuotta sen jälkeen kykenin jälleen toimimaan normaalilla tavalla. Minulle yritettiin mielialalääkkeitä, mutta onneksi kieltäydyin koska kaikki tuntemani mielialalääkkeitä kokeilleet tutut ja puolitutut ovat saaneet pahoja sivuoireita niistä, eräskin joutui sairaalaan niiden laukaiseman serotoniinioireyhtymän takia ja oli kuolla, joten en halunnut lisää pelkoa ja paniikkia tuollaisten takia. Bentsoilla pääsin pahimman yli, ja kannattaa muistaa ettei kaikilla ihmisillä ole niin sanottua riippuvuusgeeniä bentsoihin, alkoholiin, huumeisiin tai muihin.

Tuossa se idea on että bentsojen käyttö on vaan sen pahimman yli, riippuvaiseksi voi tulla kuka tahansa, ennakkoon tätä ei voida sanoa. Lisäksi se bentsojen toleranssin kasvu on niin suuri, että nämä lääkkeet vaan eivät ole järkevä ratkaisu pidempään käyttöön.

Minulla on siis testattu se geeni, ja sen mukaan riippuvuutta ei ole. Enkä ole 100% suomalainen. Suomalaisillahan on esiintynyt samaa erikoista riippuvuusgeeniä kuin amerikanintiaaneilla eli alkuperäiskansoilla.

Aika wt-retardi touhua joku Diapamien syöminen.

Ahdistuneisuushäiriöiden ensisijainen lääke Käypä hoito -suosituksessa on SSRI:t.

Tramalia ja sirdaludia.

Ne ovat hyvän makuisia :D

Vitsi, vitsi mulle kävi pikku tapaturma ja pari kylkiluuta murtui.