En enää jaksa raskaanaolevaa vaimoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ei alunperin pitäisi parisuhdetta harrastaa kun jo ekassa viestissä vaimo oli sijalla 3 tärkeysjärjestyksessä. Vielä vähemmän pitäisi hommata lapsia kun kiinnostus lapseen on nolla. Omaan napaan tuijottaja koko ukko.

Vaimo (ja mahassa oleva lapsi) olivat sijalla neljä työn, ystävien ja harrastusten jälkeen. Koti irtaimistoineen, siisteyksineen ja lapsen tavarat eivät edes päässeet listalle millekään sijalle. Huokaus. 

Kappas vaan, niinpä olikin. Vaimo ja lapsi ei tuolle nasselle merkkaa mitään. Oma napa tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. En ymmärrä naisia jotka valittavat kaikesta sen syyn varjolla kun ovat raskaana. Itse olen synnyttänyt neljä lasta ja odottaessani olin täysin voimissani. Ei yhtään huonoja muistoja.

On lapsellista oikutella raskauden varjolla ja vaatia erityiskohtelua.

Tsemppiä ap:lle.

Olet väärässä, raskaus voi olla sairaus. Mulla on 9kk hyperemesis ja se on todella paha, sama kuin olisit norossa 24/7/365. Mulla jatkuva oksentelu kesti synnytykseen asti. Aiheutti myös pahan refluksin, hammaseroosion ja nielun tulehduksen kun vatsahapot 10x päivässä polttivat nielua... siis koko 9kk ajan.

NORMAALI raskaus ei ole sairaus.

Taitaa mennä hiuksenhalkomiseksi. Totta kai normaali raskaus ei ole sairaus ja aina löytyy asiasta kuin asiasta poikkeuksen poikkeuksia. Niin se menee. Suurin osa raskaana olevista tuntee olonsa hyväksi ja normaaliksi. Ainakin mitä tiedän ja ja tunnen ammattini puolesta laskemattoman määrän synnyttäneitä ja heidän kokemuksiaan.

Kannattaa pitää siitä yrityksestä huolta. Naisille raha tulee seinästä eikä nainen ajattele nokkaansa pidemmälle. Jos nainen näkee pöydällä limpun, niin nainen kuvittelee että huomennakin ilmestyy limppu pöydälle laittamatta tikkua ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. En ymmärrä naisia jotka valittavat kaikesta sen syyn varjolla kun ovat raskaana. Itse olen synnyttänyt neljä lasta ja odottaessani olin täysin voimissani. Ei yhtään huonoja muistoja.

On lapsellista oikutella raskauden varjolla ja vaatia erityiskohtelua.

Tsemppiä ap:lle.

Olet väärässä, raskaus voi olla sairaus. Mulla on 9kk hyperemesis ja se on todella paha, sama kuin olisit norossa 24/7/365. Mulla jatkuva oksentelu kesti synnytykseen asti. Aiheutti myös pahan refluksin, hammaseroosion ja nielun tulehduksen kun vatsahapot 10x päivässä polttivat nielua... siis koko 9kk ajan.

NORMAALI raskaus ei ole sairaus.

Taitaa mennä hiuksenhalkomiseksi. Totta kai normaali raskaus ei ole sairaus ja aina löytyy asiasta kuin asiasta poikkeuksen poikkeuksia. Niin se menee. Suurin osa raskaana olevista tuntee olonsa hyväksi ja normaaliksi. Ainakin mitä tiedän ja ja tunnen ammattini puolesta laskemattoman määrän synnyttäneitä ja heidän kokemuksiaan.

Joillakin naisilla on ehkä taipumus alkaa marttyyriksi raskaana ollessaan. Heittäydytään ikään kuin lapsen tasolle vaatimuksissaan. Voi voi kun sitä ja tätä...

Minkä alan yrittäjä olet? Oma työnanatajani aina sanoi, että yrittäjä voi kyllä pitää lomat ja työajat ihan normaaleina jos vain haluaa. Hän oli yli 40v yrittäjänä ja aina sai pidettyä lomat ja oli kotona syömässä siihen aikaan kun oli luvannut.  Ei kärsineet vaimo eikä lapset siitä, että isä oli yrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää siitä yrityksestä huolta. Naisille raha tulee seinästä eikä nainen ajattele nokkaansa pidemmälle. Jos nainen näkee pöydällä limpun, niin nainen kuvittelee että huomennakin ilmestyy limppu pöydälle laittamatta tikkua ristiin.

Mikä on tuo esimerkin "nainen"? Ja miten koko aivopieru liittyi ketjuun?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää siitä yrityksestä huolta. Naisille raha tulee seinästä eikä nainen ajattele nokkaansa pidemmälle. Jos nainen näkee pöydällä limpun, niin nainen kuvittelee että huomennakin ilmestyy limppu pöydälle laittamatta tikkua ristiin.

Ap:n vaimo on elättänyt ap:ta.

Ap haluaisi olla vaimonsa pikkupoika edelleen ja narsistinen raivo on noussut hänellä, kun vauva on syrjäyttämässä hänet perheen lapsen osasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei meinaa vaimo ottaa minua mukaan synnytykseen. Olen aika sanaton että miten kehtaa tehdä niin mutta eipä yllätä kaiken sen loan ja vaatimusten keskellä missä olen joutunut elämään viime kuukaudet.

Lapsi haluttiin yhdessä. En ymmärrä mikä vamma päähäni on tullut että olen joskus halunnut lisääntyä tuollaisen naisen kanssa jollaiseksi vaimoni on muuttunut. Ja kaikki vaivat vaan raskauden piikkiin. Nainen nukkui 20 h putkeen ja väitti että johtuu alhaisesta hemoglobiinista. Jälkeenpäin ajateltuna tajuan että se on ollut pelkkää huomionhakua. Ystäviä ei saisi olla, harrastukset akka kieltäisi jos voisi, työn kieltäisi -ja te ihan aidosti olette sitä mieltä että minä olen k*sipää eikä vaimossa mitään vikaa? Kaikki vaan hormonien piikkiin. Niiden varjolla näköjään nainen saa tehdä ja käyttäytyä ihan miten huvittaa ja miehen pitäisi vaan alistua. Mahtaa tulevaa ex-rouvaa harmittaa kun ei saanutkaan minua alistettua tossukaksi, vaan pidin kiinni urasta, ystävistä ja harrastuksista.

Ilmoitin tänään tulevalle ex-vaimolle että aion muuttaa ulkomaille. Tilaisuus ja mahdollisuus tähän tuli, laajentaa yritystoimintaa ulkomaille enkä näe enää mitään syytä olla tarttumatta tähän tilaisuuteen. Siinä vaiheessa kun vaimo ilmoitti ettei ota minua synnytykseen mukaan, tein päätöksen että en aio myöskään paljon jatkossa häntä täällä Suomen kamaralla vaivata. Sitä saa mitä tilaa. Oikeastaan olen aivan törkeän helpottunut että tässä kävi näin.

Ap

Kannustaisin teitä molempia antamaan aaltojen tyyntyä ja keskustelemaan vielä kerran.

Ymmärrän kyllä tilanteesi - mutta silti. Jos olette yhdessä lapsen hommanneet, on väärin kaikkia, mukaan lukien tämä syntymässä oleva, että typerien ja lapsellisten - olkoot vaikka hormoneista johtuvia - riitojen takia riistätte lapselta perheen ja käytätte häntä kiistakapulana jo ennen hänen syntymäänsä.

Tämän riidanko takia vaimo on kieltänyt sinua tulemasta synnytykseen mukaan?

Olin myös lukevinani rivien välistä, että olit pettynyt, kun vaimo hankki lapsen tarvikkeet sinun mielipidettäsi kysymättä eli et ole saanut olla mukana tämmöisissä kivoissa jutuissa, vaikka ehkä olisit halunnut.

Edelleen toivon kovasti, että puhuisitte maltillisesti tilanteestanne.

En kuvaamasi perusteella todellakaan ole jommankumman puolella, vaan näen asian niin, että kuppi meni nurin molemmilta. Nostakaa yhdessä kuppinne pystyyn ja laittakaa asianne hyvään kuntoon.

Ja olipa kenellä hyvänsä selkä kipeänä, niin viimeisillään raskaana ollessa se voi olla todella invalidisoivaa (kerran sen kokeneena, ison mahan kanssa kolme päivää vessaankin kontanneena).

Yritä vielä kerran. Yhdessäolo on tukemista, jakamista, ja välillä jaksamista myös toisen puolesta. Kommunikointi on ensisijaista. Puolison ajatuksia kyllä oppii "lukemaan", mutta se tulee ajan kanssa. Tsemppiä teille yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meinaa vaimo ottaa minua mukaan synnytykseen. Olen aika sanaton että miten kehtaa tehdä niin mutta eipä yllätä kaiken sen loan ja vaatimusten keskellä missä olen joutunut elämään viime kuukaudet.

Lapsi haluttiin yhdessä. En ymmärrä mikä vamma päähäni on tullut että olen joskus halunnut lisääntyä tuollaisen naisen kanssa jollaiseksi vaimoni on muuttunut. Ja kaikki vaivat vaan raskauden piikkiin. Nainen nukkui 20 h putkeen ja väitti että johtuu alhaisesta hemoglobiinista. Jälkeenpäin ajateltuna tajuan että se on ollut pelkkää huomionhakua. Ystäviä ei saisi olla, harrastukset akka kieltäisi jos voisi, työn kieltäisi -ja te ihan aidosti olette sitä mieltä että minä olen k*sipää eikä vaimossa mitään vikaa? Kaikki vaan hormonien piikkiin. Niiden varjolla näköjään nainen saa tehdä ja käyttäytyä ihan miten huvittaa ja miehen pitäisi vaan alistua. Mahtaa tulevaa ex-rouvaa harmittaa kun ei saanutkaan minua alistettua tossukaksi, vaan pidin kiinni urasta, ystävistä ja harrastuksista.

Ilmoitin tänään tulevalle ex-vaimolle että aion muuttaa ulkomaille. Tilaisuus ja mahdollisuus tähän tuli, laajentaa yritystoimintaa ulkomaille enkä näe enää mitään syytä olla tarttumatta tähän tilaisuuteen. Siinä vaiheessa kun vaimo ilmoitti ettei ota minua synnytykseen mukaan, tein päätöksen että en aio myöskään paljon jatkossa häntä täällä Suomen kamaralla vaivata. Sitä saa mitä tilaa. Oikeastaan olen aivan törkeän helpottunut että tässä kävi näin.

Ap

Kannustaisin teitä molempia antamaan aaltojen tyyntyä ja keskustelemaan vielä kerran.

Ymmärrän kyllä tilanteesi - mutta silti. Jos olette yhdessä lapsen hommanneet, on väärin kaikkia, mukaan lukien tämä syntymässä oleva, että typerien ja lapsellisten - olkoot vaikka hormoneista johtuvia - riitojen takia riistätte lapselta perheen ja käytätte häntä kiistakapulana jo ennen hänen syntymäänsä.

Tämän riidanko takia vaimo on kieltänyt sinua tulemasta synnytykseen mukaan?

Olin myös lukevinani rivien välistä, että olit pettynyt, kun vaimo hankki lapsen tarvikkeet sinun mielipidettäsi kysymättä eli et ole saanut olla mukana tämmöisissä kivoissa jutuissa, vaikka ehkä olisit halunnut.

Edelleen toivon kovasti, että puhuisitte maltillisesti tilanteestanne.

En kuvaamasi perusteella todellakaan ole jommankumman puolella, vaan näen asian niin, että kuppi meni nurin molemmilta. Nostakaa yhdessä kuppinne pystyyn ja laittakaa asianne hyvään kuntoon.

Ja olipa kenellä hyvänsä selkä kipeänä, niin viimeisillään raskaana ollessa se voi olla todella invalidisoivaa (kerran sen kokeneena, ison mahan kanssa kolme päivää vessaankin kontanneena).

Yritä vielä kerran. Yhdessäolo on tukemista, jakamista, ja välillä jaksamista myös toisen puolesta. Kommunikointi on ensisijaista. Puolison ajatuksia kyllä oppii "lukemaan", mutta se tulee ajan kanssa. Tsemppiä teille yhdessä.

Ihan kuin tuo mieslapsi pystyisi moiseen henkiseen kasvuun. 

Vierailija kirjoitti:

Viestini tulee poikimaan varmaan miljoonaa vihaista viestiä mutta ihan sama. Jonnekin on avauduttava.

Olen yrittäjä ja pitänyt viimeksi vapaata maaliskuussa. Viikonloput menee töissä. Vähäisen vapaa-aikani yritän jakaa ystävien, harrastusten ja vaimon kesken.

Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja vaimoni on ollut myös työelämässä. Kiitokset on pakko antaa siitä hänelle että silloin kun hän ei ollut raskaana, hän jaksoi hoitaa yksin kodin jne oman työnsä lisäksi. VALITTAMATTA. VALITTAMATTA siitä että olen jatkuvasti töissä. Ehkä tilanne ei ollut aiemmin ihan näin paha kuin nyt mutta kuitenkin.

Mitä pidemmälle vaimon raskaus on edennyt, sitä h*lvetin rasittavampi hänestä on tullut. Vaatii saada tietää koska tulen töistä kotiin -koska haluaa muka että syömme ruoan yhdessä. Vaatimuksia satelee lisääntyvässä määrin kotona: pitäisi tehdä sitä ja tätä, kuskata ostamaan se ja tuo tuote. Nyt vaimo jäi äitiyslomalle eikä voi selkäkivun takia imuroida tai kantaa ruokakasseja. Tästä on saatu aikaiseksi aivan helvetillisiä riitoja. Hän vaatii että olen kotona tiettyyn aikaan jotta voimme käydä yhdessä kaupassa tai että siivouspäivästä pitää sopia etukäteen. Vihaan noita vaatimuksia.

Viikonlopun tapahtumat saivat minut nyt sitten jättämään vaimoni.

Lauantaina eräs kaveripariskuntamme oli pyytänyt meidät kylään. Pariskunnan rouva ja vaimoni sanoivat että ruoka olisi klo 16, että jos siihen mennessä tulisin töistä. Tämä vaatimus ajoi minut melkein hulluuden partaalle: jouduin kaahaamaan kuin hullu että ehdin klo 16 kun rouvat näin vaativat.

Sunnuntaina lähdin aamulla salille aamulla ja jätin vaimolle viestin asiasta hänen nukkuessaan. Päätin mennä salin jälkeen töihin. Vaimo alkoi muutaman tunnin kuluttua laittaa viestiä missä olen, että ei kenelläkään voi mennä salilla montaa tuntia. Sanoin että olen töissä.

Siitä se riemu repesi. Vaimo vollotti kotona että elämässämme ei ole mitään muuta kuin minun firmani. Että hän on ollut yksin raskauden ajan (ööö kertokaa miten terve aikuinen nainen ei muka pärjää yksin raskausaikana?) Ja hän on tulee olemaan yksin vauvan synnyttyä (laskettuun aikaan on 2 vkoa). Olen sanonut että kun vauva syntyy, pidän sitten kesälomaa ja pyrin vähentämään töitä.

Vaimo vaan itkee. Minulta meni hermo. Hajotin keittiössä kaikki näkösällä olevat tavarat, tuntui että vaimon vaatimukset kaikista v*tun aikatauluista yms kävi liian raskaaksi.

Huusin vaimolle että hän on pilannut elämäni (osittain totta, tällä että vaatii minulta kokoajan jotain). Huusin että hän on vienyt ilon elämästäni kaikessa ja pilannut kiinnostuksen työhöni. Että koko nainen on oikeasti pelkkä h*lvetinmoinen rasite elämässäni.

Vaimo käski pakata tavarat ja lähteä. Kuulemma ei aio kasvattaa lasta ihmisen kanssa joka hajottaa raivopäissään tavaroita eikä ihmisen kanssa joka kokee puolisonsa rasitteena.

Lähdin mielelläni. Tottakai harmittaa että tilanne meni tähän mutta ei kukaan täyspäinen mies kestä tällaisia jatkuvia aikataulu vaatimuksia. Olen yhtä aikaa helpottunut että pääsin vaimosta eroon ja samalla mietin että näenköhän lasta ikinä, vai alkaako -varmaan alkaa- vaimo kiristää sillä.

Taitaa vaimollasi olla narsistisiä taipumuksia. Itse elännyt narsistin kanssa.Onneksi ei tullut hankittua lasta hänen kanssa. 10vuotta oltiin yhdessä.Hän vei minulta elämän halun kokonaan.Nyt Käyn terapiassa ja olen tyytyväinen kun läheiset minua kannusti menemään terapiaan. Minulla hyvin toimiva yritys ja nyt olen saanut elämäni raiteilleen. Mutta epävarmuus naisia kohtaa,en uskalla aloittaa uutta suhdetta. Erosta 2vuotta aikaa.

Ap: n kaltaiset loistoyksilöt takaa sen että naisvankeja riittänee vastaisuudessakin.

Ihmettelen miten vaimosi on alkanut tekemään lapsia sinunlaisesi työnarkomaanin kanssa? 

Olisihan teidän molempien pitänyt tajuta miten tässä tulee käymään. 

Ei voi kuin ihmetellä, että miksi tuollainen mies haluaa lapsen. Ja kuinka ihmeessä yksikään nainen haluaa lapsen tuollaisen keskenkasvuisen kakaran kanssa. 

Sääliksi käy muksua.

Jätä se emakko

Tää on huvittava trolliketju. Ap tehtailee tänne koko ajan useita itseään puolustavia ja vaimoa haukkuvia kommentteja :D , muka jonkun muun kuin itsensä nimissä :D . 

Ap on kyllä aika surkea yrittäjä, sanoisimpa jopa, että hän leikkii yrittäjää vaimon rahoilla. Nimittäin jos kaikki aika (arkisin aamusta iltamyöhään ja viikonloput samaten) menee yrityksen hommissa, ja silti - tästä valtavasta "työpanoksesta" huolimatta - yritys ei tuota tulosta, vaan pitää vaimon palkalla elellä, niin MIKÄS SE SEMMOINEN YRITYS ON :D . Lähinnä joku surkea vitsi.

Istu alas ja mieti hetken. Mitä olit kuvitellut tapahtuu kun lapsi syntyy? Eli olitko ajatellut, että vaimosi hoitaa kaiken vieläkin yksin. Eli sinun ei tarvitse osallistua mihinkään? Kerroit, että vaimosi on hoitanut kaiken kotona yksin valittamatta, ja olit varmaan sitä mieltä, että hän hoitaa myös jatkossa.

Miten olit ajatellut lasten haut, lääkärinkäynnit, hammaslääkärit jne? Olisiko nekin vaimon vastuulla? Miten jos lapsi olisi kipeä? Tarvitsee nopeasti hoitoa? Olitko miettynyt valmiiksi, että voit joutua joustamaan omista aikatauluista jotta vaimo pääsisi myös harrastamaan? Vai onko se sinun yksinoikeus? Olitko yhtää ajatellut? Eikö kukaan sinun kaveripiiristä ole saanut lasta?

Jos vaimosi olisi satuttanut itsensä, niin että hänellä olisi selkä kipeä, olisitko silloin raivonnut hänelle kaupasta käynnistä?

Nyt se lapsi on joka tapauksessa tulossa, ja sinun on tosiaan mietittävä mikä on sinun vastuu, et voi kaikkea heittää vaimolle. Tuo tiskikone oli minun mielestä jo pahin selitys, tottakai tarvitaan kone. Ja koska haluat, että vaimo tekee kaiken sinun olisi pitänyt itse se ehdottaa.

Jos, et ole valmis luopumaan omasta ajasta, niin silloin sinun olisi pitänyt kieltäytyä lapsen hankinnasta. Jos olet valmis ottamaan vastuuta, nyt on korkea aika kertoa se sinun vaimolle. Tosin jos olet hajoittanut keittiön, niin voi vaatia aikamoista lepyttelyä.

Hyvä parodia itsekkäästä vässykkämiehestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjä ei voi elinkeinostaan lapsen takia luopua. Vaimosi on kohtuuton. Raskaus ei ole sairaus.

Minäkin kiinnittäisin palstalaisten huomiota siihen, että ap on yrittäjä. Se ei tosiaan ole sama asia kuin 99% palstanaisten miehillä, jotka ovat turvallisessa palkkatyössä, josta voi huoletta ottaa pekkasia ja isyyslomia ja virkavapaita jne jne. Yrittäjän on taottava rautaa, kun se on kuumaa. Paineet voi olla kuulkaa KOVAT. Pahimmassa tapauksessa iisimmin vähänkään aikaa ottaessa loppuu työt ja tilaukset, maksut ja kulut juoksee entiseen tapaan, ja kohta lähteekin alta niin talot kuin autot.

Sittenhän sen vaimon rakkaus varmasti kestääkin, kun rahat on loppu ja mies on pysyvästi kotona, right?...joohan?...

Mitkä rahat? Ap:n vaimo on heidät elättänyt, ap:lla ei ole firmastaan juuri tuloja.

Vaimo pystyy maksamaan yksin asunto- ja autolainat äitiysrahallaan ja myöhemmin kotihoidon tuella, kun miehen firma on konkurssissa? Ok tämä selvensi asian.

Mistä sinä nuo autolainat tähän tempaisit? Liian kalliista autosta hankkiudutaan eroon ja ostetaan halvempi, sama asunnon suhteen. Jos aloittajan yritys menee konkurssiin, hän jää lapsen kanssa kotiin ja vaimo menee töihin. Helpommalla se vaimo pääsee, käy vain töissä ja leikkii lapsen kanssa töiden jälkeen, mies ehtii hoitaa kaikki kotityöt siinä lapsen hoidon ohella.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää siitä yrityksestä huolta. Naisille raha tulee seinästä eikä nainen ajattele nokkaansa pidemmälle. Jos nainen näkee pöydällä limpun, niin nainen kuvittelee että huomennakin ilmestyy limppu pöydälle laittamatta tikkua ristiin.

Tässä tapauksessa se kyllä menee niin, että ap:n vaimo käy ostamassa sen limpun omilla rahoillaan. Naisille raha tulee töistä ja sillä rahalla ostetaan perheelle ruokaa, naiset sen ruuan yleensä vielä tekevätkin. Sinä taidat olla niitä miehiä, joiden kotona kotikeiju taikoo ruuat pöytään ja puhtaat pyykit kaappiin, sitten ihmettelet vaimolle, eikö hänellä tule aika pitkäksi ilman mitään tekemistä.