Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa raskaanaolevaa vaimoa
13.08.2018 |
Viestini tulee poikimaan varmaan miljoonaa vihaista viestiä mutta ihan sama. Jonnekin on avauduttava.
Olen yrittäjä ja pitänyt viimeksi vapaata maaliskuussa. Viikonloput menee töissä. Vähäisen vapaa-aikani yritän jakaa ystävien, harrastusten ja vaimon kesken.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja vaimoni on ollut myös työelämässä. Kiitokset on pakko antaa siitä hänelle että silloin kun hän ei ollut raskaana, hän jaksoi hoitaa yksin kodin jne oman työnsä lisäksi. VALITTAMATTA. VALITTAMATTA siitä että olen jatkuvasti töissä. Ehkä tilanne ei ollut aiemmin ihan näin paha kuin nyt mutta kuitenkin.
Mitä pidemmälle vaimon raskaus on edennyt, sitä h*lvetin rasittavampi hänestä on tullut. Vaatii saada tietää koska tulen töistä kotiin -koska haluaa muka että syömme ruoan yhdessä. Vaatimuksia satelee lisääntyvässä määrin kotona: pitäisi tehdä sitä ja tätä, kuskata ostamaan se ja tuo tuote. Nyt vaimo jäi äitiyslomalle eikä voi selkäkivun takia imuroida tai kantaa ruokakasseja. Tästä on saatu aikaiseksi aivan helvetillisiä riitoja. Hän vaatii että olen kotona tiettyyn aikaan jotta voimme käydä yhdessä kaupassa tai että siivouspäivästä pitää sopia etukäteen. Vihaan noita vaatimuksia.
Viikonlopun tapahtumat saivat minut nyt sitten jättämään vaimoni.
Lauantaina eräs kaveripariskuntamme oli pyytänyt meidät kylään. Pariskunnan rouva ja vaimoni sanoivat että ruoka olisi klo 16, että jos siihen mennessä tulisin töistä. Tämä vaatimus ajoi minut melkein hulluuden partaalle: jouduin kaahaamaan kuin hullu että ehdin klo 16 kun rouvat näin vaativat.
Sunnuntaina lähdin aamulla salille aamulla ja jätin vaimolle viestin asiasta hänen nukkuessaan. Päätin mennä salin jälkeen töihin. Vaimo alkoi muutaman tunnin kuluttua laittaa viestiä missä olen, että ei kenelläkään voi mennä salilla montaa tuntia. Sanoin että olen töissä.
Siitä se riemu repesi. Vaimo vollotti kotona että elämässämme ei ole mitään muuta kuin minun firmani. Että hän on ollut yksin raskauden ajan (ööö kertokaa miten terve aikuinen nainen ei muka pärjää yksin raskausaikana?) Ja hän on tulee olemaan yksin vauvan synnyttyä (laskettuun aikaan on 2 vkoa). Olen sanonut että kun vauva syntyy, pidän sitten kesälomaa ja pyrin vähentämään töitä.
Vaimo vaan itkee. Minulta meni hermo. Hajotin keittiössä kaikki näkösällä olevat tavarat, tuntui että vaimon vaatimukset kaikista v*tun aikatauluista yms kävi liian raskaaksi.
Huusin vaimolle että hän on pilannut elämäni (osittain totta, tällä että vaatii minulta kokoajan jotain). Huusin että hän on vienyt ilon elämästäni kaikessa ja pilannut kiinnostuksen työhöni. Että koko nainen on oikeasti pelkkä h*lvetinmoinen rasite elämässäni.
Vaimo käski pakata tavarat ja lähteä. Kuulemma ei aio kasvattaa lasta ihmisen kanssa joka hajottaa raivopäissään tavaroita eikä ihmisen kanssa joka kokee puolisonsa rasitteena.
Lähdin mielelläni. Tottakai harmittaa että tilanne meni tähän mutta ei kukaan täyspäinen mies kestä tällaisia jatkuvia aikataulu vaatimuksia. Olen yhtä aikaa helpottunut että pääsin vaimosta eroon ja samalla mietin että näenköhän lasta ikinä, vai alkaako -varmaan alkaa- vaimo kiristää sillä.
Kommentit (391)
Kyllähän noita tommosia miehiä oikeasti löytyy. Kaikki pyörii oman navan ympärillä ja jos tuuri käy, niin löytyy rouva, joka ei valita, vaikka kaikki kotityöt saa tehdä itse ja lapsetkin hoitaa pääasiassa yksin. Pitäähän miehen saada tehdä vapaa-ajalla mitä itse tykkää. Harrastukset, kaverit ja kapakoissa juokseminen menee perheen edelle. Yöks. Työkuvioista en sano mitään, se on oma moka jos jonkun yrittäjän (varsinkin automiehen) kanssa alkaa jollekkin. Johan sen tietää, ettei semmosta miestä paljoa kotona näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihminen on yrittäjä, mutta ei ilman järjetöntä agressiota ja ahdistusta tuntematta pysty sopimaan aikatauluja edes niin arkisten asioiden suhteen, kuin koska käytäisiin kaupassa ja koska siivottaisiin??? Miten tällainen ihminen kestää työelämän aikataulut, deadlinet ja paineet? Alkaako hän asiakkailleenkin huutamaan ja raivoamaan, jos pitäisi osata kertoa mihin mennessä tietty asia tulee hoidetuksi? Kuinka yhteistyökumppaneiden kanssa tapaamisia voi sopia, jos ei pysty sopimaan edes jotain kauppareissun aikataulua? Kaahaako tämä ihminen työlounaalle yhteistyökumppanin kanssa tuhatta ja sataa, koska ei osaa asiallisesti sopia hieman myöhäisempää aikaa kuin mitä yhteistyökumppani oli ehdottanut?
Miten näin hermoheikko ihminen voi pärjätä yrittäjänä? Tai ylipäätään työelämässä? Lapsiperheen vanhemmaksi tällainen ihminen ei todellakaan sovellu, että siinä mielessä on aloittajalta viisasta irrottautua tässä vaiheessa. Kaikkein fiksuinta olisi tietenkin ollut olla alunperinkään lasta alulle saattamatta, mutta sitä on myöhäistä murehtia nyt. Mutta vastuu lapsesta ei aloittajalta voisi mitenkään onnistua. Se kun edellyttää aika paljon aikatauluja, kykyä sopia tapaamisia, lääkäri- ja neuvola-aikoja ja jopa pysyä näissä sovituissa ajoissa. Päiväkotikin vaatii sitä, että lapsi tullaan hakemaan kotiin tiettyyn sovittuun kellonlyömään mennessä. Kaikki tämä ei varmasti onnistuisi ihmiseltä, jonka mielestä on liikaa vaadittu sopia kauppareissun ajankohtaa.
Olet hakoteilla. Kyllä ap:n tyyppinenkin ihminen pystyy sopimaan aikatauluja, jos vain HALUAA. Asiakkaidensa kanssa ja firman jutuissa ap varmasti haluaakin sopia aikatauluja ja haluaa pysyä niissä. Vaimonsa suhteen ap taas ei HALUA sopia aikatauluja, koska ap ei rakasta vaimoaan.
Näinhän tämä näyttäisi olevan. Ap ei välitä vaimostaan. Vaimo oli kiva olla olemassa niin kauan, kun se oman työnsä ohessa hoiti valittamatta yksin kaikki kotityöt, ei vaatinut yhteistä aikaa ja antoi säännöllisesti seksiä. Sitten kun vaimo tuli raskaaksi ja hänellä alkoi olla inhimillisiä toiveita ja tarpeita puolisoltaan, hän lakkasi kiinnostamasta aloittajaa.
Harhaanjohtavaa tässä on se, että ap on esittänyt naiselle heidän olevan pariskunta, että vaimo on hänen puolisonsa, vaikka tosiasiallisesti aloittaja ei parisuhdetta ja vaimoa halunnutkaan. Hän halusi kodinhoitajan ja seksialustan. Heti kun tähän seksillä höystettyyn huoltosuhteeseen tuli mukaan parisuhteelle ominaiset asiat, kuten yhteinen aika, parisuhteen huolto, toisen auttaminen jne, ap ahdistui ja koki ne liiallisina vaatimuksina.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ahdistaa jo nyt aikataulut niin valitettavasti vauvan synnyttyä sinulla aikatauluja onkin. Se vauva kun ei ole mikään kissa, jolle annetaan ruokaa ja sitten se makaa koko päivän vaan se vaatii jatkuvaa huolenpitoa.
Kannattaa antaa vaimolle yksinhuoltajuus, koska kuulostaa siltä, ettei sinusta ole tasavertaiseksi vanhemmaksi.
En minä antaisi lasta miehelle, joka suuttuessa laittaa keittiön paskaksi. Mitä sellainen tekisi pienelle vauvalle? En halua edes kuvitella.
Ihan luonnollinen kehitystehtävä raskauden loppua kohti. Ihmisen biologiaan kuuluu, että mies huolehtii jälkeläisestään. Tuleva Äiti alkaa vaatia isältä eli sinulta enemmän, koska yksinkertaisesti et ole juurikaan läsnä. Raskaana oleva nainen tarvitsee joka päivä halauksia ja muutaman pusun. Hellyyttä. Itse annoin vaimolle työpäivän jälkeen hellyyttä esim hieroin lyhyesti tmv. Se ei ollut minulta mitenkään pois mutta helpotti vaimoni oloa ja ailahtelevia tunteita :D kun lapsi syntyy vaimosi tarvitsee monta vuotta siihen lapsen 18. syntymäpäivään asti apua ensin vauva-aikana imettämisessä, vaipanvaihdossa, ruokakaupassa. Ihan kaikessa. Sinun olisi tosiaan hyvä olla kotona ja auttaa minkä pystyt. Jos jätät tulevan äidin yksin, teet karhunpalveluksen koko perheelle ja erityisesti lapsellesi. Jos jätät vaimosi ja hankit uuden uusi voi olla muutaman vuoden päästä raskaana ja sitten oletkin kahden perheen tulessa. Itse päätät nyt onko tilanteessa häviäjiä vai voittajia. Sinulla on mielestäni kovin vahva ajatus että vaimosi on taakka ja lapsesi on taakka. Teet pitkiä päiviä yrittäjänä ja vedät varmaan täysillä? Vaimosi vain "vaatii" eikä pyynnöt merkitse sinulle muuta kuin vaatimuksia. Rikot tavaroita suuttuessasi. Kuulostaa siltä, että oletväsynyt ja että voisit myös olla masentunut. Masennus on sellainen sairaus että tuntuu että se johtuu toisesta mutta. Se johtuu aina itsestä. Itsellä masennus tuntui ja ilmeni juuri noin. Kaikki mitä vaimo pyysi minulta olivat talon kokoisia vaatimuksia. Ne vaatimukset ovat ihan normaaleja ja kun lapsi syntyy tulee niitä enemmän. Tein myös pitkää noin 10tunnin päibää ja tuntui ettei vaimo atvosta työntekoani ja että yrittämisestä huomilmatta olin riittämätön. Tuo riittämättömyyden tunne on myös yksi masennuksen merkki. Kaikesta tulee vaikeaa. Masennuksesi voisi johtua liiasta työnteosta. Ihan oikeasti. Vaikka olisi hyvä ja mielenkiintoinen työ joka ei stressaa on liika tuntimäärä aina liikaa. Pelkkä töihin meno on stressi ihmiselle tykkäsi työstään tai ei. Sitä vain ei ihmiset usein ymmärrä. Sinä voisit vapaaehtoisesti ehdottaa vaimollesi että yksi arki ilta ja toinen päivä viikonloppuna käytte yhdessä kaupassa ja huollatte kotia jne. Ja vietätte yhteistä aikaa. Ja silloun, anna itsesi naisellesi ja anna hänelle läsnäolos. Hän myös silloin antaa olonsa sinulle ja teille tulee ihania yhteisiä hetkiäi. Kokeile. Se on yllättävän voimakasta. Näin vaimosi tuntee olonsa turvalliseksi ja sinä saat myös vaimoltasi hellyyttä jne. Muista aina että perhe on TIIMI. Upota se päähäsi vaikka rautalangasta ja laita asiat kuntoon. Myös itsesi. Tiimi pitää aina yhtä ja saat siitä ITSELLEDI VOIMAA jota et aiemmmin ole ymmärtänyt. Usein pariskunnat vaikeina akoina ovat vastustajia toisilleen vaikka pitäisi olla TIIMI. Arkea helpottamaan siivouspalvelu kauppakassipalvelu apu tutuilta lastenhoitoapu ihan sinne18v asti. Mll on halpa ja hyvä. Uskon että teillä tulee olemaan tosi hyviä aikoja. Uskovaimoosi usko itseesi!
Vierailija kirjoitti:
Siis ihminen on yrittäjä, mutta ei ilman järjetöntä agressiota ja ahdistusta tuntematta pysty sopimaan aikatauluja edes niin arkisten asioiden suhteen, kuin koska käytäisiin kaupassa ja koska siivottaisiin??? Miten tällainen ihminen kestää työelämän aikataulut, deadlinet ja paineet? Alkaako hän asiakkailleenkin huutamaan ja raivoamaan, jos pitäisi osata kertoa mihin mennessä tietty asia tulee hoidetuksi? Kuinka yhteistyökumppaneiden kanssa tapaamisia voi sopia, jos ei pysty sopimaan edes jotain kauppareissun aikataulua? Kaahaako tämä ihminen työlounaalle yhteistyökumppanin kanssa tuhatta ja sataa, koska ei osaa asiallisesti sopia hieman myöhäisempää aikaa kuin mitä yhteistyökumppani oli ehdottanut?
Miten näin hermoheikko ihminen voi pärjätä yrittäjänä? Tai ylipäätään työelämässä? Lapsiperheen vanhemmaksi tällainen ihminen ei todellakaan sovellu, että siinä mielessä on aloittajalta viisasta irrottautua tässä vaiheessa. Kaikkein fiksuinta olisi tietenkin ollut olla alunperinkään lasta alulle saattamatta, mutta sitä on myöhäistä murehtia nyt. Mutta vastuu lapsesta ei aloittajalta voisi mitenkään onnistua. Se kun edellyttää aika paljon aikatauluja, kykyä sopia tapaamisia, lääkäri- ja neuvola-aikoja ja jopa pysyä näissä sovituissa ajoissa. Päiväkotikin vaatii sitä, että lapsi tullaan hakemaan kotiin tiettyyn sovittuun kellonlyömään mennessä. Kaikki tämä ei varmasti onnistuisi ihmiseltä, jonka mielestä on liikaa vaadittu sopia kauppareissun ajankohtaa.
Ap:n yritys ei olekaan kannattava, eikä tuota mitään.
Hänen asenteensa vaikuttaa sellaiselta, että veikkaan hänen olevan perdoonallisuushäiriöinen narsisti. Sellaiset tunnistaa mm. siiyäkin, että heillä on ongelmia tulla toimeen monien eri tahojen kanssa. Tuli mieleen, että ap on potkittu pois kaikista oikeista työsuhteista vaikean.luonteensa takia ja on ryhtynyt yrittäjäksi ainoana vsihtoehtona, eikä siksi, että osaisi olla yrittäjä. Hänhän on elänyt vaimonsa rahoilla ja nyt yhdessä kommentissaan kirjoittaa narsistille ominaisen suuruudenhullusti muuttavansa ulkomsille, koska hänen firmansa muka laajentaa sinne, vaikkei tuota mitään Suomessakaan.
Todella hyvä, että vaimo jaksoi erota ap:sta ja vauva saa paremman kasvuympäristön. Pelkään vaan ap:n parhaillaan yrittävän anoa, kiristää ja uhksilla vaimoa perumaan eropäätöksensä. Toivottavasti vaimo esim. lukisi tätä ketjua ja pystyy pysymään päätöksessään.
Ihan jokaisessa ihmissuhteessa vaadimme toisiltamme jotakin. Vaadithan sinäkin vaimoasi pärjäämään yksin ja ennen äitiyslomaa oletit hänen töiden lisäksi tekevän kaikki teidän YHTEISEN asunnon kotityöt ja kantavan yksin sinullekin ruuat kaupasta. Nyt kun vaimo on aivan aiheellisesti loppuraskaudessa uupunut, niin hän ei vastavuoroisesti saisi vaatia sinuta mitään.
Mitä sitte tapahtuu kun äitysloman jälkeen vaimosi palaa takaisin työelämään. Vaimosi hoitaa oman työnsä, kodin, lapsen ja suurempituloisena todennäköisesti myös maksaa lapsen kulut. Ja sinä koet kohtuuttomana vaatimuksena, että voisit edes syödä päivällistä samaan aikaan perheesi kanssa? Kannattaa varmaan suunnitella työaikataulut paremmin tai sitten pistää firma myyntiin ja mennä tavalliseen päivätyöhön.
Jos todella eroatte ja lastasi haluat tavata, niin pitää sinun silloinkin pystyä sitoutumaan tiettyyn aikatauluun, koska lastenvalvoja tuskin suostuu siihen, että tapaamiset sovitaan pelkästään sinun alata muuttuvien työaikataulujen mukaan. Jos lapsi tulee luoksesi tiettynä päivänä tai viikonloppuna, niin silloin sinun on oltava lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jopa on provo. Jos mulla olis tuollainen mies, en tiedä mitä jäisin suremaan, jos lähtis. Tai no tietysti sitä, että lapsella on tuollainen isä. Se on todella surullista.
Mun lapsesta tulis isätön tuollaisella isällä. Mitään nimeä ei tulis papereihin ja lapselle kertoisin, että isä lähti eikä kukaan tiedä missä se on. Parempi ilman isää, kuin äkkipikainen ja väkivaltainen hullu. Ihan taatusti ravustelis vauvaa kun, jos yksin jäisi ja vauva ei menis miehen aikataulujen mukaan.
Koet että aikuinen nainen pärjää kyllä yksin koko raskausajan, joten eiköhän hän siellä synnytyksessäkin yksin pärjää. Jos olet jättänyt vaimosi yksin koko raskausajaksi, niin ymmärrän hyvin ettei hän sinua synnytykseenkään kaipaa mukaan. Et vaikuta kovin myötäelävältä ja empaattiselta, joten tuskin sinusta mitään hyötyä siellä olisikaan. Sotkisi vain turhaan työaikataulujasi!
On outoa miten monet miehet haluavat lapsia ja sitten naisen raskautuessa koko raskaus ja lapsi onkin vain naisen homma. Nainenhan sen raskauden käy läpi, mutta kyllä mies voi silti olla kiinnostunut naisen voinnista, tukea ja auttaa häntä läpi raskauden. Raskaus ei ole sairaus, mutta raskaus voi aiheuttaa sairauksia ja vaivoja. Se että kaikki ei niitä saa, niin ei tarkoita sitä, että yleisesti voitaisiin ajatella jokaisen naisen raskauden olevan helppo ja oireeton. Itsellänikin on raskaudenaikainen anemia ja kohtu painaa issiashermoon ja kyllä ne ovat ihan oikeita vointiin vaikuttavia vaivoja, vaikka tämä itse raskaus ei nyt sairaus olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No näin ulkopuolisen näkökulmasta (toki tässä vain sinun versiosi, lopullisen kuvan saaminen edellyttäisi myös vaimon tarinaa) teissä molemmissa on yhtälailla vikaa. Olette väsyneitä, ilmeisesti tuleva vanhemmuus ja sen myötä tuleva muutos elämässä jännittää ja stressaa ja sitten puratte sen kaiken paskan toistenne niskaan ja syytätte toinen toisianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan kauhea nalkuttava ämmää, kun minusta on ihan normaalia että kylään tullaan silloin kun pyydetään ja sovitaan kotona siivouspäivä.
Onneksi raskausaika ei kestä koko loppuelämää, jos sinulla olisi puoliso jolla olisi jokin krooninen sairaus, joutuisit luultavasti käydä aina kaupassa ja auttaa siivoamisessa.
Valittaminen ei tietenkään ole oikein mutta tässä taitaa olla kyse jostain muusta.
Ap on vissiin sellainen kaveri että hän ei keskustele vaan puhisee yksinään "nalkutukselle", kunnes tulee mitta täyteen ja pitää pistää kämppä tulitikuiksi eli toisin sanoen kunnon mieslapsi.
Eihän se pärjääkään yrittäjänä. Kellon ympäri tekee töitä 24/7/365 varmaan juuri siksi että on niin surkee.