Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo edes laillista että isyyslomalla lähtee matkoille ilman vauvaa? Isyyslomahan on tarkoitettu nimenomaan vauvanhoitoa varten eikä miksikään palkalliseksi kalareissuksi.
Ei ole laillista. Heti kun palaa kaupunkiin, mies kastroidaan. Lisäksi eläke on nyt peruttu, lounaaksi on vastedes vaan salaattia ja kärpät tiputetaan suomisarjaan.
Ei riitä rangaistukseksi. Muija pitää tyttöjen kutsut, jossa miehen pakki takavarikoidaan ja Rapalan vieheistä askarrellaan korviksia. Se vasta raastaa kalamiehen sielua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumaliste näitä rukoilijasirkkamammoja. Kuka haluaa enää lisääntyä moisten kanssa kun eropaperit vedetään esiin pienimmistäkin asioista täysin piittaamatta sukupuolten eroavaisuuksista, kommunikaatiosta ja perheen yhteisestä tulevaisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko aloittaja ihan tosissas? Kotonako sen ukon pitäs olla ja kattoa kun sä hoidat vauvaa? uskomattomia ihmisiä maa päällään kantaa....
Imettävä nainen tarvitsee ravitsevaa ruokaa ja paljon juomista, mies voi käydä kaupassa ja valmistaa ruuat. Mies voi pyykätä ja siivota. Vaimo pääsee nukkumaan, kun mies kyvettää vauvan, vaihtaa vaippoja, kantaa sylissä. Kyllä siinä miehelle riittää puuhaa iahn tarpeeksi. Jos miestä ei kiinnosta, niin sitten ei hae isyyslomaa, ei se ole pakollista.
Voi vitsi! Kun me saimme kolmannen ei miehellä ollut mahdollisuutta pitää isyyslomaa kuin ensimmäinen viikko. Ja kas kummaa, minä imetin 9 kk, en sairastunut anemiaan tai laihtunut ylen määrin, vettä tuli hanasta, kaupasta kävin viikon ruoat ja hedelmät kerralla. Kaksi alle kouluikäistä sisarustakin saivat joka päivä 2 lämmintä ateriaa, aamupalan, välipalan ja iltapalan, puhtaat vaatteet yllensä, vein heitä 3 x viikossa kävellen 2 km päähän srk päiväkerhoon, muutoin kävimme läheisessä leikkipuistossa päivittäin. Isovanhemmista vain toiset elossa ja hekin 300 km päässä ja työelämässä täysillä mukana.
Kyllä on uusavutonta touhua nykyäideillä.
Mun mummo sai yhdeksännen kesken navettatöiden. Äkkiä synnytti, kapaloi vaavelin ja meni lypsämään takaisin.
Moderni suomalainen uusfeministi ei lypsä muuta kuin miehen lompakkoa ja Kelaa.
Lopeta jo. Huutelet asioista, joista sinulla ei ole mitään tietoa. Feministi käy töissä ja haluaa, että mies on osansa lasten kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ei jumaliste näitä rukoilijasirkkamammoja. Kuka haluaa enää lisääntyä moisten kanssa kun eropaperit vedetään esiin pienimmistäkin asioista täysin piittaamatta sukupuolten eroavaisuuksista, kommunikaatiosta ja perheen yhteisestä tulevaisuudesta?
Kerrohan, mitä iloa on miehestä, joka elää kuin poikamies täysihoidossa? Mitä tuollaisella miehelle tekee mitään, sehän on vain ylimääräistä työtä naiselle? Miehille tulee heti parku, kun pitäisi tehdä jotain perheen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo edes laillista että isyyslomalla lähtee matkoille ilman vauvaa? Isyyslomahan on tarkoitettu nimenomaan vauvanhoitoa varten eikä miksikään palkalliseksi kalareissuksi.
Ei ole laillista. Heti kun palaa kaupunkiin, mies kastroidaan. Lisäksi eläke on nyt peruttu, lounaaksi on vastedes vaan salaattia ja kärpät tiputetaan suomisarjaan.
Mies myös menettää oikeuden kaukosäätimeen ja perheen autoksi vaihdetaan Kia. Illat tutustutaan Tommy HELLstenin tuotantoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet että tässä voi olla jotain hyvääkin? Pelkkää jätä se sikaa pasta täynnä. Mitäpä jos nyt ei uhriuduta vaan mietitään ihan järjellä. Jos minä isänä jäisin vauvan kanssa yksin kun minun itse valitsemani ja rakastamani puoliso kaipaisi lomaa, ei tulisi mieleenkään tätä lähteä kieltämään, tai kirjoittelemaan tänne kuinka huono puolisoni on. Ajattelisin että puolisoni on myös paremmalla mielellä kun on saanut hetken hengähtää. Monet ehdottaa että lähde lomalle ikään kuin kostona. Toki voit lomailla jos se on mahdollista, ja pian se jo onkin. Aina kun olen itse päättänyt lapsia hankkia, olen kysynyt itseltäni, pärjäisinkö lasteni kanssa jos puolisoani ei olisi? Ainiin kerroitko kumppanillesi että et pärjää kotona vai onko hän kuuluisa ajatustenlukija. Tietenkin hän olisi voinut kysyä, mutta ei kysynyt, niin sinä aikuisena voit kertoa mitä asiasta ajattelet.
Kyllä minäkin pärjäisi tarvittaessa ilman puolisoani, jos hän sairastuisi, kuolisi tai haluaisi erota. Joissakin elämäntilanteissa se arki vaan on haastavampaa kuin toisissa, esimerkiksi vastasyntyneen kanssa tai useamman lapsen kanssa viimeisillään raskaana. Silloin on minusta kohtuutonta ilmoittaa yksipuolisesti viikon huvittelureissuista. Siinä ei ole kyse pärjäämättömyydestä, vaan siitä onko kohtuullista ja vastuuntuntoista jättää toinen yksi juuri silloin, kun se arki on tilapäisesti kaikkein haastavimmillaan, vai voisiko niitä vapaaehtoisia huvimatkoja siirtää vähän sopivampaan ajankohtaan. Pakolliset jutut on tietysti asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Mun mies oli aika paljon työreissussa ja kävi myös kalalla sinä kesänä, kun kuopus oli vauva. Kuopus oli alkukesän vauva. Kerran sitten mies oli tullut viikonlopun kalareissulta ja otti tuolloin reilun kahden kuukauden ikäisen vauvan syliinsä. Vauva katsoi isäänsä silmiin hetken alkoi väpättää ja kohta pääsi sydäntäsärkevän itkun. Se oli ensimmäinen merkki vauvan vierastamisesta. Kyllä se mieskin vähän rauhoittui tuon jälkeen, kun tajusi että lapsikin vierastaa, on vissiin tullut oltua liikaa kotoa pois. Melko aikaisin alkoi poika jo vierastaa, tiedän, mutta hän teki muitakin asioita aikaisessa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet että tässä voi olla jotain hyvääkin? Pelkkää jätä se sikaa pasta täynnä. Mitäpä jos nyt ei uhriuduta vaan mietitään ihan järjellä. Jos minä isänä jäisin vauvan kanssa yksin kun minun itse valitsemani ja rakastamani puoliso kaipaisi lomaa, ei tulisi mieleenkään tätä lähteä kieltämään, tai kirjoittelemaan tänne kuinka huono puolisoni on. Ajattelisin että puolisoni on myös paremmalla mielellä kun on saanut hetken hengähtää. Monet ehdottaa että lähde lomalle ikään kuin kostona. Toki voit lomailla jos se on mahdollista, ja pian se jo onkin. Aina kun olen itse päättänyt lapsia hankkia, olen kysynyt itseltäni, pärjäisinkö lasteni kanssa jos puolisoani ei olisi? Ainiin kerroitko kumppanillesi että et pärjää kotona vai onko hän kuuluisa ajatustenlukija. Tietenkin hän olisi voinut kysyä, mutta ei kysynyt, niin sinä aikuisena voit kertoa mitä asiasta ajattelet.
Kyllä minäkin pärjäisi tarvittaessa ilman puolisoani, jos hän sairastuisi, kuolisi tai haluaisi erota. Joissakin elämäntilanteissa se arki vaan on haastavampaa kuin toisissa, esimerkiksi vastasyntyneen kanssa tai useamman lapsen kanssa viimeisillään raskaana. Silloin on minusta kohtuutonta ilmoittaa yksipuolisesti viikon huvittelureissuista. Siinä ei ole kyse pärjäämättömyydestä, vaan siitä onko kohtuullista ja vastuuntuntoista jättää toinen yksi juuri silloin, kun se arki on tilapäisesti kaikkein haastavimmillaan, vai voisiko niitä vapaaehtoisia huvimatkoja siirtää vähän sopivampaan ajankohtaan. Pakolliset jutut on tietysti asia erikseen.
Tuo on ihan sama asia, jos vuoden kiireisimpään aikaan työkaverille annetaan loma, kun hän tarvitsee irtiottoa. En usko hetkeäkään, että se, joka jää yksin hoitamaan koko revohkan, on sitä mieltä, että hyvä juttu, minä lomailen sitten, kun töissä on leppoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Ja teille taas vastaavasti ei muodostu tunnesidettä niiden lasten kanssa, jotka eivät ole tulleet teille vauvoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet että tässä voi olla jotain hyvääkin? Pelkkää jätä se sikaa pasta täynnä. Mitäpä jos nyt ei uhriuduta vaan mietitään ihan järjellä. Jos minä isänä jäisin vauvan kanssa yksin kun minun itse valitsemani ja rakastamani puoliso kaipaisi lomaa, ei tulisi mieleenkään tätä lähteä kieltämään, tai kirjoittelemaan tänne kuinka huono puolisoni on. Ajattelisin että puolisoni on myös paremmalla mielellä kun on saanut hetken hengähtää. Monet ehdottaa että lähde lomalle ikään kuin kostona. Toki voit lomailla jos se on mahdollista, ja pian se jo onkin. Aina kun olen itse päättänyt lapsia hankkia, olen kysynyt itseltäni, pärjäisinkö lasteni kanssa jos puolisoani ei olisi? Ainiin kerroitko kumppanillesi että et pärjää kotona vai onko hän kuuluisa ajatustenlukija. Tietenkin hän olisi voinut kysyä, mutta ei kysynyt, niin sinä aikuisena voit kertoa mitä asiasta ajattelet.
Kyllä minäkin pärjäisi tarvittaessa ilman puolisoani, jos hän sairastuisi, kuolisi tai haluaisi erota. Joissakin elämäntilanteissa se arki vaan on haastavampaa kuin toisissa, esimerkiksi vastasyntyneen kanssa tai useamman lapsen kanssa viimeisillään raskaana. Silloin on minusta kohtuutonta ilmoittaa yksipuolisesti viikon huvittelureissuista. Siinä ei ole kyse pärjäämättömyydestä, vaan siitä onko kohtuullista ja vastuuntuntoista jättää toinen yksi juuri silloin, kun se arki on tilapäisesti kaikkein haastavimmillaan, vai voisiko niitä vapaaehtoisia huvimatkoja siirtää vähän sopivampaan ajankohtaan. Pakolliset jutut on tietysti asia erikseen.
sitä haastavaa arkea on sitten vielä edessä melkoinen tovi. Minulla on sellainen kokemus että tuota kohtuullistet ja vastuuntuntoiset ajat ovat lasten syntymän jälkeen vuosia kortilla. Jos nimetään tämä hupimatka voimaannuttamismatkaksi, niin olisiko se silloin edes vähän parempi juttu? Katkeruus on kamala tauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Niin miehelle...mutta kuka tässä on tärkeämpi mies vai lapsi? Ja kumman hyvinvointi ja oikeus menee edelle
Se pieni ihmistaimi on elävä olento, jonka monet miehet täällä unohtavat ja joka tuntee mielihyvää, lämpöä ja läheisyyttä. Ehkä isälle on tärkeää jakaa ajatuksia kavereiden kanssa, mutta yhtä tärkeää tai vielä tärkeämpää se oli vastasyntyneelle vauvalle, jos aikoo olla vanhempi ja isä.
Tietysti biologisen isän roolin voi yhtähyvin korvata joku muu, kun isät hylkäävät jopa omat jälkeläisensä ja silti lapsi muodostaa tunnesiteensä muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumaliste näitä rukoilijasirkkamammoja. Kuka haluaa enää lisääntyä moisten kanssa kun eropaperit vedetään esiin pienimmistäkin asioista täysin piittaamatta sukupuolten eroavaisuuksista, kommunikaatiosta ja perheen yhteisestä tulevaisuudesta?
Kerrohan, mitä iloa on miehestä, joka elää kuin poikamies täysihoidossa? Mitä tuollaisella miehelle tekee mitään, sehän on vain ylimääräistä työtä naiselle? Miehille tulee heti parku, kun pitäisi tehdä jotain perheen eteen.
Miksi sitten ette ole ilman miestä? Minulla oli taannoin samanlainen vaimo, mikä aina jaksoi huomautella että minä en tee mitään jne. Pitkän liiton neljä viimeisintä vuotta sai mittani täyttymään ja otin eron. Nyt tämä ex-vaimo pyytelee anteeksi omaa käytöstään. Ei kuulemma ollut ymmärtänyt kaikkea sitä työn määrää mitä vanhan talon ylläpitämisessä ja kunnostamissessa on. Siihen lisäksi työt autonhuollot ja loppu aika lapsia ja kotitöitä. Nyt tämä exvaimoni myy taloaan ja syyttää yhteiskuntaa milloin mistäkin. Jälkikäteen tulee hirvitys kun luen tämänkaltaisia keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Se hetki kun huomaa, ettei aikuiseen mieheen voi luottaa on hyvin valaiseva. Varsinainen rintamakarkuri...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Naiselle tulee ihan varmasti shokkina se, että mies häipyy vauvan tullessa kotiin...
Oletteko miettineet että tässä voi olla jotain hyvääkin? Pelkkää jätä se sikaa pasta täynnä. Mitäpä jos nyt ei uhriuduta vaan mietitään ihan järjellä. Jos minä isänä jäisin vauvan kanssa yksin kun minun itse valitsemani ja rakastamani puoliso kaipaisi lomaa, ei tulisi mieleenkään tätä lähteä kieltämään, tai kirjoittelemaan tänne kuinka huono puolisoni on. Ajattelisin että puolisoni on myös paremmalla mielellä kun on saanut hetken hengähtää. Monet ehdottaa että lähde lomalle ikään kuin kostona. Toki voit lomailla jos se on mahdollista, ja pian se jo onkin. Aina kun olen itse päättänyt lapsia hankkia, olen kysynyt itseltäni, pärjäisinkö lasteni kanssa jos puolisoani ei olisi? Ainiin kerroitko kumppanillesi että et pärjää kotona vai onko hän kuuluisa ajatustenlukija. Tietenkin hän olisi voinut kysyä, mutta ei kysynyt, niin sinä aikuisena voit kertoa mitä asiasta ajattelet.