Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Siis ei herranen aika. Mies lähtee kalareissulle ja mammat on taas heti ehdottamassa perheen hajottamista sen takia. Olihan tuo typerä teko mutta joku raja sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.
Vähän ot, mutta tämä uhriutuminen on kyllä päivän vihoviimeinen muotisana jonka varjolla vaaditaan kanssaihmisiä sietämään mitä törkeämpiä ja itsekkäämpiä tempauksia. Eihän huonosta kohtelusta saa enää edes puhua saamatta uhriutujaleimaa otsaan. Jospa nyt opeteltaisiin kaikki keskustelemaan ihan asiasta ilman kanssakeskustelijoiden mielipiteiden mitätöintiä vastaavilla lapsellisilla ilmaisuilla. Jos argumenteillasi on oikeaa pohjaa ne puhuvat kyllä puolestaan. Jos ne ovat huonoja, niin ei se muiden haukkuminen niitä pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?
Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.
Vähän ot, mutta tämä uhriutuminen on kyllä päivän vihoviimeinen muotisana jonka varjolla vaaditaan kanssaihmisiä sietämään mitä törkeämpiä ja itsekkäämpiä tempauksia. Eihän huonosta kohtelusta saa enää edes puhua saamatta uhriutujaleimaa otsaan. Jospa nyt opeteltaisiin kaikki keskustelemaan ihan asiasta ilman kanssakeskustelijoiden mielipiteiden mitätöintiä vastaavilla lapsellisilla ilmaisuilla. Jos argumenteillasi on oikeaa pohjaa ne puhuvat kyllä puolestaan. Jos ne ovat huonoja, niin ei se muiden haukkuminen niitä pelasta.
Mitä muuta sanaa ehdottaisit käytettävän, kun nainen ei edes ilmaissut mielipidettään, ja nyt valittaa täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.
Ei se ole miesvihaa, jos olettaa miehen viettävän isyyslomansa kotona perheen kanssa... suurin osa näin tekeekin.
Ei ole enkä sitä ole väittänytkään. Osa on osa ei ole. Osa puolisoista osaa olla tyytyväisiä ja osa ei. Osalla on kunnollinen mies joka käy kerran vuodessa kalassa, osan mies lyö. Osalla miehistä ei lomaa ole jos ei korvaa tätä puolisolle.
Jos se mies lähtee vaimon pyynnöistä piittaamatta viikon reissulle kun kotona on vastasyntynyt, niin ei, se ei ole kunnollinen mies vaikka kuinka olisi lyömättä. Myöskään esimerkiksi pettävä, alistava tai henkistä väkivaltaa käyttävä mies ei ole kunnon mies, vaikka ei löisikään. Huonoa kohtelua ei voi puolustella sillä, että joku muu kohtelee puolisoaan vielä huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ketju, saattaa tulla meilläkin eteen sama tilanne. Mies on ollut pienestä pojasta lähtien joka kesä Lapissa kalalla, ensin isänsä kanssa, sitten kavereidensa kanssa. Se juttu on hänelle tärkeä, reissu ajoittuu yleensä kesä-elokuulle. Jos me saadaan lapsia ja jos ei ole mitään oikeaa hätää niin hän menköön reissuun edelleen. Täytyy muuten jutella hänen kanssa.
Raskauden loppuvaiheessa, varmaan viimeinen kuukausi toivon miehen olevan minun tukena ja sitten lapsen ensimmäisen kuukauden aikana. Tällä systeemillä luulisi ehtivän myös viikon kalareissulle :)
Ja aion sopia myös itselleni viikonloppureissuja niin, että mies on kotona lapsen kanssa! Minulle taas on ollut tärkeää muutaman kaverini kanssa tekemät kaupunkireissut ja niistä en aio luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?
Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.
Olet oikeassa, mutta miten tämä liittyy tähän keskusteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Niin miehelle...mutta kuka tässä on tärkeämpi mies vai lapsi? Ja kumman hyvinvointi ja oikeus menee edelle
Se pieni ihmistaimi on elävä olento, jonka monet miehet täällä unohtavat ja joka tuntee mielihyvää, lämpöä ja läheisyyttä. Ehkä isälle on tärkeää jakaa ajatuksia kavereiden kanssa, mutta yhtä tärkeää tai vielä tärkeämpää se oli vastasyntyneelle vauvalle, jos aikoo olla vanhempi ja isä.
Tietysti biologisen isän roolin voi yhtähyvin korvata joku muu, kun isät hylkäävät jopa omat jälkeläisensä ja silti lapsi muodostaa tunnesiteensä muuhun.
Joku realismi nyt tähän sydäntäsärkevään ja pakahduttavaan, sielua riipivään ja munasarjoja raastavaan pienen ihmistaimen loputtomaan kärsimykseen ja eroahdistukseen, viattoman poloisen piltin kiirastuleen ja via doloroosaan - viiden päivän kalareissu ei ole ihan paholaisen maanpäällinen ilmiasu jos isi on muuten vauvan kanssa sitten sen max 8 viikkoa isyyslomalla, läsnä seuraavat 17 vuotta lapsen aikuisuuteen asti ja sen jälkeenkin. Kuivaa siis kyyneleet ja ota järki käteen.
Vauva ei tajua tästä traumaattisesta kalareissudraamasta hölkäyksen pölkäystä mutta äiskä se repii peliverkkarit ja kahluuhousut sekä muistuttaa petoksesta ja paholaisen juonittelusta vielä Reijo-vainaan (oletettu isä, innokas kalamies) hautajaisissakin.
Heh heh! Tuollainen mies joka ei korvaansa lotkauta puolisonsa toiveille, tuskin jatkossakaan a.) kuuntele puolisonsa toiveita ja yhteisymmärryksessä keskustele menoistaan ja b.) ole läsnä 17 seuraavaa vuotta.
Kerro ihmeessä miten nainen lotkauttaa korvaansa miehelle kun kieltää tämän menot? Miksi mies olisi naisen kanssa joka rajoittaa elämää?
Vierailija kirjoitti:
Kylmä fakta on myös se että osalla äideistä ei ole keinoja millä selvitä lapsiarjesta ja yhteiskunnan paineista. Osa ei ole oppinut huolehtimaan itsestään ennen kuin hankkii lapsia.
Totta. Osa äideistä ja todella moni isistä on pulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.
Vähän ot, mutta tämä uhriutuminen on kyllä päivän vihoviimeinen muotisana jonka varjolla vaaditaan kanssaihmisiä sietämään mitä törkeämpiä ja itsekkäämpiä tempauksia. Eihän huonosta kohtelusta saa enää edes puhua saamatta uhriutujaleimaa otsaan. Jospa nyt opeteltaisiin kaikki keskustelemaan ihan asiasta ilman kanssakeskustelijoiden mielipiteiden mitätöintiä vastaavilla lapsellisilla ilmaisuilla. Jos argumenteillasi on oikeaa pohjaa ne puhuvat kyllä puolestaan. Jos ne ovat huonoja, niin ei se muiden haukkuminen niitä pelasta.
Mitä muuta sanaa ehdottaisit käytettävän, kun nainen ei edes ilmaissut mielipidettään, ja nyt valittaa täällä?
Ai sinä tulet tänne haukkumaan ap:ta lukematta edes ketjua? :D No sehän on kypsää. Kyllä hän oli sanonut miehelle ettei halua hänen lähtevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.
Vähän ot, mutta tämä uhriutuminen on kyllä päivän vihoviimeinen muotisana jonka varjolla vaaditaan kanssaihmisiä sietämään mitä törkeämpiä ja itsekkäämpiä tempauksia. Eihän huonosta kohtelusta saa enää edes puhua saamatta uhriutujaleimaa otsaan. Jospa nyt opeteltaisiin kaikki keskustelemaan ihan asiasta ilman kanssakeskustelijoiden mielipiteiden mitätöintiä vastaavilla lapsellisilla ilmaisuilla. Jos argumenteillasi on oikeaa pohjaa ne puhuvat kyllä puolestaan. Jos ne ovat huonoja, niin ei se muiden haukkuminen niitä pelasta.
Mitä muuta sanaa ehdottaisit käytettävän, kun nainen ei edes ilmaissut mielipidettään, ja nyt valittaa täällä?
Eikö tälle tyypille mene jakeluun, että vaimo ilmaisi mielipiteensä todella hyvin perusteluin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ei herranen aika. Mies lähtee kalareissulle ja mammat on taas heti ehdottamassa perheen hajottamista sen takia. Olihan tuo typerä teko mutta joku raja sentään.
Jos kalareissulle on ajankohta väärä, niin se on silloin väärä. Niitä kalareissuja voi tehdä kymmenien vuosien ajan, se ei haittaa, jos joku jää väliin lapsen ensiviikkojen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?
Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.
Olet oikeassa, mutta miten tämä liittyy tähän keskusteluun?
Liittyy siten, että ap pyysi miehensä tukea ja jättämään reissun väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Niin miehelle...mutta kuka tässä on tärkeämpi mies vai lapsi? Ja kumman hyvinvointi ja oikeus menee edelle
Se pieni ihmistaimi on elävä olento, jonka monet miehet täällä unohtavat ja joka tuntee mielihyvää, lämpöä ja läheisyyttä. Ehkä isälle on tärkeää jakaa ajatuksia kavereiden kanssa, mutta yhtä tärkeää tai vielä tärkeämpää se oli vastasyntyneelle vauvalle, jos aikoo olla vanhempi ja isä.
Tietysti biologisen isän roolin voi yhtähyvin korvata joku muu, kun isät hylkäävät jopa omat jälkeläisensä ja silti lapsi muodostaa tunnesiteensä muuhun.
Joku realismi nyt tähän sydäntäsärkevään ja pakahduttavaan, sielua riipivään ja munasarjoja raastavaan pienen ihmistaimen loputtomaan kärsimykseen ja eroahdistukseen, viattoman poloisen piltin kiirastuleen ja via doloroosaan - viiden päivän kalareissu ei ole ihan paholaisen maanpäällinen ilmiasu jos isi on muuten vauvan kanssa sitten sen max 8 viikkoa isyyslomalla, läsnä seuraavat 17 vuotta lapsen aikuisuuteen asti ja sen jälkeenkin. Kuivaa siis kyyneleet ja ota järki käteen.
Vauva ei tajua tästä traumaattisesta kalareissudraamasta hölkäyksen pölkäystä mutta äiskä se repii peliverkkarit ja kahluuhousut sekä muistuttaa petoksesta ja paholaisen juonittelusta vielä Reijo-vainaan (oletettu isä, innokas kalamies) hautajaisissakin.
Heh heh! Tuollainen mies joka ei korvaansa lotkauta puolisonsa toiveille, tuskin jatkossakaan a.) kuuntele puolisonsa toiveita ja yhteisymmärryksessä keskustele menoistaan ja b.) ole läsnä 17 seuraavaa vuotta.
Kerro ihmeessä miten nainen lotkauttaa korvaansa miehelle kun kieltää tämän menot? Miksi mies olisi naisen kanssa joka rajoittaa elämää?
Mies voi miettiä sitä ennen lsten hankintaa tai edes parisuhteen aloittamista. Jos harrastukset on elämän ykkösasia sattui mitä tahansa, niin sinkkuna saa harrastaa niin paljon kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?
Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.
Olet oikeassa, mutta miten tämä liittyy tähän keskusteluun?
Liittyy siten, että ap:lla nyt nyt elämässään tilanne, jolloin hän kaipaa puolison tukea ja osallistumista. Sitä hän ei saa, koska mies laittoi harrastusreissun tärkeämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.
Ei se ole miesvihaa, jos olettaa miehen viettävän isyyslomansa kotona perheen kanssa... suurin osa näin tekeekin.
Ei ole enkä sitä ole väittänytkään. Osa on osa ei ole. Osa puolisoista osaa olla tyytyväisiä ja osa ei. Osalla on kunnollinen mies joka käy kerran vuodessa kalassa, osan mies lyö. Osalla miehistä ei lomaa ole jos ei korvaa tätä puolisolle.
Kun lapsi kasvaa isommaksi, niin koulusta on vuoden aikana lomaa noin 14 viikkoa. Kahdella aikuisella yhteensä 10 viikkoa, eli täysin eri aikaankaan pidetyt lomat eivät riitä lasten lomiin. Jos tuosta vielä nipistää isin kalalomat, niin teidän perheen koululaisia hoitaa joku muu kuin vanhemmat.
Se että mies ei lyö on ihan normaalia.... pitääkö siitä olla erikseen onnellinen?
Ei pidä, mutta osan mies tykkää käydä kalassa ja puoliso on sen kanssa sinut, sekin on normaalia. Ota sinä sellainen mies ketä ei käy missään, sopinee sinulle paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Ei varmaan aiheuta, mutta se isyysloma on sen takia että isä hoitaa lasta. Ei siksi, että isi voi mennä lomailemaan ilman lasta. Jos et tuota ymmärrä, niin sinun ei ainakaan kannata lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Niin miehelle...mutta kuka tässä on tärkeämpi mies vai lapsi? Ja kumman hyvinvointi ja oikeus menee edelle
Se pieni ihmistaimi on elävä olento, jonka monet miehet täällä unohtavat ja joka tuntee mielihyvää, lämpöä ja läheisyyttä. Ehkä isälle on tärkeää jakaa ajatuksia kavereiden kanssa, mutta yhtä tärkeää tai vielä tärkeämpää se oli vastasyntyneelle vauvalle, jos aikoo olla vanhempi ja isä.
Tietysti biologisen isän roolin voi yhtähyvin korvata joku muu, kun isät hylkäävät jopa omat jälkeläisensä ja silti lapsi muodostaa tunnesiteensä muuhun.
Joku realismi nyt tähän sydäntäsärkevään ja pakahduttavaan, sielua riipivään ja munasarjoja raastavaan pienen ihmistaimen loputtomaan kärsimykseen ja eroahdistukseen, viattoman poloisen piltin kiirastuleen ja via doloroosaan - viiden päivän kalareissu ei ole ihan paholaisen maanpäällinen ilmiasu jos isi on muuten vauvan kanssa sitten sen max 8 viikkoa isyyslomalla, läsnä seuraavat 17 vuotta lapsen aikuisuuteen asti ja sen jälkeenkin. Kuivaa siis kyyneleet ja ota järki käteen.
Vauva ei tajua tästä traumaattisesta kalareissudraamasta hölkäyksen pölkäystä mutta äiskä se repii peliverkkarit ja kahluuhousut sekä muistuttaa petoksesta ja paholaisen juonittelusta vielä Reijo-vainaan (oletettu isä, innokas kalamies) hautajaisissakin.
Heh heh! Tuollainen mies joka ei korvaansa lotkauta puolisonsa toiveille, tuskin jatkossakaan a.) kuuntele puolisonsa toiveita ja yhteisymmärryksessä keskustele menoistaan ja b.) ole läsnä 17 seuraavaa vuotta.
Kerro ihmeessä miten nainen lotkauttaa korvaansa miehelle kun kieltää tämän menot? Miksi mies olisi naisen kanssa joka rajoittaa elämää?
Lapsiperhe rajoittaa elämää. Se asia kuuluu vaan hyväksyä jos menee lapsia hankkimaan. Ja se "korvan lotkauttaminen" näkyy siinä, ettei menoja pääsääntöisesti kielletäkään. Ainoastaan harvoin ja hyvästä syystä neuvottelun lopputulos on se, ettei nyt ole hyvä hetki. Kuten silloin, jos puoliso tai lapset ovat sairaana, toinen on toipumassa synnytyksestä tai vaikka viimeisillään raskaana. Tai vaikkapa vuorotyöläisellä on yötyöviikko.
Tosin jos ei näitä asioita ymmärrä ihan itse ja ilman riitelyä, niin ei ehkä ole sopiva pikkulapsiperheen vanhemmaksi muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?
Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.
Olet oikeassa, mutta miten tämä liittyy tähän keskusteluun?
Liittyy siten, että ap:lla nyt nyt elämässään tilanne, jolloin hän kaipaa puolison tukea ja osallistumista. Sitä hän ei saa, koska mies laittoi harrastusreissun tärkeämmäksi.
Olisiko ap:n kannattanut mainita asiasta?
onnittelut hyvästä parisuhteestä, siitä saa ja pitää olla ylpeä.