Mies, millaista naista et halua heti viedä makuuhuoneeseen vaan tutustua muulla tavoin viikkokaupalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku aiemmin ihmetteli miksi joku mies jälkeenpäin ällöttää tai ärsyttää vaikka ensin tuntui kivalta.

No, esimerkkejä.

Mies käy vessassa ja ei pese käsiään, koskee sitten minuun tai ruokaan jne. Tätä piirrettä ei näy ulospäin ja harvemmin on keskutelunaiheena ensimetreillä.

Ja kyllä, ei ole kyse spurgusta tai vastaavasta vaan ihan siististä miehestä.

Ihan asiallinen mies alkaakin puhua tai itkeä entisestään, koko ajan puheenaiheaihe palautuu siihen eroon ja entiseen, ei kiitos. En ole terapeutti, mainita voi jotain, mutta ei liikaa.

Sängyssäkin puhutaan entisestä ja siinä kahvipöydässä, jos siis siihen saakka pääsee.

Mies on pikkutarkka, oikoo matonhapsuja, päivittelee murusia pöydällä, kertoo kuinka tarkkaan siivoaa ja imuroi huushollisa jne.

Mies ei sovi minulle ja liika on siitakin aiheesta liikaa.

Puhuu paljon/koko ajan autoista, urheilusta tms.

Yleisistä aiheista ei saa oikein keskustelua, huomaan, että ei,ole edes kiinnostunut muusta kuin omista mielenkiinnonkohteistaan.

Huoh ...

No, sitten sänkypuolella huomaan, että ei oikein vaan natsaa, emme löydä *yhteistä säveltä*.

On joko singeri tai hidastempoinen tms.

Olen joko silmät pystyssä, että huh huh mikä vauhti tai sitten pitkästynyt ja melkein haukottelen.

Tai sitten huomaan, että en jaksa alkaa selostaa ja neuvoa kuinka pitäisi toimia.

Tai sitten se vaan pieni, sorry.

Nämä siis esimerkkejä ja ovat siis eri miehiä.

Tulee mieleen yksi asia: olisiko kannattanut kuitenkin odottaa ennenkuin menee sänkyyn?

Miten voisi selvittää menemättä sänkyyn, että mies on huono sängyssä? Kuinka moni mies myöntää tuollaisen asian etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Mä olen aiemmin harrastanut irtosuhteita, sekä myös mennyt sänkyyn lyhyen tuntemisen jälkeen toivotun kumppanin kanssa. Yksikään näistä ei ole johtanut mua tyydyttävään suhteeseen.

Vaikka nuo petihommat on hyvinkin olleet hyviä kokemuksia ja olen siitä nauttinutkin, eivät nuo miehet kumminkaan ole pystyneet tyydyttämään mun henkisiä tarpeita ollenkaan, joten ne on jääneet siihen.

Nykyisen miehen kanssa tutustuimme 4- 5 viikkoa rauhassa viestitellen ja tavaten useamman kerran, ja nukuimmekin jopa yhdessä ennen ensimmäistä kertaa. Molemmilla oli tunne että haluaa sitoutua, mutta samalla tuntui ettei halua hätiköidä, niin kuin aiemmin on tehnyt.

Ja ainakin toistaiseksi tämä suhde tuntuu paremmalta kuin ykskään toinen tätä ennen.

Nyt koen saavani tästä suhteesta kaiken sen mitä olen kaivannut, en pelkkää intohimoa, vaan myös sen tunteen, että myös mun henkinen puoli on tyydytetty.

-N45

Mutta jos olisitte menneet nopeammin sänkyyn niin yhtäkkiä tuo mies olisikin ihan eri puusta veistetty ja mitään henkistä puolta ei olisi olemassakaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies vie jokaisen suostuvaisen naisen (ja niitä näköjäån rittää) heti makuuhuoneeseensa, niin miksi esimerkiksi sitten minä, jos suostuisin myös, olisin jotenkin erilainen tai kiinnostavampi kuin joku noista monista?

Kun siis täällä sanotaan, että seksi on hyvää heti ja kaikkien kanssa, niin miten siinä sitten miesrassu osaa enää tehdä valinnan kenen kanssa se olisikin ehkä hivenen parempaa ja jonka kanssa alkaisi syventämään suhdetta?

Naisena ajattelisin juuri niin, että haluisin erottua joukosta ja nimenomaan en menisi sänkyyn heti.

Poikkeuksena massasta.

Vai valitseeko se mies sitten vakiintuessaan sen paremman näköisen muista samantasoista seksikumppaneista?

Vai mikä siinä oikein toimii kriteerinä?

Kun kerran kaikkien kanssa on mukavaa sen kummemmin tutustumatta ihmisen muihin ominaisuuksiin.

Kun se tutustuminen nyt tuntuu olevan niin epänormaalia, turhaa ja tyhmääkin vielä.

Katsos kun ihminen pystyy yleensä tekemään useampaa asiaa yhtäaikaa. Eli sitä tutustumista voi tehdä vaikka seksi onkin jo kuvioissa. Seksi itse asiassa kuuluu siihen tutustumiseen. Sitten katsotaan että jos seksi toimii ja naisella on muutkin ominaisuudet kunnossa, luonteet sopivat yhteen ja niin edelleen niin sitä voi alkaa harkita vakavaksi kumppaniksi. Kokonaisuus ratkaisee, kuten sanottu. Jos nainen pitää seksiä jonkinnäköisenä kauppatavarana ehtoineen, niin se on iso varoitusmerkki siitä minkälaista seksi tulisi mahdollisessa parisuhteessa olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Olette sitten onnekkaita, jos teille ei ole sattunut huonoja seksikokemuksia.

Silloin kun olin nuorempi sinkku ja tapailin moniakin miehiä, niin kyllä siinä oli ihan laidasta laitaan.

En siis ollut kokematon vaan eronnut silloin.

Joskus oli just niin, ettei tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Oli myös tosi mukavia ja hyviä kokemuksia ja sitten ihan keskinkertaisia.

Miten se olisikaan mahdollista, että kaikki miehet olisivat taitavia ja toisen huomioonottavia rakastajia?

Eihän tietty ole kaikki naisetkaan.

Olen siis se, jota joku luuli neitsyeksi.

Olen sen jälkeen ollut toisenkin kerran liitossa ja nyt taas sinkkuna, joten ihan sen pohjalta tiedän, että nyt en enää jaksa näitä turhia seksikokemuksia vaan katson ensin, että vetovoimaa ja samanhenkisyyttä löytyy.

En hae puolisoa, en välttämättä vakisuhdettakaan, mutta silti en mene sänkyyn samantien. Ei vaan huvita, mieluummin olen ilman seksiä kuin altistan itseni huonolle seksikokemukselle.

Koska tunnen itseni.

Miksi edes pitäisi?

Mistäs sinä tiedät minkälainen se seksikokemus tulee olemaan, ennen kuin kokeilet? Vaikka olisit kuinka tutustunut, niin seksi voi silti olla sen ihmisen kanssa ihan p*skaa. Mitäs sitten? Hukkaatko mieluummin viikon vai kolme kuukautta?

Vierailija kirjoitti:

Ei kait nyt siitä tässä olekaan kyse, että ollaan aina hankkimassa puolisoa jos ei irtoseksi kiinnosta?

Onhan siinä myös välimaastoa.

Itse suhtaudun hyvinkin myönteisesti seksiin ja tykkään siitä, mutta en suinkaan pidä itsestäänselvyytenä, että se minulla onnistuu sormia napsauttamalla.

Se vaatii juuri sen *tuttuuden*.

Ei sen tarvitse olla edes tavanomainen seurustelusuhde, mutta jotain tunnesidettä kuitenkin.

Sitä juuri ihmettelen kuinka se joillekin voi olla niin helppoa, että saavat hyvää, itseä ja toista tyydyttävää seksiä liki tuntemattoman kanssa?

Vai onko niin, että he eivät ole koskaan rakastuneet tai ollut muulla tavoin läheistä hyvää suhdetta?

Jossa olisivat oppineet tai tajunneet sen miten se eroaa näistä pikasuhteista?

Silloinhan *turha* seksi ei ärsytä kun ei ole vertailupohjaa.

"Turha seksi" kertoo kyllä sinusta kaiken oleellisen tähän keskusteluun liittyen. Mahtaa olla ilotulitusta sinun kanssasi..

947, en sanonut esimerkeissäni missä vaiheessa menin ko. miesten kanssa sänkyyn.

Joskus on käynyt niinkin, että juuri sen vuoksi EN mene sänkyyn, koska esimerkiksi ravintolassa mies tuntuu ihan OK ja sitten kotona paljastuu jutellessa jotkut ärsyttävät seikat.

Ei minun ole mikään PAKKO mennä miehen kanssa sänkyyn saakka, vaikka hänen kanssaan treffaankin. Voin jättää menemättä jos itsestä niin tuntuu.

Nuo sänkykokemusesimerkit toki on tulleet ilmi vasta sinne sänkyyn mennessä.

Ei niitä ennen tiedä. Mutta kerroin vain, että huonojakin kokemuksia minulla on ollut, ei pelkkiä hyviä.

Tämä esimerkkini kumpusi juuri siitä, että monet täällä sanovat aina saavansa liki tuntemattomilta hyvää seksiä ja eivät ollenkaan ymmärtäneet miksi ihmeessä se mies saattaa ällöttää tai ärsyttää. Eivätkä ymmärrä miksi täytyy ensin tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kun täällä vedotaan siihen, että jos hiukan jarruttelee ja haluaa tutustua ensin, niin sitten onkin *pihtari* *estynyt* *siveyden sipuli* *seksikielteinen* jne.

Vapaamielisen ja pihtarin välissä on paljon muutakin.

Ei se tee ihmisestä seksikielteistä vaikka ei jokaiselle potentiaaliselle jakelekaan.

Vertaan nyt sellaista asiaa tähän kun ennen oli niinsanotut pyhävaatteet ja arkivaatteet.

Arkivaatteet kulutettiin ja käytettiin loppuun, joskus huolettomastikin ja lopen kyllästyneinä niihin.

Sitten oli pyhävaatteet. Niitä pidettiin tietyissä tilanteissa ja niitä arvostettiin, usein niihin liittyi tietty tunnearvo tai tunnelma.

Näin on rakastelun ja seksinkin suhteen, jos se on niinkuin *arkivaate* heti käteen naulasta otettavissa silloin ei osaa eikä tajua kuinka hienoa olisi joskus, jos se olisikin se *pyhävaate*, eli jotain erityistä ja vain *erityistilanteisiin* ja *erityisen ihmisen* kanssa päälle puettava.

Minä oletan tuon perusteella, että sinun kanssasi on kivaa tarjolla vain pyhäisin ja erityistilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän se juuri idea onkin, että jos jaksaa hiukan tutustua ja ehtii tulla tunnesidettä ihmiseen, niin ei ole niin suuri katastrofi vaikka seksi sitten ei alussa olisikaan *täydellistä*.

Se tunne, tuttuus ja toisin tunteminen on se *pumpuli* joka myös suhteen jatkuessa tuo ymmärrystä ja pehmeyttä vaikka aina ei menisikään niinkuin Stromsössä.

Mutta jos hypätään sänkyyn muutaman tunnin tuttavuuden kanssa tunnesidettä ja kärsivällisyyttä ei ole niin *lässähtäminen* onkin jo harmittavampi juttu.

Varsinkin jos odotti muuta tai jopa upeaa seksiä.

Vieraan kanssa on muutenkin vaarana, että jotain menee *pieleen*.

Tavalla tai toisella.

Kun sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä toista kohtaan ei ole.

Ollaan paljon itsekkäämpiä kuin tutussa suhteessa.

Ei, tuo on luonnekysymys. Jos on yhtään joustavuutta ja empatiaa ja sosiaalista älyä, niin ymmärtää ettei seksi ensimmäisillä kerroilla välttämättä mene aina ihan putkeen. Jos tätä ei ymmärrä, niin se ei kuulu luonteeseen eikä sitä ymmärrä sitten myöhrmminkään. Tässä on muuten yksi syy lisää testata sitä seksiä heti alkuunsa, näkee minkälainen ymmärryksen taso toisella on ja onko kiinnostusta muutenkin kehittää suhdetta eteenpäin, vai dumppaako heti jos ekalla kerralla ei tule kymppiseksiä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän nopeasti ja helposti seksiin meno kerro mitään aktiivisesta jatkosta.

Tottakai jos on monta vaihtuvaa kumppania ja se uutuudenviehätys siinä mukana, niin seksi innostaa. Ehkä juurikin sen vuoksi.

Mutta miten sitten kun tällainen vilkasta seksielämää viettänyt ihminen vakiintuu ja *joutuu* harrastamaan seksiä vain ja aina sen saman ihmisen kanssa?

Kyllästymisen vaara on suurempi ja myös se, että helpommin menee jatkossa muiden kanssa.

Koska kynnys on matala ja on tottunut vaihteluun. Ei ollut tajunnutkaan, että nyt pitääkin olla vain tämän ihmisen kanssa.

*Koska oma alkoi kyllästyttää niin tottakai voi silloin mennä vieraisiin*.

*Sehän on vaan seksiä* on täälläkin jo toistettu ja myös tuttu lause kun ihmiset kertovat uskottumuustarinoitaan täällä palstalla.

Kyllä sellainen ihminen pettää helpommin joka suhtautuu seksiin kepeästi ja vapaamielisesti kuin sellainen ihminen, joka ajattelee, että se ei ole mikään kulutustuote.

Kylläpä on melkoisia päätelmiä ja tuomioita täällä taas, huhhuh. Ettei vain olisi niin päin, että ne jotka ovat olleet vain sen yhden kumppanin kanssa alkavatkin sitten myöhemmin tuntea sellaisia kutinoita, että on jäänyt asioita kokematta ja täytyy päästä laitumille? Sitten tulee näitä eroja kypsemmällä iällä..

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Seksiinhän mennään aina yhteisymmärryksessä, muutenhan on kyseessä raiskaus. Jos nainen osoittaa halukkuutta, niin miksi minun pitäisi pantata ihan periaatteesta? Jos nainen taas ei osoita halukkuutta niin en tietenkään vie asiaa eteenpäin, vaan jatkan tutustumista muilla tavoin. Mistä tässä nyt oikeastaan edes väännetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Toisin kuin ihastuminen, seksin harrastaminen on kontrolloitavissa.

Pieni korjaus, ihastumista ja seksuaalista halua ei voi kontrolloida, mutta niihin liittyviä käytännön tekoja kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Yllä on suomalaiset kummallisia.

Bussissa ei sulla surminkaan mennä toisen viereen istumaan, jollei ole ihan pakko.

Juttelemaan eihan ainakaan ruveta, jotkut maalaiset ja yksinkertaiset alkavat puhua vierustoverin kanssa.

Hississä vältellä katsekontaktia tai tervehtimistä, mieluummin kävellään jos on muita.

Jotkut vie roskapussinsakin vasta pimeässä ettei vaan törmää naapureiden.

Naapureita nyt ei missään nimessä kuulu tervehtiä.

Mutta mutta. Annas olla kun on tavattu baarissa tai netissä tuntematon ihminen niin sen kanssahan on ihan luonnollista ja jopa pakollista (ettei vaan luulla pihtariksi tai uskovaiseksi) hypätä sänkyyn heti alkutahdeilla.

Ei haittaa yhtään, ollaanhan tässä niin avoimia ja reippaita että oikein.

Tämä on mielestäni melko ristiriitaista.

Jotenkin tuntuu, että jotkut hiukan täällä liioittelevatkin, ehkä luulevat olevansa fiksumiia kuin nämä varovaisen ihmiset.

Miten voi näistä umpimielisistä ja sulkeutuneista suomalaisista kuoriutua avoin ja rohkea seksiaktiivi?

Tai sitten meistä kaikki eivät ole noita umpimielisiä ja sulkeutuneita, joita kuvasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kertoo miehestä, jos hän ajattelee, että seksi liian aikaisessa vaiheessa hänen kanssaan pilaa naisen? Siis seksi tämän miehen kanssa? Mikä miehessä silloin on pielessä? Mitä tautia hän kantaa?

Eihän se naista mihinkään muuta, antaa vain viitteitä arvomaailmasta.

Se onkin hyvä kriteeri vaimokkeelle, ettei liiemmin välitä seksistä.

Elä sitten valita.

Reh reh.

Tää on ihan älytön logiikka. Tuskin olen ainoa, joka rakastaa seksiä, parisuhteessa. - 6 kumppania, tuhansia seksikertoja

Niin, tuskin olet ainoa, mutta kyllä se nyt vain satavarmasti menee niin, että ne, jotka eivät välitä seksistä ovat juuri näiden joukossa, jotka odotuttavat seksiä suhteen alussa. 

No en tiedä miehistä, mutta mulla on kyllä hieman eri kokemuksia naisista - nainen saattaa olla halukas ja aktiivinen alussa, mutta alun kiihkon jälkeen muuttuu passiiviseksi lahnaksi, jota ei seksi kiinnosta ollenkaan.

Täällä yksi juuri tuollainen nainen, joka ei hidastele ja alkuun tahtoo seksiä usein, mutta jonka halut myöhemmin hiipuvat miltei olemattomiin. Pitkään oletin, että niin käy miehillekin, mutta valitettavasti olen päätynyt suhteisiin miesten kanssa, jotka kokevat minun huijanneen heidät suhteeseen seksin täyteisellä alulla.

Ei nopea tai hidas eteneminen kerro mitään siitä, kuinka paljon seksiä ihminen lopulta haluaa.

Kyllähän se hidas alku ainakin sen kertoo, ettei vastapuoli sieltä kiihkeimmästä päästä ole, tai ei ainakaan tykkää seksistä ihan sinänsä, vaan ainoastaan sitten kun kaikki planeetat ovat kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

Me edettiin sängyn puolelle hitaammin mieheni kanssa, mutta siksi, että oltiin ensin oltu ystäviä ja siitä edetty romanttisempaan suuntaan. Haluttiin ensin ihan vain jutella ja miettiä itse seurustelua, ennen kuin rynnättäisiin sänkyyn. Vietettiin aikaa hhdessä ja huomattiin, että toisen läheisyys tuntui hyvältä. Siitä edettiin sitten pikku hiljaa seksiinkin.

Kannatti odottaa, mies on paras seksikumppanini koskaan. En ole edes ketään muuta himoinnut yhtä maanisesti kuin häntä, ehkä se on sitten se yhteys mikä toiseen on :D on mahtavaa ns. seurustella parhaan ystävänsä kanssa.

En tajua näitä "kannatti odottaa" -viestejä. Miksi kannatti odottaa? Mikä siinä muuttui paremmaksi kun odotitte? Muuttuiko mies eri mieheksi kun odotitte, eikö hän alunperin ollutkaan niin mahtava tyyppi kuin nyt on?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että usein näissä nopeissa etenemisissä ja ensitreffeillä jopa yhteen muuttaneilla pareilla usein on joku piirre, joka yhdistää, ei liity lainkaan siihen seksiin tai edes onko se niin hyvää, mutta kun nämä *ulkoiset seikat* miellyttävät tai nostavat statusta.

Luin juuri pariskunnasta jossa mies tuli ensitreffeille hienolla urheiluautolla ja nainen harrikalla.

No niin, siinähän se napsahtikin heti, kummallekin tämänkaltainen status oli tärkeää, löysivät *sielunkumppanin*. Seksikokemuskin varmaan tätä kautta on *upeaa*.

Kovin *sielukasta* ei minun mielestäni, mutta mikäs siinä.

Jotkut taas sopivat yhteen jos toinen on bodari ja toinen intohimoinen fitnesihminen. Ulkoinen habitus molemmille tärkeää, toki silloin seksikin *onnistuu aina*.

Aina ihmiset eivät edes halua tai osaa hakea sen syvällisempää yhteyttä. Se on jopa outo asia.

Sitten on nämä, kuten minä, jolle ihan eri seikat merkitsevät kuin joku ulkoinen, silloin on vaikeampaa löytää sopiva kumppani, edes siihen yhteen kertaan. Koska se on vain niin vieras ajatus.

Ja teko vielä vieraampi.

Siis sinä ihmettelet, jos seksi onnistuu "aina" ulkonäön perusteella bodarin ja fitnesstyypin välillä, mutta silti samanaikaisesti väität, että seksi onnistuu "aina", jos vain tunteet ovat tarpeeksi syvät? Tässä on aika monet nyt sanoneet, että nimenomaan pitkäkään tutustuminen ei lupaa täydellistä seksiä ja sen tietää vasta, kun sinne asti päästään, mutta sinä käänsit nyt tämän ihan päälaelleen. 

Olet jäsentelytyylistä ja lainausmerkkien tähdillä korvaamisesta päätellen sama kirjoittaja, jolle tuolla jo aiemmin pariin kertaan huomautin olkiukoista ja toisten sanomisten vääristelystä. Edelleen näköjään sama linja jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näen naisessa ainesta vakavaan suhteeseen, kannatan hitaampaa etenemistä makuuhuoneen puolelle. 

Miksi?

Hmm...jotenkin ajatus rusinat heti pullasta ei välttämättä lupaa hyvää, jos suhde lähtee makkarista liikkeelle. Ajattelen, että parempi tutustua ja edetä ensi alkuun mieluummin pään kautta. Tämä on silti vain mielipide. Olin aikanaan 2 vuoden suhteessa, joka alkoi puhtaasti seksin pohjalta ja muuttui vakavaksi myöhemmin.

Näin naisena kyllä vituttais jos mies ei heti alusta asti käy kuumana muhun.

Onko se susta niin, että kun käy kuumana -> automaattisesti sänkyyn? Et osaa hillitä itseäsi? Et tunne miehiä, jotka osaavat hillitä itseään? Hui, pelotta skenaario!

Erittäin tärkeää, et ihan jokainen meistä osaa myös hillitä himonsa. Ei tartte miettiä suhteessakaan, et viekö himot puolison tai itsen väärään sänkyyn, sellaistakin meinaan tapahtuu hillittömillä ihmisillä. 

Miksi pitäisi hillitä, jos molemmat haluavat? Selitä nyt tämä minulle.

dfgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me edettiin sängyn puolelle hitaammin mieheni kanssa, mutta siksi, että oltiin ensin oltu ystäviä ja siitä edetty romanttisempaan suuntaan. Haluttiin ensin ihan vain jutella ja miettiä itse seurustelua, ennen kuin rynnättäisiin sänkyyn. Vietettiin aikaa hhdessä ja huomattiin, että toisen läheisyys tuntui hyvältä. Siitä edettiin sitten pikku hiljaa seksiinkin.

Kannatti odottaa, mies on paras seksikumppanini koskaan. En ole edes ketään muuta himoinnut yhtä maanisesti kuin häntä, ehkä se on sitten se yhteys mikä toiseen on :D on mahtavaa ns. seurustella parhaan ystävänsä kanssa.

En tajua näitä "kannatti odottaa" -viestejä. Miksi kannatti odottaa? Mikä siinä muuttui paremmaksi kun odotitte? Muuttuiko mies eri mieheksi kun odotitte, eikö hän alunperin ollutkaan niin mahtava tyyppi kuin nyt on?

Juuri tätä samaa minäkin olen kysynyt tässä ketjussa useaan otteeseen. Väänsin tuolla sen rautalankaesimerkinkin päivämäärineen, että miten 1.3. harrastettu seksi muuttuu paremmaksi sillä, että ensimmäinen kerta tapahtui silloin eikä 1.1. En saanut vastausta. Tai no, saahan näihin vastauksia tyyliin "on kai se hankalaa ymmärtää, jos itse paneskelee jatkuvasti ympäriinsä mitään miettimättä". Eli ei vastausta, vaan pelkkä järjetön vastahyökkäys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näen naisessa ainesta vakavaan suhteeseen, kannatan hitaampaa etenemistä makuuhuoneen puolelle. 

Miksi?

Hmm...jotenkin ajatus rusinat heti pullasta ei välttämättä lupaa hyvää, jos suhde lähtee makkarista liikkeelle. Ajattelen, että parempi tutustua ja edetä ensi alkuun mieluummin pään kautta. Tämä on silti vain mielipide. Olin aikanaan 2 vuoden suhteessa, joka alkoi puhtaasti seksin pohjalta ja muuttui vakavaksi myöhemmin.

Näin naisena kyllä vituttais jos mies ei heti alusta asti käy kuumana muhun.

Onko se susta niin, että kun käy kuumana -> automaattisesti sänkyyn? Et osaa hillitä itseäsi? Et tunne miehiä, jotka osaavat hillitä itseään? Hui, pelotta skenaario!

Erittäin tärkeää, et ihan jokainen meistä osaa myös hillitä himonsa. Ei tartte miettiä suhteessakaan, et viekö himot puolison tai itsen väärään sänkyyn, sellaistakin meinaan tapahtuu hillittömillä ihmisillä. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta kerro yksikin syy, miksi pitäisi hillitä himonsa, jos molemmat sitä haluavat. Pitääkö se tehdä juuri siksi, että toinen näkee, että pystyt hillitsemään himosi vai onko tähän jokin muu järkevä syy?  

On ihan hyvä osata hillitä ne himot, joita ei kannata toteuttaa. Esimerkiksi juuri niiden ihmisten kanssa, joita ei vielä tunne kunnolla tai joista tietää, ettei heidän kanssaan seksiä kummemmasta mitään tulisikaan.

Miten niin ei kannata toteuttaa? Jos ei tule muuta kuin seksiä, niin saa kuitenkin seksiä. Se on minusta kivaa jo sinänsä, eikä se ole mikään valuutta joka annetaan vastineeksi jostain muusta toiminnasta. Ne ne vasta inhoja tyyppejä ovatkin, jotka käyttävät seksiä kiristämisen ja vaihdon välineenä. Minä haluan kumppanin, joka haluaa minua, eikä vain "anna" koska se kuuluu asiaan (jos kaikki palikat ovat oikein päin sillä hetkellä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näen naisessa ainesta vakavaan suhteeseen, kannatan hitaampaa etenemistä makuuhuoneen puolelle. 

Miksi?

Hmm...jotenkin ajatus rusinat heti pullasta ei välttämättä lupaa hyvää, jos suhde lähtee makkarista liikkeelle. Ajattelen, että parempi tutustua ja edetä ensi alkuun mieluummin pään kautta. Tämä on silti vain mielipide. Olin aikanaan 2 vuoden suhteessa, joka alkoi puhtaasti seksin pohjalta ja muuttui vakavaksi myöhemmin.

Näin naisena kyllä vituttais jos mies ei heti alusta asti käy kuumana muhun.

Onko se susta niin, että kun käy kuumana -> automaattisesti sänkyyn? Et osaa hillitä itseäsi? Et tunne miehiä, jotka osaavat hillitä itseään? Hui, pelotta skenaario!

Erittäin tärkeää, et ihan jokainen meistä osaa myös hillitä himonsa. Ei tartte miettiä suhteessakaan, et viekö himot puolison tai itsen väärään sänkyyn, sellaistakin meinaan tapahtuu hillittömillä ihmisillä. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta kerro yksikin syy, miksi pitäisi hillitä himonsa, jos molemmat sitä haluavat. Pitääkö se tehdä juuri siksi, että toinen näkee, että pystyt hillitsemään himosi vai onko tähän jokin muu järkevä syy?  

On ihan hyvä osata hillitä ne himot, joita ei kannata toteuttaa. Esimerkiksi juuri niiden ihmisten kanssa, joita ei vielä tunne kunnolla tai joista tietää, ettei heidän kanssaan seksiä kummemmasta mitään tulisikaan.

Eli syy hillitä himonsa on se, että on hyvä osata hillitä himonsa. Okei. Eipä tosiaan tullut mieleenikään. Tämä oli ehkä paras peruste, joka on koskaan kuultu. 

No, tämä ilmeisesti pätee sitten vain meillä, joille seksi on syvempi tunteiden osoitus. Minä koen harrastaneeni turhaa seksiä, jos selviää, ettei molemmilla ollutkaan suunnitelmia vakavammasta yhteiselosta.

Eli et erityisemmin tykkää seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

940, ei sillä olekaan väliä.

Yritin vain pohtia selitystä sille miksi toisten on helpompaa hyvinkin nopeasti harrastaa seksiä, löytää kumppani, muuttaa yhteen jne.

Ja miksi toisille se on vaikeampaa tai etenevät hitaammin, harkitsevat yhteenmuuttoa pitempään jne.

Ehkä nämä ihmiset muutenkin kyllästyvät nopeasti, eivät viihdy kauan yhden asian parissa, kaipaavat actionia ja jännitystä, sitä että asiat ovat jatkuvassa muutoksessa. He pitävät muutoksesta, kun toiset taas kaipaavat yleisesti tasaisuutta ja varmuutta, jolloin tietysti ihaniakin asioita harkitaan pidempään, eikä vain toimita impulsiivisesti huomista miettimättä.

Minä ainakin olen maailman hitain etenijä, jos puhutaan oikeasti vakavista asioista kuten yhteenmuutosta ja parisuhteesta. Exänkin kanssa tapailimme puoli vuotta ennen kuin suostuin käyttämään hänestä nimitystä poikaystävä. Ne ovat isoja muutoksia, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään vuosiksi eteenpäin. Mutta mitä minun elämässäni varmuudella muuttuu, jos harrastan seksiä fiksusti ehkäisyä käyttäen? Eihän näitä voi millään tavalla verrata.