Mies, millaista naista et halua heti viedä makuuhuoneeseen vaan tutustua muulla tavoin viikkokaupalla?

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kun täällä vedotaan siihen, että jos hiukan jarruttelee ja haluaa tutustua ensin, niin sitten onkin *pihtari* *estynyt* *siveyden sipuli* *seksikielteinen* jne.

Vapaamielisen ja pihtarin välissä on paljon muutakin.

Ei se tee ihmisestä seksikielteistä vaikka ei jokaiselle potentiaaliselle jakelekaan.

Vertaan nyt sellaista asiaa tähän kun ennen oli niinsanotut pyhävaatteet ja arkivaatteet.

Arkivaatteet kulutettiin ja käytettiin loppuun, joskus huolettomastikin ja lopen kyllästyneinä niihin.

Sitten oli pyhävaatteet. Niitä pidettiin tietyissä tilanteissa ja niitä arvostettiin, usein niihin liittyi tietty tunnearvo tai tunnelma.

Näin on rakastelun ja seksinkin suhteen, jos se on niinkuin *arkivaate* heti käteen naulasta otettavissa silloin ei osaa eikä tajua kuinka hienoa olisi joskus, jos se olisikin se *pyhävaate*, eli jotain erityistä ja vain *erityistilanteisiin* ja *erityisen ihmisen* kanssa päälle puettava.

Todella huono vertaus. Ei kukaan hanki sitä juhlavaatetta ainoaksi vaatteeksi loppuelämäksi ja juhlavaatekin hankitaan heti pidettäväksi, eikä mihinkään komeroon pölyttymään ja odottamaan, koska tulee tarpeeksi arvokas juhla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset tykkää pihtaamisesta ja näkevät siinä että "naista suojellaan seksin likaisuudelta" jotain ylevää tai niitä halujakaan ei paljoa ole. Toisilla taas kunnon rakastuminen vie jalat alta ja se on menoa sitten eikä seksistä tehdä alun alkaenkaan haudanvakavaa vallankäytön välinettä, vaan se on hauska, rento ja luonnollinen asia. Enkä tarkoita että heti kannattaa hypätä sänkyä kenen tahansa kanssa, mutta jos tyyliin kuukausia "suojellaan" naista (huonolta?) seksiltä..

Itse en tarvitse suojelua omilta terveiltä haluiltani ja luulisin, että miehessä olisi moni muukin asia vinossa jos suhtautuisi minuun ja maailman luonnollisimpaan asiaan noin.

Tämä vastaa omiakin ajatuksiani täysin! Minä haluan kumppanin, jolle seksi on luonnollinen ja iloinen asia joka kuuluu ihastumiseen ja toisesta tykkäämiseen. Seksin näkeminen likaisena, häpeällisenä ja naisen pilaavana asiana on kieroutunut ajatusmalli jota en halua elämääni missään muodossa. Onneksi meitä on moneen junaan, niin saavat siveät ja vapaamieliset pariutua rauhassa keskenään.

Todellakaan ei kaikki "siveät" ajattele niin, että seksi on likaista tai häpeällistä, ja "pihtaa" sen takia. Mä ajattelen, että seksi on suhteen kruunu, kaunein asia kahden ihmisen välillä, ja sen takia sitä ei harrasteta heti eikä heppoisin perustein, vaan vasta sen jälkeen kun on jollain tavalla sitouduttu tunnetasolla ja ollaan toisilleen erityisiä.

Miksi sitä kauneinta asiaa sitten ei voi harrastaa heppoisemmin perustein? Miksi kauneutta pitää säästellä? Pidätkö sinä kauneimmat taulusikin piilossa vierailta ja näytät ne vain omalle perheellesi? Meneekö se kauneus pilalle, jos näytät ne taulut jollekulle, jonka pelkäät aliarvostavan niitä tauluja? 

Eikö sinulla ole mitään niin "pyhää", että jaat sen vain tärkeiden ja erityisten ihmisten kanssa? Minun on vaikeaa keksiä hyvää vertailukohtaa ihmiselle, jolle seksi ei sitä ole. T. Eri

Ei ollut kyse siitä, että se jaettaisiin kaikkien kanssa, vaan pointtini oli se, että sen jakamista sen yhdenkin ihmisen kanssa odotetaan, koska siitä voisi seurata jotain pahaa. Ilmaisin vähän huonosti. Mietin vain, mitä pahaa olisi siinä, että sille tärkeänä pitämällesi ihmiselle se kauneus paljastettiin liian aikaisin. 

Jos ajatellaan tuota näkökulmaa, että jokin olisi pyhää, voitaisiin ajatella esimerkiksi salaisuuksia, joita ei ole kerrottu kovin monelle. Eikö se ole hienoa, että tavattuasi ihmisen, sinulle tulee varhaisessa vaiheessa tunne, että voit puhua tälle ihmiselle sen salaisuutesi, koska hän ei sinua siitä tuomitse vaan ymmärtää ja kuuntelee. On toki ymmärrettävää, että sen salaisuuden kertominen pelottaa, mutta jos sitä pelkoa ei ole, eikö se ole vain hyvä juttu, että sitä salaisuutta ei panttaa, vain siksi, että sitä "kuuluu" pantata. Ei kukaan ulkopuolinen varmastikaan tule sanomaan sinulle, että menit nyt pilalle, kun avauduit toiselle ihmiselle liian varhain. Pikemminkin päinvastoinhan näissä ketjuissa kehotetaan tekemään, eli tutustumaan mahdollisimman hyvin ja paljon. Mutta kun pästään fyysiseen tutustumiseen ja luottamukseen, tämä onkin yhtäkkiä väärin. 

Osa on aina epäluotettavia. Toisen luotettavuus ei heti varmistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaanpa niin päin, että miksi miehellä olisi hirveä tarve kiikuttaa vakavamminkin kiinnostava nainen sänkyyn? Koska ärsyttää olla ilman seksiä, kun sitä voisi saada joltakulta muulta, ellei pitäisi kituuttaa varattuna "kiinnostavalle" naiselle? Jos miehelle seksin saaminen on kiinnostavampaa kuin minun saamiseni, niin kertokoon tämän ääneen ja jatkakoon matkaansa.

Onpas omituinen ajatuskuvio? Miten ihmeessä seksin haluaminen sinulta sulkisi pois sen, että hän haluaa sinut kokonaan? Eihän tässä ole puhuttu mistään pakottamisesta ja painostamisesta, vaan ylipäätään kiinnostuksesta seksiin ja sen ehdottamisesta. Sinustako tosiaan homma menee niin, että oikeasti sinut haluava mies ei halua seksiä kanssasi? 

Ei nyt niinkään. Mutta jos mies ei mullistelematta nielisi ehdotusta, että odotetaan vähän, niin ei hän kyllä minusta olisi kiinnostunut. Jos mies todella on m i n u u n ihastunut, hän on kyllä valmis kohtaamaan jopa sen, että lopulta emme sängyssä olekaan se sopivin mahdollinen pari ja vasta sitten miettimään, mitä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset tykkää pihtaamisesta ja näkevät siinä että "naista suojellaan seksin likaisuudelta" jotain ylevää tai niitä halujakaan ei paljoa ole. Toisilla taas kunnon rakastuminen vie jalat alta ja se on menoa sitten eikä seksistä tehdä alun alkaenkaan haudanvakavaa vallankäytön välinettä, vaan se on hauska, rento ja luonnollinen asia. Enkä tarkoita että heti kannattaa hypätä sänkyä kenen tahansa kanssa, mutta jos tyyliin kuukausia "suojellaan" naista (huonolta?) seksiltä..

Itse en tarvitse suojelua omilta terveiltä haluiltani ja luulisin, että miehessä olisi moni muukin asia vinossa jos suhtautuisi minuun ja maailman luonnollisimpaan asiaan noin.

Tämä vastaa omiakin ajatuksiani täysin! Minä haluan kumppanin, jolle seksi on luonnollinen ja iloinen asia joka kuuluu ihastumiseen ja toisesta tykkäämiseen. Seksin näkeminen likaisena, häpeällisenä ja naisen pilaavana asiana on kieroutunut ajatusmalli jota en halua elämääni missään muodossa. Onneksi meitä on moneen junaan, niin saavat siveät ja vapaamieliset pariutua rauhassa keskenään.

Todellakaan ei kaikki "siveät" ajattele niin, että seksi on likaista tai häpeällistä, ja "pihtaa" sen takia. Mä ajattelen, että seksi on suhteen kruunu, kaunein asia kahden ihmisen välillä, ja sen takia sitä ei harrasteta heti eikä heppoisin perustein, vaan vasta sen jälkeen kun on jollain tavalla sitouduttu tunnetasolla ja ollaan toisilleen erityisiä.

Miksi sitä kauneinta asiaa sitten ei voi harrastaa heppoisemmin perustein? Miksi kauneutta pitää säästellä? Pidätkö sinä kauneimmat taulusikin piilossa vierailta ja näytät ne vain omalle perheellesi? Meneekö se kauneus pilalle, jos näytät ne taulut jollekulle, jonka pelkäät aliarvostavan niitä tauluja? 

Eikö sinulla ole mitään niin "pyhää", että jaat sen vain tärkeiden ja erityisten ihmisten kanssa? Minun on vaikeaa keksiä hyvää vertailukohtaa ihmiselle, jolle seksi ei sitä ole. T. Eri

Ei ollut kyse siitä, että se jaettaisiin kaikkien kanssa, vaan pointtini oli se, että sen jakamista sen yhdenkin ihmisen kanssa odotetaan, koska siitä voisi seurata jotain pahaa. Ilmaisin vähän huonosti. Mietin vain, mitä pahaa olisi siinä, että sille tärkeänä pitämällesi ihmiselle se kauneus paljastettiin liian aikaisin. 

Jos ajatellaan tuota näkökulmaa, että jokin olisi pyhää, voitaisiin ajatella esimerkiksi salaisuuksia, joita ei ole kerrottu kovin monelle. Eikö se ole hienoa, että tavattuasi ihmisen, sinulle tulee varhaisessa vaiheessa tunne, että voit puhua tälle ihmiselle sen salaisuutesi, koska hän ei sinua siitä tuomitse vaan ymmärtää ja kuuntelee. On toki ymmärrettävää, että sen salaisuuden kertominen pelottaa, mutta jos sitä pelkoa ei ole, eikö se ole vain hyvä juttu, että sitä salaisuutta ei panttaa, vain siksi, että sitä "kuuluu" pantata. Ei kukaan ulkopuolinen varmastikaan tule sanomaan sinulle, että menit nyt pilalle, kun avauduit toiselle ihmiselle liian varhain. Pikemminkin päinvastoinhan näissä ketjuissa kehotetaan tekemään, eli tutustumaan mahdollisimman hyvin ja paljon. Mutta kun pästään fyysiseen tutustumiseen ja luottamukseen, tämä onkin yhtäkkiä väärin. 

Osa on aina epäluotettavia. Toisen luotettavuus ei heti varmistu.

Tietenkin. Mutta kysyinkin, miksi se luotettavuus on tärkeää nimenomaan sen seksin osalta, mutta muilla osa-alueilla kukaan ei nosta mekkalaa, kun mentiin kertomaan itsestään liikaa liian varhain, vaan tämä nähdään vain normaalina virhearviona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tunnetason yhteyttä korostava kehtaa tunnustaa, että heillä on parisuhteessa myös huonoa ja väsynyttä seksiä välillä? Ettei edes vahva tunneside ihmisten välillä tee aina siitä seksistä fantastista sielujen yhtymistä toisiinsa?

Tottakai on, miten tämä kysymys edes liittyy koko ketjuun? Rakkaan ja tutun ihmisen kanssa sen huonon lässähdysseksinkin ottaa mieluummin vastaan kuin vieraan lakanoissa.

Itse ainakin odotan monissa asioissa läheisiltäni paljon enemmän kaikenlaista kuin ventovierailta. Pettymys läheisen huonoa käytöstä kohtaan on yleensä voimakkaampaa kuin ventovieraan käyttäytyessä huonosti. Mutta näin erilaisia ihmiset ovat!

Tässähän se juuri idea onkin, että jos jaksaa hiukan tutustua ja ehtii tulla tunnesidettä ihmiseen, niin ei ole niin suuri katastrofi vaikka seksi sitten ei alussa olisikaan *täydellistä*.

Se tunne, tuttuus ja toisin tunteminen on se *pumpuli* joka myös suhteen jatkuessa tuo ymmärrystä ja pehmeyttä vaikka aina ei menisikään niinkuin Stromsössä.

Mutta jos hypätään sänkyyn muutaman tunnin tuttavuuden kanssa tunnesidettä ja kärsivällisyyttä ei ole niin *lässähtäminen* onkin jo harmittavampi juttu.

Varsinkin jos odotti muuta tai jopa upeaa seksiä.

Vieraan kanssa on muutenkin vaarana, että jotain menee *pieleen*.

Tavalla tai toisella.

Kun sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä toista kohtaan ei ole.

Ollaan paljon itsekkäämpiä kuin tutussa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset tykkää pihtaamisesta ja näkevät siinä että "naista suojellaan seksin likaisuudelta" jotain ylevää tai niitä halujakaan ei paljoa ole. Toisilla taas kunnon rakastuminen vie jalat alta ja se on menoa sitten eikä seksistä tehdä alun alkaenkaan haudanvakavaa vallankäytön välinettä, vaan se on hauska, rento ja luonnollinen asia. Enkä tarkoita että heti kannattaa hypätä sänkyä kenen tahansa kanssa, mutta jos tyyliin kuukausia "suojellaan" naista (huonolta?) seksiltä..

Itse en tarvitse suojelua omilta terveiltä haluiltani ja luulisin, että miehessä olisi moni muukin asia vinossa jos suhtautuisi minuun ja maailman luonnollisimpaan asiaan noin.

Tämä vastaa omiakin ajatuksiani täysin! Minä haluan kumppanin, jolle seksi on luonnollinen ja iloinen asia joka kuuluu ihastumiseen ja toisesta tykkäämiseen. Seksin näkeminen likaisena, häpeällisenä ja naisen pilaavana asiana on kieroutunut ajatusmalli jota en halua elämääni missään muodossa. Onneksi meitä on moneen junaan, niin saavat siveät ja vapaamieliset pariutua rauhassa keskenään.

Todellakaan ei kaikki "siveät" ajattele niin, että seksi on likaista tai häpeällistä, ja "pihtaa" sen takia. Mä ajattelen, että seksi on suhteen kruunu, kaunein asia kahden ihmisen välillä, ja sen takia sitä ei harrasteta heti eikä heppoisin perustein, vaan vasta sen jälkeen kun on jollain tavalla sitouduttu tunnetasolla ja ollaan toisilleen erityisiä.

Miksi sitä kauneinta asiaa sitten ei voi harrastaa heppoisemmin perustein? Miksi kauneutta pitää säästellä? Pidätkö sinä kauneimmat taulusikin piilossa vierailta ja näytät ne vain omalle perheellesi? Meneekö se kauneus pilalle, jos näytät ne taulut jollekulle, jonka pelkäät aliarvostavan niitä tauluja? 

Eikö sinulla ole mitään niin "pyhää", että jaat sen vain tärkeiden ja erityisten ihmisten kanssa? Minun on vaikeaa keksiä hyvää vertailukohtaa ihmiselle, jolle seksi ei sitä ole. T. Eri

Ei ollut kyse siitä, että se jaettaisiin kaikkien kanssa, vaan pointtini oli se, että sen jakamista sen yhdenkin ihmisen kanssa odotetaan, koska siitä voisi seurata jotain pahaa. Ilmaisin vähän huonosti. Mietin vain, mitä pahaa olisi siinä, että sille tärkeänä pitämällesi ihmiselle se kauneus paljastettiin liian aikaisin. 

Jos ajatellaan tuota näkökulmaa, että jokin olisi pyhää, voitaisiin ajatella esimerkiksi salaisuuksia, joita ei ole kerrottu kovin monelle. Eikö se ole hienoa, että tavattuasi ihmisen, sinulle tulee varhaisessa vaiheessa tunne, että voit puhua tälle ihmiselle sen salaisuutesi, koska hän ei sinua siitä tuomitse vaan ymmärtää ja kuuntelee. On toki ymmärrettävää, että sen salaisuuden kertominen pelottaa, mutta jos sitä pelkoa ei ole, eikö se ole vain hyvä juttu, että sitä salaisuutta ei panttaa, vain siksi, että sitä "kuuluu" pantata. Ei kukaan ulkopuolinen varmastikaan tule sanomaan sinulle, että menit nyt pilalle, kun avauduit toiselle ihmiselle liian varhain. Pikemminkin päinvastoinhan näissä ketjuissa kehotetaan tekemään, eli tutustumaan mahdollisimman hyvin ja paljon. Mutta kun pästään fyysiseen tutustumiseen ja luottamukseen, tämä onkin yhtäkkiä väärin. 

Ei kommentoija kirjoittanut missään kohtaa, että "kaikkien kanssa". 

Sähän et voi tietää, että ihmisestä tulee tärkeä ja erityinen, ennen kuin hänestä on tullut tärkeä ja erityinen. Ja sä et voi tietää, että hän on luotettava, ennen kuin tunnet häntä tarpeeksi ja hän on jollain tavalla osoittanut luotettavuutensa. Toiset haluaa nimenomaan rakentaa luottamusta ensin, ennen kuin edetään fyysiseen tutustumiseen, eivätkä aloita luottamuksen rakentamista fyysisen tutustumisen kautta.

Ja mitä useammalle salaisuutensa kertoo, sitä vähemmän salaisuus se on. Siksi kannattaa harkita tarkkaan eikä luottaa mihinkään kivaan ensihytinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatellaanpa niin päin, että miksi miehellä olisi hirveä tarve kiikuttaa vakavamminkin kiinnostava nainen sänkyyn? Koska ärsyttää olla ilman seksiä, kun sitä voisi saada joltakulta muulta, ellei pitäisi kituuttaa varattuna "kiinnostavalle" naiselle? Jos miehelle seksin saaminen on kiinnostavampaa kuin minun saamiseni, niin kertokoon tämän ääneen ja jatkakoon matkaansa.

Onpas omituinen ajatuskuvio? Miten ihmeessä seksin haluaminen sinulta sulkisi pois sen, että hän haluaa sinut kokonaan? Eihän tässä ole puhuttu mistään pakottamisesta ja painostamisesta, vaan ylipäätään kiinnostuksesta seksiin ja sen ehdottamisesta. Sinustako tosiaan homma menee niin, että oikeasti sinut haluava mies ei halua seksiä kanssasi? 

Ei nyt niinkään. Mutta jos mies ei mullistelematta nielisi ehdotusta, että odotetaan vähän, niin ei hän kyllä minusta olisi kiinnostunut. Jos mies todella on m i n u u n ihastunut, hän on kyllä valmis kohtaamaan jopa sen, että lopulta emme sängyssä olekaan se sopivin mahdollinen pari ja vasta sitten miettimään, mitä tehdään.

Missään vaiheessa tätä ketjua ei ole puhuttu tällaisesta tilanteesta eikä kukaan varmasti ole kanssasi eri mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tunnetason yhteyttä korostava kehtaa tunnustaa, että heillä on parisuhteessa myös huonoa ja väsynyttä seksiä välillä? Ettei edes vahva tunneside ihmisten välillä tee aina siitä seksistä fantastista sielujen yhtymistä toisiinsa?

Tottakai on, miten tämä kysymys edes liittyy koko ketjuun? Rakkaan ja tutun ihmisen kanssa sen huonon lässähdysseksinkin ottaa mieluummin vastaan kuin vieraan lakanoissa.

Itse ainakin odotan monissa asioissa läheisiltäni paljon enemmän kaikenlaista kuin ventovierailta. Pettymys läheisen huonoa käytöstä kohtaan on yleensä voimakkaampaa kuin ventovieraan käyttäytyessä huonosti. Mutta näin erilaisia ihmiset ovat!

Jos mies, johon olen jo ehtinyt paremmin tutustua ja josta oikeasti välitän, läikyttää jotakin matolleni ja matto ei lähde pesussakaan puhtaaksi, harmittaa se vähemmän kuin se, että joku satunnainen sotkee lempimattoni.

Salaisuuksia ei kannata kertoa liian pikaisesti luotettavaksi luulemalleen henkilölle.

Ihmiset usein ovat varsin hölläsuisia.

Samaa mieltä myös 655 kanssa.

Luottamuksen rakentaminen kannattaa alkaa muullatavoin kuin tutustumalla ihmisen fysiikkaan, tai ei ainakaan genitaalien kautta.

On romantikko ja/tai jännittää seksipuuhia sen verran, että tarvitsee aikaa. Yleensä jälkimmäinen, joka vetoaa ensimmäiseen. Näin oman kokemukseni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset tykkää pihtaamisesta ja näkevät siinä että "naista suojellaan seksin likaisuudelta" jotain ylevää tai niitä halujakaan ei paljoa ole. Toisilla taas kunnon rakastuminen vie jalat alta ja se on menoa sitten eikä seksistä tehdä alun alkaenkaan haudanvakavaa vallankäytön välinettä, vaan se on hauska, rento ja luonnollinen asia. Enkä tarkoita että heti kannattaa hypätä sänkyä kenen tahansa kanssa, mutta jos tyyliin kuukausia "suojellaan" naista (huonolta?) seksiltä..

Itse en tarvitse suojelua omilta terveiltä haluiltani ja luulisin, että miehessä olisi moni muukin asia vinossa jos suhtautuisi minuun ja maailman luonnollisimpaan asiaan noin.

Tämä vastaa omiakin ajatuksiani täysin! Minä haluan kumppanin, jolle seksi on luonnollinen ja iloinen asia joka kuuluu ihastumiseen ja toisesta tykkäämiseen. Seksin näkeminen likaisena, häpeällisenä ja naisen pilaavana asiana on kieroutunut ajatusmalli jota en halua elämääni missään muodossa. Onneksi meitä on moneen junaan, niin saavat siveät ja vapaamieliset pariutua rauhassa keskenään.

Todellakaan ei kaikki "siveät" ajattele niin, että seksi on likaista tai häpeällistä, ja "pihtaa" sen takia. Mä ajattelen, että seksi on suhteen kruunu, kaunein asia kahden ihmisen välillä, ja sen takia sitä ei harrasteta heti eikä heppoisin perustein, vaan vasta sen jälkeen kun on jollain tavalla sitouduttu tunnetasolla ja ollaan toisilleen erityisiä.

Miksi sitä kauneinta asiaa sitten ei voi harrastaa heppoisemmin perustein? Miksi kauneutta pitää säästellä? Pidätkö sinä kauneimmat taulusikin piilossa vierailta ja näytät ne vain omalle perheellesi? Meneekö se kauneus pilalle, jos näytät ne taulut jollekulle, jonka pelkäät aliarvostavan niitä tauluja? 

Eikö sinulla ole mitään niin "pyhää", että jaat sen vain tärkeiden ja erityisten ihmisten kanssa? Minun on vaikeaa keksiä hyvää vertailukohtaa ihmiselle, jolle seksi ei sitä ole. T. Eri

Ei ollut kyse siitä, että se jaettaisiin kaikkien kanssa, vaan pointtini oli se, että sen jakamista sen yhdenkin ihmisen kanssa odotetaan, koska siitä voisi seurata jotain pahaa. Ilmaisin vähän huonosti. Mietin vain, mitä pahaa olisi siinä, että sille tärkeänä pitämällesi ihmiselle se kauneus paljastettiin liian aikaisin. 

Jos ajatellaan tuota näkökulmaa, että jokin olisi pyhää, voitaisiin ajatella esimerkiksi salaisuuksia, joita ei ole kerrottu kovin monelle. Eikö se ole hienoa, että tavattuasi ihmisen, sinulle tulee varhaisessa vaiheessa tunne, että voit puhua tälle ihmiselle sen salaisuutesi, koska hän ei sinua siitä tuomitse vaan ymmärtää ja kuuntelee. On toki ymmärrettävää, että sen salaisuuden kertominen pelottaa, mutta jos sitä pelkoa ei ole, eikö se ole vain hyvä juttu, että sitä salaisuutta ei panttaa, vain siksi, että sitä "kuuluu" pantata. Ei kukaan ulkopuolinen varmastikaan tule sanomaan sinulle, että menit nyt pilalle, kun avauduit toiselle ihmiselle liian varhain. Pikemminkin päinvastoinhan näissä ketjuissa kehotetaan tekemään, eli tutustumaan mahdollisimman hyvin ja paljon. Mutta kun pästään fyysiseen tutustumiseen ja luottamukseen, tämä onkin yhtäkkiä väärin. 

Ei kommentoija kirjoittanut missään kohtaa, että "kaikkien kanssa". 

Sähän et voi tietää, että ihmisestä tulee tärkeä ja erityinen, ennen kuin hänestä on tullut tärkeä ja erityinen. Ja sä et voi tietää, että hän on luotettava, ennen kuin tunnet häntä tarpeeksi ja hän on jollain tavalla osoittanut luotettavuutensa. Toiset haluaa nimenomaan rakentaa luottamusta ensin, ennen kuin edetään fyysiseen tutustumiseen, eivätkä aloita luottamuksen rakentamista fyysisen tutustumisen kautta.

Ja mitä useammalle salaisuutensa kertoo, sitä vähemmän salaisuus se on. Siksi kannattaa harkita tarkkaan eikä luottaa mihinkään kivaan ensihytinään.

Edelleen, en puhunut siitä, miten monelle salaisuutensa kertoo, vaan siitä, missä vaiheessa se kerrotaan sille yhdelle. 

Miten ihmisestä voi tulla tärkeä ja erityinen, jos en päästä häntä lähelleni millään tavalla? Tämä on vähän paradoksaalista, että voi luottaa vasta, kun hän on osoittanut luotettavuutensa. Miten hän voisi sen osoittaa, ellei hänelle anneta mitään, missä vaaditaan luottamusta? 

Se, millaista luottamusta kukin vaatii ennen fyysistä tutustumista, ei pitäisi olla mikään absoluuttinen totuus, vaan kunkin pitäisi saada päättää siitä ihan itse. Siksi kulostaa hassulta nämä aikarajat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tunnetason yhteyttä korostava kehtaa tunnustaa, että heillä on parisuhteessa myös huonoa ja väsynyttä seksiä välillä? Ettei edes vahva tunneside ihmisten välillä tee aina siitä seksistä fantastista sielujen yhtymistä toisiinsa?

Tottakai on, miten tämä kysymys edes liittyy koko ketjuun? Rakkaan ja tutun ihmisen kanssa sen huonon lässähdysseksinkin ottaa mieluummin vastaan kuin vieraan lakanoissa.

Itse ainakin odotan monissa asioissa läheisiltäni paljon enemmän kaikenlaista kuin ventovierailta. Pettymys läheisen huonoa käytöstä kohtaan on yleensä voimakkaampaa kuin ventovieraan käyttäytyessä huonosti. Mutta näin erilaisia ihmiset ovat!

Jos mies, johon olen jo ehtinyt paremmin tutustua ja josta oikeasti välitän, läikyttää jotakin matolleni ja matto ei lähde pesussakaan puhtaaksi, harmittaa se vähemmän kuin se, että joku satunnainen sotkee lempimattoni.

Onko sulle tapahtunut seksissä jotain tosi kamalaa vai miksi tällainen vertaus. Siis miten sun "matto" voi mennä pilalle, ettei lähde pesussakaan puhtaaksi :o 

Vierailija kirjoitti:

Tässähän se juuri idea onkin, että jos jaksaa hiukan tutustua ja ehtii tulla tunnesidettä ihmiseen, niin ei ole niin suuri katastrofi vaikka seksi sitten ei alussa olisikaan *täydellistä*.

Se tunne, tuttuus ja toisin tunteminen on se *pumpuli* joka myös suhteen jatkuessa tuo ymmärrystä ja pehmeyttä vaikka aina ei menisikään niinkuin Stromsössä.

Mutta jos hypätään sänkyyn muutaman tunnin tuttavuuden kanssa tunnesidettä ja kärsivällisyyttä ei ole niin *lässähtäminen* onkin jo harmittavampi juttu.

Varsinkin jos odotti muuta tai jopa upeaa seksiä.

Vieraan kanssa on muutenkin vaarana, että jotain menee *pieleen*.

Tavalla tai toisella.

Kun sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä toista kohtaan ei ole.

Ollaan paljon itsekkäämpiä kuin tutussa suhteessa.

Ei minulle ainakaan olisi katastrofi, vaikka vähemmälläkään tutustumisella seksi ei alussa ole täydellistä. 

Tuolla aiemmin olen moneen kertaan sanonut, että minusta pahempaa on se, että tunnesiteen muodostumisen jälkeen tapahtuu jotain merkittävää, että suhdetta ei voi jatkaa, kuin jos parien ensitreffien jälkeen hommat menevät pieleen. Kovasti hehkutetaan, miten tärkeitä ne tunteet ovat, mutta sitten ne pettymykset voidaankin noin vain ohittaa olankohautuksella, kunhan seksiä vain ei ole ehditty harrastaa. Tämä on mielestäni erittäin suuri ristiriita tässä. 

Hassua muuten, että tässä ketjussa hehkutetaan miten ihanaa se parisuhdeseksi sitten on ja sitä kannattaaa odottaa, mutta nyt sanotaankin, että lässähdys on helpompi kestää. Kyllä kai se nyt pitäisi olla ihan itsestäänselvää, että mitä korkeammalle odotukset asetetaan ja mitä pidempään odotetaan, sitä isompi se pettymys on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän se juuri idea onkin, että jos jaksaa hiukan tutustua ja ehtii tulla tunnesidettä ihmiseen, niin ei ole niin suuri katastrofi vaikka seksi sitten ei alussa olisikaan *täydellistä*.

Se tunne, tuttuus ja toisin tunteminen on se *pumpuli* joka myös suhteen jatkuessa tuo ymmärrystä ja pehmeyttä vaikka aina ei menisikään niinkuin Stromsössä.

Mutta jos hypätään sänkyyn muutaman tunnin tuttavuuden kanssa tunnesidettä ja kärsivällisyyttä ei ole niin *lässähtäminen* onkin jo harmittavampi juttu.

Varsinkin jos odotti muuta tai jopa upeaa seksiä.

Vieraan kanssa on muutenkin vaarana, että jotain menee *pieleen*.

Tavalla tai toisella.

Kun sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä toista kohtaan ei ole.

Ollaan paljon itsekkäämpiä kuin tutussa suhteessa.

Ei minulle ainakaan olisi katastrofi, vaikka vähemmälläkään tutustumisella seksi ei alussa ole täydellistä. 

Tuolla aiemmin olen moneen kertaan sanonut, että minusta pahempaa on se, että tunnesiteen muodostumisen jälkeen tapahtuu jotain merkittävää, että suhdetta ei voi jatkaa, kuin jos parien ensitreffien jälkeen hommat menevät pieleen. Kovasti hehkutetaan, miten tärkeitä ne tunteet ovat, mutta sitten ne pettymykset voidaankin noin vain ohittaa olankohautuksella, kunhan seksiä vain ei ole ehditty harrastaa. Tämä on mielestäni erittäin suuri ristiriita tässä. 

Hassua muuten, että tässä ketjussa hehkutetaan miten ihanaa se parisuhdeseksi sitten on ja sitä kannattaaa odottaa, mutta nyt sanotaankin, että lässähdys on helpompi kestää. Kyllä kai se nyt pitäisi olla ihan itsestäänselvää, että mitä korkeammalle odotukset asetetaan ja mitä pidempään odotetaan, sitä isompi se pettymys on. 

No mulla se toimii noin. Parisuhteessa saanti on niin varmaa ja taajaa, ettei laiskempi seksi ole lässähdys tai pettymys, seuraavalla kerralla sitten erilailla. Väsynyttä tai huonoa se ei ole ollut pikkulapsiperhevupsien jälkeen, koska ei ole mitään painetta ryhtyä seksiin väsyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tunnetason yhteyttä korostava kehtaa tunnustaa, että heillä on parisuhteessa myös huonoa ja väsynyttä seksiä välillä? Ettei edes vahva tunneside ihmisten välillä tee aina siitä seksistä fantastista sielujen yhtymistä toisiinsa?

Tottakai on, miten tämä kysymys edes liittyy koko ketjuun? Rakkaan ja tutun ihmisen kanssa sen huonon lässähdysseksinkin ottaa mieluummin vastaan kuin vieraan lakanoissa.

Liittyy siten, että tässä on useaan kertaan kysytty, mitä kukaan saa siitä huonosta irtoseksistä, kun seksin kuuluu olla sitä tajunnanräjäyttävää parisuhdeseksiä. Täysin ignoorataan sellainen fakta, että joskus se irtoseksi voi olla parempaa kuin parisuhdeseksi, tunteista huolimatta. 

Mun silmään tämä keskustelu on painottunut melkeinpä toisin päin. Saivarrellaan ja väännetään asioista joista ei ole yhtä totuutta.

Toisille nyt vaan sopii hitaampi etenemisvauhti kuin toisille. Toiset saa irtoseksistä tarpeeksi ja toiset eivät.

Toiset kykenevät tutustumaan paremmin myös nopeasti johtaneen seksin jälkeen, toiset taas eivät.

Tärkeintä kai se on löytää se itselleen sopivin kumppani niin kemioiden kuin etenemisvauhdin suhteen.

Itse olen kokenut niin intohimon lässähtämistä nopeasti edenneessä suhteessa, että hitaasti edenneessä suhteessa. On ollut hyviä ja huonojakin irtosuhteita.

Ei näitä voi oikein lokeroida tai vastakkain asetella, kun mukana on niin monta muuttujaa ja harmaan eri sävyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän se juuri idea onkin, että jos jaksaa hiukan tutustua ja ehtii tulla tunnesidettä ihmiseen, niin ei ole niin suuri katastrofi vaikka seksi sitten ei alussa olisikaan *täydellistä*.

Se tunne, tuttuus ja toisin tunteminen on se *pumpuli* joka myös suhteen jatkuessa tuo ymmärrystä ja pehmeyttä vaikka aina ei menisikään niinkuin Stromsössä.

Mutta jos hypätään sänkyyn muutaman tunnin tuttavuuden kanssa tunnesidettä ja kärsivällisyyttä ei ole niin *lässähtäminen* onkin jo harmittavampi juttu.

Varsinkin jos odotti muuta tai jopa upeaa seksiä.

Vieraan kanssa on muutenkin vaarana, että jotain menee *pieleen*.

Tavalla tai toisella.

Kun sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä toista kohtaan ei ole.

Ollaan paljon itsekkäämpiä kuin tutussa suhteessa.

Ei minulle ainakaan olisi katastrofi, vaikka vähemmälläkään tutustumisella seksi ei alussa ole täydellistä. 

Tuolla aiemmin olen moneen kertaan sanonut, että minusta pahempaa on se, että tunnesiteen muodostumisen jälkeen tapahtuu jotain merkittävää, että suhdetta ei voi jatkaa, kuin jos parien ensitreffien jälkeen hommat menevät pieleen. Kovasti hehkutetaan, miten tärkeitä ne tunteet ovat, mutta sitten ne pettymykset voidaankin noin vain ohittaa olankohautuksella, kunhan seksiä vain ei ole ehditty harrastaa. Tämä on mielestäni erittäin suuri ristiriita tässä. 

Hassua muuten, että tässä ketjussa hehkutetaan miten ihanaa se parisuhdeseksi sitten on ja sitä kannattaaa odottaa, mutta nyt sanotaankin, että lässähdys on helpompi kestää. Kyllä kai se nyt pitäisi olla ihan itsestäänselvää, että mitä korkeammalle odotukset asetetaan ja mitä pidempään odotetaan, sitä isompi se pettymys on. 

No mulla se toimii noin. Parisuhteessa saanti on niin varmaa ja taajaa, ettei laiskempi seksi ole lässähdys tai pettymys, seuraavalla kerralla sitten erilailla. Väsynyttä tai huonoa se ei ole ollut pikkulapsiperhevupsien jälkeen, koska ei ole mitään painetta ryhtyä seksiin väsyneenä.

Niin. Ja jälleen kerran: jos se sinulla toimii noin, miksi ihmeessä julistat asiaa yleisenä totuutena ja oletat, ettei kukaan muu voi kokea toisin? 

Ja minusta tuo on kyllä jotenkin paradoksaalista, että "saanti on varmaa" ja välillä vähän laiskempaa, mutta silti se on niin hiton spessua, herkkää ja kaunista. :D Itse olen tällä hetkellä parisuhteessa, mutta saanti ei todellakaan ole minulle mikään itsestäänselvyys ja siksi sitä arvostankin. Parisuhdetta muutenkin arvostan ja joka ikinen päivä ihmettelen, mitä ihmettä olen tehnyt, että olen saanut tuollaisen aarteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän se juuri idea onkin, että jos jaksaa hiukan tutustua ja ehtii tulla tunnesidettä ihmiseen, niin ei ole niin suuri katastrofi vaikka seksi sitten ei alussa olisikaan *täydellistä*.

Se tunne, tuttuus ja toisin tunteminen on se *pumpuli* joka myös suhteen jatkuessa tuo ymmärrystä ja pehmeyttä vaikka aina ei menisikään niinkuin Stromsössä.

Mutta jos hypätään sänkyyn muutaman tunnin tuttavuuden kanssa tunnesidettä ja kärsivällisyyttä ei ole niin *lässähtäminen* onkin jo harmittavampi juttu.

Varsinkin jos odotti muuta tai jopa upeaa seksiä.

Vieraan kanssa on muutenkin vaarana, että jotain menee *pieleen*.

Tavalla tai toisella.

Kun sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä toista kohtaan ei ole.

Ollaan paljon itsekkäämpiä kuin tutussa suhteessa.

Ei minulle ainakaan olisi katastrofi, vaikka vähemmälläkään tutustumisella seksi ei alussa ole täydellistä. 

Tuolla aiemmin olen moneen kertaan sanonut, että minusta pahempaa on se, että tunnesiteen muodostumisen jälkeen tapahtuu jotain merkittävää, että suhdetta ei voi jatkaa, kuin jos parien ensitreffien jälkeen hommat menevät pieleen. Kovasti hehkutetaan, miten tärkeitä ne tunteet ovat, mutta sitten ne pettymykset voidaankin noin vain ohittaa olankohautuksella, kunhan seksiä vain ei ole ehditty harrastaa. Tämä on mielestäni erittäin suuri ristiriita tässä. 

Hassua muuten, että tässä ketjussa hehkutetaan miten ihanaa se parisuhdeseksi sitten on ja sitä kannattaaa odottaa, mutta nyt sanotaankin, että lässähdys on helpompi kestää. Kyllä kai se nyt pitäisi olla ihan itsestäänselvää, että mitä korkeammalle odotukset asetetaan ja mitä pidempään odotetaan, sitä isompi se pettymys on. 

No mulla se toimii noin. Parisuhteessa saanti on niin varmaa ja taajaa, ettei laiskempi seksi ole lässähdys tai pettymys, seuraavalla kerralla sitten erilailla. Väsynyttä tai huonoa se ei ole ollut pikkulapsiperhevupsien jälkeen, koska ei ole mitään painetta ryhtyä seksiin väsyneenä.

Niin. Ja jälleen kerran: jos se sinulla toimii noin, miksi ihmeessä julistat asiaa yleisenä totuutena ja oletat, ettei kukaan muu voi kokea toisin? 

Ja minusta tuo on kyllä jotenkin paradoksaalista, että "saanti on varmaa" ja välillä vähän laiskempaa, mutta silti se on niin hiton spessua, herkkää ja kaunista. :D Itse olen tällä hetkellä parisuhteessa, mutta saanti ei todellakaan ole minulle mikään itsestäänselvyys ja siksi sitä arvostankin. Parisuhdetta muutenkin arvostan ja joka ikinen päivä ihmettelen, mitä ihmettä olen tehnyt, että olen saanut tuollaisen aarteen. 

Eri kirjoittaja.

N-73 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tunnetason yhteyttä korostava kehtaa tunnustaa, että heillä on parisuhteessa myös huonoa ja väsynyttä seksiä välillä? Ettei edes vahva tunneside ihmisten välillä tee aina siitä seksistä fantastista sielujen yhtymistä toisiinsa?

Tottakai on, miten tämä kysymys edes liittyy koko ketjuun? Rakkaan ja tutun ihmisen kanssa sen huonon lässähdysseksinkin ottaa mieluummin vastaan kuin vieraan lakanoissa.

Liittyy siten, että tässä on useaan kertaan kysytty, mitä kukaan saa siitä huonosta irtoseksistä, kun seksin kuuluu olla sitä tajunnanräjäyttävää parisuhdeseksiä. Täysin ignoorataan sellainen fakta, että joskus se irtoseksi voi olla parempaa kuin parisuhdeseksi, tunteista huolimatta. 

Mun silmään tämä keskustelu on painottunut melkeinpä toisin päin. Saivarrellaan ja väännetään asioista joista ei ole yhtä totuutta.

Toisille nyt vaan sopii hitaampi etenemisvauhti kuin toisille. Toiset saa irtoseksistä tarpeeksi ja toiset eivät.

Toiset kykenevät tutustumaan paremmin myös nopeasti johtaneen seksin jälkeen, toiset taas eivät.

Tärkeintä kai se on löytää se itselleen sopivin kumppani niin kemioiden kuin etenemisvauhdin suhteen.

Itse olen kokenut niin intohimon lässähtämistä nopeasti edenneessä suhteessa, että hitaasti edenneessä suhteessa. On ollut hyviä ja huonojakin irtosuhteita.

Ei näitä voi oikein lokeroida tai vastakkain asetella, kun mukana on niin monta muuttujaa ja harmaan eri sävyjä.

No sitähän minä tässä yritänkin sanoa, että ei ole yhtä totuutta. Nämä odottelijathan sitä totuuttaan täällä julistavat ja taivastelevat muiden tapoja. Yksikään nopeampi etenijä ei ole käskenyt muitakin etenemään nopeammin, vaan ovat kertoneet ainoastaan omasta tilanteestaan ja ihmetelleet, mikseivät saisi edetä sitä tahtia kuin itsetä hyvältä tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset tykkää pihtaamisesta ja näkevät siinä että "naista suojellaan seksin likaisuudelta" jotain ylevää tai niitä halujakaan ei paljoa ole. Toisilla taas kunnon rakastuminen vie jalat alta ja se on menoa sitten eikä seksistä tehdä alun alkaenkaan haudanvakavaa vallankäytön välinettä, vaan se on hauska, rento ja luonnollinen asia. Enkä tarkoita että heti kannattaa hypätä sänkyä kenen tahansa kanssa, mutta jos tyyliin kuukausia "suojellaan" naista (huonolta?) seksiltä..

Itse en tarvitse suojelua omilta terveiltä haluiltani ja luulisin, että miehessä olisi moni muukin asia vinossa jos suhtautuisi minuun ja maailman luonnollisimpaan asiaan noin.

Tämä vastaa omiakin ajatuksiani täysin! Minä haluan kumppanin, jolle seksi on luonnollinen ja iloinen asia joka kuuluu ihastumiseen ja toisesta tykkäämiseen. Seksin näkeminen likaisena, häpeällisenä ja naisen pilaavana asiana on kieroutunut ajatusmalli jota en halua elämääni missään muodossa. Onneksi meitä on moneen junaan, niin saavat siveät ja vapaamieliset pariutua rauhassa keskenään.

Todellakaan ei kaikki "siveät" ajattele niin, että seksi on likaista tai häpeällistä, ja "pihtaa" sen takia. Mä ajattelen, että seksi on suhteen kruunu, kaunein asia kahden ihmisen välillä, ja sen takia sitä ei harrasteta heti eikä heppoisin perustein, vaan vasta sen jälkeen kun on jollain tavalla sitouduttu tunnetasolla ja ollaan toisilleen erityisiä.

Miksi sitä kauneinta asiaa sitten ei voi harrastaa heppoisemmin perustein? Miksi kauneutta pitää säästellä? Pidätkö sinä kauneimmat taulusikin piilossa vierailta ja näytät ne vain omalle perheellesi? Meneekö se kauneus pilalle, jos näytät ne taulut jollekulle, jonka pelkäät aliarvostavan niitä tauluja? 

Eikö sinulla ole mitään niin "pyhää", että jaat sen vain tärkeiden ja erityisten ihmisten kanssa? Minun on vaikeaa keksiä hyvää vertailukohtaa ihmiselle, jolle seksi ei sitä ole. T. Eri

Ei ollut kyse siitä, että se jaettaisiin kaikkien kanssa, vaan pointtini oli se, että sen jakamista sen yhdenkin ihmisen kanssa odotetaan, koska siitä voisi seurata jotain pahaa. Ilmaisin vähän huonosti. Mietin vain, mitä pahaa olisi siinä, että sille tärkeänä pitämällesi ihmiselle se kauneus paljastettiin liian aikaisin. 

Jos ajatellaan tuota näkökulmaa, että jokin olisi pyhää, voitaisiin ajatella esimerkiksi salaisuuksia, joita ei ole kerrottu kovin monelle. Eikö se ole hienoa, että tavattuasi ihmisen, sinulle tulee varhaisessa vaiheessa tunne, että voit puhua tälle ihmiselle sen salaisuutesi, koska hän ei sinua siitä tuomitse vaan ymmärtää ja kuuntelee. On toki ymmärrettävää, että sen salaisuuden kertominen pelottaa, mutta jos sitä pelkoa ei ole, eikö se ole vain hyvä juttu, että sitä salaisuutta ei panttaa, vain siksi, että sitä "kuuluu" pantata. Ei kukaan ulkopuolinen varmastikaan tule sanomaan sinulle, että menit nyt pilalle, kun avauduit toiselle ihmiselle liian varhain. Pikemminkin päinvastoinhan näissä ketjuissa kehotetaan tekemään, eli tutustumaan mahdollisimman hyvin ja paljon. Mutta kun pästään fyysiseen tutustumiseen ja luottamukseen, tämä onkin yhtäkkiä väärin. 

Ei kommentoija kirjoittanut missään kohtaa, että "kaikkien kanssa". 

Sähän et voi tietää, että ihmisestä tulee tärkeä ja erityinen, ennen kuin hänestä on tullut tärkeä ja erityinen. Ja sä et voi tietää, että hän on luotettava, ennen kuin tunnet häntä tarpeeksi ja hän on jollain tavalla osoittanut luotettavuutensa. Toiset haluaa nimenomaan rakentaa luottamusta ensin, ennen kuin edetään fyysiseen tutustumiseen, eivätkä aloita luottamuksen rakentamista fyysisen tutustumisen kautta.

Ja mitä useammalle salaisuutensa kertoo, sitä vähemmän salaisuus se on. Siksi kannattaa harkita tarkkaan eikä luottaa mihinkään kivaan ensihytinään.

Edelleen, en puhunut siitä, miten monelle salaisuutensa kertoo, vaan siitä, missä vaiheessa se kerrotaan sille yhdelle. 

Miten ihmisestä voi tulla tärkeä ja erityinen, jos en päästä häntä lähelleni millään tavalla? Tämä on vähän paradoksaalista, että voi luottaa vasta, kun hän on osoittanut luotettavuutensa. Miten hän voisi sen osoittaa, ellei hänelle anneta mitään, missä vaaditaan luottamusta? 

Se, millaista luottamusta kukin vaatii ennen fyysistä tutustumista, ei pitäisi olla mikään absoluuttinen totuus, vaan kunkin pitäisi saada päättää siitä ihan itse. Siksi kulostaa hassulta nämä aikarajat. 

Eli sulle ainut tapa päästää toinen lähelle on seksi? Vai mitä tarkoitit tuolla, että "en päästä häntä lähelleni millään tavalla"? Ei kai seksistä pidättäytyminen sulje pois niitä muita tapoja, joilla pääsee lähelle toista ihmistä? Ja voi osoittaa luotettavuutensa. Mä haluan aloittaa tutustumisen ja luottamuksen rakentamisen henkisestä päästä ja fyysisellä puolellakin ensin muuten ja vasta lopuksi varsinaisen seksin kautta. 

Ja totta kai jokainen saa päättää itse, minkälaista luottamusta vaatii ennen seksiä. Jos ei vaadi mitään tai luottaa ensimmäiseen perstuntumaan, niin siitä vaan. Itse en halua tehdä niin.

Täällä kai oli tarkoitus keskustella nimenomaan siitä, miksi joku mies ei halua viedä naista heti sänkyyn. Yksi vastaus on se, että mies, joka haluaa tutustua ja luoda luottamusta ja tunnesiteen ennen seksiä.