Mies, millaista naista et halua heti viedä makuuhuoneeseen vaan tutustua muulla tavoin viikkokaupalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Toisin kuin ihastuminen, seksin harrastaminen on kontrolloitavissa.

Onhan ihastuminenkin jossain määrin. Tuossa mainitsin etäisyyden ottamisen. Silti harvoin kuulee kenellekään annettavan neuvoa, että ota nyt vähän etäisyyttä, ettei sitten satu niin paljon, jos ihastut, ennen kuin kunnolla tunnet. 

Seksissä aivot vapauttavat aineksia, jotka saavat ihmisen ihastumaan ja kiintymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Nyt on kyllä niin korkealentosta, mutta yritän avata omalta kohdalta. Huom. Omalta kohdaltani.

Olen asettanut rajoja ja ottanut etäisyyttä omien tunteiden syntymisen takia. Olen ollut ns. seksisuhteessa jossa tuli tunteet mukaan ja otin etäisyyttä.

Olen myös ottanut etäisyyttä kun olen pelännyt omia tunteitani ja mahdollista pettymistä.

Olen pettynyt sekä tunne- että seksipuolella, ihan yhtä lailla.

Omalla kohdalla seksi on erilaista tai kehittyy eri tavalla tunteiden mukana. Irtoseksissä jmulla ei ole tunteet mukana, ja pystyn siihen heittäytymään, mutta se tuntuu erilaiselta kuin seksi tunteiden kanssa.

Ihastumisiin en osaa sanoa, olen ihastunut harvemmin kuin mitä olen intohimosta mennyt sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Toisin kuin ihastuminen, seksin harrastaminen on kontrolloitavissa.

Onhan ihastuminenkin jossain määrin. Tuossa mainitsin etäisyyden ottamisen. Silti harvoin kuulee kenellekään annettavan neuvoa, että ota nyt vähän etäisyyttä, ettei sitten satu niin paljon, jos ihastut, ennen kuin kunnolla tunnet. 

Seksissä aivot vapauttavat aineksia, jotka saavat ihmisen ihastumaan ja kiintymään.

Niin? Miten se vaikuttaan ihastumiseen ilman seksiä? 

Yllä on suomalaiset kummallisia.

Bussissa ei sulla surminkaan mennä toisen viereen istumaan, jollei ole ihan pakko.

Juttelemaan eihan ainakaan ruveta, jotkut maalaiset ja yksinkertaiset alkavat puhua vierustoverin kanssa.

Hississä vältellä katsekontaktia tai tervehtimistä, mieluummin kävellään jos on muita.

Jotkut vie roskapussinsakin vasta pimeässä ettei vaan törmää naapureiden.

Naapureita nyt ei missään nimessä kuulu tervehtiä.

Mutta mutta. Annas olla kun on tavattu baarissa tai netissä tuntematon ihminen niin sen kanssahan on ihan luonnollista ja jopa pakollista (ettei vaan luulla pihtariksi tai uskovaiseksi) hypätä sänkyyn heti alkutahdeilla.

Ei haittaa yhtään, ollaanhan tässä niin avoimia ja reippaita että oikein.

Tämä on mielestäni melko ristiriitaista.

Jotenkin tuntuu, että jotkut hiukan täällä liioittelevatkin, ehkä luulevat olevansa fiksumiia kuin nämä varovaisen ihmiset.

Miten voi näistä umpimielisistä ja sulkeutuneista suomalaisista kuoriutua avoin ja rohkea seksiaktiivi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Toisin kuin ihastuminen, seksin harrastaminen on kontrolloitavissa.

Onhan ihastuminenkin jossain määrin. Tuossa mainitsin etäisyyden ottamisen. Silti harvoin kuulee kenellekään annettavan neuvoa, että ota nyt vähän etäisyyttä, ettei sitten satu niin paljon, jos ihastut, ennen kuin kunnolla tunnet. 

Seksissä aivot vapauttavat aineksia, jotka saavat ihmisen ihastumaan ja kiintymään.

Niin? Miten se vaikuttaan ihastumiseen ilman seksiä? 

Jos haluaa sydäntään suojella ja pitää sitä kuuluisaa etäisyyttä, niin silloin ei seksi ainakaan kuulu kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Olette sitten onnekkaita, jos teille ei ole sattunut huonoja seksikokemuksia.

Silloin kun olin nuorempi sinkku ja tapailin moniakin miehiä, niin kyllä siinä oli ihan laidasta laitaan.

En siis ollut kokematon vaan eronnut silloin.

Joskus oli just niin, ettei tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Oli myös tosi mukavia ja hyviä kokemuksia ja sitten ihan keskinkertaisia.

Miten se olisikaan mahdollista, että kaikki miehet olisivat taitavia ja toisen huomioonottavia rakastajia?

Eihän tietty ole kaikki naisetkaan.

Olen siis se, jota joku luuli neitsyeksi.

Olen sen jälkeen ollut toisenkin kerran liitossa ja nyt taas sinkkuna, joten ihan sen pohjalta tiedän, että nyt en enää jaksa näitä turhia seksikokemuksia vaan katson ensin, että vetovoimaa ja samanhenkisyyttä löytyy.

En hae puolisoa, en välttämättä vakisuhdettakaan, mutta silti en mene sänkyyn samantien. Ei vaan huvita, mieluummin olen ilman seksiä kuin altistan itseni huonolle seksikokemukselle.

Koska tunnen itseni.

Miksi edes pitäisi?

Itse olet kuitenkin lähes seksin jumalatar?

Ei tässä kyllä ollut missään vaiheessa kyse siitä että baarista raahataan joku tuntematon panolle vs. tapailu. Otsikko kuuluu "...vaan tutustua muulla tavoin VIIKKOKAUPALLA." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Nyt on kyllä niin korkealentosta, mutta yritän avata omalta kohdalta. Huom. Omalta kohdaltani.

Olen asettanut rajoja ja ottanut etäisyyttä omien tunteiden syntymisen takia. Olen ollut ns. seksisuhteessa jossa tuli tunteet mukaan ja otin etäisyyttä.

Olen myös ottanut etäisyyttä kun olen pelännyt omia tunteitani ja mahdollista pettymistä.

Olen pettynyt sekä tunne- että seksipuolella, ihan yhtä lailla.

Omalla kohdalla seksi on erilaista tai kehittyy eri tavalla tunteiden mukana. Irtoseksissä jmulla ei ole tunteet mukana, ja pystyn siihen heittäytymään, mutta se tuntuu erilaiselta kuin seksi tunteiden kanssa.

Ihastumisiin en osaa sanoa, olen ihastunut harvemmin kuin mitä olen intohimosta mennyt sänkyyn.

Ja edelleen: tämä on sinun yksittäinen kokemuksesi ja se on kaikin puolin ok. Minä puhun näistä yleisistä säännöistä, joita asetetaan yleensä deittimaailmassa. Kaikki tuntevat säännön "ei seksiä ekatreffeillä", mutta kukaan ei tunne sääntöä "kerro lapsuudentraumastasi vasta viidensillä treffeillä". Tuollaisesta säännöstä ja käytännöstä ei syntyisi näin pitkää ketjua tällä palstalla eikä kovinkaan moni varmasti olisi ehdottomasti tuollaisen säännön kannalla. . Jostain syystä niitä sääntöjä asetetaan ainoastaan seksiin, vaikka pettymyksiä voi olla niin monenkirjavia muitakin. Kukaan ei myöskään koskaan mainitse kumppanin kriteeriksi sellaista, että pitää olla mahdollisimman vähän aiempia ihastuksia, mutta seksikumppaneiden määrästä ollaan hyvinkin tarkkoja. 

Kyllä tämä epäloogisuus jostain kertoo ja uskaltaisin väittää, että se edelleenkin juontaa juurensa siihen, että seksi ilman isoja tunteita on paheksuttavaa, vaikka väitetäänkin, että toisen tekemät valinnat ovat ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Toisin kuin ihastuminen, seksin harrastaminen on kontrolloitavissa.

Onhan ihastuminenkin jossain määrin. Tuossa mainitsin etäisyyden ottamisen. Silti harvoin kuulee kenellekään annettavan neuvoa, että ota nyt vähän etäisyyttä, ettei sitten satu niin paljon, jos ihastut, ennen kuin kunnolla tunnet. 

Seksissä aivot vapauttavat aineksia, jotka saavat ihmisen ihastumaan ja kiintymään.

Niin? Miten se vaikuttaan ihastumiseen ilman seksiä? 

Jos haluaa sydäntään suojella ja pitää sitä kuuluisaa etäisyyttä, niin silloin ei seksi ainakaan kuulu kuvioon.

Ei kuulukaan. Kuka niin väitti? Minä esitin kysymyksen liittyen pelkkään ihastumiseen, johon ei tarvitse liittyä seksiä. Menikö liian vaikeaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen, se on sellainen otus jota ei kovin mielellään kiksauta ensitöikseen. Joutuu varmistamaan hyvin huolella että se on varmasti maho ja / tai pitämään klyyvarista kiinni kun syöttää sille ne pillerit että ne tulee varmasti otettua eikä mitään väsyneitä "ohoh !" selityksiä tarvi kuunnella. Suomalaisen naisen tarjoamiin kortsuihinkin tulee suhtautua kuin namusedän vastaaviin, ei missään nimessä tule koskea niihin _edes_ pitkällä tikullakaan. Ko. naiset sijoittuvat iältään 18-38/40 v. siihen vaara-alueeseen ja riskiryhmään jota tulee karttaa kuin ruttoa. Poislukien tietty hyvät & luotettavat naiset (mahot yms.), iästä riippumatta.

Eli deittailet näitä mahoja sitten ilman aikomustakaan koskaan kiksauttaa? Luulisi olevan parempaakin ajanvietettä kuin deittailla ei-kiinnostavia naisia. 

Luetun ymmärtäminen jne jne. Ei kiinnostava nainen on sellainen itsensä monistaja, kiinnostava nainen on sellainen joka _EI_ pysty / edes haluakkaan monistua. Tuollaiset vaara-alueella ikänsä puolesta olevat naiset, jotka kiireellä haluavat sänkyyn, tulee kiertää kaukaa. Koska sen sänkyyn hinkumisen motiivit on päivänselvät ja siinä moni mies on pillunhimossaan tuhonnut elämänsä ja tulevaisuutensa. Lähtökohtaisesti suomalaisiin opportunistisiin naisiin tulee suhtautua kuin plutoniumiin, ennen kuin sen vaarattomuus todistettu, niitä on syytä käsitellä pitkillä pihdeillä/tikuilla turvallisen etäisyyden päästä. Koska jos sellaisen päästää heti liian lähelle tai ihokontaktiin, on seuraukset samat kuin plutoniumin kanssa : se on game over ja elämä ohi. Peruuttamaton vahinko ja tekemätön paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Nyt on kyllä niin korkealentosta, mutta yritän avata omalta kohdalta. Huom. Omalta kohdaltani.

Olen asettanut rajoja ja ottanut etäisyyttä omien tunteiden syntymisen takia. Olen ollut ns. seksisuhteessa jossa tuli tunteet mukaan ja otin etäisyyttä.

Olen myös ottanut etäisyyttä kun olen pelännyt omia tunteitani ja mahdollista pettymistä.

Olen pettynyt sekä tunne- että seksipuolella, ihan yhtä lailla.

Omalla kohdalla seksi on erilaista tai kehittyy eri tavalla tunteiden mukana. Irtoseksissä jmulla ei ole tunteet mukana, ja pystyn siihen heittäytymään, mutta se tuntuu erilaiselta kuin seksi tunteiden kanssa.

Ihastumisiin en osaa sanoa, olen ihastunut harvemmin kuin mitä olen intohimosta mennyt sänkyyn.

Ja edelleen: tämä on sinun yksittäinen kokemuksesi ja se on kaikin puolin ok. Minä puhun näistä yleisistä säännöistä, joita asetetaan yleensä deittimaailmassa. Kaikki tuntevat säännön "ei seksiä ekatreffeillä", mutta kukaan ei tunne sääntöä "kerro lapsuudentraumastasi vasta viidensillä treffeillä". Tuollaisesta säännöstä ja käytännöstä ei syntyisi näin pitkää ketjua tällä palstalla eikä kovinkaan moni varmasti olisi ehdottomasti tuollaisen säännön kannalla. . Jostain syystä niitä sääntöjä asetetaan ainoastaan seksiin, vaikka pettymyksiä voi olla niin monenkirjavia muitakin. Kukaan ei myöskään koskaan mainitse kumppanin kriteeriksi sellaista, että pitää olla mahdollisimman vähän aiempia ihastuksia, mutta seksikumppaneiden määrästä ollaan hyvinkin tarkkoja. 

Kyllä tämä epäloogisuus jostain kertoo ja uskaltaisin väittää, että se edelleenkin juontaa juurensa siihen, että seksi ilman isoja tunteita on paheksuttavaa, vaikka väitetäänkin, että toisen tekemät valinnat ovat ihan ok. 

No kyllä pitkän ketjun jankkaamalla saa, aiheesta kun aiheesta.

Mä en jaksa tätä keskustelua enää, kun ei tää johda mihinkään ja ap:kin on varmaan kadonnut jo aikoja sitten ketjusta. :D

Vierailija kirjoitti:

Yllä on suomalaiset kummallisia.

Bussissa ei sulla surminkaan mennä toisen viereen istumaan, jollei ole ihan pakko.

Juttelemaan eihan ainakaan ruveta, jotkut maalaiset ja yksinkertaiset alkavat puhua vierustoverin kanssa.

Hississä vältellä katsekontaktia tai tervehtimistä, mieluummin kävellään jos on muita.

Jotkut vie roskapussinsakin vasta pimeässä ettei vaan törmää naapureiden.

Naapureita nyt ei missään nimessä kuulu tervehtiä.

Mutta mutta. Annas olla kun on tavattu baarissa tai netissä tuntematon ihminen niin sen kanssahan on ihan luonnollista ja jopa pakollista (ettei vaan luulla pihtariksi tai uskovaiseksi) hypätä sänkyyn heti alkutahdeilla.

Ei haittaa yhtään, ollaanhan tässä niin avoimia ja reippaita että oikein.

Tämä on mielestäni melko ristiriitaista.

Jotenkin tuntuu, että jotkut hiukan täällä liioittelevatkin, ehkä luulevat olevansa fiksumiia kuin nämä varovaisen ihmiset.

Miten voi näistä umpimielisistä ja sulkeutuneista suomalaisista kuoriutua avoin ja rohkea seksiaktiivi?

MISSÄ NÄIN ON SANOTTU? Noin sadas kerta tässä ketjussa kun kysyn tätä, eikä vastausta tule! Jestas te olette raskasta keskusteluseuraa, kun olkiukkoja lentää niin, ettei sekaan sovi. 

Minä olen syyttänyt tässä ketjussa odottajia siitä, että he ovat haukkuneet ei-odottajia ja voin koska tahansa näyttää, missä viesteissä näin on tehty. Ei-odottajia syytetään pakottamisesta, mutta kukaan ei pysty tällaisia kommentteja tästä ketjusta näyttämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen, se on sellainen otus jota ei kovin mielellään kiksauta ensitöikseen. Joutuu varmistamaan hyvin huolella että se on varmasti maho ja / tai pitämään klyyvarista kiinni kun syöttää sille ne pillerit että ne tulee varmasti otettua eikä mitään väsyneitä "ohoh !" selityksiä tarvi kuunnella. Suomalaisen naisen tarjoamiin kortsuihinkin tulee suhtautua kuin namusedän vastaaviin, ei missään nimessä tule koskea niihin _edes_ pitkällä tikullakaan. Ko. naiset sijoittuvat iältään 18-38/40 v. siihen vaara-alueeseen ja riskiryhmään jota tulee karttaa kuin ruttoa. Poislukien tietty hyvät & luotettavat naiset (mahot yms.), iästä riippumatta.

Eli deittailet näitä mahoja sitten ilman aikomustakaan koskaan kiksauttaa? Luulisi olevan parempaakin ajanvietettä kuin deittailla ei-kiinnostavia naisia. 

Luetun ymmärtäminen jne jne. Ei kiinnostava nainen on sellainen itsensä monistaja, kiinnostava nainen on sellainen joka _EI_ pysty / edes haluakkaan monistua. Tuollaiset vaara-alueella ikänsä puolesta olevat naiset, jotka kiireellä haluavat sänkyyn, tulee kiertää kaukaa. Koska sen sänkyyn hinkumisen motiivit on päivänselvät ja siinä moni mies on pillunhimossaan tuhonnut elämänsä ja tulevaisuutensa. Lähtökohtaisesti suomalaisiin opportunistisiin naisiin tulee suhtautua kuin plutoniumiin, ennen kuin sen vaarattomuus todistettu, niitä on syytä käsitellä pitkillä pihdeillä/tikuilla turvallisen etäisyyden päästä. Koska jos sellaisen päästää heti liian lähelle tai ihokontaktiin, on seuraukset samat kuin plutoniumin kanssa : se on game over ja elämä ohi. Peruuttamaton vahinko ja tekemätön paikka.

Joo läpäläpä lää. Tässä keskustellaan naisista, joita deittaillaan ja sinä haukut nyt naisia, joita et edes deittailisi. Mene pois, jos et halua keskustella deittailusta, vaan omista excel-taulukkoon kirjoitetuista kriteereistäsi ja vihalistoistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen, se on sellainen otus jota ei kovin mielellään kiksauta ensitöikseen. Joutuu varmistamaan hyvin huolella että se on varmasti maho ja / tai pitämään klyyvarista kiinni kun syöttää sille ne pillerit että ne tulee varmasti otettua eikä mitään väsyneitä "ohoh !" selityksiä tarvi kuunnella. Suomalaisen naisen tarjoamiin kortsuihinkin tulee suhtautua kuin namusedän vastaaviin, ei missään nimessä tule koskea niihin _edes_ pitkällä tikullakaan. Ko. naiset sijoittuvat iältään 18-38/40 v. siihen vaara-alueeseen ja riskiryhmään jota tulee karttaa kuin ruttoa. Poislukien tietty hyvät & luotettavat naiset (mahot yms.), iästä riippumatta.

Eli deittailet näitä mahoja sitten ilman aikomustakaan koskaan kiksauttaa? Luulisi olevan parempaakin ajanvietettä kuin deittailla ei-kiinnostavia naisia. 

Luetun ymmärtäminen jne jne. Ei kiinnostava nainen on sellainen itsensä monistaja, kiinnostava nainen on sellainen joka _EI_ pysty / edes haluakkaan monistua. Tuollaiset vaara-alueella ikänsä puolesta olevat naiset, jotka kiireellä haluavat sänkyyn, tulee kiertää kaukaa. Koska sen sänkyyn hinkumisen motiivit on päivänselvät ja siinä moni mies on pillunhimossaan tuhonnut elämänsä ja tulevaisuutensa. Lähtökohtaisesti suomalaisiin opportunistisiin naisiin tulee suhtautua kuin plutoniumiin, ennen kuin sen vaarattomuus todistettu, niitä on syytä käsitellä pitkillä pihdeillä/tikuilla turvallisen etäisyyden päästä. Koska jos sellaisen päästää heti liian lähelle tai ihokontaktiin, on seuraukset samat kuin plutoniumin kanssa : se on game over ja elämä ohi. Peruuttamaton vahinko ja tekemätön paikka.

Joo läpäläpä lää. Tässä keskustellaan naisista, joita deittaillaan ja sinä haukut nyt naisia, joita et edes deittailisi. Mene pois, jos et halua keskustella deittailusta, vaan omista excel-taulukkoon kirjoitetuista kriteereistäsi ja vihalistoistasi. 

Väärin. Aloituksessa kysyttiin nimenomaan_MILLAISTA NAISTA ET VEISI SÄNKYYN HETI_ja siihen kysymykseen on annettu vastaus. Tietääkseni minun mielipiteeni/vastaukseni on yhtä hyvä kuin sinunkin, itseasiassa jopa parempi, kun minä vastaan miehenä (oletettavasti naisen tekemään kyselyyn) ja sinä uliset naisena asiaan johon sinulla ei voi ollakkaan mielipidettä kun kysytään asiaa miesten näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen, se on sellainen otus jota ei kovin mielellään kiksauta ensitöikseen. Joutuu varmistamaan hyvin huolella että se on varmasti maho ja / tai pitämään klyyvarista kiinni kun syöttää sille ne pillerit että ne tulee varmasti otettua eikä mitään väsyneitä "ohoh !" selityksiä tarvi kuunnella. Suomalaisen naisen tarjoamiin kortsuihinkin tulee suhtautua kuin namusedän vastaaviin, ei missään nimessä tule koskea niihin _edes_ pitkällä tikullakaan. Ko. naiset sijoittuvat iältään 18-38/40 v. siihen vaara-alueeseen ja riskiryhmään jota tulee karttaa kuin ruttoa. Poislukien tietty hyvät & luotettavat naiset (mahot yms.), iästä riippumatta.

Eli deittailet näitä mahoja sitten ilman aikomustakaan koskaan kiksauttaa? Luulisi olevan parempaakin ajanvietettä kuin deittailla ei-kiinnostavia naisia. 

Luetun ymmärtäminen jne jne. Ei kiinnostava nainen on sellainen itsensä monistaja, kiinnostava nainen on sellainen joka _EI_ pysty / edes haluakkaan monistua. Tuollaiset vaara-alueella ikänsä puolesta olevat naiset, jotka kiireellä haluavat sänkyyn, tulee kiertää kaukaa. Koska sen sänkyyn hinkumisen motiivit on päivänselvät ja siinä moni mies on pillunhimossaan tuhonnut elämänsä ja tulevaisuutensa. Lähtökohtaisesti suomalaisiin opportunistisiin naisiin tulee suhtautua kuin plutoniumiin, ennen kuin sen vaarattomuus todistettu, niitä on syytä käsitellä pitkillä pihdeillä/tikuilla turvallisen etäisyyden päästä. Koska jos sellaisen päästää heti liian lähelle tai ihokontaktiin, on seuraukset samat kuin plutoniumin kanssa : se on game over ja elämä ohi. Peruuttamaton vahinko ja tekemätön paikka.

Joo läpäläpä lää. Tässä keskustellaan naisista, joita deittaillaan ja sinä haukut nyt naisia, joita et edes deittailisi. Mene pois, jos et halua keskustella deittailusta, vaan omista excel-taulukkoon kirjoitetuista kriteereistäsi ja vihalistoistasi. 

Väärin. Aloituksessa kysyttiin nimenomaan_MILLAISTA NAISTA ET VEISI SÄNKYYN HETI_ja siihen kysymykseen on annettu vastaus. Tietääkseni minun mielipiteeni/vastaukseni on yhtä hyvä kuin sinunkin, itseasiassa jopa parempi, kun minä vastaan miehenä (oletettavasti naisen tekemään kyselyyn) ja sinä uliset naisena asiaan johon sinulla ei voi ollakkaan mielipidettä kun kysytään asiaa miesten näkökulmasta.

Voi voi, kun sinulla riittäisi keskittymiskyky lukemaan edes otsikko loppuun saakka. Se jatkui ".. vaan tutustua muulla tavoin viikkokaupalla." Miksi sinä siis haluat viikkokaupalla tutustua noihin kuvailemiisi naisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä noita siipeen saaneitakin ja sellaisia, jotka eivät ole kuulemma mitenkään nauttineet irtosuhteista. Toisaalta en ihmettele, jos omat kokemukset ovat pelkästään jotain valehtelijoiden hyväksikäyttöjä ja kivuliaita jyystöjä, että irtosuhteet nähdään pelkästään ikävinä, mutta kun näille ei millään mene perille, ettei se kaikilla mene niin. 

Kyse harvemmin on koko toimituksen fyysisestä puolesta vaan siitä, että ihan käsitteenä vieraan kanssa paneminen on poissuljettu.

Vanhaa mummoa, joka on miljardööri.

Sellanen kyllä kiinnostais.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä noita siipeen saaneitakin ja sellaisia, jotka eivät ole kuulemma mitenkään nauttineet irtosuhteista. Toisaalta en ihmettele, jos omat kokemukset ovat pelkästään jotain valehtelijoiden hyväksikäyttöjä ja kivuliaita jyystöjä, että irtosuhteet nähdään pelkästään ikävinä, mutta kun näille ei millään mene perille, ettei se kaikilla mene niin. 

Kyse harvemmin on koko toimituksen fyysisestä puolesta vaan siitä, että ihan käsitteenä vieraan kanssa paneminen on poissuljettu.

Tuossahan puhuttiin tässä ketjussa kerrotuista omista kokemuksista. Eihän se silloin ole ollut käsitteenä kokonaan poissuljettu. 

Minä ainakin haluan edetä nopeasti selvittääkseni sen onko potentiaalinen kumppani minulle myöskin seksuaalisesti yhteensopiva. En halua pitkään tapailla sellaista ihmistä, joka haluaa seksiltä jotain aivan muita asioita kuin minä. Jokaisella on oikeus omiin fiksaatioihinsa, mutta minä haluan olla sellaisessa suhteessa, joka tuottaa molemmille nautintoa.

Ei sitä läskiä mielellään veisi.