Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuuuh ...huh huh ..uuh.uh ... Myönnän ateistit, että voititte. En jaksa väitellä enempää. Jätän teidän pimeyteenne. 

Ateisti kieltää myös muilta kristinuskon. Itse uskovat kaikenmaailman yogaan ja vastaaviin ja tavoittelevat sitä kautta täydellisyyttä.

Agnostikko on jo vähintään asteen parempi, joka hyväksyy kristinuskon, mutta vielä kaikki muutkin .

 

Ateisti ei kiellä mitään keltään. Miksi luulevaiset viljelevät omia määritelmiään ateismista? Tuntuu kuin tarkoituksella tekisivät.

Tarkoituksellahan he sitä tekevätkin. Yrittävät käännyttää "vääräuskoisia". Eivätkä edes tajua toimivansa juuri niiden omien uskontojensa vastaisesti tuputtaessaan sitä pakolla muille.

Vierailija kirjoitti:

Laittaa? Mitä vikaa on panna-verbissä?

Toivon paneminen aiheuttaa uskovaisessa syntisiä ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti hyväksyy sen faktan, että elämä on rajallinen ja loppuu kuolemaan. Toivo on jälkipolvissa.

Jos tällaista väittää faktana, niin asia pitäisi pystyä todistamaan. Saisinko nähdä todisteet kiitos?

 

Hautausmaat on täynnä todisteita, mene katsomaan.

Siihen, ettei tarvii ottaa uutta kiekkaa

Vierailija kirjoitti:

Ateistin paikka on helvetin ikuinen tuli. Ateisteja ei pitäisi haudata siunattuun maahan. Vaan jonnekin syrjäiselle joutomaalle. Joku kaayopailan viereinen metsä on  sopiva. Jos omaiset eivät jaksa kaivaa. Palkatkoon jonkun kaivurikuskin työjön saatramaan ateisti helvettiin.

Kylläpä kristillinen lähimmäisenrakkaus oikein huokuu sinusta.

En mihinkään. En tarvitse kuoleman jälkeistä elämää.

Toivon mistä? Ei kuoleman jälkeen ole mitään. Samanlaista kuin ennen syntymää. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Käykö uskovaisella mielessä, että jos helvettiä ei oikeasti ole olemassa? Jos käyttää elämänsä turhaan taivaspaikan tavoitteluun ja helvetinpelkoon?

Aivan sama mihin toivonsa laittaa. Ei se toivo mihinkään vie.

Olen ollut muutamia kertoja tajuttomana eri syistä. Tajuttomuuden aikana en ole kokenut yhtään mitään, ei pimeyttä, tyhjyyttä, valoa, henkiolentoja, tunteita, ajan kulua, ei mitään. Vasta tultuani tajuihin olen ymmärtänyt olleeni poissa x minuuttia. Ajattelen, että kuolema on saman tapainen tapahtuma, paitsi ettei herää enää ikinä. Minusta olemattomuudessa ei ole mitään pelättävää, sama tilanne ennen syntymää ja kuoleman jälkeen. Ja kun on olematon, ei tosiaan edes koe olevansa olematon.

On aika säälittävää, jos on elänyt niin surkean elämän perseillen, että pitää uskoa johonkin mielikuvitussatumaahan elämän päättymisen jälkeen.

Jälleensyntyminen on paljon loogisempi ja mielenkiintoisempi ajatus. Se sisältää myös reiluutta. Jos nyt on saanut huonot kortit, seuraavassa elämässä ehkä sitten paremmat. Ja ihan lopulta kaikki on kaikilla hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnoton kirjoitti:

En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.

Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.

 

Uskovaiset ovat vähän narsistisia

Mä käyttäisin narsistin sijaan tyhmä tai yksinkertainen.

Kaikki Panokset laitetaan nykyhetkeen ja hyvinvoinnin luomiseen. Uskikset on pipipäitä heidän ulina on toisarvoista.

Toivon mistä???

Elämä on rajallinen molemmista päistä, se alkaa ja se loppuu, se on minusta oikein hyvä ja lohdullinen asia. 

Ihminen ei ole siinä suhteessa mitenkään erilainen kuin muutkaan eläimet. 

Vierailija kirjoitti:

Toivon mistä???

Elämä on rajallinen molemmista päistä, se alkaa ja se loppuu, se on minusta oikein hyvä ja lohdullinen asia. 

Ihminen ei ole siinä suhteessa mitenkään erilainen kuin muutkaan eläimet. 

On se sillä tavalla erilainen, että on kuolemanpelossaan keksinyt jumalia.

Vierailija kirjoitti:

Raamattua kun lukee, niin Jumalan luo taivaaseen ei taida päästä, jos ei ole edes uskonut sen Jumalan olemassaoloon - ei, vaikka olisi kuinka hyväsydäminen ja auttavainen tahansa ollut eläessään?

Koska Raamattu sanoo, että "ilman uskoa on mahdoton olla otollinen (Jumalalle kelpaava); sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on."

Ja muitakin ehtoja siellä Raamatussa on, kuten parannuksenteko tahallisesta synninteosta.

Onneksi se on vain sepite. Mutta eläköön sen mukaan kuka tahtoo. Kunhan ei ryhdy rajoittamaan muiden elämää uskomuksillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaa? Mitä vikaa on panna-verbissä?

Toivon paneminen aiheuttaa uskovaisessa syntisiä ajatuksia.

Onkohan sama juttu oluen panemisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaa? Mitä vikaa on panna-verbissä?

Toivon paneminen aiheuttaa uskovaisessa syntisiä ajatuksia.

Onkohan sama juttu oluen panemisen kanssa?

Niin, panee miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti laittaa toivonsa siihen että on elänyt hyvän elämän ja on kiitollinen siitä että sai elää. Uskovainen elää elämänsä masilmanhistoriassa ennenkuulumatyomassa yltäkylläisyydessä tauotta valittaen kuinka surkeeta kaikki on, ja että lopun aikojen täytyy lähestyä kun kaikki on niin huonosti, toivoen kumpa pääsisi jo täältä kurjuudesta pois oikeaan elämään taivaassa.

 

Tunnetko paljonkin valittajia uskovaisia :O 

Minä en tunne, vaan päinvastoin tunnen paljon onnellisia ja elämästään kiitollisia uskovaisia.

Mutta totta, että joskus tämänkin elämän kauheudet ahdistaa. Kiva jos ateisti voi painella menemään ilman sen syvällisempää analyysiä ;)

Syvällisempää analyysia? Et selvästi edes tiedä mitä se tarkoittaa, jos perustat analyysisi jumaltaruihin.