Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?
Kun maailmankuvaan ei sovi ajatus sielun menemisestä taivaaseen.
Kommentit (675)
"Sen takia Jumala laati pelastussuunnitelman Jeesuksen kautta, koska muulla tavoin emme ikinä pääse synnistämme ja pahuudestamme eroon."
Jumalasi pelastussuunnitelma oli tapattaa oma poikansa. Eikö "kaikkiavaltias, kuulemma armollinen Jumala" keksinyt mitään muuta keinoa. Hän on joko julma tai tyhmä.
Mutta tietenkin kertomus on tuo mikä on. Ihminen loi Jumalan itsensä kaltaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Yhä vähemmän tunnen edes myötätuntoakaan epäuskoisia kohtaan. Onneksenne Jumalan rakkaus on paljon suurempi kuin ihmisten rakkaus. Se on minunkin onneni, koska minunkaan ei uskovana tarvitse kuin kertoa evankeliumia, lopputuloksista uskovan ei tarvitse piitata, uskooko sitä joku vai ei.
Luuletko, että joku on kiusallaan uskomatta jumaliin?
Vierailija kirjoitti:
Ei ateisteilla ole sielua.
Eikä kellään muullakaan.
Ateisti ei tahdo käsittää että Jumala on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnoton kirjoitti:
En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.
Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.
Uskovaiset ovat vähän narsistisia
Vähänkö vain???!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomiopäivä on todella lähellä, koska evankeliumin sanoma kelpaa ihmisille yhä harvemmin. Raamattu kertoo, että lopulta maapallolla on iso joukko ihmisiä eri kansakunnista, jotka eivät ota vastaan totuutta, vaan vain pilkkaavat Jumalaa.
Osa uskovista uskoo, että evankeliumia saarnataan vielä kauankin, mutta itse en usko siihen. Kaikki merkit viittavat siihen, että ei ole enää juuri ketään, joka sanoman vielä ottaisi vastaan. On yhä turhempaa saarnata.Sen on moni uskova jo huomannut. Ja kun Jumala katsoo, että se on turhaa, niin tuomiot alkavat.
Kunpa loputkin pitäisivät päänsä kiinni. On rasittavaa huomata miten paljon maailmasta löytyy kusetettavia.
Kusessa on ainoastaan epäuskoiset ihmiset. Ihan sääli käy, kun ajattelee, kuinka helppoa olisi ollut pelas
Ja J-la luo vielä joukon enskeleitä "avustajixeen" ja läheteixeen, vaikka on itse kaikkivaltias ja ehtisi kaikkialle, ilman avustajia. Ja J-la antaa näille enskeleille kyvyn nousta kapinaan, mitä kolmasosa heistä tietenkin tekee. Niinpå J-la on itse täydessä vastuussa S-tanan ja piimäyden hönkiwaltojen synnystä ja toiminnasta. Hän antaa niiden riekkua ja riehua maan päällä ja houkutella ihmisiä cadotuxeen. Mutta itse hän syyttää vain ihmisä, sanoo itsensä wanhurskaaxi, ja saa meidät ylistämään hänen rajatonta rakkauttaan ja hywyyden woiman ihmeellistä suojaa.
Joskus kaipaan suunnattomasti menetettyä lapsuudenuskoani, ja suruni sen perään purkautuu tällaisiin rienauxiin.
MIksi se toivo pitäisi johonkin laittaa? Kuolema tulee. Filmi poikki- The end.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jälkeläisiä, olen täyttänyt biologisen tehtäväni. Olen elänyt hyvän elämän. Vaikka se on edelleen kivaa, loppu saa tulla kun on tullakseen. Sen jälkeen minua ei ole. Piste.
Se on ihan sama mitä kirjoitat eikä siinä pisteet auta, kun asia selkenee kuoleman jälkeen kullekin.
Ja sinäkö tiedät mitä tapahtuu? Nyt ei kysytä mihin uskot vaan mitä tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Yhä vähemmän tunnen edes myötätuntoakaan epäuskoisia kohtaan. Onneksenne Jumalan rakkaus on paljon suurempi kuin ihmisten rakkaus. Se on minunkin onneni, koska minunkaan ei uskovana tarvitse kuin kertoa evankeliumia, lopputuloksista uskovan ei tarvitse piitata, uskooko sitä joku vai ei.
Ei sun kuule tarvitse edes kertoa. Teepä palvelus kaikille ja pidä nuo juttusi ihan itselläsi vain.
Vain noin 10 % maailman ihmisistä on uskonnottomia.
En minä toivo kuolemalta kuin nopeutta ja kipujen vähyyttä. Jos täysin yllättävä lähtö niin se toki olisi paras.
Vierailija kirjoitti:
Ei ateistilla ole toivoa. Tosin ns. tieteeseen perustuva ateismi on pääosin mukavien länsimaiden ilmiö. Kommunistissa maissa on vain näennäinen ateismi, mutta todellisuudessa niissä valtiota ja sen johtajaa palvotaan jumalana. Sitten kun elämänolot menee tarpeeksi kurjaksi, niin eipä niitä ateisteja enää löydykään. On sellainen sanontakin, että juoksuhaudoissa ei ole yhtään ateistia.
Ja aina se jumala on just meidän puolella.
Toivo on heikoille pelokkaile lapsille.
En tarvitse mitään toivoa. Minulle on Ok, kuolla tämän elämän jälkeen.
Voi hyvää päivää! Ihanko oikeasti uskot johonkin VIP-loungeen kuoleman jälkeen pääseväsi? Ei ole, ei tule eikä Jumalaa tai mitään jeesuksia ole olemassa eikä sitä myöten taivastakaan. Pelottavaa, että aikuinen ihminen jauhaa soopaa tosissaan. Uskonnonvapaus tietenkin on meillä jokaisella, mutta kannattaa pitää typerimmät aivopierut sisällää.
Kai laittaa toivon siihen että sama jatkuu kuin ennen syntymää. 13,8 miljardia vuotta meni ihan hujauksessa.
Toivottavasti raatoni menee uuniin kuten haluan eikä matojen ruuaksi.
Toivon että minulla on arvokkuutta ja rohkeutta hyväksyä asiat niinkuin ne ovat: loppu on loppu.
"Eiku mä oon niin fiksu että uskon mailmankaikkeuden syntyneen itsestään tyhjästä ja maassa kuolleesta aineesta syntyi itsestään solu, josta syntyi appelsiineja, norsuja ja ihmisiä."
En minäkään oikeasti ymmärrä miten tämä tietokone tai tuo kännykkä voi oikein toimia mutta en minä silti väitä että niiden takana oleva tiede olisi väärässä.
Uskonnot kaikki on omalla tavallaan sekopäisiä.
Aamulla päivällä ja yöllä rikotaan sääntöjä illalla pyydetään anteeksi.
Johtajuus kussakkin uskonnossa on hurjaa valtapeliä.
Pahimmat uskonnot lupaavat paratiisin kun tuhoaa väärä uskoisia tai vihollisia.
Kumminkin totuus elämästä ja kuolemasta on biologinen kuten kaikki luonto.
Oli metsästäjä uskovainen tai ei. Kaikki lopulta muuttuu mädäksi, homeiseksi kasvien ja matojen ruoaksi. Kiertokulku jatkuu siihen asti että ihmisten ruumiit ei enää sovellu ravinnoksi kun ihminen myrkyttää riittävästi itseään ja lapsiaan.
"Kun maailmankuvaan ei sovi ajatus sielun menemisestä taivaaseen."
Ateistilla voi olla ajatus joutumisesta parempaan paikkaan kuin taivas. Taivas sinänsä on ikävä paikka, jossa ei voi kuin ikävystyä ikuisuudessa. Kukapa jaksaa käyskennellä vain kedolla kukkia poimimassa päivästä toiseen. Vai voitko kertoa, mitä taivaassa voi tehdä, miten siellä voi toteuttaa itseään, mikä on sallittua?