Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?

"Niin, joillakin vielä se lapsuudessa annettu aivopesu vaikuttaa. Istuu sitkeästi kun se sinne herkässä iässä istutetaan."

Aivan, aivopesusta riippuen ihminen huutaa hädässään vaikka Shivaa, jos niikseen on opetettu ;)

Vierailija kirjoitti:

Inhimillinen totuus kuitenkin on ettei tällainen mielipide voi olla etukäteen 'lukkoon lyöty' kenenkään kohalla vaan se voi ihan kummasti muuttua silloin kun se ,näin tuttavallisesti  'Kalmasen Kake' vaan,  kolkutteleekin jo ovellasi....

Eli kun kuolema ja ajatus siitä siivittää jossain juoksuasi...

...tai kun esim.liikennelentokone menettää ilmassa, vaikka terroristin jonkun  sabotoinnin takia ja seurauksena, toisen siipensä ja lähtee siihen  lopulliseen kaameaan syöksykierteeseensä...

Tai kun aluksen runko on jo melkein puoliksi täyttynyt vedellä, viimeisetkin pelastuslautat laskettu ja edessä ovat vain Atlantin armottomat aavat ja alla vain hyistä vettä joka kangistaa pian..

Tai kun lääkäri ilmoittaa diagnoosin, sen pelätyimmän ja että leikkaus on nyt  jo valitettavasti mahdoton ajatus...

tms. 'totuuden hetki'-tilanteessa.

'You name it'-mieti silloin, sitten kun olet jos

 

Se on totta. Moni kärsien kuoleva huutaa viime hetkillään äitiä apuun.

Vierailija kirjoitti:

Inhimillinen totuus kuitenkin on ettei tällainen mielipide voi olla etukäteen 'lukkoon lyöty' kenenkään kohalla vaan se voi ihan kummasti muuttua silloin kun se ,näin tuttavallisesti  'Kalmasen Kake' vaan,  kolkutteleekin jo ovellasi....

Eli kun kuolema ja ajatus siitä siivittää jossain juoksuasi...

...tai kun esim.liikennelentokone menettää ilmassa, vaikka terroristin jonkun  sabotoinnin takia ja seurauksena, toisen siipensä ja lähtee siihen  lopulliseen kaameaan syöksykierteeseensä...

Tai kun aluksen runko on jo melkein puoliksi täyttynyt vedellä, viimeisetkin pelastuslautat laskettu ja edessä ovat vain Atlantin armottomat aavat ja alla vain hyistä vettä joka kangistaa pian..

Tai kun lääkäri ilmoittaa diagnoosin, sen pelätyimmän ja että leikkaus on nyt  jo valitettavasti mahdoton ajatus...

tms. 'totuuden hetki'-tilanteessa.

'You name it'-mieti silloin, sitten kun olet jos

Ei jumalaan uskomaton ihminen muutu uskikseksi vaikka miten kalman kake ahdistelisi. Epäilijä saattaa muuttua tai ehkä rukoilee varoiksi, mutta jos jumalaa ei ole olemassa, ei ole syytä käyttää aikaa hänelle juttelemiseen hädän hetkellä.

Ateisti mummo laittaa rakkaan Toivonsa sinne tuhkauurnaan, kuoleman koittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhimillinen totuus kuitenkin on ettei tällainen mielipide voi olla etukäteen 'lukkoon lyöty' kenenkään kohalla vaan se voi ihan kummasti muuttua silloin kun se ,näin tuttavallisesti  'Kalmasen Kake' vaan,  kolkutteleekin jo ovellasi....

Eli kun kuolema ja ajatus siitä siivittää jossain juoksuasi...

...tai kun esim.liikennelentokone menettää ilmassa, vaikka terroristin jonkun  sabotoinnin takia ja seurauksena, toisen siipensä ja lähtee siihen  lopulliseen kaameaan syöksykierteeseensä...

Tai kun aluksen runko on jo melkein puoliksi täyttynyt vedellä, viimeisetkin pelastuslautat laskettu ja edessä ovat vain Atlantin armottomat aavat ja alla vain hyistä vettä joka kangistaa pian..

Tai kun lääkäri ilmoittaa diagnoosin, sen pelätyimmän ja että leikkaus on nyt  jo valitettavasti mahdoton ajatus...

tms. 'totuuden hetki'-tilanteessa.

Tämä pitää jo eläköityneen päivystyshoitaja-äitini mukaan paikkansa. Raavaat varttuneemmat miehetkin huutavat äitiään kun riittävästi sattuu ja pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Et taida olla selvillä kuoleman fysiologiasta. "Tiedottomuus" edellyttää elintoimintoja. Samoin esimerkiksi "pimeyden" havainnointi. On paljon miellyttävämpää ajatella että atomit jotka joskus olivat osa minua siirtyvät olemaan osa jotain aivan muuta.

Joku uskovaisten taivas on kyllä sellainen konsepti joka aiheuttaa hyvinkin syvää ahdistusta ja epätoivoa, ja se on havaittavissa ihan päivittäin kun joutuu eri yhteyksissä uskovaisten ja uskonnosta kärsivien kanssa tekemisiin.

Ei semmoisesta sielusta ole mitään todisteita. Eikä taivaastakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoisesta sielusta ole mitään todisteita. Eikä taivaastakaan.

Ei ole ateisteistakaan. Pelkkiä puheita ja väitteitä. En usko ennen kuin joku näyttää todisteet edes yhdestä ateistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoisesta sielusta ole mitään todisteita. Eikä taivaastakaan.

Ei ole ateisteistakaan. Pelkkiä puheita ja väitteitä. En usko ennen kuin joku näyttää todisteet edes yhdestä ateistista.

Olet siis aateisti. Et usko ateisteja olevan olemassa.

Uskonnoton kirjoitti:

En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.

Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.

Toinen uskonnoton vahvistaa tämän. Jos nyt kivan nimilaatan johonkin laittavat, olkoon se surevien oikeus, mutta maahan on turha laittaa poljettavaksi.

Kyllä se usko pitää olla eläessä seuraavan aamun tulemiseen, kun eihän tätä muuten jaksaisi, kun ympäristöään kuulee.

Biologiaan. Faktoihin.

Usko johonkin pilvihemmoihin on säälittävintä, mihin ihmismieli suunnattomalla kapasiteeltillaan voi laantua.

Kun aikani koittaa, niin toivottavasti kuolema on nopea ja kivuton. Kuoleman jälkeisen elämän osalta ongelmaksi tulee varsin laaja valinta. Oliko atsteekit, viikingit tai jo kuollut kansa ehken oikeassa? Vai jokin nykyisistä uskonnoista? 

Ateistina (eli uskonnottomana) en ymmärrä koko kysymystä. Mistä toivosta on edes kyse? En minä elämäni päättyessa tarvi mitään toivoa. 

Jos joku saa uskonnostaan lohtua, se ei ole minulta pois. Onhan se kieltämättä mukava ajatus, että kuoltuaan pääsisi tapaamaan jo edesmenneitä läheisiään. Silti en siihen pysty uskomaan, mutta se ei minua mitenkään ahdista.

Tähänkin ketjuun joku oli jo ehtinyt laittaa sen kuluneen vertauksen putoavasta lentokoneesta. Minä, kuten moni muukin, on ollut hengenvaarallisessa tilanteessa. Kun tilanne oli päällä, ei mieleen tullut rukoukset vaan silkka toiminta. Jälkeenpäin vasta tuli säikähdys, mikä lienee hyvin tyypillinen reaktio kaikille selkärankaisille. Putoavassa lentokoneessa on ateisteja ihan samalla tavalla kuin joka paikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoisesta sielusta ole mitään todisteita. Eikä taivaastakaan.

Ei ole ateisteistakaan. Pelkkiä puheita ja väitteitä. En usko ennen kuin joku näyttää todisteet edes yhdestä ateistista.

Tämä "nokkela" kommentti käännytti varmaan satoja ateisteja kristityiksi.

Jälkipolviin laitan toivoni paremmasta maailmasta ja tulevasta. Kun aikani on ohi, toiset jatkavat vuorollaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Ei tuota ahdistusta. Pikemminkin huojentaa. Ei ole käynyt koskaan mielessä vakavasti että helvettiä tai joulupukin pajaa olisi oikeasti olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuuuh ...huh huh ..uuh.uh ... Myönnän ateistit, että voititte. En jaksa väitellä enempää. Jätän teidän pimeyteenne. 

Ateisti kieltää myös muilta kristinuskon. Itse uskovat kaikenmaailman yogaan ja vastaaviin ja tavoittelevat sitä kautta täydellisyyttä.

Agnostikko on jo vähintään asteen parempi, joka hyväksyy kristinuskon, mutta vielä kaikki muutkin .

 

Ateisti ei kiellä mitään keltään. Miksi luulevaiset viljelevät omia määritelmiään ateismista? Tuntuu kuin tarkoituksella tekisivät.

Siihen, että onneksi tämä on osaltani kohta ohi. Kukaan ei elä ikuisesti

Taisi olla keittiön yläkaappi, jonne panin sen.

Laittaa? Mitä vikaa on panna-verbissä?