Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä teit ikävuosina 19-26?
06.08.2018 |
Itse kävin päivät töissä, illat ja viikonloput katsoin sarjoja/tv:tä. Ei minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä noina ikävuosina. Mitähän normaalit ihmiset tekivät? Olen surullinen että tuhlasin nuoruuteni tekemättä mitään.
Kommentit (115)
Opiskelin, ryyppäsin, krapuloin ja pysyin hoikkana. Harrastin huonoja yhdenillanjuttuja ja paskaduuneja. Värjäsin kamalat hiukset useita kertoja. Näytin hyvältä lumpuissa. Olin onnellinen persaukisena ja tyhjästä etenkin vuosina 22-24.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin työharjoittelussa, opiskelin, sairastelin henkisesti että fyysisesti ja voin todella pahoin, eristäydyin ja syrjäydyin, seurustelin, kävin keikoilla, lenkkeilin, bloggasin, kävin terapiassa, parantelin itseäni, haaveilin paremmasta tulevaisuudesta, matkustin ulkomaille.
Opiskelin, olin työttömänä, tein töitä, seurustelin, erosin ja löysin nykyisen mieheni. Harrastin liikuntaa, kävin kaikenmaailman kursseilla ja muutin ainakin 6 kertaa. Kävin tansseissa ja kuuntelemassa livemusiikkia.
42v.
Olen työstänyt traumoja, opiskellut ja seurustellut, tehnyt töitä. Samaa rataa elämä menee edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin, juhlin todella paljon mistä on jääny hauskat muistot, tapasin avopuolisoni, sain vakituisen työpaikan ja oon kerinnyt asua useammassa asunnossa.
Tein lapsen ja 22 vuotiaana menin takaisin töihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä ketju saa tuntemaan itsensä todelliseksi luuseriksi. Toki olen paska ihminen ja kunnon luuseri, mutta tämän lukeminen muistutti taas ikävästi elämän realiteeteistä. Höh.
No älä välitä. Totuus on, ettei monikaan muista juuri mitään noista vuosista. Ne jotka muistavat, kommentoivat.
Häh? Eiköhän nuo ole juuri elämän parhaimmat vuodet?
No ei todellakaan kaikilla. Itselleni syvän depression aikaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmalta elämä tuntuu. Nyt 48v.
Vierailija kirjoitti:
Tein lapsen ja 22 vuotiaana menin takaisin töihin...
Nii juu ja menin avioon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin lukion jälkeen 18-24-vuotiaana yliopistossa. Viimeisenä vuonna tein töitä ohessa.
Bailasin aika paljon, olin mukana ainejärjestössä ja matkustelin.
19-vuotiaana aloin seurustella mieheni kanssa. Vuoden kuluttua muutettii yhteen. Olin 24-vuotias, kun mentiin naimisiin. Ollaan oltu yksissä jo 31 vuotta....
24-vuotiaana muutettiin stadiin ja menin nykyiseen työpaikkaani.
Älä ap sure, vaikka elitkin hiljaiseloa. Toimi ja harrasta NYT! Olet vielä tosi nuori, ehdit vaikka mitä.
Ihmiselämää ei kannata tärvätä katumiseen. Opiksi voi ja kannattaa aina ottaa, mutta katuminen syö energiaa.
Kirjoitin ylioppilaaksi, pidin lukion jälkeen pari välivuotta, tein töitä, opiskelin, harrastin, biletin, aloitin 10 vuotta kestäneen parisuhteen, muutin omilleni asumaan ja sitten poikaystävän kanssa, muutin uuteen kaupunkiin, menin naimisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En murehtinut niin paljon, koska en vielä tajunnut tarpeeksi.
Opiskelin, harrastin ratsastusta ja pilatesta. Vietin paljon aikaa opiskelukavereideni kanssa. Sain 2 lasta, olin kotiäitinä. Paljon vietettiin aikaa perhekerhoissa. Muutettiin perheen kanssa. Erosin miehestä, aloin harrastaa kamppailulajeja, sain paljon uusia ystäviä. Aika paljon isoja muutoksia tapahtunut, tuossa pääasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin kaksi kertaa ja tapasin nykyisen mieheni, opiskelin, kävin töissä, juhlin, sain esikoiseni, ostin talon.
Valmistuin ylioppilaaksi. Olin osan kesää töissä, lähdin opiskelemaan, mutta hiffasin aika pian, ettei ala olekaan oma, palasin kotiin ja tein osapäivätöitä, kunnes seuraavana syksynä toista alaa opiskelemaan, ja siinä menikin loppu määräajastasi. Niin, kesät tein töitä, ja jonkin verran lukukausien aikanakin. Rupesin seurustelemaan. En ollut sosiaalisesti kovin aktiivinen, tosin jakson loppua kohti edistyin sillä saralla.