Mitä sinä teit ikävuosina 19-26?

Sairastuin 19v ikäisenä ahdistuneisuushäiriö joka haittasi elämistä.

Sain noina ikävuosina kuitenkin mentyä opiskelemaan, sitä kautta ajauduttua töihin.

Harrastin moottoripyöräilyä sekä pelasin ja nörtteilin asunnossani.

Bilettämään en ahdistuksissani juuri kyennyt joten naiset jäivät kokematta (kuten paljon muutakin). Mies siis olen.

Elämä alkoi hymyilemään vasta yli 30v iässä.

Opiskelin, valmistuin, menin naimisiin ja sain ekan lapseni. Ystävät kyllä vaihtuivat pariin otteeseen, kun muutin tuona aikana kaupungista toiseen. Opiskelin kahdessa eri kaupungissa ja sitten vielä muutimme Helsinkiin,

Opiskelin, valmistuin ja sain 2 lasta.

Opiskelin ja valmistuin 25-vuotiaana, ensimmäisen omistusasuntoni ostin 26-vuotiaana. Vapaa-ajalla arkena harrastin kuntoliikuntaa ja datailin kotona, viikonloppuisin biletin ja treffailin. Kerran vuodessa kävin ulkomailla.

19-vuotiaana menin naimisiin, opiskelin yliopistossa, kesät tein töitä sairaaloissa, valmistuin , sain vakituisen työpaikan ja muutin toiselle puolelle Suomea, sain ihania työkavereita ja haaveilin vauvasta. Olin terve vielä silloin.

Kävin armeijan, opiskelin, juopottelin, bailasin aika rajusti, harrastin irtosuhteita, sain vahinkolapsen, opinnot keskeytyivät, mutta sain silti työpaikan, ja hommasin uuden asunnon ja auton.

Menin naimisiin, opiskelin, sain esikoiseni, muutin ulkomaille, matkustelin, elin hyvää elämää yhdessä miehen ja lapseni kanssa.

Olin töissä ulkomailla, opiskelin, juhlin, hoidin sairasta isääni, opiskelin, hautasin isäni,  tein töitä, matkustelin, seurustelin, osallistunin kaikenlaiseen opiskelijatoimintaan, ja aloitin nykyisessä työpaikassani. 

Kävin pohjalla päihteiden kanssa, haahuilin, pääsin kuiville, menin naimisiin, sain lapsen, menin töihin.

Muutin Helsinkiin, opiskelin, tapasin poikaystävän, kävin töissä, matkustelin välillä, kävin paljon keikoilla  ja festareilla, silloin tällöin baarissa. Katseltiin paljon kyllä sarjoja ja elokuvia viikonloppuisin myös. Mullakaan ei ole koskaan ollut montaa ystävää, ja oon hieman erakko/yksin viihtyvä muutenkin..:D Mutta päätin että se ei estä tekemästä asioita, joten oon itsekseni käynyt tosiaan myös keikoilla ja jopa festareilla pariin otteeseen, musiikki kun on yksi tärkeistä asioista mulle. Se, että ei ole sosiaalisia kontakteja tai kanssakäymistä ei tarkoita sitä, että kannattaa jättäytyä neljän seinän sisälle tekemättä mitään. Monet ihmiset myös matkustelevat yksin. Se on itsestä kiinni haluaako mennä ja tehdä, sosiaalisia kontakteja löytää menemällä rohkeasti ulos ja erilaisiin juttuihin mukaan, sekä myös netin kautta jos vaan kiinnostusta on.

Aloitin opiskelut suoraan lukiosta, ja opiskelin vielä siis 26-vuotiaana, pidin yhden välivuoden, olin töissä ja osa-aikatöissä yhdessä ja samassa hanttihomma-työpaikassa, asuin hetken Kiinassa vaihdon takia, matkustelin, deittailin, nus*in ympäriinsä, aloin vieläkin jatkuvan parisuhteen 23-vuotiaana.

Opiskelin työttömäksi.

Olin netissä, kuten nytkin olen ja vuodesta 2001 lähtien olen aina ollut. Minulla ei ole juurikaan muistoja aikuisiältä, netin musta aukko on nielaissut kaiken ajan.

M37

Opiskelin ja valmistuin, menin naimisiin, sain kaksi lasta, ostin asunnon, sain vakituisen työpaikan.

Saatoin opiskelut loppuun, biletin, kävin festareilla, interreilasin Euroopassa noin vuoden, palasin Suomeen opiskelemaan, koerrettiin maailman ympäri poikkiksen kanssa, hankin töitä, menin naimisiin, saatiin lapsia.

Opiskelin, tapasin mieheni, seurusteltiin, mentiin naimisiin, saatiin lapsi ja valmistuin.

Mennyttä ei kannata katua ja murehtia vaan yrittää elää täysillä nykyhetkeä ja valmistautua tulevaisuuteen.

Olin 19-vuotias kirjoittaessani ylioppilaaksi. 

Muutin omilleni ja ensimmäisenä vuonna en päässyt yliopistoon.  Tein pätkätöitä, rahoitin vuokran ja elämiseni ja siihen aikaan (80-luku) markka oli niin kovaa valuuttaa, että matkustelin reilityylillä paljon. Olin vuoden verran töissä ulkomailla -- Ranska, Englanti ja Israel.

Tapasin kavereita ja ns. biletinkin, mutta melko maltillisesti. En oikein ole kovasti viehättynyt päihteistä koskaan. 

Pääsin sitten sisään halumaani tiedekuntaan  22-vuotiaana, muutimme yhteen tapaamani miehen kanssa ja sain lapsen ja toisenkin. Valmistuin vasta 27-vuotiaana lastenhoidon ja töiden lomassa. 

Mutta kaikki tosi hyvin nyt. Olen varmaan etuoikeutettu, kun koskaan ei ole ollut varsinaisia taloudellisa vaikeuksia puhumattakaan terveydellisisitä ongelmista. 

Ei kai nyt ärsytä? Näin voi oikeasti olla... 

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin päivät töissä, illat ja viikonloput katsoin sarjoja/tv:tä. Ei minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä noina ikävuosina. Mitähän normaalit ihmiset tekivät? Olen surullinen että tuhlasin nuoruuteni tekemättä mitään.

Kirjoitin ylioppilaaksi, 6 laudaturia

Aloitin opiskelut unelma-ammattiini, ja valmistuin 24-vuotiaana

Opiskeluaika meni aika kosteissa merkeissä, mutta nuorena jaksaa sekä lukea että rellestää.

Menin naimisiin 25-vuotiaana.

Tätä taustaa vasten nykyinen elämäni vaikuttaa epäuskottavalta. Tai toisinpäin.

Opiskelin muutaman vuoden, sitten kävin töissä. Joka viikonloppu biletystä. Nyt noist ajoista jo 10v aikaa. Olin juurikin 26v kun tapasin nykyisen mieheni.

Töitä, töitä ja töitä. Ei ollut mitään muuta elämää. Sitten huomasin että olen jo kolmenkymmenen ja totesin paskat.