Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä teit ikävuosina 19-26?
06.08.2018 |
Itse kävin päivät töissä, illat ja viikonloput katsoin sarjoja/tv:tä. Ei minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä noina ikävuosina. Mitähän normaalit ihmiset tekivät? Olen surullinen että tuhlasin nuoruuteni tekemättä mitään.
Kommentit (115)
Valmistuin lukiosta, kokeilin paria eri alaa ja keskeytin kaikissa opinnot, tein vaihtelevasti töitä, muutin monta kertaa. Välillä oli kavereita ja suhdevirityksiä, mutta useimmiten ei. Elämä oli hyvällä tavalla huoletonta ja toisaalta epävarmaa ja epävakaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tämä ketju saa tuntemaan itsensä todelliseksi luuseriksi. Toki olen paska ihminen ja kunnon luuseri, mutta tämän lukeminen muistutti taas ikävästi elämän realiteeteistä. Höh.
pääsin ulos armeijasta, jumiuduin huonossa suhteessa, vaihdoin pari kertaa työpaikka ja autoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kirjoitin ylioppilaaksi
- keskeytin yliopisto-opinnot
- keskeytin amk-opinnot
- ryyppäsin
- urheilin sm-tasolla
- olin yksinäinen
- yritin päästä poikuudestani eroon
- tein pätkätöitä
- lopulta luovutin elämässä
Nyt on epäonnistujan setit.
Ei ihan. Pääsit yliopistoon (kaikki todellakaan eivät pääse). Urheilit sm-tasolla! Yritit päästä poikuudestasi (= hyvä ja inhimillinen tavoite). Teit pätkätöitä, sait siis useitakin töitä ja ahkeroit, vaikka työmarkkinat ovat raadolliset.
Viestisi kosketti minua, ja ajattelen sinua lämmöllä <3
T. Nainen
Kiitos. Valitettavasti nuo ovat menneisyyttä, eikä niistä ole muuta hyötyä kuin muistoina paremmista ajoista. Ei noista siis kovin kummoista CV:tä rakenneta.
Taidan tietää, kuka olet. :) Siis en livenä, mutta olet kirjoitellut elämästäsi ja tilanteestasi täällä av:llä ja aloittanut ainakin yhden langan, joka tuli aika suosituksi. Siinä kehuttiin ja tsempattiin toisiamme. En nyt kuollaksenikaan muista, mikä nimerkkisi oli. Olet hyvä kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä ketju saa tuntemaan itsensä todelliseksi luuseriksi. Toki olen paska ihminen ja kunnon luuseri, mutta tämän lukeminen muistutti taas ikävästi elämän realiteeteistä. Höh.
No älä välitä. Totuus on, ettei monikaan muista juuri mitään noista vuosista. Ne jotka muistavat, kommentoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä ketju saa tuntemaan itsensä todelliseksi luuseriksi. Toki olen paska ihminen ja kunnon luuseri, mutta tämän lukeminen muistutti taas ikävästi elämän realiteeteistä. Höh.
No älä välitä. Totuus on, ettei monikaan muista juuri mitään noista vuosista. Ne jotka muistavat, kommentoivat.
Häh? Eiköhän nuo ole juuri elämän parhaimmat vuodet?
Opiskelin, vietin ihanaa aikaa ystävien kanssa, valmistuin unelma-ammattiini, sairastuin pitkäaikaissairauteen, aloitin työelämän, ostin koiran, olin epätoivoinen rakkaudessa
( turhaan kuten pari vuotta myöhemmin sain huomata).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin teknillisessä yliopistossa, tein kesätöitä ja vietin vapaa-aikaa silloisen kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kirjoitin ylioppilaaksi
- keskeytin yliopisto-opinnot
- keskeytin amk-opinnot
- ryyppäsin
- urheilin sm-tasolla
- olin yksinäinen
- yritin päästä poikuudestani eroon
- tein pätkätöitä
- lopulta luovutin elämässä
Nyt on epäonnistujan setit.
Ei ihan. Pääsit yliopistoon (kaikki todellakaan eivät pääse). Urheilit sm-tasolla! Yritit päästä poikuudestasi (= hyvä ja inhimillinen tavoite). Teit pätkätöitä, sait siis useitakin töitä ja ahkeroit, vaikka työmarkkinat ovat raadolliset.
Viestisi kosketti minua, ja ajattelen sinua lämmöllä <3
T. Nainen
Kiitos. Valitettavasti nuo ovat menneisyyttä, eikä niistä ole muuta hyötyä kuin muistoina paremmista ajoista. Ei noista siis kovin kummoista CV:tä rakenneta.
Taidan tietää, kuka olet. :) Siis en livenä, mutta olet kirjoitellut elämästäsi ja tilanteestasi täällä av:llä ja aloittanut ainakin yhden langan, joka tuli aika suosituksi. Siinä kehuttiin ja tsempattiin toisiamme. En nyt kuollaksenikaan muista, mikä nimerkkisi oli. Olet hyvä kirjoittaja.
Tämä kuulostaa huolestuttavalta, jos mut tunnistetaan vauva-palstan kirjoittelun perusteella. Ehkä pitäisi löytää uusia harrastuksia kuten pitsinnypläys, kastematojen keskimitan tilastointi tai kuulantyöntö. Olen kyllä avannut joskus ketjun, mutta siitä on jo jonkin verran aikaa. Ehkä olen siis sama tai ehkä en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin masentunut ja väsynyt, toimin äitini omaishoitajana, järjestin hänelle hautajaiset, masennuin lisää, kävin hoidossa, olin kotona, sotkin ja tuhlasin elämäni, menin naimisiin.
Ensin elin unelmaani, muutin pari viikkoa ennen kun täytin 19 ulkomaille, tein rakastamaani työtä, kiersin maailmaa ja pidin hauskaa, samalla juurruttaen elämääni silloiseen asuinmaahan. Sitten jouduin onnettomuuteen ja menetin kaiken mutta samassa tapasin myös mieheni. Myöhemmin muutin takaisin Suomeen, menin naimisiin, sain lapsen ja aloin opiskella uutta alaa.
Elämäni tapahtumarikkaimmat vuodet, sittemmin on ollut kovin tasapaksua elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin naimisiin, opiskelin yliopistossa, asuin neljässä eri maassa opintojen ja työn parissa, muutin pysyvästi ulkomaille, sain lapsen, sain vakituisen työpaikan, rakennutin talon, sain toisen lapsen, aloitin uudet opinnot, matkustin paljon.
Opiskelin, reissasin, biletin, paneskelin, seurustelin. Tapasin mieheni. Valmistuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivuin ensin vakavasta onnettomuudesta ja kävin kuntoutuksessa. Kun tuo oli lähes selätetty niin sitten todettiin vakava sairaus, josta onneks selvisin voittajana.
Asevelvollisuus, iltalukio, yliopisto. Ja tv:n katselua. Muuttoja. Kesätöitä, interreiliä.
Kirjoitin ylioppilaaksi, kävin armeijan, kokeilin paria opiskelupaikkaa ennenkuin löysin lopullisen opiskelupaikkani, tapasin vaimoni, muutimme yhteen, saimme esikoisemme, menimme naimisiin, melkein ehdin valmistua. Käytännössä kaikki opiskelut oli tehty 26- vuotiaana, mutta saamattomuuttaan valmistuminen lykkäytyi 27-vuotiaaksi.
Sluibasin pari vuotta, valmistuin aikuislukiosta 20-vuotiaana, sluibasin taas, seurustelen edelleen saman miehen kanssa, jonka kanssa olen ollut 18-vuotiaasta asti, valmistuin ammattiin, olen koko ajan juonut paljon yksin ja kavereiden kanssa baareissa, bileissä ja illanistujaisissa, pari kertaa festareilla, olen matkustellut sitä enemmän mitä enemmän ikää on tullut, olen ollut ilmaisharjoitteluissa, olin pari kuukautta paskaduunissa, sain vakituisen työpaikan. Nyt olen 23-vuotias. Asun edelleen kotona. Käytän tienaamani rahat hauskanpitoon. Muutan ehkä miehen kanssa yhteen.
Töitä.
Sain olla rauhassa ihmisiltä ja niiden laumakäyttäytymiseltä ja kaiken maailman kilistelybileiltä enkä kadu päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin päivät töissä, illat ja viikonloput katsoin sarjoja/tv:tä. Ei minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä noina ikävuosina. Mitähän normaalit ihmiset tekivät? Olen surullinen että tuhlasin nuoruuteni tekemättä mitään.
Oot normaali immeinen itekki, elä sure. Tee jottain ny varttuneemmalla iällä. Hyvä avaus, hyvvee jatkova siulle!
Opiskelin ja olin koulun ohella siivoamassa. Menin naimisiin sain kaksi lasta kouluttauduin uuteen alaan ja aloitin työt perhepäivähoitajana. Matkusteltiin perheenä ulkomailla, ostettiin uusi omakotitalo ja pari koiraa. Siinäpä ne noiden vuosien pääjutut.