Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä teit ikävuosina 19-26?
06.08.2018 |
Itse kävin päivät töissä, illat ja viikonloput katsoin sarjoja/tv:tä. Ei minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä noina ikävuosina. Mitähän normaalit ihmiset tekivät? Olen surullinen että tuhlasin nuoruuteni tekemättä mitään.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kirjoitin ylioppilaaksi
- keskeytin yliopisto-opinnot
- keskeytin amk-opinnot
- ryyppäsin
- urheilin sm-tasolla
- olin yksinäinen
- yritin päästä poikuudestani eroon
- tein pätkätöitä
- lopulta luovutin elämässä
Nyt on epäonnistujan setit.
Kiitos. Ja olen samaa mieltä. Nyt kymmenen vuotta vanhempana en enää kehtaa kirjoittaa nykytilanteestani sillä siihen verrattuna tuo väli 19-26 oli todellista onnistumisten aikaa. Sanotaanko, että olen päätynyt ryyppäämään itseni unohduksiin.
Älä hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kirjoitin ylioppilaaksi
- keskeytin yliopisto-opinnot
- keskeytin amk-opinnot
- ryyppäsin
- urheilin sm-tasolla
- olin yksinäinen
- yritin päästä poikuudestani eroon
- tein pätkätöitä
- lopulta luovutin elämässä
Nyt on epäonnistujan setit.
Ei ihan. Pääsit yliopistoon (kaikki todellakaan eivät pääse). Urheilit sm-tasolla! Yritit päästä poikuudestasi (= hyvä ja inhimillinen tavoite). Teit pätkätöitä, sait siis useitakin töitä ja ahkeroit, vaikka työmarkkinat ovat raadolliset.
Viestisi kosketti minua, ja ajattelen sinua lämmöllä <3
T. Nainen
Kiitos. Valitettavasti nuo ovat menneisyyttä, eikä niistä ole muuta hyötyä kuin muistoina paremmista ajoista. Ei noista siis kovin kummoista CV:tä rakenneta.
Olin armeijassa, opiskelin ammattikoulussa, yritin opiskella aikuislukiossa , sillä peruskoulun jälkeen aloitettu lukio jäi kesken ( myöhemmin toki sain lopulta opiskeltua myös ylioppilaaksi), tein töitä perheyrityksessä, soittelin bändeissä, runkkailin ja lueskelin kirjoja. Sosiaalisuus rajoittui lähinnä perhepiiriin ja soittokavereihin. Lievää masennustakin esiintyi, vaikkakin toki liikuntaharrastuksen aloittaminen lievensi oireita.
Elin elämäni parasta ja vapainta aikaa (vaikka opiskelin kunnolla ja tein välillä osa-aikatöitä samalla) yliopisto-opiskelijana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kirjoitin ylioppilaaksi
- keskeytin yliopisto-opinnot
- keskeytin amk-opinnot
- ryyppäsin
- urheilin sm-tasolla
- olin yksinäinen
- yritin päästä poikuudestani eroon
- tein pätkätöitä
- lopulta luovutin elämässä
Nyt on epäonnistujan setit.
Ei ihan. Pääsit yliopistoon (kaikki todellakaan eivät pääse). Urheilit sm-tasolla! Yritit päästä poikuudestasi (= hyvä ja inhimillinen tavoite). Teit pätkätöitä, sait siis useitakin töitä ja ahkeroit, vaikka työmarkkinat ovat raadolliset.
Viestisi kosketti minua, ja ajattelen sinua lämmöllä <3
T. Nainen
Kiitos. Valitettavasti nuo ovat menneisyyttä, eikä niistä ole muuta hyötyä kuin muistoina paremmista ajoista. Ei noista siis kovin kummoista CV:tä rakenneta.
Ei niistä CV:tä tarvitse rakentaa. Ne ovat elettyä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ihmiset vaatiko itseltänne liikaa. Olkaa armollisia ja hyväksykää itsenne.
Kävin lukiota, kirjoitin ylioppilaaksi (20-vuotiaana, koska takana oli vaihto-oppilasvuosi), pääsin heti yliopistoon ja muutin samalla pois lapsuudenkodista, rakastuin, opiskelin, harrastin, matkustelin, menin naimisiin, sain lapsen, valmistuin maisteriksi, sain määräaikaisen, mieluisen työpaikan. Ihania vuosia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää ihmiset vaatiko itseltänne liikaa. Olkaa armollisia ja hyväksykää itsenne.
Pääsin ylioppilaaksi, kävin autokoulun, vietin 3 välivuotta ja nyt opiskelen ranskaa pääaineena yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- kirjoitin ylioppilaaksi
- keskeytin yliopisto-opinnot
- keskeytin amk-opinnot
- ryyppäsin
- urheilin sm-tasolla
- olin yksinäinen
- yritin päästä poikuudestani eroon
- tein pätkätöitä
- lopulta luovutin elämässä
Nyt on epäonnistujan setit.
Ei ihan. Pääsit yliopistoon (kaikki todellakaan eivät pääse). Urheilit sm-tasolla! Yritit päästä poikuudestasi (= hyvä ja inhimillinen tavoite). Teit pätkätöitä, sait siis useitakin töitä ja ahkeroit, vaikka työmarkkinat ovat raadolliset.
Viestisi kosketti minua, ja ajattelen sinua lämmöllä <3
T. Nainen
Kiitos. Valitettavasti nuo ovat menneisyyttä, eikä niistä ole muuta hyötyä kuin muistoina paremmista ajoista. Ei noista siis kovin kummoista CV:tä rakenneta.
Ei niistä CV:tä tarvitse rakentaa. Ne ovat elettyä elämää.
Pakko, kun ovat parhaat saavutukset. Muille ne olisivat epäonnistunutta elämää, jolle on kiva vanhempana naureskella, mutta mulle ne on kaikki mitä mulla on. Se ei ole nykymaailmassa paljon, mutta kun ei muuta ole on sillä pärjättävä.
Opiskelin. Valmistuin 20 v ja sitten töihin. Matkustelua, baareja. 22 v. tapasin lasteni isän, muutettiin yhteen, mentiin kihloihin,
ostettiin talo, sain vakityöpaikan. 24 v mentiin naimisiin. 25 v syntyi esikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Join liikaa, etsin rakkautta/ ystäviä /itseäni aivan turhan epätoivoisesti.
Olisi pitänyt jättää hyvissä ajoin läträäminen. Myöhemmin jätinkin ja alkoi elämä. Olis
aiemmin voinut käydä kouluja ja keskittyä elämän pohjan rakentamiseen.
Monenmoista. Ajoin ajokortin, opiskelin, tein töitä, autoin sairasta läheistäni, seurustelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin ylioppilaaksi, menin kihloihin ja muutin yhteen kihlattuni kanssa, tein töitä ja opiskelin iltaisin avoimessa korkeakoulussa pari vuotta, pääsin opiskelemaan yliopistoon, erosin kihlatusta, löysin nykyisen mieheni, opiskelin, bailattiin, sain harjoittelupaikan, josta poiki vakkarityöpaikka, mentiin naimisiin ja valmistuin.
t. keski-ikäinen nainen, jonka lapset ovat lähtemässä kotoa ja haikeus iskee...miten aika on mennytkin niin nopeasti
Mä menin lukion jälkeen ammattikouluun, menin naimisiin, sain lapsen, kävin töissä ja maksoin asuntoa. 26-vuotiaana lähdin siitä liitosta ja tapasin nykyisen puolisoni. Elämä on nyt nelikymppisenä paljon parempaa kuin koskaan uskoin sen voivankaan olla, ja ihan erilaista.
19-vuotiaana muutin ekaa kertaa omilleni kun lähdin yliopistoon opiskelemaan. Siellä bailasin, juhlin, ryyppäsin niin maan perkeleesti ilman huolen häivää. Useita vuosia ja näin tapasin nykyisen aviomieheni. Suhteemme ensimmäiset vuodet olikin tasapainoilua opiskelun ja juhlimisen välillä.
Loppupeleissä se viinalla länträäminen alkoi riittää ja samat opiskelijabileet vuodesta toiseen alkoivat vaan toistaa itseään. Kihlauduimme 24-vuotiaana ja naimisiin menimme seuraavana kesänä 25-vuotiaana. 26-vuotiaana toivotimme esikoisemme (ja toistaiseksi ainoan lapsemme) maailmaan. Heti perään ostimme ensimmäisen asuntomme, jossa asumme vieläkin. Ihan en ehtinyt 26-vuotiaana valmistua vaan se venyi 27-vuotiaan puolelle.
N29
Opiskelin am-tutkinnon, lähdin jatko-opiskelemaan, sairastuin masennukseen, lopetin koulun, menin töihin, aloitin uuteen ammattiin opiskelun, tulin raskaaksi. Viimeksi mainitusta syystä en valmistunut ennen 27-vuotispäivää.
Kirjoitin ylioppilaaksi, olin vuoden verran töissä (vakkaripaikka, asuin kotona ja säästin; kävin paljon viihteellä vaikken ryypännytkään koskaan), opiskelin pari vuotta ammattikoulussa ja vuoden verran työttömänä liiton päivärahalla (asustelin poikaystävän opiskelijasoluhuoneessa ja pelasin Larrya). Opiskelin opistotasoisen tutkinnon 2,5 vuodessa ja sain vakituisen työpaikan. 5 vuotta näistä seurustelin ekan pitempiaikaisen poikaystävän kanssa ja ennen valmistumista vaihdoin epähuomiossa uuteen.
Ainoat ulkomaan reissut luokkaretki Tuhholmaan, jossa kävin kerran poikaystäväni kanssa.
Ei ihan. Pääsit yliopistoon (kaikki todellakaan eivät pääse). Urheilit sm-tasolla! Yritit päästä poikuudestasi (= hyvä ja inhimillinen tavoite). Teit pätkätöitä, sait siis useitakin töitä ja ahkeroit, vaikka työmarkkinat ovat raadolliset.
Viestisi kosketti minua, ja ajattelen sinua lämmöllä
T. Nainen