Mitä sinä teit ikävuosina 19-26?

Opiskelin, juhlin, matkustelin, elin avoliitossa, harrastin, menin naimisiin, ostin (puolisoni kanssa) talon, kävin töissä, sain esikoiseni... eloisa vuosia.

Pelasin, runkkasin, "opiskelin", juopottelin, masennuin ja päädyin töihin. R.I.P työt.

Opiskelin, olin töissä ja bailasin.

Opiskelin, tein töitä, bailasin, deittailin, reissasin. Kaikkea yksin ja yhdessä ystävien kanssa. Oli ihanaa.

Olen pahoillani, että koet menettäneesi nuoruutesi. Olisiko nyt aika elää vähän enemmän?

Jos en hakenut töitä tai opiskelemaan niin sitten röhnötin sängyllä kun ei ollut muutakaan. Jos pyydettiin jonnekkin, jouduin yksinkertaisesti koeltäytymään kun ei ollut varaa. Yksinäisyys otti jatkuvasti voimille, se kuormitti, ahdisti ja masenti enemmän kuin itse työttömyys. Onneksi lopulta sain vuosien työn hakemisen jälkeen työpaikan ja nyt minulla on kotona makaamisen lisäksi töitä. Välillä olen kuitenkin saikulla sillä en pysty tekemään töitä täysipainotteisesti vieläkään. On kuitenkin mukavaa että saa olla ihmisten ilmoilla ja siellä missä on paljon porukkaa.

Opiskelin yliopistossa, menin naimisiin, sain kaksoset.

Opiskelin (ja valmistuin), menin naimisiin ja sain esikoisen.

Testailin eri aloja yliopistoissa, biletin. Seurustelinkin välillä, huomattavasti järkevämmissä suhteissa kuin myöhemmin. 

Opiskelin, kävin töissä, seurustelin, matkustelin, vietin välillä villiä sinkkuelämää, valmistuin ammattiin, lähdin ulkomaille töihin.

Sairastin. Makasin kotona kykenemättä syömään ja jaksamatta tehdä mitään, paskoin verta ja oksentelin, ravasin sairaalassa ja kuihduin lääkehoidoissa. Olet käsittämättömän onnekas, kun olet saanut viettää terveen nuoruuden ja elää tavallista elämää.

Lähinnä pelasin tietokonepelejä enkä paljon sosialisoinut. Olin 28 vuotiaaksi asti totaalikokematon naisten suhteen. Mitään koulu tai työmenestystäkään ei tullut eikä ole vieläkään.

Kirjoitin ylioppilaaksi, pidin välivuoden tehdastyössä, opiskelin vuoden väärää alaa, opiskelin, sain vakituisen työpaikan. Asuin yhdessä poikaystäväni kanssa, kävin baareissa, urheilin, ajoin ajokortin (n. 25-vuotiaana).

Opiskelin, tein töitä (sain hyvin tuplapalkattuja kesätöitä Ruotsista, Suomeen verrattuna), juhlin, seurustelin, elin aika huoletonta aikaa. Perheen perustamista en tuolloin edes ajatellut. Vasta 28-vuotiaana tapasin nykyisen aviomieheni ja yhteisen lapsemme isän.  

Asuin avoliitossa, kävin töissä, juhlin viikonloput, suunnittelin häitä ja ostin asunnon.

Jonkin verran opiskelin ja soittelin bändissä. Lisäksi istuin pöydän ääressä, saman, jonka ääressä istun nytkin.

Eka vuosi eli 19 v. töissä, toinen au-pairina, sitten kansanopistossa, lukemattomia pikkutöitä, taas ulkomailla, välillä hetken työtön, sitten ammattiin opiskelu ja lapsen saaminen  25 v. kesken opiskelujen.

Sen jälkeen lapsiperhe-elämää ja työtä. Ero ja uusi mies. Ja puuduttavaa työtä. Ei kovin eksoottista elämää, mutta pään sisällä vähän parempaa, kun tykkään lukemisesta ja nauramisesta.

Olin töissä, opiskelin, vietin aikaa ystävien kanssa, juhlin, matkustelin, seurustelin, muutin avoliittoon, menin kihloihin, ostimme asunnon, menin naimisiin ja eka lapsi haaveissa.

Kävin armeijan, opiskelin, ryypättiin kavereiden kanssa, löysin ensimmäisen pitkän suhteeni eli ex-vaimoni, muutimme yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin, tein töitä, bailasin, deittailin, reissasin. Kaikkea yksin ja yhdessä ystävien kanssa. Oli ihanaa.

Olen pahoillani, että koet menettäneesi nuoruutesi. Olisiko nyt aika elää vähän enemmän?

Eikö yli 30 ole jo liian vanha bailaamaan ja elämään samanlaista huoletonta elämää kuin nuoret? On kuitenkin tärkeää että jokainen elää ikänsä mukaan.

https://yle.fi/uutiset/3-10332255

Kirjoitin ylioppilaaksi, pidin välivuoden töitä tehden ja matkustellen. Aloitin opinnot yliopistossa, opiskelin, harrastin, vietin aikaa ystävien kanssa. Lähdin ulkomaille tekemään syventäviä opintoja ja jäinkin suunniteltua pitemmäksi aikaa ( piti olla 2 lukukautta, olinkin 4).