Lue keskustelun säännöt.
Ei-akateemisena akateemisten juhlassa
05.08.2018 |
Pitäisi puolison kanssa tuommoisiin kekkereihin mennä, mutta arveluttaa kyllä.. Miten sitä osaa edes olla semmoisessa seurassa, aika jäykkiä tuntuvat olevan? En ole tyhmä tai sivistymätön, mutta arveluttaa lähteä ilmeisesti ainoana ei-akateemisena kärvistelemään joidenkin itseään varmaan parempina pitävien joukkoon. Kannattaako sinne edes mennä..?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kertokaa nyt joku, mitä akateemiset ajattelevat ihmisestä, jolla ei ole yliopistokoulutusta? Olen kuitenkin ihan töissä
Kuka tahansa fiksu ihminen ymmärtää, että yhteiskunnassa tsrvitaan monenlaisia osaajia. Arvostan suunnattomasti esimerkiksi muuttomiehiä, putkimiehiä tai ompelijoita, joille maksan mielelläni työstä, jota en osaa tai fyysisesti pysty tekemään.
Tiedän myös, että luonnonkatastrofin tullessa useat akateemiset eivät pysty tekemään ammattonsa puolesta juuri mitään hyödyllistä, kun taas useiden ei-akateemisten taidot ovat elintärkeitä.
Tärkeää on myös ymmärtää ja muistaa että eri alojen ammattilaisten itsearvostus ei nojaa sinun hyväksyntääsi. Heille taas akateemisuus ei ole minkäänlainen arvo. He pitävät lähinnä akateemisia ihmisinä jotka tietävät paljon mutta eivät osaa mitään. Tämä taas näkyy mm. työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Nyt on kyllä ihan pakko kysyä, että minkä alan ihmisiä nämä olivat? Juomalaulut ruotsiksi sopisivat kauppilaisiin, mutta Platon taas humanisteihin. Näiden kahden hybridi olisivat ehkä.. juristit?
Ei juristit ole lukeneet Platonia :DDDD
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, kaipaisin lisää kyllä vielä. Mitä tuommoisissa akateemisjuhlissa edes tehdään? Omassa ystäväpiirissä illanvietot tuppaavat olemaan pääasiallisesti aika kosteita, mutta olettavatko lakimiehet, että heidän kanssaan puhutaan vaikka politiikasta tai uutisista? Juodaanko tuollaisissa juhlissa yleensä mitään, se yleensä rentouttaa ja auttaa juttelemaan uusille ihmisille
Ap
Mitä tuollaisissa akateemisjuhlissa tehdään? Missä ihmeen akateemisjuhlissa? Kuvitteletko että tietyn ammatin edustajat ovat kaikki samanlaisia ja puhuvat vain tietyistä aiheista aina ja kaikkialla?
Anteeksi nyt mutta alkaa ihan oikeasti tuntumaan että et ole ihan terävimmästä päästä.
Juodaanko juhlissa? Joissain juodaan ja toisissa ei, jotkut juovat ja toiset ei.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Riippuu onko platonin ahatuksiin ym. aitoa sisäsyntyistä kiinnostusta. Liian moni akateeminen on kuten englannin yläluokka sanoo insinööreistä "koukutettu duunari". Akateeminen jolla ei ole kuin suppea sivistys eikä minläänlaista älyllistä uteliaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen on laaja käsite. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, mutta en viihdy lääkäreiden pippaloissa. Ovat jotenkin itsetietoista porukkaa. Opettajien ja humanistien bileissä viihdyn hyvin.
Yleisesti ei kannata leimata ihmisiä kpulutuksen perusteella, mutta perustan edellisen omaan kokemukseen.
Eli ylempi ammattikorkeakoulututkinto? Lasketaanko se muuten akateemiseksi?
Ei. Minkäänlainen ammattikorkeakoulututkinto ei ole koskaan akateeminen loppututkinto. Vain yliopistosta tai esim. teknisestä tai kauppakorkeakoulusta valmistuneet ovat akateemisia.
Miksi faktaa alapeukutetaan?
Koska ammattikorkeakoululaiset eivät erota faktaa fiktiosta? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikös nämä nyt vaihtele ihan ihmisten mukaan? Olen kerran ollut juhlissa, joissa joukko amkkilaisia örvelsi kännissä talon pihalla, yksi sammui alasti nurmikolle, pari valopäätä sai idean repiä muutaman pihan pensaan tyyliin juurineen maasta, perheen kani päästettiin karkuun ja loput muuten vain oksentelivat ja sammuivat pihamaalle. Tämän yhden remuporukan perusteella en silti tekisi mitään stereotypiaa ammattikorkeakoululaisista, tämä kertoi vain tästä yhdestä poppoosta. Eikä kovin hyvää, sen voin sanoa
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, kaipaisin lisää kyllä vielä. Mitä tuommoisissa akateemisjuhlissa edes tehdään? Omassa ystäväpiirissä illanvietot tuppaavat olemaan pääasiallisesti aika kosteita, mutta olettavatko lakimiehet, että heidän kanssaan puhutaan vaikka politiikasta tai uutisista? Juodaanko tuollaisissa juhlissa yleensä mitään, se yleensä rentouttaa ja auttaa juttelemaan uusille ihmisille
Ap
Lakimiehet eivät osaa puhua yleisistä yhteiskunnallisista asioista yhtään sen erinomaisemmin kuin normi asioista kiinnostunut ihminen. Eikä lääkäreillä ja lakimiehillä ole yhteistä koulutuspohjaa, joten ei heilläkään ole yhteistä osaamista. Noissa illanvietoissa olen ihmetellyt sitä, miten tylsiä ovat kun ei niissä kovin korkelentoisia jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä kumman nuivia asenteita akateemisia kohtaan? Mikä vika on vaikka puheiden pitämisessä ja juomalaulut ovat monille tuttuja sitseiltä
AV:llä on pitkä historia sillä kun akateemiset yrittävät korottaa itseään paremmiksi ihmisiksi.
Pari kertaa vuodessa päädyn puolisoni kanssa ns. ”Edustusvaimoksi” firman juhliin. Kaikki siellä ovat kouluttautuneet vähintään kolminkertaisesti sen mitä minä ja tienaavatkin samassa suhteessa enemmän. Eikä haittaa yhtään!
Osaan nauttia hyvästä ruuasta ja laatuviineistä, joita noissa hippaloissa on aina tarjolla. Puolison työkaverit ja niiden vaimotkin on mukavia tyyppejä. Jos töistä puhutaan, on ne yleensä minun työt. Aina on jossain Avotakassa tai Asuntomessuilla nähty joku uusi desing- ratkaisu, josta halutaan rakennusmiehen näkemys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää kutsu juhliini muita kuin akateemisia. En ole akateemisilta nähnyt yhtä törkyistä käytöstä, kuin ammattikoululaisilta. On akateemisissakin toki juntteja
Jep juntit akateemiset saattavat olla ylimielisiä ja möläytellä tyhmiä, mutta eivät sentään tupakoi vessassa ja heittele parvekkeelta ohikulkijoita viinirypäleillä
Me yritimme kaverini kanssa näyttää opiskeluaikana krapulassa parvekkeelta tissejä ohikulkijoille, mutta kaverin ei-edes-ylioppilas-poikakaveri esti. Muukaan toiminta tuohon aikaan ei kestä aina päivänvaloa. Voin silti keskustella laajasti ja yleissivistyneesti ihmisten kanssa, olen muutenkin kunnon kansalainen eikä junttius leimaa persoonaani. Voi näitä lokerointeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Näinhän se on. Omassa piirissäni pidetään juurikin noita aiemmin mainittuja puheita hyvinkin luontevasti, osataan small talkata ja akateemiset traditiot tulevat selkärangasta. Yleensä näitä vanhojen akateemisten sukujen lapsien juhlia tuntuu yhdistävän myös tietty rentous, itse lyön yleensä yli ja yritän liikaa. Samoin Katariina Järvinen on kirjoittanut asiasta, esim. siitä, miten hän järkyttyi kun ystävät yliopistolta jättivät ravintola-annoksesta osan syömättä. Hän köyhän perheen kasvattina oli tottunut siihen, että lautanen kuuluu syödä aina tyhjäksi, koska ravintolaruoka on kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Nyt on kyllä ihan pakko kysyä, että minkä alan ihmisiä nämä olivat? Juomalaulut ruotsiksi sopisivat kauppilaisiin, mutta Platon taas humanisteihin. Näiden kahden hybridi olisivat ehkä.. juristit?
Ei juristit ole lukeneet Platonia :DDDD
Riippuu ihan juristista. Ties vaikka löytyisi tenttikirjallisuudesta "Sokrateen puolustuspuheen ajatellaan yleensä olevan Platonin varhaisin teos. Se esittää puheen, jonka Sokrates piti puolustuksekseen omassa oikeudenkäynnissään."Kyllä juristienkin pitää opetella tyhjänpäiväisiä teorioita kirjasotalla.
Miksi lokeroit itseäsi ja muita?
Elämä ei ole mikään "bridged Jonesin päiväkirja"-romaani. Ärsyttää turha pohtiminen ja kohkaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Hassua ajatella, että joku pelkäisi minua, koska olen "akateeminen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Tuo luokkaeroasiaasia näyttäisi liittyvän sekä ap:n asiaan, että tuohon haaraan, jossa kysellään tyhmiä ihmisen lukeneisuudesta. Sen on kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti tulla ilmi keskustelussa, jossa käsitellään asioita, joiden kohdalla esimerkiksi tietyt filosofit ovat relevantteja, ei luettelemalla kirjoja, jotka on lukenut - siinä suhteessa nämä kyselijät ovat vielä tapojen oppimisvaiheessa. Halutessaan tavat on mahdollista oppia, tietenkin, mutta varmaan jos on (perusteeton) kalvava huonommuuden tunto, elämä voi olla paikoitellen stressaavaa. Silloin ehkä vertaistuki samassa tilanteessa olevilta voisi auttaa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että "tavallisissa" juhlissa pärjää ihan vain käyttäytymällä asiallisesti, osoittamalla kiinnostusta ja esittämällä kysymyksiä (kiinnostuneita, ei sellaisia, joilla pyritään vain nolaamaan keskustelukumppani).
Muista piilottaa tatuoinnit! Ja kiroilla ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Kyllä yliopistossa voi olla sosiaalinen omanlaistensa kavereiden kesken ja pitää ihan omia bileitä. Itseäni eivät oman alani järjestämät (tai muidenkaan) juopottelubileet kiinnostaneet. Ihmiset eivät siellä olleet kiinnostuneita puhumaan alaan liittyvistä asioista vaan ihan huuhaasta. Kävin kyllä muutamissa bileissä ja totesin, etten moisten juoppoörveltäjien kanssa halua olla tekemisissä. Eivät akateemiset bileet ole sen sivistyneempiä kuin muutkaan vaan monesti vielä pahempia. Samoin luennoilla voi käydä, osallistua seminaareihin ja tehdä ryhmätöitä, ei siihen mitään bilevelvoitetta sisälly. Yliopistossa ryhmätyöt eivät ole sen kummempia kuin amiskassakaan. Eikä noissa ainejärjestönkokouksissakaan järki paljon loistanut. Voi toki suorittaa yliopiston tenttimällä jos se on mahdollista, mutta kaikilla aloilla se ei ole mahdollista, vaan tutkintoihin kuuluu pakollisia luentoja ja seminaareja.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.