Lue keskustelun säännöt.
Ei-akateemisena akateemisten juhlassa
05.08.2018 |
Pitäisi puolison kanssa tuommoisiin kekkereihin mennä, mutta arveluttaa kyllä.. Miten sitä osaa edes olla semmoisessa seurassa, aika jäykkiä tuntuvat olevan? En ole tyhmä tai sivistymätön, mutta arveluttaa lähteä ilmeisesti ainoana ei-akateemisena kärvistelemään joidenkin itseään varmaan parempina pitävien joukkoon. Kannattaako sinne edes mennä..?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen keskustelu, haluaisin kuulla lisää kommentteja aiheesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkinto
Akateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkintoAkateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Mutta jotkut oppivat nämä asiat jo kotonaan ja ne tulevat luontevasti. Ei pelkästään joku rapuveitsen käyttö, vaan keskustelukulttuuri, tavat, etiketti, suhteet, ilmapiiri yms. yms. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Jos sitten aikuisena liikkuu piireissä, joissa nämä asiat ovat normaaleja ja joissa niitä odotetaankin (kuten joissain, ei toki kaikissa, esim. akateemisissa piireissä on), ne joille tällainen tulee luonnostaan, ovat eri asemassa kuin ne, jotka joutuvat opettelemaan kaiken etikettikirjoista. Ja ehkä ennen kaikkea tärkeintä on se kokemus, että kuuluu tällaiseen porukkaan, eikä kaikki tuollainen tunnu oudolta ja vieraalta/tunne oloaan ulkopuoliseksi
Kommentin nr. 84 taisi kirjoittaa taidehistoriasta juuri väitellyt tohtori?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkintoAkateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Nyt osui johonkin arkaan paikkaan. Tuo rapuveitsi ei nyt tainnut olla ollenkaan koko kommentin juju, vain yksi summittainen esimerkki.
Eihän kenellekään fiksulle ihmiselle tulisi mieleenkään kirjoittaa tuollaista jargonia itsestään selvistä asioista, eihän?
Jätä väliin. Surkeat bileet täynnä ylimielisiä tusinamaistereita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkintoAkateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Mutta jotkut oppivat nämä asiat jo kotonaan ja ne tulevat luontevasti. Ei pelkästään joku rapuveitsen käyttö, vaan keskustelukulttuuri, tavat, etiketti, suhteet, ilmapiiri yms. yms. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Jos sitten aikuisena liikkuu piireissä, joissa nämä asiat ovat normaaleja ja joissa niitä odotetaankin (kuten joissain, ei toki kaikissa, esim. akateemisissa piireissä on), ne joille tällainen tulee luonnostaan, ovat eri asemassa kuin ne, jotka joutuvat opettelemaan kaiken etikettikirjoista. Ja ehkä ennen kaikkea tärkeintä on se kokemus, että kuuluu tällaiseen porukkaan, eikä kaikki tuollainen tunnu oudolta ja vieraalta/tunne oloaan ulkopuoliseksi
Niin todellakin, miksi jotkut akateemiset ovat hurahtaneet tuollaiseen jäykkään elämäntyyliin ja olettavat, että kaikkia akateemisia kiinnostaa sama? Kerran on jokainen joutunut kaiken uuden opettelmaan, myös siinä "akateemisessa perheessä" kas vauva, vaikka akateemiseen kulttuurikotiin syntyisikin, ei tiedä kaavoja vaan hänellekin ne opetetaan. Eivätkä ole missään "eri asemassa", ei asemaa ole olemassa muualla kuin kulttuurikodissa syntyneen akateemisen kaavoihin kangistuneessa jäykässä päässä. Luoja varjelkoon tuolta kokemukselta, onneksi osaan valita seurani paremmin. EVVK heille :)
T. Akateeminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkintoAkateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Mutta jotkut oppivat nämä asiat jo kotonaan ja ne tulevat luontevasti. Ei pelkästään joku rapuveitsen käyttö, vaan keskustelukulttuuri, tavat, etiketti, suhteet, ilmapiiri yms. yms. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Jos sitten aikuisena liikkuu piireissä, joissa nämä asiat ovat normaaleja ja joissa niitä odotetaankin (kuten joissain, ei toki kaikissa, esim. akateemisissa piireissä on), ne joille tällainen tulee luonnostaan, ovat eri asemassa kuin ne, jotka joutuvat opettelemaan kaiken etikettikirjoista. Ja ehkä ennen kaikkea tärkeintä on se kokemus, että kuuluu tällaiseen porukkaan, eikä kaikki tuollainen tunnu oudolta ja vieraalta/tunne oloaan ulkopuoliseksi
Niin todellakin, miksi jotkut akateemiset ovat hurahtaneet tuollaiseen jäykkään elämäntyyliin ja olettavat, että kaikkia akateemisia kiinnostaa sama? Kerran on jokainen joutunut kaiken uuden opettelmaan, myös siinä "akateemisessa perheessä" kas vauva, vaikka akateemiseen kulttuurikotiin syntyisikin, ei tiedä kaavoja vaan hänellekin ne opetetaan. Eivätkä ole missään "eri asemassa", ei asemaa ole olemassa muualla kuin kulttuurikodissa syntyneen akateemisen kaavoihin kangistuneessa jäykässä päässä. Luoja varjelkoon tuolta kokemukselta, onneksi osaan valita seurani paremmin. EVVK heille :)
T. Akateeminen
Varmaan siellä matlu-puolella maakunnissa tällaisilla asioilla ei olekaan väliä. Joissain muissa paikoissa valitettavasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, en tiennytkään että vauva heitetään kylmiltään cocktail-tilaisuuteen. Vauva tuskin lukee etikettikirjaa siitä, miten rapuveistä käytetään. Muuten toki hauska vertaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkintoAkateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Mutta jotkut oppivat nämä asiat jo kotonaan ja ne tulevat luontevasti. Ei pelkästään joku rapuveitsen käyttö, vaan keskustelukulttuuri, tavat, etiketti, suhteet, ilmapiiri yms. yms. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Jos sitten aikuisena liikkuu piireissä, joissa nämä asiat ovat normaaleja ja joissa niitä odotetaankin (kuten joissain, ei toki kaikissa, esim. akateemisissa piireissä on), ne joille tällainen tulee luonnostaan, ovat eri asemassa kuin ne, jotka joutuvat opettelemaan kaiken etikettikirjoista. Ja ehkä ennen kaikkea tärkeintä on se kokemus, että kuuluu tällaiseen porukkaan, eikä kaikki tuollainen tunnu oudolta ja vieraalta/tunne oloaan ulkopuoliseksi
Niin todellakin, miksi jotkut akateemiset ovat hurahtaneet tuollaiseen jäykkään elämäntyyliin ja olettavat, että kaikkia akateemisia kiinnostaa sama? Kerran on jokainen joutunut kaiken uuden opettelmaan, myös siinä "akateemisessa perheessä" kas vauva, vaikka akateemiseen kulttuurikotiin syntyisikin, ei tiedä kaavoja vaan hänellekin ne opetetaan. Eivätkä ole missään "eri asemassa", ei asemaa ole olemassa muualla kuin kulttuurikodissa syntyneen akateemisen kaavoihin kangistuneessa jäykässä päässä. Luoja varjelkoon tuolta kokemukselta, onneksi osaan valita seurani paremmin. EVVK heille :)
T. Akateeminen
Mikä tässä se ongelma nyt on? Jotkin piirit ovat sellaisia, joissa tiettyä käytöstä odotetaan ja sellaisissa piireissä on helpompaa, jo ne asiat on oppinut jo lapsena. Joissain piireissä saa kulkea vaikka takapuoli vilkkuen ja kukaan ei odota yhtään mitään, osa akateemisista piireistäkin on tällaisia ja näissä nyt varmaan se kulttuurikoti on jopa haitta. Eihän kukaan nyt ole väittänytkään yhtään missään kohtaa, että akateemisuus = jokin tietty käytös. Jos itse ei jotain asiaa ole kohdannut, ei se tarkoita etteikö sellaista silti olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon asenteen vuoksi moni tippui kaveripiiristäni jokunen vuosi sitten. Minulla oli itselleni hyvin tärkeät "akateemiset juhlat" ja päättivät jättää tulematta. Asiaan ei koskaan enää palattu.
Muistit varmaan korostaa ei akateemisille ystävillesi akateemisuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkintoAkateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Mutta jotkut oppivat nämä asiat jo kotonaan ja ne tulevat luontevasti. Ei pelkästään joku rapuveitsen käyttö, vaan keskustelukulttuuri, tavat, etiketti, suhteet, ilmapiiri yms. yms. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Jos sitten aikuisena liikkuu piireissä, joissa nämä asiat ovat normaaleja ja joissa niitä odotetaankin (kuten joissain, ei toki kaikissa, esim. akateemisissa piireissä on), ne joille tällainen tulee luonnostaan, ovat eri asemassa kuin ne, jotka joutuvat opettelemaan kaiken etikettikirjoista. Ja ehkä ennen kaikkea tärkeintä on se kokemus, että kuuluu tällaiseen porukkaan, eikä kaikki tuollainen tunnu oudolta ja vieraalta/tunne oloaan ulkopuoliseksi
Niin todellakin, miksi jotkut akateemiset ovat hurahtaneet tuollaiseen jäykkään elämäntyyliin ja olettavat, että kaikkia akateemisia kiinnostaa sama? Kerran on jokainen joutunut kaiken uuden opettelmaan, myös siinä "akateemisessa perheessä" kas vauva, vaikka akateemiseen kulttuurikotiin syntyisikin, ei tiedä kaavoja vaan hänellekin ne opetetaan. Eivätkä ole missään "eri asemassa", ei asemaa ole olemassa muualla kuin kulttuurikodissa syntyneen akateemisen kaavoihin kangistuneessa jäykässä päässä. Luoja varjelkoon tuolta kokemukselta, onneksi osaan valita seurani paremmin. EVVK heille :)
T. Akateeminen
Mikä tässä nyt ihmisiä, näköjään meitä akateemisiakin, niin närästää? Ihmisillä on erilaisia kotitaustoja, se nyt on vain fakta. Toiset tykkäävät pönöttää, toiset eivät.
Ap:n alkuperäiseen kysymykseen vastaaminen on jo tässä lähtenyt laukalle rapujuhliin asti :).
Ja sekin on vaan faktaa, että akateemisten perheiden lapset ovat enemmistö nykyisin yliopistossa opiskelevista. Ja siitä on oltu julkisessa keskusteluissa huolissaan, koska vähävaraisten perheiden lapsilla ei ole varaa osallistua esim. preppauskurssille.
Ap:lle toivotan vain hauskoja juhlia! Sinne sekaan vain. On tilanne mikä tahansa, ei kannata tuntea itseään huonommaksi. Parasta on, kun ihminen on aito, oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan tässä oli tutkittu, että sellainen lapsi, jonka äiti on akateemisesti koulutettu, päätyy seitsemän kertaa todennäköisemmin yliopistoon, kun lapsi, jonka äiti ei ole akateemisesti koulutettu. Eli kyllähän tässä nyt jotain korrelaatiota on, koulutus periytyy usein, erityisesti tietyillä aloilla
Vierailija kirjoitti:
Juurihan tässä oli tutkittu, että sellainen lapsi, jonka äiti on akateemisesti koulutettu, päätyy seitsemän kertaa todennäköisemmin yliopistoon, kun lapsi, jonka äiti ei ole akateemisesti koulutettu. Eli kyllähän tässä nyt jotain korrelaatiota on, koulutus periytyy usein, erityisesti tietyillä aloilla
https://www.talouselama.fi/uutiset/aidin-alhainen-koulutus-periytyy-lap…
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/akateemisista-kodeista-laakariksi-yli-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon asenteen vuoksi moni tippui kaveripiiristäni jokunen vuosi sitten. Minulla oli itselleni hyvin tärkeät "akateemiset juhlat" ja päättivät jättää tulematta. Asiaan ei koskaan enää palattu.
Muistit varmaan korostaa ei akateemisille ystävillesi akateemisuuttasi.
Ei sitä tarvitse tehdä. Vuosia sitten tutustuin mukavaan naiseen samassa elämäntilanteessa, hän oli sairaanhoitaja ja minä opettaja, joten minulle ei tullut edes mieleen, että välillämme olisi ollut mitään erityistä eroa (miestemme välillä koulutusero oli huomattavasti suurempi, mutta olen varma, etten ikinä ottanut asiaa millään negatiivisella tavalla esille). Jossain vaiheessa tapasimme vähemmän, ja selän takana kuulin, miten meidän kansamme oli niin vaikeaa se, kun ei ollut akateemisesti koulutettu. Se vaikeus oli kyllä ihan 100% hänen omassa päässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurihan tässä oli tutkittu, että sellainen lapsi, jonka äiti on akateemisesti koulutettu, päätyy seitsemän kertaa todennäköisemmin yliopistoon, kun lapsi, jonka äiti ei ole akateemisesti koulutettu. Eli kyllähän tässä nyt jotain korrelaatiota on, koulutus periytyy usein, erityisesti tietyillä aloilla
https://www.talouselama.fi/uutiset/aidin-alhainen-koulutus-periytyy-lap…
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/akateemisista-kodeista-laakariksi-yli-…
Kiitos sinulle, että laitoit linkit faktoista, joita muistinvaraisesti heittelin.
Vierailija kirjoitti:
Tuon asenteen vuoksi moni tippui kaveripiiristäni jokunen vuosi sitten. Minulla oli itselleni hyvin tärkeät "akateemiset juhlat" ja päättivät jättää tulematta. Asiaan ei koskaan enää palattu.
Otitpas nokkiisi..? Olisit pitänyt rennommat juhlat kavereille. Itse sain myös ennen yliopistoon menoa kutsun konkkaronkkaan, mutta en osallistunut. Siellä olisi ollut tuntematonta yliopistoväkeä ja itse olen luonteeltani hirveä hihittelijä. Miksi olisin halunnut pilata juhlakalun konkkaronkan hihittelemällä kuin hullu hatuntekijä ja olisivat varmaan ottaneet häneltä tutkinnon pois kun on niin hulluja sukulaisia :D
Olisiko ollut mukavampaa saada tilaisuuteen sopimattomasti käyttäytyviä kavereita mukaan vai sittenkin vain niitä jotka haluat esitellä proffalle? Eikö se ole pikemminkin palvelus jättäytyä pois jos tietää, että ei jaksa tilaisuutta tilaisuuden odottamalla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kertokaa nyt joku, mitä akateemiset ajattelevat ihmisestä, jolla ei ole yliopistokoulutusta? Olen kuitenkin ihan töissä
Kysymyksesi on outo. Samaa tasoa, kun "Mitä naiset ajattelevat..." tai "Mitä sinisilmäiset ajattelevat..." Akteeminen on yhtäkuin yliopistosta tai korkeakoulusta valmistunut. Aika laaja kirjo.
Yliopistosta valmistunut on akateeminen. Ei muut.
Hupsua korostaa akateemisuutta nykypäivänä, kun niin suuri osa väestöstä menee yliopistoon. Pikaisella googlaamisella löysin, että 2011 ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneita oli 342 000, mikä on varmasti tästäkin kasvanut. Ja tuohon päälle sitten tohtorin tutkinnon ja pelkän kandin tutkinnon suorittaneet sekä tietysti he, jotka eivät koskaan saaneet papereitaan ulos.
Yliopistossa ihmisiä löytyy kyllä todella moneen lähtöön eikä se missään nimessä ole mikään herrojen tai mensalaisten kerho. Henkilökohtaisesti en jaksaisi pyöriä missään statustaan korostavien henkilöiden piireissä, olivat sitten akateemisia tai eivät.
T. Akateeminen