Ei-akateemisena akateemisten juhlassa
Pitäisi puolison kanssa tuommoisiin kekkereihin mennä, mutta arveluttaa kyllä.. Miten sitä osaa edes olla semmoisessa seurassa, aika jäykkiä tuntuvat olevan? En ole tyhmä tai sivistymätön, mutta arveluttaa lähteä ilmeisesti ainoana ei-akateemisena kärvistelemään joidenkin itseään varmaan parempina pitävien joukkoon. Kannattaako sinne edes mennä..?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kertokaa nyt joku, mitä akateemiset ajattelevat ihmisestä, jolla ei ole yliopistokoulutusta? Olen kuitenkin ihan töissä
Kysymyksesi on outo. Samaa tasoa, kun "Mitä naiset ajattelevat..." tai "Mitä sinisilmäiset ajattelevat..." Akteeminen on yhtäkuin yliopistosta tai korkeakoulusta valmistunut. Aika laaja kirjo.
Yliopistosta valmistunut on akateeminen. Ei muut.
Kyllä tiedekorkeakouluista valmistunut on myös akateeminen. Yliopisto on korkeakoulu, jossa on useampi tiedekunta. Myös yhden tiedekunnan korkeakoulut ovat yhtä lailla akateemisia. Vai ovatko ne kaikki jo yhdistelty yliopistoksi?
Tämän keskustelun jälkeen ap varmaan on todella, todella innoissaan lähdössä niihin juhliin...
Perusakateemisten juhlat on kuin mitkä tahansa mutta jos se on väitelleitten porukka niin sitten se on eri. Se on oma maailmansa ja se näkyy ihmisistä monella tavalla: harrastuksista, itsevarmuudesta, keskustelunaiheista ...
Tavallisiin ihmisiin suhtaudutaan perusystävällisesti mutta ne lennokkaimmat jutut puhutaan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Perusakateemisten juhlat on kuin mitkä tahansa mutta jos se on väitelleitten porukka niin sitten se on eri. Se on oma maailmansa ja se näkyy ihmisistä monella tavalla: harrastuksista, itsevarmuudesta, keskustelunaiheista ...
Tavallisiin ihmisiin suhtaudutaan perusystävällisesti mutta ne lennokkaimmat jutut puhutaan keskenään.
Harvoin kuulen mitään näin absurdia jos ei nyt lasketa palstapersujen trollailuja. Ihanko totta luulet että tohtoriksi väitellyt ylenee joksikin kultivoituneeksi yli-ihmiseksi? Perheenjäseniäni on väitellyt, ystäviäni on väitellyt ja he ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Lähisukulaiseni kulkee pieruverkkaireissa ja harrastaa ihan muita asioita kuin korkeakulttuuria, toinen on yksi maanläheisempiä ihmisiä joita tunnen. Ystäväni eivät myöskään hirveästi eroa muista ihmisistä eivätkä he todellakaan ole itsevarmempia.
Jos pistät ketkä tahansa saman alan ihmiset samaan huoneeseen alkavat he varmaan jutella ennen pitkää työasioista. Jos pistät saman alan tohtorit samaan tilaan käy myös näin. Mutta mitä jos pistät vaikka kielitieteen, maantieteen ja tekniikan tohtorit samaan tilaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkintoAkateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Mutta jotkut oppivat nämä asiat jo kotonaan ja ne tulevat luontevasti. Ei pelkästään joku rapuveitsen käyttö, vaan keskustelukulttuuri, tavat, etiketti, suhteet, ilmapiiri yms. yms. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Jos sitten aikuisena liikkuu piireissä, joissa nämä asiat ovat normaaleja ja joissa niitä odotetaankin (kuten joissain, ei toki kaikissa, esim. akateemisissa piireissä on), ne joille tällainen tulee luonnostaan, ovat eri asemassa kuin ne, jotka joutuvat opettelemaan kaiken etikettikirjoista. Ja ehkä ennen kaikkea tärkeintä on se kokemus, että kuuluu tällaiseen porukkaan, eikä kaikki tuollainen tunnu oudolta ja vieraalta/tunne oloaan ulkopuoliseksi
Olen akateeminen kohtalaisen oppineesta suvusta enkä tunnusta että
a) saatuani rapuveitsen ensi kerran käteeni tunsin siihen syvää yhteenkuuluvaisuutta ja käyttö sujui kuin vettä valaen
b) löydettyäni rapua syövän seurueen tuntisin että olen tullut omieni pariin. Sen ainoan kerran kun olen tuota elävältä keitettyä olentoparkaa syönyt oli kaukaista sukua olevan maanviljelijäperheen luona (eivät ole aatelisia tilallisia).
Rapuveitsen käyttö ja "suhteet" eivät mielestäni kerro ihmisen sivistystasosta mitään. Halu ottaa asioista selvää, maalaisjärki, muiden ihmisten ja luonnon kohtelu taas kertovat. Olen asunut joskus myös kaupungin asunnoissa ja tutustunut siellä todella hienoihin ihmisiin joilla ei ole rahaa tai hienoa sukua. Siinä sinulle ilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkintoAkateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Mutta jotkut oppivat nämä asiat jo kotonaan ja ne tulevat luontevasti. Ei pelkästään joku rapuveitsen käyttö, vaan keskustelukulttuuri, tavat, etiketti, suhteet, ilmapiiri yms. yms. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Jos sitten aikuisena liikkuu piireissä, joissa nämä asiat ovat normaaleja ja joissa niitä odotetaankin (kuten joissain, ei toki kaikissa, esim. akateemisissa piireissä on), ne joille tällainen tulee luonnostaan, ovat eri asemassa kuin ne, jotka joutuvat opettelemaan kaiken etikettikirjoista. Ja ehkä ennen kaikkea tärkeintä on se kokemus, että kuuluu tällaiseen porukkaan, eikä kaikki tuollainen tunnu oudolta ja vieraalta/tunne oloaan ulkopuoliseksi
Niin todellakin, miksi jotkut akateemiset ovat hurahtaneet tuollaiseen jäykkään elämäntyyliin ja olettavat, että kaikkia akateemisia kiinnostaa sama? Kerran on jokainen joutunut kaiken uuden opettelmaan, myös siinä "akateemisessa perheessä" kas vauva, vaikka akateemiseen kulttuurikotiin syntyisikin, ei tiedä kaavoja vaan hänellekin ne opetetaan. Eivätkä ole missään "eri asemassa", ei asemaa ole olemassa muualla kuin kulttuurikodissa syntyneen akateemisen kaavoihin kangistuneessa jäykässä päässä. Luoja varjelkoon tuolta kokemukselta, onneksi osaan valita seurani paremmin. EVVK heille :)
T. Akateeminen
Mikä tässä nyt ihmisiä, näköjään meitä akateemisiakin, niin närästää? Ihmisillä on erilaisia kotitaustoja, se nyt on vain fakta. Toiset tykkäävät pönöttää, toiset eivät.
Ap:n alkuperäiseen kysymykseen vastaaminen on jo tässä lähtenyt laukalle rapujuhliin asti :).
Ja sekin on vaan faktaa, että akateemisten perheiden lapset ovat enemmistö nykyisin yliopistossa opiskelevista. Ja siitä on oltu julkisessa keskusteluissa huolissaan, koska vähävaraisten perheiden lapsilla ei ole varaa osallistua esim. preppauskurssille.
Ap:lle toivotan vain hauskoja juhlia! Sinne sekaan vain. On tilanne mikä tahansa, ei kannata tuntea itseään huonommaksi. Parasta on, kun ihminen on aito, oma itsensä.
Yliopistossa läheisimmät kurssikaverini olivat tehdastyöläisten, maanviljelijän, toisen alkutuontantotyöntekijän, maanviljelijän Vol 2., kauppiaan (ei rikas), käsityöläisen ja lääkärin lapset. Itselläni vanhemmat opettajia. Missä ne kaikki Hämeen-Anttilat piileskelivät? Lääkiksessä?
Kaikille aloille ei ole preppauskursseja. Itse luin perse ruvella pääsykokeisiin ihan itse käyden osan ajasta kokopäivätöissä. Vanhempani eivät ikinä auttaneet läksyissä saatika kuulustelleet esimerkiksi sanastoa vaikka pyysin. Itse pyysin joskus matikkaneroa kaveriani antamaan tukiopetusta. Ei meillä mitenkään hirveän levotontakaan ollut.
Perhetausta voi vaikuttaa, ihmiset seuraavat vanhempiensa koulutustasoa, mutta ihmetyttää että tästä on tullut ongelma. Miksi työläistaustaisen pitäisi mennä väkisin yliopistoon jos hän ei halua? Paljastatte tällä vain omat asenteenne. Työläisenä olisin jo tienannut omakotitalon, mutta en minä sitä mieti.
Bileet voivat olla tylsät tai kivat, kuten muutkin juhlat. Sekaan vaan tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkintoAkateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Mutta jotkut oppivat nämä asiat jo kotonaan ja ne tulevat luontevasti. Ei pelkästään joku rapuveitsen käyttö, vaan keskustelukulttuuri, tavat, etiketti, suhteet, ilmapiiri yms. yms. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Jos sitten aikuisena liikkuu piireissä, joissa nämä asiat ovat normaaleja ja joissa niitä odotetaankin (kuten joissain, ei toki kaikissa, esim. akateemisissa piireissä on), ne joille tällainen tulee luonnostaan, ovat eri asemassa kuin ne, jotka joutuvat opettelemaan kaiken etikettikirjoista. Ja ehkä ennen kaikkea tärkeintä on se kokemus, että kuuluu tällaiseen porukkaan, eikä kaikki tuollainen tunnu oudolta ja vieraalta/tunne oloaan ulkopuoliseksi
Niin todellakin, miksi jotkut akateemiset ovat hurahtaneet tuollaiseen jäykkään elämäntyyliin ja olettavat, että kaikkia akateemisia kiinnostaa sama? Kerran on jokainen joutunut kaiken uuden opettelmaan, myös siinä "akateemisessa perheessä" kas vauva, vaikka akateemiseen kulttuurikotiin syntyisikin, ei tiedä kaavoja vaan hänellekin ne opetetaan. Eivätkä ole missään "eri asemassa", ei asemaa ole olemassa muualla kuin kulttuurikodissa syntyneen akateemisen kaavoihin kangistuneessa jäykässä päässä. Luoja varjelkoon tuolta kokemukselta, onneksi osaan valita seurani paremmin. EVVK heille :)
T. Akateeminen
Mikä tässä nyt ihmisiä, näköjään meitä akateemisiakin, niin närästää? Ihmisillä on erilaisia kotitaustoja, se nyt on vain fakta. Toiset tykkäävät pönöttää, toiset eivät.
Ap:n alkuperäiseen kysymykseen vastaaminen on jo tässä lähtenyt laukalle rapujuhliin asti :).
Ja sekin on vaan faktaa, että akateemisten perheiden lapset ovat enemmistö nykyisin yliopistossa opiskelevista. Ja siitä on oltu julkisessa keskusteluissa huolissaan, koska vähävaraisten perheiden lapsilla ei ole varaa osallistua esim. preppauskurssille.
Ap:lle toivotan vain hauskoja juhlia! Sinne sekaan vain. On tilanne mikä tahansa, ei kannata tuntea itseään huonommaksi. Parasta on, kun ihminen on aito, oma itsensä.
Yliopistossa läheisimmät kurssikaverini olivat tehdastyöläisten, maanviljelijän, toisen alkutuontantotyöntekijän, maanviljelijän Vol 2., kauppiaan (ei rikas), käsityöläisen ja lääkärin lapset. Itselläni vanhemmat opettajia. Missä ne kaikki Hämeen-Anttilat piileskelivät? Lääkiksessä?
Kaikille aloille ei ole preppauskursseja. Itse luin perse ruvella pääsykokeisiin ihan itse käyden osan ajasta kokopäivätöissä. Vanhempani eivät ikinä auttaneet läksyissä saatika kuulustelleet esimerkiksi sanastoa vaikka pyysin. Itse pyysin joskus matikkaneroa kaveriani antamaan tukiopetusta. Ei meillä mitenkään hirveän levotontakaan ollut.
Perhetausta voi vaikuttaa, ihmiset seuraavat vanhempiensa koulutustasoa, mutta ihmetyttää että tästä on tullut ongelma. Miksi työläistaustaisen pitäisi mennä väkisin yliopistoon jos hän ei halua? Paljastatte tällä vain omat asenteenne. Työläisenä olisin jo tienannut omakotitalon, mutta en minä sitä mieti.
Bileet voivat olla tylsät tai kivat, kuten muutkin juhlat. Sekaan vaan tosiaan.
Niin eli edelleen, mikä tässä se ongelma on? Joissain piireissä näin, joissain toisin päin. Sinun kokemuksesi ei ole ainoa oikea ja se, että sinun opiskeluasiasi ovat menneet näin, ei tarkoita, ettei muualla nähtäisi vaikka sitä koulutuksen periytymistä. Akateemisena varmasti ymmärrät, että yhden ihmisen kokemus ei ole koko totuus eikä kukaan ole missään kohtaa väittänytkään, että kaikissa akateemisissa piireissä ''pönötettäisiin''. Tvärtom
Onhan siinä tietenkin eroa myös, opiskelee Helsingissä vai esim. Jyväskylässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Norsu posliinikaupassa! Usko pois, siltä se tuntuu.
Allekirjoitan itse asiassa tämän. nimim. kokemusta on. Katsovat kyllä jotkut selvästi alaspäin, ainakin talousalojen ihmiset
Katsovat nyt muutenkin vähän kaikkea alaspäin. En noteeraisi.
Huhuh onpas kyllä ennakkoluulot sinulla akateemisista ihmisistä! Rohkeasti vaan mukaan, ihmisiä nekin on :D Itse akateemisena vietän mielelläni aikaa myös ei-akateemisten kanssa. Mielestäni, jos viettää aikaa vain samanlaisten ihmisten kanssa, irtautuu helposti todellisuudesta. Enkä todellakaan halua keskustella kokoajan vain jostain filosofiasta tai politiikasta: muutkin asiat kiinnostavat minua ihan samoin kuin ei-akateemisia ihmisiä. Ja lisäksi on akatemialle myrkkyä, jos akateemiset tarkoituksella eristäytyvät muusta maailmasta. En tietenkään voi puhua kaikkien akateemisten puolesta, koska tämäkin joukko on erittäin monenkirjava.
Kerro sitten, miten meni.
Tästä keskustelusta tulee mieleen opiskeluaikainen tapaus. Graduohjaajani väitteli tohtoriksi aikana, jolloin väänsin graduani (luonnontieteellinen ala). Hän kutsui minutkin väitökseen ja karonkkaansa. Etukäteen hän kertoi plaseeraavansa minut juhlassa vastaväittäjänä toimivan ruotsalaisen professorin viereen. Virnuili minulle, että mitäs meinaat keskustella proffan kanssa. Olin 24-vuotias introvertti, vähän stressasi tilanne etukäteen. Proffa oli kuitenkin oikein mukava ja meillä oli vilkas keskustelu. Jälkeenpäin ohjaajani kummasteli että mistä te sen proffan kanssa niin innokkaasti puhuitte. Vastasin totuudenmukaisesti että Euroviisuista.
Jutun opetus: turja stressata etukäteen. Eivät kaikki halua puhua työstään / opiskeluistaan vapaa-ajalla. Yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja keskustelunaiheita voi löytyä, kun tekee rohkeita avauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa hirveitä akateemisia pätijöitä.
Olen itse akateeminen. Olinpa taannoin yksissä akateemisissa juhlissa ja olin niiiin ulkopuolinen. Olen köyhästä rupusakkilapsuudenkodista alunperin, itse kovalla työllä taistellut junttisakista koulutetuksi ilman vanhempien apua ja tukea. Tunne voi siis johtua huonosta taustastakin.
Juhlissa oltiin kravatit kireällä, hienopieru-asenteella. Pidettiin puheita, jokaisen piti pitää puhe vuorollaan. Laulettiin ruotsiksi juomalauluja (nämä onneksi osasin, olen DI) ja keskustelu oli alleviivavsn älyllistä. Siis tyyliin joku tulee sun luo ja avaa: ”mitä mieltä olet Kierkegaardin eksistenssiteoriasta”? Tai: ”oletko lukenut Platonin teokset”?
Juomat ja tarjoilut oli hyvät ja se olikin ihana elämys. Mutta kyllä tuo hienostelu ja koketeeraus sai oloni aika vaivalloiseksi.
Juhlissa oli yksi ei-akateeminen. Häntä kohtaan oltiin kohteliaita ja korrekteja muuten, mutta vaihdettiin puheenaiheet rupusakkimoodiin, eli ”ootko koeajanu uuden Mazdan” tms.
Oli vaivaannuttavaa. Ehkä syy on itsessäni.
Mitä ihmettä? Olen akateeminen eikä minun akateemisessa kaveripiirissäni ole ikinä ollut kyllä tuollaisia juhlia :D
Kuulostavat sketsiltä teoreettisen filosofian ekoista fuksibileistä - ja minä sentään olen lukenut tunnetuimmat dialogit, Sokrateen puolustuspuheen ja Pidot, sekä hihitellyt sille kuinka Karl Popper rusikoi Platonia kuin vierasta sikaa. Bileet ovat bileet eikä mikään tentti.
Toki jos paikalla on yliopistolaisia, puhetta voi tulla esimerkiksi tutkimuksen edistymisestä, rahoituksesta tai julkaisuista, mutta suurin osa akateemissita nyt kuitenkin työskentelee ihan muissa työpaikoissa ja keskustelee ihan normaalisti myös kaikenlaisista aiheista, mukaan lukien politiikka, talous, tiede, taide teknologia, uskonto jne.
Onhan tuota ns. akateemista luokkaeroa tutkittukin, koska monet nykyisistä suuren ikäluokan akateemisista ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisia.
Silloin on aivan erilainen tausta kuin niillä helsinkiläisillä, jotka ovat syntyneet akateemiseen kultturikotiin. Esim. Virpi Hämeen-anttila on tästä puhunut, kun on itse köyhä tyttö maalta.
Niin vääjäämättä ensimmäinen akateeminen sukupolvi joutuu itse opettelemaan sellaiset tavat, jotka toisille ovat tuttuja jo monen sukupolven takaa. Lika barn leker bäst.
Kiitos sinulle, sain räkäisimmät naurut pitkään aikaan :D Pitäisikö sinun tulla boksistasi ulos ja ymmärtää, että "akateemiset kaavat" ja "tavat" eivät kiinnosta kaikkia akateemisia? Elämä kulkee ajallaan ja jokainen omalla tavallaan, akateeminen tai ei. Ei ole mitään tarvetta "opetella akateemiseksi" vaan voi olla ihan oma itsensä ja muodostaa oman elämänsä ja omat tapansa juuri sellaisiksi kuin itse haluaa.
Toki, jos ei halua osallistua mihinkään sosiaaliseen yliopistossa, ei mitään erilaista ole pakko koskaan nähdäkään. Voi vain mennä ja tenttiä kaiken kirjatentteinä ja ajatella, ettei mikään koske itseä. Osan meistä on pakko toimia eri tavalla ja esim. työn vuoksi oppia näihin tapoihin.
Sinä näköjään ymmärsit, mistä puhuttiin. Viittasin juuri tuon aiemman kirjoittajan tekstiin, jossa hän oli ollut kovin vaivautunut kyseisissä juhlissa, missä laulettiin juomalauluja ja hän kertoi olevansa kotoisin köyhistä oloista.
Näistä tavoista juuri Hämeen-Anttilakin puhui. Hän ei ollut kotonaan oppinut vaikkapa rapuveitsen käyttöä.
Totesin ne vain faktana, ei ne minussa mitään tunteita herätä. Niin vain toimitaan tietyissä tilanteissa tai juhlissa, ei niissä tilanteissa voi räkäisesti nauraa ja luoda omia tapojaan. On muodollisempia juhlia ja ei niin muodollisia.
Tietty, jos mennään jonkun akateemisen kotiin, ei se edellytä muuta kuin normi käytöstapoja. Eri asia on sitten yliopiston akateemiset juhlat, joihin on edelleen samat perinteiset pukeutumis- ja muut käyttäytymiskaavat, joita noudatetaan.
Ei yliopistossa opeteta rapuveitsen käyttöä, paitsi ehkä kotsan opelle. Sen sijaan amiskalaiselle catering-alan opiskelijalle opetetaan. Luuletko myös, ettei joku köyhis saa ilmaiseksi rapuja kun heittää merrat? Ravustuslupa on 5 €. Miksi köyhä ei tietäisi vain siksi, että on köyhä? Kyllä köyhien kotona voi olla rapuveitsi ja panssarinmurtaja ja vaikka äyriäishaarukka ja hän voi vielä osata käyttää niitä, huh! Kun taas joku akateeminen rikkaasta perheestä ei tiedä miten niitä käytetään. Ihme yleistyksiä teillä yhden henkilökohtaisen kertomuksen perusteella. Ei kukaan ihminen hallitse ihan kaikkea tässä maailmassa vaan jokainen hallitsee sen mikä itseä kiinnostaa. Jos ei tykkää ravuista niin miksi pitäisi hallita rapuveitsen käyttö vaikka olisi akateeminen? Jos on allerginen ravuille niin ei teidän mielestänne varmaan voi olla akateeminen?
Jokaiseen juhlaan on kehitelty omat tapansa, niin häihin kuin hautajaisiin. Ne joita kiinnostaa lukevat käyttäytymisoppaista kuinka tulee menetellä. Eivät akateemiset kaavat ole salaisuuksia jotka kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle vaan ohjeet löytyvät printattuna (nykyään netistä) jokaiselle uteliaalle. Onhan se tietysti säälinsekaista sympatiaa herättävää, että jonkun kulttuurikotiin syntyneen akateemisen perheen lapsen syntymäpäivät vietetään kuivalla akateemisella kaavalla, eikä huomioida lapsen omia mieltymyksiä. Rapuveitsi vaan käteen ja ruotsinkielisiä juomalauluja laulamaan niin osaa sitten "akateemiset tavat" ihan luonnostaan kun menee vanhempien ohjaamana yliopistoon, omaa päätäntävaltaahan hänellä ei ole.
Jos akateemista ei kiinnosta uskonto niin hän ei osaa tai halua keskustella siitä, sama taiteen ja kaikkien muiden aiheiden kanssa. Akateemisuus itsessään ei kerro ihmisestä yhtään mitään muuta kuin että jos hänellä on tutkinto niin hän varmaan tietää edes hatarasti jotain omasta alastaan.
Akateeminen terminä ei tarkoita muuta kuin että on ollut jollain tavalla tekemisissä yliopiston kanssa.
akateeminen (38) (komparatiivi akateemisempi, superlatiivi akateemisin) (taivutus)
yliopistoon liittyvä, yliopistotutkintoihin liittyvä
akateeminen vartti
akateeminen vapaus
akateeminen koulutus
akateeminen työttömyys
akateeminen loppututkintoAkateemisuudessa ei ole mitään ihmistä ylentävää tai ihmisestä säihkyväksi yliolennoksi tekevää. Akateemisen ei tarvitse tietää tavoista yhtään mitään jos ne eivät kiinnosta. Useamman sukupolven rikkaassa kulttuurikodissa soitetaan ehkä flyygeliä ja köyhässä kulttuurikodissa haitaria. Molemmat tuntevat instrumenttinsa, mutta vain rikas tekee flyygelistään numeron. Köyhälle haitari siihen liittyvine musiikkikulttuureineen ei merkitse "kulttuurikotia" vaan mielenkiintoista harrastusta. Se ero on akateemisissa, että tehdään samoja asioita kun muutkin, mutta yritetään luoda tietyille elementeille korkeampi status jolla voidaan kerskailla olevansa niin akateemisia että..
Mutta jotkut oppivat nämä asiat jo kotonaan ja ne tulevat luontevasti. Ei pelkästään joku rapuveitsen käyttö, vaan keskustelukulttuuri, tavat, etiketti, suhteet, ilmapiiri yms. yms. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Jos sitten aikuisena liikkuu piireissä, joissa nämä asiat ovat normaaleja ja joissa niitä odotetaankin (kuten joissain, ei toki kaikissa, esim. akateemisissa piireissä on), ne joille tällainen tulee luonnostaan, ovat eri asemassa kuin ne, jotka joutuvat opettelemaan kaiken etikettikirjoista. Ja ehkä ennen kaikkea tärkeintä on se kokemus, että kuuluu tällaiseen porukkaan, eikä kaikki tuollainen tunnu oudolta ja vieraalta/tunne oloaan ulkopuoliseksi
Olen akateeminen kohtalaisen oppineesta suvusta enkä tunnusta että
a) saatuani rapuveitsen ensi kerran käteeni tunsin siihen syvää yhteenkuuluvaisuutta ja käyttö sujui kuin vettä valaen
b) löydettyäni rapua syövän seurueen tuntisin että olen tullut omieni pariin. Sen ainoan kerran kun olen tuota elävältä keitettyä olentoparkaa syönyt oli kaukaista sukua olevan maanviljelijäperheen luona (eivät ole aatelisia tilallisia).
Rapuveitsen käyttö ja "suhteet" eivät mielestäni kerro ihmisen sivistystasosta mitään. Halu ottaa asioista selvää, maalaisjärki, muiden ihmisten ja luonnon kohtelu taas kertovat. Olen asunut joskus myös kaupungin asunnoissa ja tutustunut siellä todella hienoihin ihmisiin joilla ei ole rahaa tai hienoa sukua. Siinä sinulle ilmapiiriä.
Miten ihmeessä kaikki kipsaa nyt tähän rapuhommaan? Se oli yksi summittainen esimerkki, ei kai keskustelussa ollut tarkoitus rapujuhlista vääntää?
Tämä on kumma palsta. Jos joku tekstissään kirjoittaa yhdenkin sanan, mikä kolahtaa lukijan tunteeseen ja on muuten vain jokin pikkuasia varsinaisessa viestin sisällössä, niin koko palsta repeää vuodattamaan ja jankkaamaan kaikki lapsuuden vääryydet ja traumat ketjuun. Kuten nyt nämä hemmetin ravut!
Ja ap ei takuulla saa muuta kuin ikuisen a-juhlatrauman.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kertokaa nyt joku, mitä akateemiset ajattelevat ihmisestä, jolla ei ole yliopistokoulutusta? Olen kuitenkin ihan töissä
Ajattelen, että ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, mutta ehkä elämän prioriteeteissä koulunkäynti on ollut alemmalla sijalla kuin joku toinen asia. En ajattele lähtökohtaisesti huonompina tms.
Myötähäpeä on suuri. Tunne on sama kuin olisit espanjaa osaamattomana ummikkona, ympärilläsi vain espanjaa puhuvia, tai kuin kirjanoppinut fyysistä suorituskykyä treenaavien joukossa. Vieras paikka.
Mikäs on muuten oikea vastaus integroi tan^-1xDX..täältä luulis oikean vastauksen löytyvän calculus2 asteen kysymykseen
mies54v
Itse olen kohdannut aika monenkirjavia akateemisia...
Yliopistossa opiskellessa satuin kerran perhejuhliin, joissa oli akateemisten keski-ikäisten bättre folk-perseennuolentakerho koolla. Yritin pari kertaa osallistua keskusteluun "Alepan tätinä" (sivuduuni opiskelujen ohessa). Kukaan ei vastannut kommentteihini mitään, olin kuin ilmaa!!!
(Keskustelu koski siis jotain tyyliin lihanhinnan nousua ja erehdyin kommentoimaan että meidän kaupassa on ratkaistu asia näin...)
Oli harvinaisen tyhmä tunne istua seurassa aivan sivuutettuna. No, piru minussa heräsi ja jäin seuraamaan keskustelua. Jonkin ajan kuluttua puhe siirtyikin Porthanian ruokalan jonoihin ja päätin iskeä. Kommentoin jotain "itse menen aina vasta klo 12 luennon jälkeen syömään, niin pahimmat jonot ovat väistyneet". Ne ilmeet!!!!!!! Ja se lipevä "Oi missä tiedekunnassa opiskelet", "ai olet opiskelija".. plää plää plää... vastailin nätisti, mutta olisi pitänyt kysyä, että "ai nytkö olen puheenne arvoinen, vaikka äsken olin kuin ilmaa"...
Myöhemmin olen kohdannut akateemisissa häissä torjuntaa puolisoni puolesta. Ensin oli ihan yhteistä keskustelua ja kaikki puhuivat kaikkien kanssa. Kun puolisoni ammattia kysyttiin ja tajuttiin, että hän on "vain" tavallinen työmies, oli vastaanotto hyytävä. Saatiin sitten viettää kahdestaan loppuilta! Uskomatonta!!!!!!
Että kyllä niitä löytyy kaikennäköisiä akateemista tähän maahan... Tutuille terkkuja! ;)
Jos osaat puhua hiihtämisestä, uimisesta, juoksemisesta tai jostain mielenkiintoisesta urheilulajista niin suosiosi on taattu. Opettele nyt miten sukset voidellaan ja mikä merkki on millekin ladulle hyvä ja paasaa siitä koko ilta. Kukaan ei huomaakaan että et ole akateeminen. Jos siis olet noidn elakimiesten ja lääkärien tai kauppatieteilijöiden seassa.
Opettelisin ulkoa jostain tietokirjasta muutaman älykkään akateemisen lauseen ja kulkisin ryhmittymästä toiseen toistelemassa niitä. Vaikka jotain ilmastomuutokseen liittyvää kevyttä. Lausahdat "mietteesi" ja poistut mysteerisesti hymyillen seuraavaan ryhmään, ja sama uudestaan. Kun olet käynyt läpi koko "huoneen", voit poistua keittiöön juomaan skumppaa suoraan pullosta ja sammua kodinhoitohuoneeseen. Tsemppii!
En ymmärrä stressin aihetta.
Meidän ystäväpiiri on täysin heterogeeninen, eikä koulutus ole ainoa tekijä, joka edes ennustaa menestystä työelämässä. Akateemisellakin on ollut mm. pidempi työttömyysjakso. Ne akateemisrekin ovat ihan kiinnostuneita "normaaleista" asioista.
Tsemppiä juhliin ja älä ajattele olevasi muita huonompi. On sivistymätöntä arvostaa ihmisiä vain tietyn koulutuksen perusteella.
Meidän ystävissä myös esim. kauppatieteiden maisteri ja rakennustyömies pariskuntana. Älykkyys ei tosiaan katso koulutusta.
Kun meillä lähin ystäväpiiri kokoontuu, niin paikalla on tyypillisesti kaksi professoria, kaksi muuta tohtoria, kuusi DI:tä ja kaksi melkein maisteria. Mistäkö puhumme: no esimerkiksi puutarhanhoidosta, lasten tekemisistä ja matkoista. Mitään ihmeellisiä käyttäytymisjuttuja ei ole tavallisten hyvien käytöstapojen lisäksi. Sitä kyllä paheksuttaisiin, jos joku esim. joisi itsensä näkyvään humalaan tai kiroilisi kovaäänisesti.
Koska kuulostat liian ylimieliseltä sanoessasi tuon. Vähän niinkuin ”lällällää oon parempi ku te”
Ylimielisyys ei ole kaunista