Miten kestää yksinäisyys ilman että pää hajoaa?

Aloita siitä että lopetat lääkkeiden ja alkoholin vetämisen yhtäaikaa.

Mulla ihan sama tilanne kuin sinulla ap. Pari ystävää on, mutta eivät ole samanhenkisiä ja uusiakin on vaikea löytää kun on arka introvertti vielä. Elämä potkinut kunnolla päähän viime vuosina ja tunnen itseni ihan  tarpeettomaksi, voimattomaksi turhakkeeksi. Kieltämättä olis elämäntavoissa parantamisen varaa, mutta en jaksa vaan muuttaa mitään. Auttaisikohan se kuitenkin?

Ap kannattaa aloittaa jokin ryhmähatrastus esim juoksu, jalkapallo jne. Otsellä nykyiset kaverit on juuri harrastuksen kautta. Harrastusten lisäksi käydään yhdessä kolmesti viikossa uimassa, kaksikertsa salilla ja vähintään yhtenä päivänä kahvilla, baarissa tsi bileissä.

Sama tilanne, vaikeaa on. Nytkin meni superhelteet yksin sisällä puhumatta pariin vkoon kellekään. Tuli ihan sellainen olo kuin olisi jo 80-vuotias vanhus. Ei ole töitä, ei omaa viiteryhmää, parisuhdetta, perhettä.

Sitä ei pidä ajatella vaan puuhailla kaikkea mukavaa. Siinä ne vuosikymmenet kuluvat :D

Rupeat puuhastelemaan kaikenlaista itseksesi, niin huomaat, että yksin on ihmisen parempi olla. Itsekin aikoinaan unelmoin parisuhteesta ja elämän jakamisesta toisen ihmisen kanssa, mutta tajusin, etten tule sitä koskaan kokemaan. Päätin siis tyytyä osaani ja opin elämään sen kanssa. Tällä hetkellä ikää 28 ja olen onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin elämäni aikana. Tärkeintän on se, että kelpaat itsellesi.

Tosi vaikeaa. Minua sitoo vaikea masennus ja krooninen fyysinen sairaus. Kesää on varjistanut vielä hajonnut ystävyyssuhde, jonka oikeasti kuvittelin - vaikeuksista huolimatta - olevan elinikäinen, ja että se olisi ollut toisellekin jotenkin spesiaali. Ei ollut. Ilmeisesti häntä olu ahdistanut jo pitkään, jonka jollakin tasolla ymmärrän ja hyväksyn, mutta sydän ja tunteet ei. Ihan tuuliajolla.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne, vaikeaa on. Nytkin meni superhelteet yksin sisällä puhumatta pariin vkoon kellekään. Tuli ihan sellainen olo kuin olisi jo 80-vuotias vanhus. Ei ole töitä, ei omaa viiteryhmää, parisuhdetta, perhettä.

Oletko neliraajahalvaantunut vai miksi et voinut mennä ulos ja puhua ihmisten kanssa? En ihan oikeasti ymmärrä teitä puhumattomia. Pienilläkin paikkakunnilla on tapahtumia, joissa käydä, ja lukemattomia muita mahdollisuuksia ihmisten kanssa puhumiseen. Fyysisesti terveelle ihmiselle on ihan oma valinta, jos on viikkokausia puhumatta kenellekään.

Minulla on seurannut yksinäisyydestä vaikea masennus ja menetin osan tuökyvystä (olen siis vain osatyökykyinen). Yksinäisyys ja ulkopuolisuus syö vain kaikki voimani ja koen etten jaksa henkisesti enää tehdä mitään. Olen miettinyt onko minussa jokin vikana kun en viihdy enkä kestä olla yksin kaikesta yrityksestä ja vaivannäöstä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne, vaikeaa on. Nytkin meni superhelteet yksin sisällä puhumatta pariin vkoon kellekään. Tuli ihan sellainen olo kuin olisi jo 80-vuotias vanhus. Ei ole töitä, ei omaa viiteryhmää, parisuhdetta, perhettä.

Oletko neliraajahalvaantunut vai miksi et voinut mennä ulos ja puhua ihmisten kanssa? En ihan oikeasti ymmärrä teitä puhumattomia. Pienilläkin paikkakunnilla on tapahtumia, joissa käydä, ja lukemattomia muita mahdollisuuksia ihmisten kanssa puhumiseen. Fyysisesti terveelle ihmiselle on ihan oma valinta, jos on viikkokausia puhumatta kenellekään.

Jaa no minä olen puhunut ihmisille vuosikausia, silti minulla on vain yksi kaveri jota näen muutaman kerran vuodessa. Kukaan ei vain piittaa minusta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on seurannut yksinäisyydestä vaikea masennus ja menetin osan tuökyvystä (olen siis vain osatyökykyinen). Yksinäisyys ja ulkopuolisuus syö vain kaikki voimani ja koen etten jaksa henkisesti enää tehdä mitään. Olen miettinyt onko minussa jokin vikana kun en viihdy enkä kestä olla yksin kaikesta yrityksestä ja vaivannäöstä huolimatta.

Sinä olet ekstrovertti, et sinä siitä pääse eroon vaikka kuinka yrität tekeytyä ja pakottaa itsesi introvertiksi. Teet vain hallaa itsellesi. Siitä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Tämä vuosi on nyt ollut niin rankka, että rajoilla mennään. Tuntuu ettei tässä elämässä ole mitään järkeä kun ei kuulu mihinkään, ei ole osa mitään, ei kelpaa mihinkään tai kenellekään.

Keksi mielikuvitusystävä. Kyllähän kädenkin on kelvattava, jos ei seksiä saa.

Onhan tällainen hellekesä julmaa aikaa yksinäiselle rumalle miehelle. Yksin kotona on ankeaa, ja heti kotoa poistuessa alkaa tehdä havaintoja asioista, jotka ovat todella monelle lähes jokapäiväisiä itsestäänselvyyksiä, mutta itselleni täysin saavuttamattomia. Voimia muille yksinäisille!

M46

Ei ystävät oo mikään ihmisoikeus. Kuvottaa ihmiset, jotka on niin yksinäisiä, että olis valmiita jopa maksamaan toisten ihmisten seurasta. Varsinaista hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävät oo mikään ihmisoikeus. Kuvottaa ihmiset, jotka on niin yksinäisiä, että olis valmiita jopa maksamaan toisten ihmisten seurasta. Varsinaista hyväksikäyttöä.

No eihän todellisia ystäviä rahalla saa. Ihme vertaus tuolta seksinostoketjusta. Kuka ystävyydestä edes haluaisi maksaa.

Susanna Koskiko täällä kommentoi?

Osa ihmisistä on ekstroverttejä ja osa introverttejä. Inteovertit viihtyvät yksin.

Minua lohduttaa omituisella tavalla se, että muistutan itseäni, että olen aina ollut yksinäinen. Mikään ei siis ole muuttunut. Tuo auttaa, kun tuntuu, etten enää kestä hetkeäkään, luovutan ja lopetan elämisen.

Hommaa koira tai kissa, niin tulee sisältöä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Hommaa koira tai kissa, niin tulee sisältöä elämään.

Olisikin rahaa niin hankkisin koiran.