Miksi joillakin tyypeillä on laaja kaveripiiri, vaikka nämä tyypit eivät vaikuta yhtään kivoilta?

Samanlaisia kakkapäitä ne ns. kaveritkin. Varsinkin noissa baariporukoissa. 

Joo tiiän näitä.

Monesti kuitenkin ylipäätään karisma ja se, että on oikeasti hyvä tyyppi eivät kulje suinkaan käsi kädessä.

Joku voi olla tosi puoleensavetävä tyyppi olematta oikeasti kiva.

Lirkuttelijoita

Minusta tuntuu että kaikista epäaidoimmilla ihmisillä on laajat kaveripiirit. En siis näe mitään ristiriitaa ap:n kuvailemassa tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että kaikista epäaidoimmilla ihmisillä on laajat kaveripiirit. En siis näe mitään ristiriitaa ap:n kuvailemassa tapauksessa. 

samaa mieltä. itse kiinnitän enemmän huomiota aidosti läheisten ihmissuhteiden määrään.  

Joo siis mä mietin just samaa. :D Ku ite oon yksinäinen, ja oon tavallaan tosi mukava ihminen. :D

Sit tiiän just tosi monia jotka on ihan neutraaleja kaikinpuolin, niil on hirveesti kavereita, sit tiiän viel joitain ihan täysiä kusipäitä jota mun mielestä kukaa ei voi pitää mukavana ja niilläki on paljon kavereita. :'''DDDD

Mut kai siihen vaikuttaa ihan oma aktiivisuuskin. Et jos menee mukaan monenlaisiin juttuihin niin totta kai niitä kavereita alkaa kertyy.

Olen aina ihmetellyt samaa,ap. Tiedän joitain narsisteja, jotka puhuvat vaan itsestään, perheestään, koiristaan jne, eivätkä he koskaan kuuntele toisia. Silti näillä on aina tosi laaja kaveripiiri ja monta ystävää ja ovat suosittujakin. Sitten on aidosti hyväntahtoisia ja mukavia ihmisiä,jotka ovat yksin. Elämä on niin epäreilua!

Olen ihmetellyt samaa. Itsekin olen ns. perushauska ja ystävällinen ihminen, mutta toisaalta huono pitämään yhteyttä säännöllisesti ja välillä laiska tapaamaan.

Niinpä minulla ei tuo puhelin juuri pirisekään, itse olen osittain myötävaikuttanut siihen.

Ennen lapsia asia oli toisin, oli aina aikaa ja energiaa ystäville. Silloin järkättiinkin tyttöjen iltoja ja aina oli "treffit" jonkun kanssa.

Nyt kun on lapsia, työkiireet ym. ja mukavuudenhalu nousee iän myötä, niin hyvänpäivän tutut todellakin karisevat. Lisäksi työnvaihto, muutto ym. vaikuttavat niin, ettei kunnon kaverijengiä ehdi muodostua, eivätkä nykyiset kaverit pääse tutustumaan uusiin kavereihini.

Sitten taas joillakin kaveripiirit senkun laajenevat,  kun on pitkältä ajalta tuttuja jotka tutustuvat edelleen uusien kavereiden kanssa, ja näin ulkopuoliselle näyttää, että tyypillä on helvetin laaja kaveripiiri.

Todellisuudessa ne on monesti vain ryyppypiirejä, joilla ei ole tekemistä todellisen ystävyyden kanssa.

Ulospäin suuntautuneet, huomionkipeät ja narsistiset ihmiset keräävät usein listoilleen paljon hyvänpäiväntuttuja ja ei-niin läheisiä ystäviä.

Väitän, että miehillä sosiaalisuus ja karisma lisää myös pinnallisten ihmissuhteiden määrää.

Naisella hyvä tai seksikäs ulkonäkö kompensoi myös paljon sitä tympeyttä, eivätkä miehet siitä naama mutrulla olosta ja mökötyksestä niin välitä.

Itse huomannut vuosien varrella että ne jotka juoruaa ja vähän puhuu ihmisistä seläntakana on suositumpia kuin ne jotka ei puhu toisista juurikaan mitään pahaa seläntakana. Kai ne juorut jotenkin 'yhdistää' ihmiset toisiinsa.

Sitten on tietysti se että jos henkilöllä on jotakin vaikutusvaltaa tai suhteita tai on rikkaasta perheestä tai vanhemmat on jossain merkittävissä ammateissa tai menestyy jossain urheilulajissa tai harrastuksessa jne jne, tai on varakas tai hyvässä ammatissa niin näillä on aina enemmän ystäviä kuin niillä jotka ovat vaan ihan taviksia.

Sitten narsisteilla on aina 'hovinsa'.

Lisäksi ilkeillä ihmisillä on usein kavereita koska kukaan ei uskalla nousta ilkeää ihmistä vastaan. Tai jos joku nousee niin hän joutuu epäsuosioon porukassa. 

Meidän työpaikan karmeimmalla juoruämmä-narsisti-kiusaajallakin on melkein 500 fb kaveria.

Vierailija kirjoitti:

Itse huomannut vuosien varrella että ne jotka juoruaa ja vähän puhuu ihmisistä seläntakana on suositumpia kuin ne jotka ei puhu toisista juurikaan mitään pahaa seläntakana. Kai ne juorut jotenkin 'yhdistää' ihmiset toisiinsa.

Sitten on tietysti se että jos henkilöllä on jotakin vaikutusvaltaa tai suhteita tai on rikkaasta perheestä tai vanhemmat on jossain merkittävissä ammateissa tai menestyy jossain urheilulajissa tai harrastuksessa jne jne, tai on varakas tai hyvässä ammatissa niin näillä on aina enemmän ystäviä kuin niillä jotka ovat vaan ihan taviksia.

Sitten narsisteilla on aina 'hovinsa'.

Lisäksi ilkeillä ihmisillä on usein kavereita koska kukaan ei uskalla nousta ilkeää ihmistä vastaan. Tai jos joku nousee niin hän joutuu epäsuosioon porukassa. 

Olen ajatellut aivan samaa, on totta että moni pelkää ilkeää ihmistä. Kun taas ei ole mitään väliä miten kilttiä ja mukavaa ihmistä kohdellaan, kun ne kuitenkin ovat aina "kilttejä".

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa ne on monesti vain ryyppypiirejä, joilla ei ole tekemistä todellisen ystävyyden kanssa.

Tää on muuten hyvä huomio. Harvemmin tosiaan tuntuvat olevan muuten oikeasti yhteyksissä, jos ei ole ryyppäjäisiä tiedossa.

Suurimmalla osalla suomalaisista on huono ihmismaku. Näkeehän tämän siitäkin, millaiset viihdealan tyypit ovat täällä suosittuja. Ja luottamustehtäviin päätyy kierot pyrkyrit.

En tiedä. Sun on hyvä itse kuitenkin käsittää ettet näe toisen sisälle. Et tiedä sen toisen ajatuksia tai kokemuksia. Mitä se ajattelee tai kaipaa.

Todellakin. Aina ysävällinen on vähän yksinkertainen ;). Kannattaa vähän laittaa niitä polvilleen ;) ymmärtää sun arvon.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla suomalaisista on huono ihmismaku. Näkeehän tämän siitäkin, millaiset viihdealan tyypit ovat täällä suosittuja. Ja luottamustehtäviin päätyy kierot pyrkyrit.

No missä muualla maailmassa olisi sitten parempi ihmismaku? Kertoisitko sen paikan, niin lähtisin heti sinne.

T. Mukava nainen, jolla ei ole yhtään kaveria

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että kaikista epäaidoimmilla ihmisillä on laajat kaveripiirit. En siis näe mitään ristiriitaa ap:n kuvailemassa tapauksessa. 

Se on se "kaikkien kaveri"-rooli jota vedetään. Ovat hyvin usein kaikkea muuta kuin kaikkien kavereita, todellisia selkäänpuukottajia.

Johan täällä on diagnoosit. Mä olen juuri tuollainen josta ei välttämättä uskoisi että on paljon ystäviä. Totuus on se että en kohtele läheisiäni samalla tavalla kuin jotain randomia. Kaikille olen kohtelias mutta olen varautunut uusien ihmisten seurassa enkä esimerkiksi siitä syystä juuri hymyile tai puhele tuntemattomille. Jokainen joka mut tuntee, tietää että mun ovi on aina auki, oon hauskaa seuraa bilettäessä, tunteiden osoittaminen on helppoa ja luontevaa ja voin keskustella asiasta kuin asiasta myös silloin kun ollaan eri mieltä jostain.

Tämä on kyllä ihan totta.