Toinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Minun ajatusmaailmani on vain erilainen, minun käsitykseni ihmisluonteesta, valinnoista, itseluottamukseni on erilainen. Minua riipisi jos näkisin puolisoni virheen tehtyään riutuvan katumuksesta ja anovan anteeksi, pelkäävän menettävänsä perheensä ja en haluaisi vallan kauhutasapainoilun jatkuvan. Se menee niin, että tehdään valinta, annanko anteeksi ja jatketaan vai enkö pysty/halua antaa anteeksi ja erotaan. Sen jälkeen sovitaan ja normalisoidaan tilanne. Ei tarvitse vatvoa, tehdään vain päätös. Keräilen sitten itseni ja selvitän asian pääni sisässä, kyse on minun valinnasta ja miten ajattelen, miten v a l i t s e n ajatella, puolisoni balsami ei auta ellen ole itse jäsennellyt asiaa ja sopinut asian itseni kanssa.

Samalla tavalla tunnen tarvetta selkeyttää tilanne myös toisille osapuolille, päästää piinasta. "Se oli yksi yö eikä mieheni kertoman mukaan merkinnyt mitään. Minulla ei ole tarvetta kertoa tästä miehellesi tai olla sinulle millään tavalla uhka. Vääriä valintoja tehdään, ihmiset eivät ole täydellisiä."

Olen eri Vierailija tuolta kauempaa, mutta haluaisin tässä kohtaa myös rationaalisesti ajattelevana ja oikeudenmukaisena naisena kommentoida eri tavoin:

Meillä mies myös hyvittää tekoaan olemalla erityisen huomaavainen. Hän ei ano armoa, vaan päinvastoin omien sanojensa mukaan haluaa näyttää kuinka paljon arvostaa ja tekee sen niiden kaikkien vuosien edestä jolloin "piti minua itsestäänselvyytenä". Pettäminen oli lyhytkestoinen, mutta eroajatus herätti hänet ajattelemaan että hän voi tehdä suhteeseen kipinää. Että hänen ei tarvitse odottaa naisen silmäniskuja jotta jännitystä syntyy elämään, vaan voi itse luoda treffitunnelmaa jne. Järkevänä miehenä hän ymmärtää, että jos minulla on vaihtoehtona pysyä suhteessa miehen kanssa joka ei ole ollut uskollinen TAI aloittaa uusi suhde uudella innostuksella uuden ihmisen kanssa ...niin ainoa millä hän voi kilpailla on olemalla uudistunut ja tekemällä niitä tuoreen suhteen huomaavaisuuksia mistä hän nautti "työpuolisonsa" kanssa, ja mistä itse olen jäänyt paitsi ollessani uskollinen. Minusta tässä ei ole mitään kauhun tasapainoa, vaan reiluus ja elämän tasapaino.

Minä olen valmis myöntämään että en voi tehdä valintaa loppuelämän suhteen. En vain voi. Minulle ei tarvitse vakuuttaa ikuisuutta, vaan yhteisesti otetaan vastuu siitä että tämä hetki on hyvä. En usko, kun hän sanoo että vanhuus yhdessä. Enkä voi vakuuttaa, että itse olisin säästämässä yhteistä eläketiliä. Miten voisin päättää, että tästä eteenpäin aina, kun kerran jo se suunniteltu tulevaisuus rikottiin? Ainoa mihin voi vaikuttaa, on tämä hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä seksissä muiden kanssa niin outoa on? Ei mela siitä kulu, ja aina saattaa oppia jotain uusia temppujakin muikkelin kanssa joita voi hyödyntää oman eukon kanssa.

-M52-

Sinulle heittelisin salmiakkihylkeitä suuhun kun maksaisit alasti vatsallasi makuuhuoneen lattialla ja läpsyttelisit käsiäsi yhteen kuin hylje samalla kajauttaen ilmoile kuuluvasti honk honk honk. Eipä sitten muuta mutta tämä temppu piristäisi varmaankin myös vaimoasi.

Lisäks dildo aunuksessa iloisen kutsuvasti keinahdellen säestäisi hurinallaan. Vaimo ei voisi vastustaa. Anteeksianto olisi taattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo kaksi lähihoitajaveikkausta.

Mitäpä se kertoo kommentoijasta itsestään, ei kovin hyvää. Mielellään aina palstalla pettäjä ja pettäjän seura haukutaan alimpaan kattilaan. Joten ammattienkin täytyy olla "huonoja" ammatteja, ei ainakaan kovin koulutettuja ihmisiä. Mietin mistä tämä junttimainen ajattelutapa johtuu, vastako eilen me poltettiin kaskessa nauriita ja syötiin räkää?

Te tulette tarvitsemaan jossain vaiheessa lähihoitajia vaihtamaan paskavaippanne, syöttämään velliä ja pyyhkimään suupielistä kuolaa ja rupisen ahterinne. Puhukaa nätemmin heidän ammateistaan ja kunnioittakaa toisia ihmisiä koska olette täysin heidän armonsa varassa, kohtsilleen. (Ei, en ole lähihoitaja.)

Sanopa muuta! :) En myöskään ymmärrä tätä lähihoitajien halveeraamista. Toinen ryhmä on 'Siwan kassat'. Molemmat työt vaativat tarkkuutta ja huolellisuutta, sekä nopeaa reagointia. Asiakaspalvelua, mihin eivät kaikki pysty.

Joku kertoo, että menisi sanomaan suorat sanat, jos löytäisi sängystään miehensä toisen naisen kanssa. Eräs omasta mielestään 'sivistynyt' lady vastasi kommenttiin loukkaavasti "Aggressiivinen sotanorsu"-teemalla. Mites tuo ei nyt oikein täsmää?

Tuntuu siltä, että täällä ei nyt oikein pysytä totuudessa. Taitavat elämämkoululaiset pyöriä nyt linjoilla.

Ihmiset ovat niin hassuja :)

Toimittajan plantut hakevat juttujaan iltapäivälehtiin, kirjoittelijatyypit treenaavat, moudet puuttuvat peliin ja joku julistaa aina omaa totuuttaan. Totuus on usein venyvä käsite, sen olen huomannut. Ihmiset venyttelevät rajojaan, joten aina asialla ei ole edes originaali elämämkoululaine.

Ei ammatti ihmistä (ammatti-ihmistä.. heh) pahenna ellei ihminen ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo kaksi lähihoitajaveikkausta.

Mitäpä se kertoo kommentoijasta itsestään, ei kovin hyvää. Mielellään aina palstalla pettäjä ja pettäjän seura haukutaan alimpaan kattilaan. Joten ammattienkin täytyy olla "huonoja" ammatteja, ei ainakaan kovin koulutettuja ihmisiä. Mietin mistä tämä junttimainen ajattelutapa johtuu, vastako eilen me poltettiin kaskessa nauriita ja syötiin räkää?

Te tulette tarvitsemaan jossain vaiheessa lähihoitajia vaihtamaan paskavaippanne, syöttämään velliä ja pyyhkimään suupielistä kuolaa ja rupisen ahterinne. Puhukaa nätemmin heidän ammateistaan ja kunnioittakaa toisia ihmisiä koska olette täysin heidän armonsa varassa, kohtsilleen. (Ei, en ole lähihoitaja.)

Sanopa muuta! :) En myöskään ymmärrä tätä lähihoitajien halveeraamista. Toinen ryhmä on 'Siwan kassat'. Molemmat työt vaativat tarkkuutta ja huolellisuutta, sekä nopeaa reagointia. Asiakaspalvelua, mihin eivät kaikki pysty.

Joku kertoo, että menisi sanomaan suorat sanat, jos löytäisi sängystään miehensä toisen naisen kanssa. Eräs omasta mielestään 'sivistynyt' lady vastasi kommenttiin loukkaavasti "Aggressiivinen sotanorsu"-teemalla. Mites tuo ei nyt oikein täsmää?

Tuntuu siltä, että täällä ei nyt oikein pysytä totuudessa. Taitavat elämämkoululaiset pyöriä nyt linjoilla.

Ihmiset ovat niin hassuja :)

Toimittajan plantut hakevat juttujaan iltapäivälehtiin, kirjoittelijatyypit treenaavat, moudet puuttuvat peliin ja joku julistaa aina omaa totuuttaan. Totuus on usein venyvä käsite, sen olen huomannut. Ihmiset venyttelevät rajojaan, joten aina asialla ei ole edes originaali elämämkoululaine.

Ei ammatti ihmistä (ammatti-ihmistä.. heh) pahenna ellei ihminen ammattia.

Näinpä! Kannattaa pitää mielessä. Sitä vaan niin helposti heittää aivonsa narikkaan ja hyppää tänne av-maailmaan. Kriittisyyttä ei pidä unohtaman! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ajatusmaailmani on vain erilainen, minun käsitykseni ihmisluonteesta, valinnoista, itseluottamukseni on erilainen. Minua riipisi jos näkisin puolisoni virheen tehtyään riutuvan katumuksesta ja anovan anteeksi, pelkäävän menettävänsä perheensä ja en haluaisi vallan kauhutasapainoilun jatkuvan. Se menee niin, että tehdään valinta, annanko anteeksi ja jatketaan vai enkö pysty/halua antaa anteeksi ja erotaan. Sen jälkeen sovitaan ja normalisoidaan tilanne. Ei tarvitse vatvoa, tehdään vain päätös. Keräilen sitten itseni ja selvitän asian pääni sisässä, kyse on minun valinnasta ja miten ajattelen, miten v a l i t s e n ajatella, puolisoni balsami ei auta ellen ole itse jäsennellyt asiaa ja sopinut asian itseni kanssa.

Samalla tavalla tunnen tarvetta selkeyttää tilanne myös toisille osapuolille, päästää piinasta. "Se oli yksi yö eikä mieheni kertoman mukaan merkinnyt mitään. Minulla ei ole tarvetta kertoa tästä miehellesi tai olla sinulle millään tavalla uhka. Vääriä valintoja tehdään, ihmiset eivät ole täydellisiä."

Olen eri Vierailija tuolta kauempaa, mutta haluaisin tässä kohtaa myös rationaalisesti ajattelevana ja oikeudenmukaisena naisena kommentoida eri tavoin:

Meillä mies myös hyvittää tekoaan olemalla erityisen huomaavainen. Hän ei ano armoa, vaan päinvastoin omien sanojensa mukaan haluaa näyttää kuinka paljon arvostaa ja tekee sen niiden kaikkien vuosien edestä jolloin "piti minua itsestäänselvyytenä". Pettäminen oli lyhytkestoinen, mutta eroajatus herätti hänet ajattelemaan että hän voi tehdä suhteeseen kipinää. Että hänen ei tarvitse odottaa naisen silmäniskuja jotta jännitystä syntyy elämään, vaan voi itse luoda treffitunnelmaa jne. Järkevänä miehenä hän ymmärtää, että jos minulla on vaihtoehtona pysyä suhteessa miehen kanssa joka ei ole ollut uskollinen TAI aloittaa uusi suhde uudella innostuksella uuden ihmisen kanssa ...niin ainoa millä hän voi kilpailla on olemalla uudistunut ja tekemällä niitä tuoreen suhteen huomaavaisuuksia mistä hän nautti "työpuolisonsa" kanssa, ja mistä itse olen jäänyt paitsi ollessani uskollinen. Minusta tässä ei ole mitään kauhun tasapainoa, vaan reiluus ja elämän tasapaino.

Minä olen valmis myöntämään että en voi tehdä valintaa loppuelämän suhteen. En vain voi. Minulle ei tarvitse vakuuttaa ikuisuutta, vaan yhteisesti otetaan vastuu siitä että tämä hetki on hyvä. En usko, kun hän sanoo että vanhuus yhdessä. Enkä voi vakuuttaa, että itse olisin säästämässä yhteistä eläketiliä. Miten voisin päättää, että tästä eteenpäin aina, kun kerran jo se suunniteltu tulevaisuus rikottiin? Ainoa mihin voi vaikuttaa, on tämä hetki.

Tiedätkö itse miksi et pysty päättämään, että virheet on annettu anteeksi ja jatketaan yhdessä tulevaisuuteen? Luottamus on rikottu, se on selvää mutta miksi elät säästöliekillä, varautuneena?

Toki on hienoa elää hetki kerrallaan päiväkirjassa mutta reaalielämässä se on vaikeaa jos toiseen ihmiseen ei voi luottaa välillä tiistai - lauantai samalla viikolla. Joten hetki kerrallaan kaupassakäynti, auton tankkaus, lomat, laskut jne. on todella vaikea toteuttaa. Vai valitsetteko te asiat mitkä eletään hetki kerrallaan ja teettekö valinnan erikseen vai yhdessä? Kuten huomaat, hetki kerrallaan ei ole realistista.

Sinulla on vapaus valita miehesi tai joku muu mutta sinulla on myös riski, että se uusi innostus miessuhde ei toteudu tai kohtaat uusia pettymyksiä. Oletko riskinottaja vai annatko miehellesi vain mielikuvan, että voit lähteä miehesi luota? Minusta on kaukana reiluudesta kilpailuttaa miestäsi kenet sinä nyt sitten haluatkin mutta jos tuo toimii teillä ja saatte flirtti, kiksinne ja sinä korvauksen uskollisuudestasi ja luottamuksen rikkomisesta niin mikäpä siinä, teidän tapa toimia.

Minusta tuo jännitteen luominen ja rakkauden näyttäminen ja flirtti ja kaikki muu on varsin hyvä ja toimiva ratkaisu. Varsinkin se ettei pidä puolisoaan itsestään selvänä on ihanaa.

Se, että toinen antaa ymmärtää olevansa koko ajan lähtökuopissa on typerää. Se, että väittää elävänsä hetki kerrallaan on epäuskottavaa. Se ettei pysty antamaan tai uskomaan lupauksia loppuelämälle on ymmärrettävää, epäluulon ja luottamuspulan lisäksi on onnettomuuksia ja sairauksia. Minä olen sinua rohkeampi, kun sovitaan niin se pitää minun puoleltani, päätän luottaa ja rakastaa täysin enkä himmaile, pelkää, tai ole varautunut. Sillä saa enemmän, on mahdollista tavoittaa, jotain hienoa koska mitäpä sitä oikeastaan on menetettävää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, juuri näin on ukko uinut yh:n liiveihin. Miehet ovat jotenkin niin kovin lapsellisia, saavat päähänsä omasta mielestään hyvänkin idean, esim. painua lähistölle vuokramökille (tutut paikat) kutemaan.

Totuushan on , että mies ei ole enää arvostanut teidän suhdettanne vaan on alkanut katselemaan ympärilleen, liekkö kyllästynyt arkeen kanssasi. Ei kukaan vahingossa herää vuokramökiltä naisen ja lapsen kanssa, kyllä siinä suunnitelmallisuutta tarvitaan. Missä mies kertoi sinulle olevansa? Tiesi varmaan ettei sinne ole menossa joten päätti valehdella aivan päin näköä minne on menossa. Ei varmaan vahingossa? Tai että hänen munansa pakotti hänet valehtelemaan sinulle, itse ei olisi millään halunnut, mutta siis aivan PAKKO.

Nythän hän esiintyy kuin olisi jonkun olosuhteen ja sattuman uhri, vähän niinkuin että maitolasi kaatui vahingossa ja nyt sitten katsellaan valuvaa maitoa lattialla...

Toisen naisen olisi pitänyt sinulle soitella, varmaan satuillut tälle naiselle että sinua reppanaa pitää nyt rauhoitella kun olet vetämässä ranteita auki, hän käy antamassa sinulle tukea ettet tapa itseäsi, epätasapainoinen kun olet. Hän on ollut pakosta kanssasi kun ei voi jättääkään, itsemurha nääs yms.

Ja nyt kuitenkin tämä tatuioitu nainen, hänet tämä häntäheikki haluaa, jahka jaksaa odotella että saa hiljakseen hullun puolisonsa rauhoittumaan.

Miehesi heiluu kahden rajamailla ja miettiin miten voisi helpoiten pitää entisen ja uuden ilman että tarvitsee oikeastaan tehdä yhtään mitään itse, varsinkaan ratkaisuja...mikä helpointa hänelle.

Miehesi on kaksivuotiaan tasolla ja sinä todellakin ansaitset aikuisen miehen itsellesi.

Tämä kommentti on suora selostus siitä miten minä tulin petetyksi. Itku ei ole kaukana, vatsaa kourii ja selässä menee kylmänväreet... Mies heilui niin kauan kahden rajamailla että menetin lopulta mielenterveyteni. Tästä on aikaa nyt kymmenen vuotta. Vasta nyt koen että olen päässyt asiasta yli ja tasapainoon siten että se ei käy ajatuksissa päivittäin. Jälkensä petetyksi tuleminen jätti, en ole pystynyt sen jälkeen viemään mitään parisuhdetta niin pitkälle että olisimme asuneet yhdessä. Olen myös vapaaehtoisesti lapseton, ei puhettakaan että luottaisin keneenkään enää niin paljon että hyväksyisin hänet lapseni isäksi. Onneksi se juna kuitenkin meni jo, olen 39-vuotias. Elän ihan hyvää elämää vaikka perhettä ja parisuhdetta ei sitten minun kohdalleni tullut.

Voimia ap, olet vahvan oloinen nainen. Luota omaan tuntemukseesi ja näkemykseesi äläkä anna kenenkään ohjailla sinua!

Mulla tuli huoli aapeestä, mitenkä hää pärjää täsä sotkussa????

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli huoli aapeestä, mitenkä hää pärjää täsä sotkussa????

Kävin saunassa ja yritin katsoa tv:tä mutta ajatukset harhailee. Soitin siskolle ja lopulta lohdutin enemmän häntä kuin hän minua. Kastelin kukat ja olen istunut puhelimella.

Aivan järkyttävän paha olla, tässä huonoille urille menneessä keskustelussa oli edes se hyvä että sai ajan kulumaan. Nyt on vain pitkiä tunteja ja paha olla. Kaikki tuntuu epätodelliselta ja väärältä.

Mies haluiaisi tulla tänne tai minut kotiin, mutta en pysty. Haluaisin vaan herätä tästä kaikesta takaisin mun hyvään elämään.

Ap jonka ei pitänyt enää kirjoittaa

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli huoli aapeestä, mitenkä hää pärjää täsä sotkussa????

Ap ei missään maininnut, että mökillä tai kotona olisi erityisen sotkuista, vain mies oli pettänyt. Älä huoli, klo 21 alkaa Satuhäät.

Ota itsellesi aikaa nyt. Mikään arvokas ei katoa hetkessä. Tulee paljon erilaisia tunteita, välillä tyhjyyttä. Muista, että ne ovat vain tunteita. Älä pelkää niitä. Jos sellainen tulee, sellainen voi mennäkin ja tulee uusi tunne. Lopulta uusi hyvä tunne.Jos päätät erota, selviät siitäkin. Ja aina voi palata, jos ei voi elää erillään.

Vierailija kirjoitti:

Hyi :DDDDDD Näille te sekopäät omistatte nimiänne. Kautta historian miehet ovat olleet moniavioisia ja pitäneet useita naisia, samalla kun kieltävät naiselta vapaudet tähän. En ymmärrä miten voitte olla uskollisia miehille ja sitoutua, kun näitä "toinen nainen" juttuja on aivan koko ajan. Julkisuudessakin vilisee pettäjämiehiä, naisia ei niinkään.

Päivää nimihullu. Tulin vain kertomaan, että tutkimusten mukaan pettäminen on heterosuhteissa suunnilleen yhtä yleistä sekä miehen että naisen tekemänä. Ei mulla muuta, eikun niin, se piti mainita, että on erikoista, että kutsut muita sekopäiksi. Illanjatkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli huoli aapeestä, mitenkä hää pärjää täsä sotkussa????

Kävin saunassa ja yritin katsoa tv:tä mutta ajatukset harhailee. Soitin siskolle ja lopulta lohdutin enemmän häntä kuin hän minua. Kastelin kukat ja olen istunut puhelimella.

Aivan järkyttävän paha olla, tässä huonoille urille menneessä keskustelussa oli edes se hyvä että sai ajan kulumaan. Nyt on vain pitkiä tunteja ja paha olla. Kaikki tuntuu epätodelliselta ja väärältä.

Mies haluiaisi tulla tänne tai minut kotiin, mutta en pysty. Haluaisin vaan herätä tästä kaikesta takaisin mun hyvään elämään.

Ap jonka ei pitänyt enää kirjoittaa

Osaatko hallita oloasi, kontrolloida mieltä. Yleensä kannattaa pestä kasvot ja niistää nenä, juoda kuppi kahvia tai teetä. Minä kävin eron aikana keskustelun itseni kanssa, että onko oikeasti hätää, kulkeeko happi ja liikkuuko raajat. Jos näin on niin ei ole todellista hätää vaan tunteiden heilahtelua. Tilanne ei ole sama tunnin, päivän, viikon, kuukauden tai vuoden kuluttua niin armahda itsesi hädältä, se ei ole kuin kemiaa ja hallittavissa. Muut ihmiset eivät voi tai heidän ei kannata antaa painella sinun tunnenappeja vaan olet itse kahvoissa miten tunnet. Ja se tunne ei ole enää sama kun aika kulkee pieninä sykäyksinä.

Älä sorru miettimään teitä tai miestä, miten hän tuntee. Ajattele vain itseäsi, kun ei ahdista niin paljon niin mieti mikä on sinusta oikein ja väärin, millaisen elämän haluat itsellesi sitten aikanaan ja mitä et ainakaan halua. Kesytä ensin tunnemyrsky, suru on parempi pieninä annoksina pureskeltavissa ja mieti sitten vain mitä hyviä asioita päätät elämääsi. Kukaan ihminen ei ole symbioosi toisen ihmisen kanssa vaan yksinään arvokas. Tee arkisia asioita niin ymmärrät elämän jatkuvuuden etkä heilahda draamaan, lakkaa kynnet Essie sävy Ballerinatossut käyttää Englannin kuningatar, leikkaa pitkäksi kasvaneet varpaankynnet ja ajele säärikarvat. Kuori vartalo sokerilla tai kahvilla jos muuta tököttiä ei ole. Lämmitä sauna. Juo kylmä olut vaikka et pidä oluesta. Tutustu sinuun millainen nainen olet ja millainen elämä sinulle on hyväksi. Lue Eeva Kilven runoja, hän ymmärtää. Ole itsesi paras kaveri, luota itseesi, että sinä selviät koska sinulla on järki päässä.

Kostoksi leikkaat miehen toisen kiveksen irti. Toinen jää vielä muistuttamaan siitä mitä meni tekemään. Sitten annat anteeksi ja voitte jatkaa elämäänne. Tuskin pettää toiste. 

Ap. Toivon sinulle voimaa selviytyä, itkeä itkusi ja surutyön jälkeen kykyä jatkaa elämääsi katkeroitumatta. Pettäminen on niin haavoittuvaa, että uskon ammattilaisen tuen olevan prosessissa avuksi kenelle tahansa petetylle. Se viiltää syvältä. Anna itsellesi aikaa toipua.

Koska lähes puolet parisuhteessa olevista pettää, voi meistä avioliitossa elävistä melkein joka toinen nostaa kätensä pystyyn, että on kokenut saman. Tarinat pettämisen ympärillä ovat usein niin uskomattomia että niitä ei uskoisi todeksi. Niin oli omanikin.

En nielisi miehen tarinaa kolmesta tapaamisesta joista vasta viimeisellä on ajautunut seksiin. Satunnainen humalahairahdus voisi jopa joillakin olla anteeksi annettavissa, mutta tällainen harkittu ja suunnitelmallinen teko ei. Pettäjä tietää aina että voi jäädä kiinni, ja hän ottaa tietoisen riskin tuhota parisuhteensa. Kantakoon vastuun teoistaan nyt.

Ehkä mies halusi rusinat pullasta. Hyvä elämä ja parisuhde joita voi 40+ kriisissä maustaa maistelemalla ruohoa aidan takaa. Tämä on vain spekulointia. Olen vain kuullut niin monta tarinaa tämän ikäisten miesten seikkailuista. Joillakin on tarve todistaa olevansa vielä nuori ja haluttava uros. Itku tulee, kun leikki ei mene kuten tahtoi.

Plaah. Luin pari ekaa sivua, "miehen tekstiviestin" kohdalla lopetin.

Huonosti kirjoitettu provo. Onko Regina-lehti vielä olemassa? Sinne tämä jatkokertomuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä provoa koko tarina. Miten uskotte tuollaista. Kukaan toinen nainen ei ota lastaan mukaan miehen kanssa mökille kun kuhertelevat vaan täytyy olla tuolle miehelle tuo lapsi tai tunteneet jo tosi kauan. Toisekseen ap:llä on tarinassaan virheitä, joita lipsautti. Aluksi lapsi ei ollut mukana mökillä ja sitten taas oli.

Kukaan tuossa tilanteessa ei kriisin ollessa päällä kirjoittelisi koko ajan täällä vaan hakisi apua muualta.

Surkeaa ja teatraalista tarinaa.

Mä uskon aidoksi tapaukseksi. Lapsettomuudesta kärsineenä käy erityisesti sääliksi ap kakkosnaisen lapsen takia.

Ap kuulostaa akateemiseltä ja pärjäävältä ja sivistyneestä taustasta tulevasta ja ehkä jopa perinyt rahaa. Pärjäävä, mutta myös herkkä, on tottunut luottamaan ihmisiin elämässään.

Mies kuulostaa huonommin koulutetulta, joka pärjää komealla ulkonäöllään ja nainut statusta ap:n kautta. Suuret luulot otsestään ja narsistinen. Työ ehkä myyntitykkinä tms eli valehtelee ammatikseen ja on siksi valehtelussa kuin kala vedessä.

Toinen nainen vielä köyhempi kuin mies ja vähemmän koulutettu, luulee miehellä olevan omaisuutta, koska mies antaa ymmärtää, että hän on se rahakas, vaikka elelee vaimonsa viivellä.

Ja melkein voisin kallistua siihen, että miehen suhde on jatkunut pitkään ja tämä nuorempi naisen lapsi on hänen lapsensa!

Ap ei ole akateeminen, koska kirjoittaa edellisellä sivulla ”sairaanloinen” ja ”enään”. Pelkästään köyhä provo vain.

Huomasin mm. nämä + omistusliitteen puuttumisen + liitepartikkelin -kin kahdella k:lla. Mutta valitettavasti nykyään akateemisuus ei mitenkään takaa, että nämä olisivat hallinnassa.

T. Äikänope (viettämässä viimeisiä lomapäiviään näinkin kehittävästi 😄)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä provoa koko tarina. Miten uskotte tuollaista. Kukaan toinen nainen ei ota lastaan mukaan miehen kanssa mökille kun kuhertelevat vaan täytyy olla tuolle miehelle tuo lapsi tai tunteneet jo tosi kauan. Toisekseen ap:llä on tarinassaan virheitä, joita lipsautti. Aluksi lapsi ei ollut mukana mökillä ja sitten taas oli.

Kukaan tuossa tilanteessa ei kriisin ollessa päällä kirjoittelisi koko ajan täällä vaan hakisi apua muualta.

Surkeaa ja teatraalista tarinaa.

Mä uskon aidoksi tapaukseksi. Lapsettomuudesta kärsineenä käy erityisesti sääliksi ap kakkosnaisen lapsen takia.

Ap kuulostaa akateemiseltä ja pärjäävältä ja sivistyneestä taustasta tulevasta ja ehkä jopa perinyt rahaa. Pärjäävä, mutta myös herkkä, on tottunut luottamaan ihmisiin elämässään.

Mies kuulostaa huonommin koulutetulta, joka pärjää komealla ulkonäöllään ja nainut statusta ap:n kautta. Suuret luulot otsestään ja narsistinen. Työ ehkä myyntitykkinä tms eli valehtelee ammatikseen ja on siksi valehtelussa kuin kala vedessä.

Toinen nainen vielä köyhempi kuin mies ja vähemmän koulutettu, luulee miehellä olevan omaisuutta, koska mies antaa ymmärtää, että hän on se rahakas, vaikka elelee vaimonsa viivellä.

Ja melkein voisin kallistua siihen, että miehen suhde on jatkunut pitkään ja tämä nuorempi naisen lapsi on hänen lapsensa!

Ap ei ole akateeminen, koska kirjoittaa edellisellä sivulla ”sairaanloinen” ja ”enään”. Pelkästään köyhä provo vain.

Huomasin mm. nämä + omistusliitteen puuttumisen + liitepartikkelin -kin kahdella k:lla. Mutta valitettavasti nykyään akateemisuus ei mitenkään takaa, että nämä olisivat hallinnassa.

T. Äikänope (viettämässä viimeisiä lomapäiviään näinkin kehittävästi 😄)

Minulla ilmaisuun kertyy usein liikaa konsonantteja mm. sanaan perkele, kiihtyessä lausun siis perrrrrkele ja jopa perrrrkkele. Pöyristyttävää. Onneksi näin ei käy kirjoitettaessa vaan yleensä ainoastaan puhekielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli huoli aapeestä, mitenkä hää pärjää täsä sotkussa????

Kävin saunassa ja yritin katsoa tv:tä mutta ajatukset harhailee. Soitin siskolle ja lopulta lohdutin enemmän häntä kuin hän minua. Kastelin kukat ja olen istunut puhelimella.

Aivan järkyttävän paha olla, tässä huonoille urille menneessä keskustelussa oli edes se hyvä että sai ajan kulumaan. Nyt on vain pitkiä tunteja ja paha olla. Kaikki tuntuu epätodelliselta ja väärältä.

Mies haluiaisi tulla tänne tai minut kotiin, mutta en pysty. Haluaisin vaan herätä tästä kaikesta takaisin mun hyvään elämään.

Ap jonka ei pitänyt enää kirjoittaa

Osaatko hallita oloasi, kontrolloida mieltä. Yleensä kannattaa pestä kasvot ja niistää nenä, juoda kuppi kahvia tai teetä. Minä kävin eron aikana keskustelun itseni kanssa, että onko oikeasti hätää, kulkeeko happi ja liikkuuko raajat. Jos näin on niin ei ole todellista hätää vaan tunteiden heilahtelua. Tilanne ei ole sama tunnin, päivän, viikon, kuukauden tai vuoden kuluttua niin armahda itsesi hädältä, se ei ole kuin kemiaa ja hallittavissa. Muut ihmiset eivät voi tai heidän ei kannata antaa painella sinun tunnenappeja vaan olet itse kahvoissa miten tunnet. Ja se tunne ei ole enää sama kun aika kulkee pieninä sykäyksinä.

Älä sorru miettimään teitä tai miestä, miten hän tuntee. Ajattele vain itseäsi, kun ei ahdista niin paljon niin mieti mikä on sinusta oikein ja väärin, millaisen elämän haluat itsellesi sitten aikanaan ja mitä et ainakaan halua. Kesytä ensin tunnemyrsky, suru on parempi pieninä annoksina pureskeltavissa ja mieti sitten vain mitä hyviä asioita päätät elämääsi. Kukaan ihminen ei ole symbioosi toisen ihmisen kanssa vaan yksinään arvokas. Tee arkisia asioita niin ymmärrät elämän jatkuvuuden etkä heilahda draamaan, lakkaa kynnet Essie sävy Ballerinatossut käyttää Englannin kuningatar, leikkaa pitkäksi kasvaneet varpaankynnet ja ajele säärikarvat. Kuori vartalo sokerilla tai kahvilla jos muuta tököttiä ei ole. Lämmitä sauna. Juo kylmä olut vaikka et pidä oluesta. Tutustu sinuun millainen nainen olet ja millainen elämä sinulle on hyväksi. Lue Eeva Kilven runoja, hän ymmärtää. Ole itsesi paras kaveri, luota itseesi, että sinä selviät koska sinulla on järki päässä.

Hyvänen aika kuinka voimauttavasti sinä minulle kirjoitit. Kuinka upein sanoin sait aikaan paljon paremman olon. Kiitos tuhannesti kaikista kauniista sanoistasi. Olet aivan upeasti ajatteleva ihminen.

Ap ♥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyttä provoa koko tarina. Miten uskotte tuollaista. Kukaan toinen nainen ei ota lastaan mukaan miehen kanssa mökille kun kuhertelevat vaan täytyy olla tuolle miehelle tuo lapsi tai tunteneet jo tosi kauan. Toisekseen ap:llä on tarinassaan virheitä, joita lipsautti. Aluksi lapsi ei ollut mukana mökillä ja sitten taas oli.

Kukaan tuossa tilanteessa ei kriisin ollessa päällä kirjoittelisi koko ajan täällä vaan hakisi apua muualta.

Surkeaa ja teatraalista tarinaa.

Mä uskon aidoksi tapaukseksi. Lapsettomuudesta kärsineenä käy erityisesti sääliksi ap kakkosnaisen lapsen takia.

Ap kuulostaa akateemiseltä ja pärjäävältä ja sivistyneestä taustasta tulevasta ja ehkä jopa perinyt rahaa. Pärjäävä, mutta myös herkkä, on tottunut luottamaan ihmisiin elämässään.

Mies kuulostaa huonommin koulutetulta, joka pärjää komealla ulkonäöllään ja nainut statusta ap:n kautta. Suuret luulot otsestään ja narsistinen. Työ ehkä myyntitykkinä tms eli valehtelee ammatikseen ja on siksi valehtelussa kuin kala vedessä.

Toinen nainen vielä köyhempi kuin mies ja vähemmän koulutettu, luulee miehellä olevan omaisuutta, koska mies antaa ymmärtää, että hän on se rahakas, vaikka elelee vaimonsa viivellä.

Ja melkein voisin kallistua siihen, että miehen suhde on jatkunut pitkään ja tämä nuorempi naisen lapsi on hänen lapsensa!

Ap ei ole akateeminen, koska kirjoittaa edellisellä sivulla ”sairaanloinen” ja ”enään”. Pelkästään köyhä provo vain.

Huomasin mm. nämä + omistusliitteen puuttumisen + liitepartikkelin -kin kahdella k:lla. Mutta valitettavasti nykyään akateemisuus ei mitenkään takaa, että nämä olisivat hallinnassa.

T. Äikänope (viettämässä viimeisiä lomapäiviään näinkin kehittävästi 😄)

Minulla ilmaisuun kertyy usein liikaa konsonantteja mm. sanaan perkele, kiihtyessä lausun siis perrrrrkele ja jopa perrrrkkele. Pöyristyttävää. Onneksi näin ei käy kirjoitettaessa vaan yleensä ainoastaan puhekielessä.

Tuo on aivan eri asia. Liitepartikkelien konsonantin kahdentuminen ei ole pelkästään prosodinen ilmiö, kuten tuo kuvaamasi on. Kyse on äänne-kirjain-vastaavuuden poikkeuksesta, jotka tunnetusti ovat vaikeita suomalaisille ja joiden hallinta erottelee selkeästi kielellisesti valveutuneet muista kirjoittelijoista.

Terv. toinen äikänope, niinikään lomaansa lopettelemassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä seksissä muiden kanssa niin outoa on? Ei mela siitä kulu, ja aina saattaa oppia jotain uusia temppujakin muikkelin kanssa joita voi hyödyntää oman eukon kanssa.

-M52-

Sinulle heittelisin salmiakkihylkeitä suuhun kun maksaisit alasti vatsallasi makuuhuoneen lattialla ja läpsyttelisit käsiäsi yhteen kuin hylje samalla kajauttaen ilmoile kuuluvasti honk honk honk. Eipä sitten muuta mutta tämä temppu piristäisi varmaankin myös vaimoasi.

Mistä maksaisin?

Vastaus itse viestiin jäi yllätys yllätys saamatta.

-M52