Lue keskustelun säännöt.
Toinen nainen
30.07.2018 |
Siinä se seisoi, mieheni kanssa huoltoaseman pihalla. Nuori ja kaunis, muodokas ja tatuoitu.
Miten suurta ivaa voi olla että me törmäämme täysin vieraalla paikkakunnalla huoltoasemalla.
Laitoin miehelleni kuvaviestin whatsappiin. Ja itkin. Onneksi meillä ei ole lapsia, vain hoitoja jotka eivät tuota tulosta.
Kamala paniikki miehellä, yritti soittaa kymmeniä kertoja. Ja pyysi treffejä. Käytiin äsken ajelulla,oli vienyt naisen vuokramökille siksi aikaa että jutellaan. Naista kuulemma pelotti olla siellä ja odottaa miten kauheita tapahtuu kun asiat selvisivät.
En tunne naista kohtaan mitään, en vihaa enkä raivoa. Katsellessani miestäni suru iski lävitseni niin lujaa etten kyennyt sanomaan juuri mitään. Istun vieläkin tässä parkkipaikalla, hän lähti hakemaan toista naista ja vie kuulemma sitten kotiin. Siis naisen kotiin.
Ajaa illasta sitten meidän kotiimme. Minunkin pitäisi. Olenko mä jotenkin tunnevammainen kun kaikki tuntuu harhaiselta puurolta??
Olen kyllä rauhallinen ihminen,enkä nalkuta ja skitsoile mutta nyt aivan jäässä.
Mies laittoi äsken vielä viestiä,jossa kehotti ajamaan varovasti. Ja sanoi tekevänsä kaikkensa,että suhteemme säilyy.
Miten ihmeessä mä tämän selvitän?
Tai voin antaa anteeksi. Olivat tavanneet kesäkuun alussa työn merkeissä. Kuulemma kolmas kerta kun näkivät. Ovat rakastelleet kuulemma kaksi kertaa, eilen ja tänä aamuna.
Millainen mies avaa rehellisesti kaiken,kertoo naisen nimenja hänen lapsensa iän eikä edes selittele peitetarinoita?
Auttakaa mua jäsentämään ajatuksia. En tiedä kenelle soittaisin.
Kommentit (424)
Hyvä äidinkielen opettaja, toivottavasti ajatus siitä,että olen saattanut parantaa oppilaasi sairauden tai, että olen ehkäpä pelastanut läheisesi hengen, helpottaa sinun pilkku-ja konsonantti tuskaasi. Kerrrrpele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päätitpä sitten mitä vaan niin pitkä toipumis aika on edessä. Itse päätin jatkaa avioliittoa vaikka mies petti. Tapahtuneesta on kulunut jo kuusi vuotta, luottamusta on rakennettu hiljalleen, en jaksa uskoa että se koskaan palaa siihen mitä se on ollut, mutta sen kanssa on elettävä niin kauan kuin avioliitto pysyy kasassa. Hetkittäin edelleen tulee ahditusta ja epätoivoa. On niin vaikea ymmärtää miten itselle tärkeä ihminen voi tehdä näin, rikkoa se kaikista tärkein asia. Ei sitä mikään koskaan täysin korjaa, jotain meidän välillä on mennyt rikki ja muuttunut täysin. Käypä lukemassa väestöliiton nettisivuilta uskottomuudesta. Mulle siitä oli paljon apua ja opin ymmärtämään omia tunteita. Olet kokenut valtavan trauman.
Itse päätin myös jatkaa ja 15 vuotta jo mennyt. Voin rehellisesti sanoa, että luottamus ei ole tullut takaisin ja nyt todella ymmärrän, ettei se koskaan tulekaan takaisin.
Joku kirjoitti tälle palstalle, että luottamuksen voi menettää vain kerran. Se on aivan totta. Kunpa olisin tajunnut sen silloin reilu parikymppisenä. Jos olisin silloin ollut yhtä viisas kuin nyt, olisin juossut ja lujaa. Elämäni olisi ollut paljon tuskattomampaa. En ikinä valitsisi enää jäädä, jos uudelleen saisin valita. Tämä tuska ja kärsimys ei ole ollu sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Toivon sinulle voimaa selviytyä, itkeä itkusi ja surutyön jälkeen kykyä jatkaa elämääsi katkeroitumatta. Pettäminen on niin haavoittuvaa, että uskon ammattilaisen tuen olevan prosessissa avuksi kenelle tahansa petetylle. Se viiltää syvältä. Anna itsellesi aikaa toipua.
Koska lähes puolet parisuhteessa olevista pettää, voi meistä avioliitossa elävistä melkein joka toinen nostaa kätensä pystyyn, että on kokenut saman. Tarinat pettämisen ympärillä ovat usein niin uskomattomia että niitä ei uskoisi todeksi. Niin oli omanikin.
En nielisi miehen tarinaa kolmesta tapaamisesta joista vasta viimeisellä on ajautunut seksiin. Satunnainen humalahairahdus voisi jopa joillakin olla anteeksi annettavissa, mutta tällainen harkittu ja suunnitelmallinen teko ei. Pettäjä tietää aina että voi jäädä kiinni, ja hän ottaa tietoisen riskin tuhota parisuhteensa. Kantakoon vastuun teoistaan nyt.
Ehkä mies halusi rusinat pullasta. Hyvä elämä ja parisuhde joita voi 40+ kriisissä maustaa maistelemalla ruohoa aidan takaa. Tämä on vain spekulointia. Olen vain kuullut niin monta tarinaa tämän ikäisten miesten seikkailuista. Joillakin on tarve todistaa olevansa vielä nuori ja haluttava uros. Itku tulee, kun leikki ei mene kuten tahtoi.
Myös sinun tekstisi pysäytti minut, kiitos tuesta ja ymmärryksestä.
Olipa miehen tapaaminen yhteisessä ajassa kolme päivää tai kolme vuotta,niistä jokainen on minulle liikaa. Tunnen syvältä kourivaa ikävää häntä kohtaan, mutta havahdun tajuamaan, että kaipaan sitä ihmistä johon vuosia sitten rakastuin. En sitä valheisiin pukeutunutta miestä, joka nyt vannoo ainutlaatuisuuttani ja samalla vähättelee naista, jonka iholla oli vielä hetki sitten hyvä. Aivan kuin minun itsetuntoani nostattaisi hänen väheksyvät sanat naisesta, jonka tapaaminen maksoi yhteisen elämämme.
Palaaminen kotiin aamulla ahdistaa minua, vaikka tiedän saavani siellä rauhan.Ap
Juokse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätitpä sitten mitä vaan niin pitkä toipumis aika on edessä. Itse päätin jatkaa avioliittoa vaikka mies petti. Tapahtuneesta on kulunut jo kuusi vuotta, luottamusta on rakennettu hiljalleen, en jaksa uskoa että se koskaan palaa siihen mitä se on ollut, mutta sen kanssa on elettävä niin kauan kuin avioliitto pysyy kasassa. Hetkittäin edelleen tulee ahditusta ja epätoivoa. On niin vaikea ymmärtää miten itselle tärkeä ihminen voi tehdä näin, rikkoa se kaikista tärkein asia. Ei sitä mikään koskaan täysin korjaa, jotain meidän välillä on mennyt rikki ja muuttunut täysin. Käypä lukemassa väestöliiton nettisivuilta uskottomuudesta. Mulle siitä oli paljon apua ja opin ymmärtämään omia tunteita. Olet kokenut valtavan trauman.
Itse päätin myös jatkaa ja 15 vuotta jo mennyt. Voin rehellisesti sanoa, että luottamus ei ole tullut takaisin ja nyt todella ymmärrän, ettei se koskaan tulekaan takaisin.
Joku kirjoitti tälle palstalle, että luottamuksen voi menettää vain kerran. Se on aivan totta. Kunpa olisin tajunnut sen silloin reilu parikymppisenä. Jos olisin silloin ollut yhtä viisas kuin nyt, olisin juossut ja lujaa. Elämäni olisi ollut paljon tuskattomampaa. En ikinä valitsisi enää jäädä, jos uudelleen saisin valita. Tämä tuska ja kärsimys ei ole ollu sen arvoista.
Olen pahoillani väärästä valinnastasi. Kuka tahansa ansaitsisi parempaa ja enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli huoli aapeestä, mitenkä hää pärjää täsä sotkussa????
Kävin saunassa ja yritin katsoa tv:tä mutta ajatukset harhailee. Soitin siskolle ja lopulta lohdutin enemmän häntä kuin hän minua. Kastelin kukat ja olen istunut puhelimella.
Aivan järkyttävän paha olla, tässä huonoille urille menneessä keskustelussa oli edes se hyvä että sai ajan kulumaan. Nyt on vain pitkiä tunteja ja paha olla. Kaikki tuntuu epätodelliselta ja väärältä.
Mies haluiaisi tulla tänne tai minut kotiin, mutta en pysty. Haluaisin vaan herätä tästä kaikesta takaisin mun hyvään elämään.
Ap jonka ei pitänyt enää kirjoittaa
Osaatko hallita oloasi, kontrolloida mieltä. Yleensä kannattaa pestä kasvot ja niistää nenä, juoda kuppi kahvia tai teetä. Minä kävin eron aikana keskustelun itseni kanssa, että onko oikeasti hätää, kulkeeko happi ja liikkuuko raajat. Jos näin on niin ei ole todellista hätää vaan tunteiden heilahtelua. Tilanne ei ole sama tunnin, päivän, viikon, kuukauden tai vuoden kuluttua niin armahda itsesi hädältä, se ei ole kuin kemiaa ja hallittavissa. Muut ihmiset eivät voi tai heidän ei kannata antaa painella sinun tunnenappeja vaan olet itse kahvoissa miten tunnet. Ja se tunne ei ole enää sama kun aika kulkee pieninä sykäyksinä.
Älä sorru miettimään teitä tai miestä, miten hän tuntee. Ajattele vain itseäsi, kun ei ahdista niin paljon niin mieti mikä on sinusta oikein ja väärin, millaisen elämän haluat itsellesi sitten aikanaan ja mitä et ainakaan halua. Kesytä ensin tunnemyrsky, suru on parempi pieninä annoksina pureskeltavissa ja mieti sitten vain mitä hyviä asioita päätät elämääsi. Kukaan ihminen ei ole symbioosi toisen ihmisen kanssa vaan yksinään arvokas. Tee arkisia asioita niin ymmärrät elämän jatkuvuuden etkä heilahda draamaan, lakkaa kynnet Essie sävy Ballerinatossut käyttää Englannin kuningatar, leikkaa pitkäksi kasvaneet varpaankynnet ja ajele säärikarvat. Kuori vartalo sokerilla tai kahvilla jos muuta tököttiä ei ole. Lämmitä sauna. Juo kylmä olut vaikka et pidä oluesta. Tutustu sinuun millainen nainen olet ja millainen elämä sinulle on hyväksi. Lue Eeva Kilven runoja, hän ymmärtää. Ole itsesi paras kaveri, luota itseesi, että sinä selviät koska sinulla on järki päässä.
Hyvänen aika kuinka voimauttavasti sinä minulle kirjoitit. Kuinka upein sanoin sait aikaan paljon paremman olon. Kiitos tuhannesti kaikista kauniista sanoistasi. Olet aivan upeasti ajatteleva ihminen.
Ap ♥
Hyvä! Näin ajattelu auttoi minua ja auttoi ystävääni, toivon sen auttavan sinua.
Kaksi lempirunoani ja toivotan hyvää yötä, päivä kerrallaan. Sinulla on nyt myös mahdollisuus pysähtyä ja miettiä millaisen elämän haluat. Se voi olla jopa juuri sinunnäköisesi ja oloisesi, sinulle sopivampi päätit mitä tahansa. Tsemppiä hyvä nainen!
"Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen kehun;
Sinä pieni, urhea nainen, minä luotan sinuun."
Eeva Kilpi
»Saat kyllä kirjeesi takaisin mutta puhtaasti tunnesyistä pidän korut ja turkikset."
Eeva Kilpi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli huoli aapeestä, mitenkä hää pärjää täsä sotkussa????
Kävin saunassa ja yritin katsoa tv:tä mutta ajatukset harhailee. Soitin siskolle ja lopulta lohdutin enemmän häntä kuin hän minua. Kastelin kukat ja olen istunut puhelimella.
Aivan järkyttävän paha olla, tässä huonoille urille menneessä keskustelussa oli edes se hyvä että sai ajan kulumaan. Nyt on vain pitkiä tunteja ja paha olla. Kaikki tuntuu epätodelliselta ja väärältä.
Mies haluiaisi tulla tänne tai minut kotiin, mutta en pysty. Haluaisin vaan herätä tästä kaikesta takaisin mun hyvään elämään.
Ap jonka ei pitänyt enää kirjoittaa
Osaatko hallita oloasi, kontrolloida mieltä. Yleensä kannattaa pestä kasvot ja niistää nenä, juoda kuppi kahvia tai teetä. Minä kävin eron aikana keskustelun itseni kanssa, että onko oikeasti hätää, kulkeeko happi ja liikkuuko raajat. Jos näin on niin ei ole todellista hätää vaan tunteiden heilahtelua. Tilanne ei ole sama tunnin, päivän, viikon, kuukauden tai vuoden kuluttua niin armahda itsesi hädältä, se ei ole kuin kemiaa ja hallittavissa. Muut ihmiset eivät voi tai heidän ei kannata antaa painella sinun tunnenappeja vaan olet itse kahvoissa miten tunnet. Ja se tunne ei ole enää sama kun aika kulkee pieninä sykäyksinä.
Älä sorru miettimään teitä tai miestä, miten hän tuntee. Ajattele vain itseäsi, kun ei ahdista niin paljon niin mieti mikä on sinusta oikein ja väärin, millaisen elämän haluat itsellesi sitten aikanaan ja mitä et ainakaan halua. Kesytä ensin tunnemyrsky, suru on parempi pieninä annoksina pureskeltavissa ja mieti sitten vain mitä hyviä asioita päätät elämääsi. Kukaan ihminen ei ole symbioosi toisen ihmisen kanssa vaan yksinään arvokas. Tee arkisia asioita niin ymmärrät elämän jatkuvuuden etkä heilahda draamaan, lakkaa kynnet Essie sävy Ballerinatossut käyttää Englannin kuningatar, leikkaa pitkäksi kasvaneet varpaankynnet ja ajele säärikarvat. Kuori vartalo sokerilla tai kahvilla jos muuta tököttiä ei ole. Lämmitä sauna. Juo kylmä olut vaikka et pidä oluesta. Tutustu sinuun millainen nainen olet ja millainen elämä sinulle on hyväksi. Lue Eeva Kilven runoja, hän ymmärtää. Ole itsesi paras kaveri, luota itseesi, että sinä selviät koska sinulla on järki päässä.
Hyvänen aika kuinka voimauttavasti sinä minulle kirjoitit. Kuinka upein sanoin sait aikaan paljon paremman olon. Kiitos tuhannesti kaikista kauniista sanoistasi. Olet aivan upeasti ajatteleva ihminen.
Ap ♥Hyvä! Näin ajattelu auttoi minua ja auttoi ystävääni, toivon sen auttavan sinua.
Kaksi lempirunoani ja toivotan hyvää yötä, päivä kerrallaan. Sinulla on nyt myös mahdollisuus pysähtyä ja miettiä millaisen elämän haluat. Se voi olla jopa juuri sinunnäköisesi ja oloisesi, sinulle sopivampi päätit mitä tahansa. Tsemppiä hyvä nainen! <3
"Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen kehun;
Sinä pieni, urhea nainen, minä luotan sinuun."
Eeva Kilpi»Saat kyllä kirjeesi takaisin mutta puhtaasti tunnesyistä pidän korut ja turkikset."
Eeva Kilpi
Kiitos sielukas sisko.
Olet ihana.
Ap
Luin aloituksen uudelleen.
Jotenkin ei sovi tähän kertomukseen, että kohtalon ivaa, tapasimme toisemme täysin vieraalla paikkakunnalla.
Tämä minun mielestäni tarkoittaa, että aloittaja, mies ja rakastaja tapasivat vaikka Utsjoki-Kevon huoltsikalla, joka oli kaikille vieras paikka.
Aloittaja oli siis lähtenyt pariskunnan yhteisestä mökistä läheiselle huoltikselle?
Mikä täysin vieras paikkakunta tämä siis oli?
Kenelle?
Ontuu hiukan aloitus jatkokertomuksesta?
Sitä juuri ihmettelin kuinka mies menee mökkiä lähellä olevalle tutulle huoltsikalla toisen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Toivon sinulle voimaa selviytyä, itkeä itkusi ja surutyön jälkeen kykyä jatkaa elämääsi katkeroitumatta. Pettäminen on niin haavoittuvaa, että uskon ammattilaisen tuen olevan prosessissa avuksi kenelle tahansa petetylle. Se viiltää syvältä. Anna itsellesi aikaa toipua.
Koska lähes puolet parisuhteessa olevista pettää, voi meistä avioliitossa elävistä melkein joka toinen nostaa kätensä pystyyn, että on kokenut saman. Tarinat pettämisen ympärillä ovat usein niin uskomattomia että niitä ei uskoisi todeksi. Niin oli omanikin.
En nielisi miehen tarinaa kolmesta tapaamisesta joista vasta viimeisellä on ajautunut seksiin. Satunnainen humalahairahdus voisi jopa joillakin olla anteeksi annettavissa, mutta tällainen harkittu ja suunnitelmallinen teko ei. Pettäjä tietää aina että voi jäädä kiinni, ja hän ottaa tietoisen riskin tuhota parisuhteensa. Kantakoon vastuun teoistaan nyt.
Ehkä mies halusi rusinat pullasta. Hyvä elämä ja parisuhde joita voi 40+ kriisissä maustaa maistelemalla ruohoa aidan takaa. Tämä on vain spekulointia. Olen vain kuullut niin monta tarinaa tämän ikäisten miesten seikkailuista. Joillakin on tarve todistaa olevansa vielä nuori ja haluttava uros. Itku tulee, kun leikki ei mene kuten tahtoi.
Myös sinun tekstisi pysäytti minut, kiitos tuesta ja ymmärryksestä.
Olipa miehen tapaaminen yhteisessä ajassa kolme päivää tai kolme vuotta,niistä jokainen on minulle liikaa. Tunnen syvältä kourivaa ikävää häntä kohtaan, mutta havahdun tajuamaan, että kaipaan sitä ihmistä johon vuosia sitten rakastuin. En sitä valheisiin pukeutunutta miestä, joka nyt vannoo ainutlaatuisuuttani ja samalla vähättelee naista, jonka iholla oli vielä hetki sitten hyvä. Aivan kuin minun itsetuntoani nostattaisi hänen väheksyvät sanat naisesta, jonka tapaaminen maksoi yhteisen elämämme.
Palaaminen kotiin aamulla ahdistaa minua, vaikka tiedän saavani siellä rauhan.Ap
Ap, sinäkö vain jatkat tätä juttua, vaikka aiemmin jo kerroit, että oli keksitty tarina?
Ootko sä maantiedon opettaja, lomaa lopetteleva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin aloituksen uudelleen.
Jotenkin ei sovi tähän kertomukseen, että kohtalon ivaa, tapasimme toisemme täysin vieraalla paikkakunnalla.Tämä minun mielestäni tarkoittaa, että aloittaja, mies ja rakastaja tapasivat vaikka Utsjoki-Kevon huoltsikalla, joka oli kaikille vieras paikka.
Aloittaja oli siis lähtenyt pariskunnan yhteisestä mökistä läheiselle huoltikselle?
Mikä täysin vieras paikkakunta tämä siis oli?
Kenelle?Ontuu hiukan aloitus jatkokertomuksesta?
Sitä juuri ihmettelin kuinka mies menee mökkiä lähellä olevalle tutulle huoltsikalla toisen naisen kanssa.
Jospa tarkoitti, että kaukana kotoa, eli täysin muualla, vieraalla paikkakunnalla, kun olisi ollut suurempi mahdollisuus jossain kotikulmilla törmätä. Ja tuohon liittyy ehkä "vieras nainen, vieraalla paikkakunnalla"-tuntemus. Eihän sen huoltsikan tarvitse vieras olla, vaan paikkakunnan vaan "vieras", eli poissa kotiympyröistä tai jotain.
Ja tunnekuohun vallassa voi ajatus ja sormet mennä ihan eri matkaa.
En ota kuitenkaan kantaa onko provo vai ei. Yritin vaan selitystä hakea minäkin tälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Toivon sinulle voimaa selviytyä, itkeä itkusi ja surutyön jälkeen kykyä jatkaa elämääsi katkeroitumatta. Pettäminen on niin haavoittuvaa, että uskon ammattilaisen tuen olevan prosessissa avuksi kenelle tahansa petetylle. Se viiltää syvältä. Anna itsellesi aikaa toipua.
Koska lähes puolet parisuhteessa olevista pettää, voi meistä avioliitossa elävistä melkein joka toinen nostaa kätensä pystyyn, että on kokenut saman. Tarinat pettämisen ympärillä ovat usein niin uskomattomia että niitä ei uskoisi todeksi. Niin oli omanikin.
En nielisi miehen tarinaa kolmesta tapaamisesta joista vasta viimeisellä on ajautunut seksiin. Satunnainen humalahairahdus voisi jopa joillakin olla anteeksi annettavissa, mutta tällainen harkittu ja suunnitelmallinen teko ei. Pettäjä tietää aina että voi jäädä kiinni, ja hän ottaa tietoisen riskin tuhota parisuhteensa. Kantakoon vastuun teoistaan nyt.
Ehkä mies halusi rusinat pullasta. Hyvä elämä ja parisuhde joita voi 40+ kriisissä maustaa maistelemalla ruohoa aidan takaa. Tämä on vain spekulointia. Olen vain kuullut niin monta tarinaa tämän ikäisten miesten seikkailuista. Joillakin on tarve todistaa olevansa vielä nuori ja haluttava uros. Itku tulee, kun leikki ei mene kuten tahtoi.
Myös sinun tekstisi pysäytti minut, kiitos tuesta ja ymmärryksestä.
Olipa miehen tapaaminen yhteisessä ajassa kolme päivää tai kolme vuotta,niistä jokainen on minulle liikaa. Tunnen syvältä kourivaa ikävää häntä kohtaan, mutta havahdun tajuamaan, että kaipaan sitä ihmistä johon vuosia sitten rakastuin. En sitä valheisiin pukeutunutta miestä, joka nyt vannoo ainutlaatuisuuttani ja samalla vähättelee naista, jonka iholla oli vielä hetki sitten hyvä. Aivan kuin minun itsetuntoani nostattaisi hänen väheksyvät sanat naisesta, jonka tapaaminen maksoi yhteisen elämämme.
Palaaminen kotiin aamulla ahdistaa minua, vaikka tiedän saavani siellä rauhan.Ap
Ap, sinäkö vain jatkat tätä juttua, vaikka aiemmin jo kerroit, että oli keksitty tarina?
Minä en ole sanonut missään vaiheessa tämän kurjan todellisuuteni olleen oman mielikuvitukseni tuotosta. Täällä on esiintynyt jokunenkin Ap päivän aikana puhumassa mitä sattuu.
Minun mielikuvistus on puhtaampi, kuin tämä likainen totuus, jota jatkuvasti joku kyseenalaistaa.
Ap, se oikea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin aloituksen uudelleen.
Jotenkin ei sovi tähän kertomukseen, että kohtalon ivaa, tapasimme toisemme täysin vieraalla paikkakunnalla.Tämä minun mielestäni tarkoittaa, että aloittaja, mies ja rakastaja tapasivat vaikka Utsjoki-Kevon huoltsikalla, joka oli kaikille vieras paikka.
Aloittaja oli siis lähtenyt pariskunnan yhteisestä mökistä läheiselle huoltikselle?
Mikä täysin vieras paikkakunta tämä siis oli?
Kenelle?Ontuu hiukan aloitus jatkokertomuksesta?
Sitä juuri ihmettelin kuinka mies menee mökkiä lähellä olevalle tutulle huoltsikalla toisen naisen kanssa.Jospa tarkoitti, että kaukana kotoa, eli täysin muualla, vieraalla paikkakunnalla, kun olisi ollut suurempi mahdollisuus jossain kotikulmilla törmätä. Ja tuohon liittyy ehkä "vieras nainen, vieraalla paikkakunnalla"-tuntemus. Eihän sen huoltsikan tarvitse vieras olla, vaan paikkakunnan vaan "vieras", eli poissa kotiympyröistä tai jotain.
Ja tunnekuohun vallassa voi ajatus ja sormet mennä ihan eri matkaa.
En ota kuitenkaan kantaa onko provo vai ei. Yritin vaan selitystä hakea minäkin tälle.
Sinä ymmärsit. Kiitos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äidinkielen opettaja, toivottavasti ajatus siitä,että olen saattanut parantaa oppilaasi sairauden tai, että olen ehkäpä pelastanut läheisesi hengen, helpottaa sinun pilkku-ja konsonantti tuskaasi. Kerrrrpele.
Toki. :)
Kuten kollega tuolla sanoikin, nämä ovat asioita, joiden hallinta ei nykyään enää näytä kuuluvan yliopistokoulutuseen tai yleissivistykseen. Se, pitäisikö niiden kuulua, on kokonaan toinen juttu jo.
Kukin koulutuksensa mukaan - minä pyrin parantamaan "pilkku- ja konsonanttivikoja", sinä pelastat henkiä. Minusta ei olisi sinun työhösi, enkä kovin suurta tuskaa tunne potilaskertomusten (saati av:n) kielivirheistä.
Hyvää illanjatkoa sinulle ja etenkin ap:lle, jolle toivon kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on tuo lääkäri oletan.
T. Popcorni seuraaja
Jos ap olisi lääkäri hän olisi jo kirjoittanut miehelleen lähetteen helvettiin, tai poistanut kitarisat peräsuolen kautta, joten en usko.
Ap ei ole lääkäri, heillä on sama sama ammatti miehensä kanssa, ja lääkärimiehet ei kykene noin suunnitelmalliseen pettämisrumbaan. Ovat liian kiireisiä työnsä takia tai statushakuisia, ja näille arvovaltaa hakeville ei kelpaa tatuoidut naiset. Iso stereotypia, mutta lääkärit tai lääkäreiden kanssa työskentelevät tietävät mistä puhun.
Ap:lle kuitenkin voimia, halauksia, ja kaikkea hyvää!
Ap on avannut uuden aloituksen Toipuminen pettämisestä nimellä.
Aika kaukana trollista tämä juttu,hitto miten pahalle tuntuu toisen puolesta.
Myös sinun tekstisi pysäytti minut, kiitos tuesta ja ymmärryksestä.
Olipa miehen tapaaminen yhteisessä ajassa kolme päivää tai kolme vuotta,niistä jokainen on minulle liikaa. Tunnen syvältä kourivaa ikävää häntä kohtaan, mutta havahdun tajuamaan, että kaipaan sitä ihmistä johon vuosia sitten rakastuin. En sitä valheisiin pukeutunutta miestä, joka nyt vannoo ainutlaatuisuuttani ja samalla vähättelee naista, jonka iholla oli vielä hetki sitten hyvä. Aivan kuin minun itsetuntoani nostattaisi hänen väheksyvät sanat naisesta, jonka tapaaminen maksoi yhteisen elämämme.
Palaaminen kotiin aamulla ahdistaa minua, vaikka tiedän saavani siellä rauhan.
Ap