Lue keskustelun säännöt.
Toinen nainen
30.07.2018 |
Siinä se seisoi, mieheni kanssa huoltoaseman pihalla. Nuori ja kaunis, muodokas ja tatuoitu.
Miten suurta ivaa voi olla että me törmäämme täysin vieraalla paikkakunnalla huoltoasemalla.
Laitoin miehelleni kuvaviestin whatsappiin. Ja itkin. Onneksi meillä ei ole lapsia, vain hoitoja jotka eivät tuota tulosta.
Kamala paniikki miehellä, yritti soittaa kymmeniä kertoja. Ja pyysi treffejä. Käytiin äsken ajelulla,oli vienyt naisen vuokramökille siksi aikaa että jutellaan. Naista kuulemma pelotti olla siellä ja odottaa miten kauheita tapahtuu kun asiat selvisivät.
En tunne naista kohtaan mitään, en vihaa enkä raivoa. Katsellessani miestäni suru iski lävitseni niin lujaa etten kyennyt sanomaan juuri mitään. Istun vieläkin tässä parkkipaikalla, hän lähti hakemaan toista naista ja vie kuulemma sitten kotiin. Siis naisen kotiin.
Ajaa illasta sitten meidän kotiimme. Minunkin pitäisi. Olenko mä jotenkin tunnevammainen kun kaikki tuntuu harhaiselta puurolta??
Olen kyllä rauhallinen ihminen,enkä nalkuta ja skitsoile mutta nyt aivan jäässä.
Mies laittoi äsken vielä viestiä,jossa kehotti ajamaan varovasti. Ja sanoi tekevänsä kaikkensa,että suhteemme säilyy.
Miten ihmeessä mä tämän selvitän?
Tai voin antaa anteeksi. Olivat tavanneet kesäkuun alussa työn merkeissä. Kuulemma kolmas kerta kun näkivät. Ovat rakastelleet kuulemma kaksi kertaa, eilen ja tänä aamuna.
Millainen mies avaa rehellisesti kaiken,kertoo naisen nimenja hänen lapsensa iän eikä edes selittele peitetarinoita?
Auttakaa mua jäsentämään ajatuksia. En tiedä kenelle soittaisin.
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen avioliittoni perustui yhdessä tekemiseen, tehtiin kaikkea, matkoja, lapsia, mökkejä, remontteja, töitä, juhlia. Jossain siinä kaikessa tekemisessä unohdimme katsoa toisiimme silmiin ja kysellä kuka sinun rakkaasi on ja mitä meille kuuluu. Silmiin katsominen oli vaikeampaa ja keskustelu nyt koskaan ollut mitään syvällistä.
Toisessa avioliitossa kaikki perustuu yhdessäolemiseen. Tekeminen ei koskaan ole runsaampaa kuin yhdessäoleminen. Minä tiedän kysymällä joka päivä kuka on minun rakkaani, sanon ketä minä rakastan ja me emme tiedä vaan kyselemme toisiltamme mitä meille kuuluu.
Neuvoksi niille pareille, joiden lapset eivät ole vielä lähteneet pesästään tai joiden lapset ovat vielä pieniä - jos et varmista tietä puolisosi luokse niin tie on yllättävän pitkä ja kivinen kun on lähdettävä kävelemään toista puolitiehen vastaan. Olet ihan uuden ääressä ja jalat rakoilla ellet ole varautunut matkaan.
Mulla ei oo lapsia..piruiletko mulle?
Ai ap, unohdin jo sinut, luin toisen naisen tarinaa ja vastasin miettiessäni hänelle. En ajatellut sinua lainkaan, joskus ketju ja kommentoijat ovat tärkeämpiä kuin aloittaja. Tai olet joku muu kuin ap, kuka lie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sun mies on ottanut poliitikkojen keinot käyttöön eli myöntää ja pahoittelee ja pyytää anteeksi, on ikään kuin rehti. Mutta tosiasiassa sitä kiinnostaa jotkut pikkulikat joilla on lapsikin valmiina. Mies tekee luultavasti kaikkensa saadakseen sinut takaisin mutta älä anna periksi!
Muuten tulet vain muistamaan jokaisen päivänä tämän huoltoasemanäyn ja katkeroidut.
Miehet luulevat että ne voivat olla vapaita ja varattuja yhtäaikaa ja saada molempien edut-
Jos on nuorempi, ei tarkoita että olis pikkulikka.
Edelleen on myös pettäviä naisia, jotka haluavat olla varattuja ja vapaita yhtäaikaa.
Väärin, teki kuka vaan.
Tämä viestiketju alkaa saada sellaisia ulottuvuuksia, että taidan päättää keskustelun omalta osaltani.
On aivan liian väsyttävää lukea tässä tilassa sellaisia viestejä, joiden huomaan satuttavan minua. Vaikka sana onkin palstalla vapaa ja jokaisella oikeus ajatella mitä tahtoo, on jotkut lausahdukset nyt liikaa.
Kiitos kaikille niille ihmisille jotka vastasivat hätääni ja osoittivat olevansa tuntemattomalle palstailijalle ihmisiä.
Kiitos jokaiselle petetylle ja pettäjälle oman elämän avaamisesta. Ja muille yrityksestä samaistua tunnelmiini. Jokainen kokemus, on jokaisen oma ja aina yhtä tärkeä.
Sanokoonkin kuka tahansa minua järkinaiseksi, huomaan ettei järki päätä pakota näissä asioissa joissa sydän puhuu.
Se, palaammeko yhteen vai emme selviää ajan kanssa. Mitään valmiita vastauksia ei ole.
Rakastin sitä miestä jonka kanssa luulin eläneeni yli 15 vuotta. Tämän päivän mies oli siitä miehestä vain varjo.
Tästä eteenpäin yritän turvautua läheisiin ihmisiin ja ammattiapuun jos koen sen tarpeelliseksi.
Hyvää kesää kaikille, parempaa onnea rakkaudessa.
💓 Ap 💓
Tunteet ovat vain kemiaa, pettymyksiä mahtuu maailmaan, joskus myöhemmin ajattelee ihan toisella tavalla ja hymähtelee kuinka tunteidensa orja on voinutkaan olla. Kaikki on niin vakavaa, ei muuten ole..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap. Kokemuksesta voin sanoa että tuostakin selviää, vaikka se nyt tuntuu siltä kuin joku olisi lyönyt lapiolla naamaan ja vetänyt maton jalkojen alta yhtäaikaa. Tuli paha olo sun puolesta, mutta vaikutat kyllä onneksi fiksulta ja rauhalliselta ihmiseltä.
No, tällä hetkellä on vielä ihan järkyttynyt ja siiimä tilassa toimii näin rationaalisesti. Ei ole tunteitaan kerennyt vielä punnitsemaan. Sitten se kenties kolahtaa, kun tajuaa oikeasti tuon hyvän pohjan pudonneen ja luottamuksen oikeasti menneen. Sitten voi olla tunteet käsittelyn tarpeessa, kun on oikeasti yksin. Nythän on tilanne ihan auki ja täynnä draamaa.
Pettymys luottamukseen.Mattyyrius sieltä paistaa. Luonnollista käsittelyä.
Tietty aapee pärjää. Hän on sellaista sorttia, joka pärjää ja on myös sellaista sorttia ihmistä, joka helposti sairastuu siihen vahvuutensa ja analyyttisyyteensä....en ole riippuvainen ym....Mitä se rakkaus on?
Sairastuu vahvuuteen ja analyyttisyyteen? Mitä Hellsten-hömppää tuo on? Minä olen vahva ja pärjään, niin kauan kuin on liikuntakyky ja työkyky tallella. Sitte olen riippuvainen toisista. Ihan tervettä pärjätä niin kauan kuin pärjää. Elämä riisuu automaattisesti aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En malta olla oikomatta paria asiaa, kun spekulointi menee niin metsään niin monissa kohti.
1. Minä ja mies olemme saman ammatin omaavia ihmisiä. Emme riippuvaisia toistemme tuloista, kuten joku arveli.
2. Minulla on ikäeroa toisen naisen kanssa 2 vuotta. Hän on minua nuorempi. Itse olen 39 vuotias.
3. Mieheni on minua 5 vuotta vanhempi. Ei siis mikään nuorikko.
Ap[/quote
Siinä se seisoi, mieheni kanssa huoltoaseman pihalla. Nuori ja kaunis, muodokas ja tatuoitu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä viestiketju alkaa saada sellaisia ulottuvuuksia, että taidan päättää keskustelun omalta osaltani.
On aivan liian väsyttävää lukea tässä tilassa sellaisia viestejä, joiden huomaan satuttavan minua. Vaikka sana onkin palstalla vapaa ja jokaisella oikeus ajatella mitä tahtoo, on jotkut lausahdukset nyt liikaa.
Kiitos kaikille niille ihmisille jotka vastasivat hätääni ja osoittivat olevansa tuntemattomalle palstailijalle ihmisiä.
Kiitos jokaiselle petetylle ja pettäjälle oman elämän avaamisesta. Ja muille yrityksestä samaistua tunnelmiini. Jokainen kokemus, on jokaisen oma ja aina yhtä tärkeä.Sanokoonkin kuka tahansa minua järkinaiseksi, huomaan ettei järki päätä pakota näissä asioissa joissa sydän puhuu.
Se, palaammeko yhteen vai emme selviää ajan kanssa. Mitään valmiita vastauksia ei ole.
Rakastin sitä miestä jonka kanssa luulin eläneeni yli 15 vuotta. Tämän päivän mies oli siitä miehestä vain varjo.
Tästä eteenpäin yritän turvautua läheisiin ihmisiin ja ammattiapuun jos koen sen tarpeelliseksi.
Hyvää kesää kaikille, parempaa onnea rakkaudessa.
💓 Ap 💓
onneksi uus akka on vanha..kuulemma 37 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen avioliittoni perustui yhdessä tekemiseen, tehtiin kaikkea, matkoja, lapsia, mökkejä, remontteja, töitä, juhlia. Jossain siinä kaikessa tekemisessä unohdimme katsoa toisiimme silmiin ja kysellä kuka sinun rakkaasi on ja mitä meille kuuluu. Silmiin katsominen oli vaikeampaa ja keskustelu nyt koskaan ollut mitään syvällistä.
Toisessa avioliitossa kaikki perustuu yhdessäolemiseen. Tekeminen ei koskaan ole runsaampaa kuin yhdessäoleminen. Minä tiedän kysymällä joka päivä kuka on minun rakkaani, sanon ketä minä rakastan ja me emme tiedä vaan kyselemme toisiltamme mitä meille kuuluu.
Neuvoksi niille pareille, joiden lapset eivät ole vielä lähteneet pesästään tai joiden lapset ovat vielä pieniä - jos et varmista tietä puolisosi luokse niin tie on yllättävän pitkä ja kivinen kun on lähdettävä kävelemään toista puolitiehen vastaan. Olet ihan uuden ääressä ja jalat rakoilla ellet ole varautunut matkaan.
Mulla ei oo lapsia..piruiletko mulle?
Ai ap, unohdin jo sinut, luin toisen naisen tarinaa ja vastasin miettiessäni hänelle. En ajatellut sinua lainkaan, joskus ketju ja kommentoijat ovat tärkeämpiä kuin aloittaja. Tai olet joku muu kuin ap, kuka lie.
kannattaako lisääntyä,jos pennut noin miehestä vierottaa?
nuori 37v????? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En malta olla oikomatta paria asiaa, kun spekulointi menee niin metsään niin monissa kohti.
1. Minä ja mies olemme saman ammatin omaavia ihmisiä. Emme riippuvaisia toistemme tuloista, kuten joku arveli.
2. Minulla on ikäeroa toisen naisen kanssa 2 vuotta. Hän on minua nuorempi. Itse olen 39 vuotias.
3. Mieheni on minua 5 vuotta vanhempi. Ei siis mikään nuorikko.
Ap[/quote
Siinä se seisoi, mieheni kanssa huoltoaseman pihalla. Nuori ja kaunis, muodokas ja tatuoitu.
No josse naikkonen näytti tatskoinensa nuoremmalta kuin alkuperäinen kirjoittaja ajatteli olevan. Osaatsä itte arvioida iät oikein aina? Ihme pilkunviilailua.
Ap kaikkea hyvää sulle. Pidä huolta ittestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, anoppi kuin toinen äiti ja jaadijaa...uskottavuus meni jo jokunen sivu sitten, olisit ap jättänyt edes jonkun kliseen pois.
Juuri näin. Tekstisi on kuin kehnonpuoleisesta viihderomaanista. Joku kehui, että sinulla on kirjoittajan lahjoja, ja olen samaa mieltä: sinusta tulisi mainio kioskikirjailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen avioliittoni perustui yhdessä tekemiseen, tehtiin kaikkea, matkoja, lapsia, mökkejä, remontteja, töitä, juhlia. Jossain siinä kaikessa tekemisessä unohdimme katsoa toisiimme silmiin ja kysellä kuka sinun rakkaasi on ja mitä meille kuuluu. Silmiin katsominen oli vaikeampaa ja keskustelu nyt koskaan ollut mitään syvällistä.
Toisessa avioliitossa kaikki perustuu yhdessäolemiseen. Tekeminen ei koskaan ole runsaampaa kuin yhdessäoleminen. Minä tiedän kysymällä joka päivä kuka on minun rakkaani, sanon ketä minä rakastan ja me emme tiedä vaan kyselemme toisiltamme mitä meille kuuluu.
Neuvoksi niille pareille, joiden lapset eivät ole vielä lähteneet pesästään tai joiden lapset ovat vielä pieniä - jos et varmista tietä puolisosi luokse niin tie on yllättävän pitkä ja kivinen kun on lähdettävä kävelemään toista puolitiehen vastaan. Olet ihan uuden ääressä ja jalat rakoilla ellet ole varautunut matkaan.
Mulla ei oo lapsia..piruiletko mulle?
Ai ap, unohdin jo sinut, luin toisen naisen tarinaa ja vastasin miettiessäni hänelle. En ajatellut sinua lainkaan, joskus ketju ja kommentoijat ovat tärkeämpiä kuin aloittaja. Tai olet joku muu kuin ap, kuka lie.
kannattaako lisääntyä,jos pennut noin miehestä vierottaa?
Tai käydä lomalla, mökkeillä tai juhlia, tehdä töitä jne. kannattaako edes elää kun elämä erottaa :D sanoin, että syy oli tekeminen, oleminen unohtui. Monen miehen rakkaus perustuu tekemiseen kun ei osaa olla rauhassa ja vaan olla naisensa kanssa. Minun kanssa se ei sitten toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Illalla tulevat aina hyeenat esiin
harmi, että olet saanut tällaisia kommentteja. et ansaitse niitä. mikä ihmisiä vaivaa, kun pitää sylkeä toisen päälle tällä tavoin?
toivottavasti jaksat joskus myöhemmin kertoa tänne, saitteko asiat selvitettyä.
hyvää jatkoa 💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo kaksi lähihoitajaveikkausta.
Mitäpä se kertoo kommentoijasta itsestään, ei kovin hyvää. Mielellään aina palstalla pettäjä ja pettäjän seura haukutaan alimpaan kattilaan. Joten ammattienkin täytyy olla "huonoja" ammatteja, ei ainakaan kovin koulutettuja ihmisiä. Mietin mistä tämä junttimainen ajattelutapa johtuu, vastako eilen me poltettiin kaskessa nauriita ja syötiin räkää?
Te tulette tarvitsemaan jossain vaiheessa lähihoitajia vaihtamaan paskavaippanne, syöttämään velliä ja pyyhkimään suupielistä kuolaa ja rupisen ahterinne. Puhukaa nätemmin heidän ammateistaan ja kunnioittakaa toisia ihmisiä koska olette täysin heidän armonsa varassa, kohtsilleen. (Ei, en ole lähihoitaja.)
Sanopa muuta! :) En myöskään ymmärrä tätä lähihoitajien halveeraamista. Toinen ryhmä on 'Siwan kassat'. Molemmat työt vaativat tarkkuutta ja huolellisuutta, sekä nopeaa reagointia. Asiakaspalvelua, mihin eivät kaikki pysty.
Joku kertoo, että menisi sanomaan suorat sanat, jos löytäisi sängystään miehensä toisen naisen kanssa. Eräs omasta mielestään 'sivistynyt' lady vastasi kommenttiin loukkaavasti "Aggressiivinen sotanorsu"-teemalla. Mites tuo ei nyt oikein täsmää?
Tuntuu siltä, että täällä ei nyt oikein pysytä totuudessa. Taitavat elämämkoululaiset pyöriä nyt linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näin pettäneenä miehenä voin kertoa, että joskus se toinen nainen ei vain oikeasti merkitse mitään.
Mua kaduttaa suuresti, että menin pettämään vaimoani. Rakastan edelleen ex-vaimoani ja tiedän hänen rakastaneen minua syvästi. Mun elämän kauheinta aikaa oli seurata sitä tuskaa, jonka toiselle aiheutin. Ja vain sen vuoksi, että itselläni oli jonkinlainen ikäkriisi. Toinen nainen ei todellakaan merkinnyt mitään. Sain siitä korkeintaan samanlaista jännityksen tunnetta kun teininä salaa tupakalla käydessäni.
Vaimo ei pystynyt suhdetta enää jatkamaan, minkä ymmärrän. Itse mokasin, vaan joka päivä toivon etten olisi.
M43
Muistuttaisin pettäjille, että se toinen nainenkin on ihminen, jolla on tunteet. Jos sekaantuu kahteen ihmiseen, pitää huolehtia kahdesta ihmisestä. Ei ole olemassa sellaisia ihmisiä, joita saa kohdella huonommin, ei statuksen eikä minkään taustan takia. Sillä naisella oli sinulle merkitystä, sinä halusit ne hetket hänen kanssaan. Oli vapaus valita. Sinä valitsit silloin hänet. Ja sen valinnan takia myös vaimosi lähti.
Hyvin kirjoitettu. Ei saa kohdella ketään huonommin taustan tai statuksen takia, totta.
Tämä on provo, väittäisin. Ap kirjoittaa tavallaan jotenkin välinpitämättömästi, mutta samanaikaisesti dramatisoiden. Jos tarina olisi todellinen, niin tuo mökkiyllätyskin on jotenkin epärealistinen juttu. Lisäksi hänen ikänsä kuulostaa juuri sellaiselta stereotyyppisen vaikealta iältä erota.
Ja tottakai se toinen nainen on muodokas, vähän "vaarallinen" jännänainen (tatuoinnit) ja nuori. Todellisessa tilanteessa mies varmaankin kyllä vaihtaisi nuorempaan, sillä miehethän ovat keskijalkansa vietävissä.
Jos asunto on sinun, vaihda lukko asap.
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo elämää laajemmin, tänne tullaan yksin ja lähdetään yksin.
Tämä on vauva.fi, joten monella lienee pariutuminen ja perhe tärkeyslistan kärjessä. Tuntuu siltä, mitä olen nähnyt, että moni suree parisuhdekriiseissä ennen kaikkea turvallisuuden ja ystävän menettämistä. Osa ihmisistä saattaa jopa mitata onnellisuuttaan ja elämänsä laatua parisuhteen laadulla ja pitkäikäisyydellä. Se hyppää aina jotenkin silmilleni. Se, että elämä olisi onnellista jonkun toisen, toisten tai perheen välityksellä. Olkoon, että tämä on perheellisten ym. pesäpaikka, sanon vain sen, että on hyvä katsoa elämää koko sen mitalta ja ajatella siinä olevan kaiken lopuksi vain yksi päähenkilö ja lukematon määrä erilaisia mahdollisuuksia tehdä siitä päähenkilöstä onnellinen.
Aamen. Kukaan ei voi tehdä toista onnelliseksi, eikä toisen varaan, ei edes oman lapsen, voi rakentaa elämäänsä. Kaiken voi menettää.
Viimeiseksi jääneessä viestissään Ap vihjailee jo miehensä kotiinpaluusta.
Sinulle heittelisin salmiakkihylkeitä suuhun kun maksaisit alasti vatsallasi makuuhuoneen lattialla ja läpsyttelisit käsiäsi yhteen kuin hylje samalla kajauttaen ilmoile kuuluvasti honk honk honk. Eipä sitten muuta mutta tämä temppu piristäisi varmaankin myös vaimoasi.