Sain selville, että äitini on tappanut nuoruudessaan vauvan

Sellaset 50-60 vuottako olis pitänyt asia jatkuvasti pitää pinnalla ja unohtaa elää elämäänsä? Ollutta ja mennyttä eikä sinänsä kuulu teille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Nuo alkio höpöttäjät huijaavat itseään. Jo 2 viikkoisella on pienet jalat.

Mulla useita km:iä ja kyllä esim km rv 13 ja 15 oli jo ”pikkuinen vauva”. Karmivaa ajatella sikiötä jolle tehdään abortti rv 24.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?

Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap

Ei tietenkään poista/pyhitä mutta en kyllä ymmärrä miten teistä huolehtiminen tekisi asiasta pahempaa kuten melkein koet. Täti tuskin on kokenut oikeudekseen kertoa eteenpäin tuollaista asiaa, varsinkaan perheenjäsentä harvoin petetään kertomalla tällaisia asioita muille. Osaako täti kertoa miten tämä kaikki tapahtui ja miksi?

Siis siinä mielessä, että miksi meidät hoiti hyvin kun isosiskolle ei antanut edes mahdollisuutta jatkaa elämää - kuitenkin itse ensin sen mahdollisuuden elämään antaen. Niin julmaa, eikä yhtään sovi kuvaan siitä äidistä, jonka olen tuntenut koko elämäni. Pakko sanoa, että sisarukseni ihmettelevät miksi näin raskaasti otan tämän; shokki se oli kaikille mutta mä koen suoranaista inhoa ja aggressiota; nytkin kun katson äitiä tuolla lässyttämällä mun lapsille, tekis mieli vaan mennä kirkumaan että pysy kaukana niistä hullu murhaaja! Enkä siis epäile todellakaan, että tekisi mitään mun lapsille, mutta se tieto, mihin on kyennyt ja vielä vuosikymmenet salaillut omalta perheeltään - millainen hirviö siihen kykenee?

Täti tiesi kertoa, että äiti oli raskautunut jollekin naimisissa olevalle "rikkaalle" miehelle, ja kuristanut vauvan n. puolivuotiaana kun mies hylkäsi hänet lopullisesti.  Tuomionkin teostaan sai, eli ei tosiaan edes "siihen aikaan" pidetty kovin normaalina.

Yäk.

Ap

Jos nyt on kyse elävän vauvan tappamisesta, niin äitisi ei voi olla sen ikäinen, ettei se olisi lapsenmurha Suomen lainsäädännössä. Tunnetaan kai jo 1200-luvulta rikolliseksi teoksi. 

Okei.. siitä on päässyt vähällä, jos on katsottu mielenhäiriöksi. 

Saat aika vähän täällä sympatiaa, mutta minulta ainakin. 

Mikään ei oikeuttaisi silmissäni tuota tekoa. Ja en siis hoitaisi, sinne vain sängyn alle itkemään Laakson sairaalaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?

Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap

Ei tietenkään poista/pyhitä mutta en kyllä ymmärrä miten teistä huolehtiminen tekisi asiasta pahempaa kuten melkein koet. Täti tuskin on kokenut oikeudekseen kertoa eteenpäin tuollaista asiaa, varsinkaan perheenjäsentä harvoin petetään kertomalla tällaisia asioita muille. Osaako täti kertoa miten tämä kaikki tapahtui ja miksi?

Siis siinä mielessä, että miksi meidät hoiti hyvin kun isosiskolle ei antanut edes mahdollisuutta jatkaa elämää - kuitenkin itse ensin sen mahdollisuuden elämään antaen. Niin julmaa, eikä yhtään sovi kuvaan siitä äidistä, jonka olen tuntenut koko elämäni. Pakko sanoa, että sisarukseni ihmettelevät miksi näin raskaasti otan tämän; shokki se oli kaikille mutta mä koen suoranaista inhoa ja aggressiota; nytkin kun katson äitiä tuolla lässyttämällä mun lapsille, tekis mieli vaan mennä kirkumaan että pysy kaukana niistä hullu murhaaja! Enkä siis epäile todellakaan, että tekisi mitään mun lapsille, mutta se tieto, mihin on kyennyt ja vielä vuosikymmenet salaillut omalta perheeltään - millainen hirviö siihen kykenee?

Täti tiesi kertoa, että äiti oli raskautunut jollekin naimisissa olevalle "rikkaalle" miehelle, ja kuristanut vauvan n. puolivuotiaana kun mies hylkäsi hänet lopullisesti.  Tuomionkin teostaan sai, eli ei tosiaan edes "siihen aikaan" pidetty kovin normaalina.

Yäk.

Ap

Mä oon apn kanssa samaa mieltä, en hoitais äitiäni tuon tiedon jälkeen yhtään. APn sisarus on murhattu. Kaunis, viaton, suloinen pieni sisarus, joka olisi halunnut elää ja kasvaa, rakastaa ja olla rakastettu. Hirviö äiti.

Surullinen tilanne. En kivittäisi, koska hän on jo kärsinyt rangaistuksensa. En tarkoita pelkästään vankeutta, vaan henkisiä tuskia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?

Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap

Ei tietenkään poista/pyhitä mutta en kyllä ymmärrä miten teistä huolehtiminen tekisi asiasta pahempaa kuten melkein koet. Täti tuskin on kokenut oikeudekseen kertoa eteenpäin tuollaista asiaa, varsinkaan perheenjäsentä harvoin petetään kertomalla tällaisia asioita muille. Osaako täti kertoa miten tämä kaikki tapahtui ja miksi?

Siis siinä mielessä, että miksi meidät hoiti hyvin kun isosiskolle ei antanut edes mahdollisuutta jatkaa elämää - kuitenkin itse ensin sen mahdollisuuden elämään antaen. Niin julmaa, eikä yhtään sovi kuvaan siitä äidistä, jonka olen tuntenut koko elämäni. Pakko sanoa, että sisarukseni ihmettelevät miksi näin raskaasti otan tämän; shokki se oli kaikille mutta mä koen suoranaista inhoa ja aggressiota; nytkin kun katson äitiä tuolla lässyttämällä mun lapsille, tekis mieli vaan mennä kirkumaan että pysy kaukana niistä hullu murhaaja! Enkä siis epäile todellakaan, että tekisi mitään mun lapsille, mutta se tieto, mihin on kyennyt ja vielä vuosikymmenet salaillut omalta perheeltään - millainen hirviö siihen kykenee?

Täti tiesi kertoa, että äiti oli raskautunut jollekin naimisissa olevalle "rikkaalle" miehelle, ja kuristanut vauvan n. puolivuotiaana kun mies hylkäsi hänet lopullisesti.  Tuomionkin teostaan sai, eli ei tosiaan edes "siihen aikaan" pidetty kovin normaalina.

Yäk.

Ap

Ootko harkinnut puhumista ammattiauttajan kanssa? Vaikutat olevan aika poissa tolaltasi ja siitä vlisi olla apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?

Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap

Ei tietenkään poista/pyhitä mutta en kyllä ymmärrä miten teistä huolehtiminen tekisi asiasta pahempaa kuten melkein koet. Täti tuskin on kokenut oikeudekseen kertoa eteenpäin tuollaista asiaa, varsinkaan perheenjäsentä harvoin petetään kertomalla tällaisia asioita muille. Osaako täti kertoa miten tämä kaikki tapahtui ja miksi?

Siis siinä mielessä, että miksi meidät hoiti hyvin kun isosiskolle ei antanut edes mahdollisuutta jatkaa elämää - kuitenkin itse ensin sen mahdollisuuden elämään antaen. Niin julmaa, eikä yhtään sovi kuvaan siitä äidistä, jonka olen tuntenut koko elämäni. Pakko sanoa, että sisarukseni ihmettelevät miksi näin raskaasti otan tämän; shokki se oli kaikille mutta mä koen suoranaista inhoa ja aggressiota; nytkin kun katson äitiä tuolla lässyttämällä mun lapsille, tekis mieli vaan mennä kirkumaan että pysy kaukana niistä hullu murhaaja! Enkä siis epäile todellakaan, että tekisi mitään mun lapsille, mutta se tieto, mihin on kyennyt ja vielä vuosikymmenet salaillut omalta perheeltään - millainen hirviö siihen kykenee?

Täti tiesi kertoa, että äiti oli raskautunut jollekin naimisissa olevalle "rikkaalle" miehelle, ja kuristanut vauvan n. puolivuotiaana kun mies hylkäsi hänet lopullisesti.  Tuomionkin teostaan sai, eli ei tosiaan edes "siihen aikaan" pidetty kovin normaalina.

Yäk.

Ap

Käy juttelemassa tilanteesta jollekin ammattilaiselle, että saat käsiteltyä asian kunnolla. Se selvästi sinua häiritsee. Tilanteen ja tuntemuksesi huomioon ottaen, älä ryhdy äitisi omaishoitajaksi, vaan etsikää toinen hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?

Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap

Ei tietenkään poista/pyhitä mutta en kyllä ymmärrä miten teistä huolehtiminen tekisi asiasta pahempaa kuten melkein koet. Täti tuskin on kokenut oikeudekseen kertoa eteenpäin tuollaista asiaa, varsinkaan perheenjäsentä harvoin petetään kertomalla tällaisia asioita muille. Osaako täti kertoa miten tämä kaikki tapahtui ja miksi?

Siis siinä mielessä, että miksi meidät hoiti hyvin kun isosiskolle ei antanut edes mahdollisuutta jatkaa elämää - kuitenkin itse ensin sen mahdollisuuden elämään antaen. Niin julmaa, eikä yhtään sovi kuvaan siitä äidistä, jonka olen tuntenut koko elämäni. Pakko sanoa, että sisarukseni ihmettelevät miksi näin raskaasti otan tämän; shokki se oli kaikille mutta mä koen suoranaista inhoa ja aggressiota; nytkin kun katson äitiä tuolla lässyttämällä mun lapsille, tekis mieli vaan mennä kirkumaan että pysy kaukana niistä hullu murhaaja! Enkä siis epäile todellakaan, että tekisi mitään mun lapsille, mutta se tieto, mihin on kyennyt ja vielä vuosikymmenet salaillut omalta perheeltään - millainen hirviö siihen kykenee?

Täti tiesi kertoa, että äiti oli raskautunut jollekin naimisissa olevalle "rikkaalle" miehelle, ja kuristanut vauvan n. puolivuotiaana kun mies hylkäsi hänet lopullisesti.  Tuomionkin teostaan sai, eli ei tosiaan edes "siihen aikaan" pidetty kovin normaalina.

Yäk.

Ap

Niin mihin aikaan? 

Jos tännet kirjoittelet, niin äitisi on maksimissaan satavuotias. 

Eli provo taas kerran. 

Puolivuotiaan lapsen murhat todellakin on tutkittu huolellisesti. Kyseessä ei ole siis lainsäädännössä mainittu lapsenmurha, johon jotkut äidit sortuvat synnytyksen jälkeisessä psykoosissa. 

Sairasta ja jotenkin säälittävää provoilla tällaisella aiheella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo alkio höpöttäjät huijaavat itseään. Jo 2 viikkoisella on pienet jalat.

Mulla useita km:iä ja kyllä esim km rv 13 ja 15 oli jo ”pikkuinen vauva”. Karmivaa ajatella sikiötä jolle tehdään abortti rv 24.

Ufolta se näytti vielä rv 18

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?

Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap

Ei tietenkään poista/pyhitä mutta en kyllä ymmärrä miten teistä huolehtiminen tekisi asiasta pahempaa kuten melkein koet. Täti tuskin on kokenut oikeudekseen kertoa eteenpäin tuollaista asiaa, varsinkaan perheenjäsentä harvoin petetään kertomalla tällaisia asioita muille. Osaako täti kertoa miten tämä kaikki tapahtui ja miksi?

Siis siinä mielessä, että miksi meidät hoiti hyvin kun isosiskolle ei antanut edes mahdollisuutta jatkaa elämää - kuitenkin itse ensin sen mahdollisuuden elämään antaen. Niin julmaa, eikä yhtään sovi kuvaan siitä äidistä, jonka olen tuntenut koko elämäni. Pakko sanoa, että sisarukseni ihmettelevät miksi näin raskaasti otan tämän; shokki se oli kaikille mutta mä koen suoranaista inhoa ja aggressiota; nytkin kun katson äitiä tuolla lässyttämällä mun lapsille, tekis mieli vaan mennä kirkumaan että pysy kaukana niistä hullu murhaaja! Enkä siis epäile todellakaan, että tekisi mitään mun lapsille, mutta se tieto, mihin on kyennyt ja vielä vuosikymmenet salaillut omalta perheeltään - millainen hirviö siihen kykenee?

Täti tiesi kertoa, että äiti oli raskautunut jollekin naimisissa olevalle "rikkaalle" miehelle, ja kuristanut vauvan n. puolivuotiaana kun mies hylkäsi hänet lopullisesti.  Tuomionkin teostaan sai, eli ei tosiaan edes "siihen aikaan" pidetty kovin normaalina.

Yäk.

Ap

Niin mihin aikaan? 

Jos tännet kirjoittelet, niin äitisi on maksimissaan satavuotias. 

Eli provo taas kerran. 

Puolivuotiaan lapsen murhat todellakin on tutkittu huolellisesti. Kyseessä ei ole siis lainsäädännössä mainittu lapsenmurha, johon jotkut äidit sortuvat synnytyksen jälkeisessä psykoosissa. 

Sairasta ja jotenkin säälittävää provoilla tällaisella aiheella. 

Mitä ilmeisemmin on tehty synnytyksen jälkeisessä masennuksessa, jolle on pontta antanut tuo miehen hylkääminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?

Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap

Miten kauan tuosta on aikaa, ihan oikeasti? Ja kyllä sillä ajalla on merkitystä, ihminen kun muuttuu ja kasvaa, henkisesti ja fyysisesti läpi elämänsä.

Olisi ihan sairas ajatus, että jotain mitä olet tehnyt 60 vuotta sitten määrittäisi sen miten sinua tänä päivänä kohdeltaisiin. Sinun äitisi on varmasti maksanut teostaan jo kovimman hinnan mitä voi elämällä itsensä kanssa tuon teon jälkeenkin. Mikä sinä olet häntä tuomitsemaan? Sinä et tiedä millainen elämä/tausta/tilanne äidilläsi tuolloin oli, sinä et ole hän.

Kyllä sinä äitisi tunnet, hän on hoitanut ja rakastanut, pitänyt sinusta huolta, hän on ihan sama ihminen menneisyydestä riippumatta.

Jos sinä hänet tämän vuoksi hylkäät, niin se on sinun ristisi kannettavanasi koko lopun elämäsi. Äitisi risti oli hänen tekonsa, sinun olisi sitten tämä. Koska voin vannoa, että tulee päivä ja sen jälkeen lukuisia, jolloin sinä kadut äitisi hylkäämisen.

Vierailija kirjoitti:

Sellaset 50-60 vuottako olis pitänyt asia jatkuvasti pitää pinnalla ja unohtaa elää elämäänsä? Ollutta ja mennyttä eikä sinänsä kuulu teille lapsille.

Ei kuulu ei. Mutta kyllä tuollaisen tiedon jälkeen on normaalia reagoida negatiivisesti ja tuntea inhoa. Olisi pitänyt pitää suu kiinni ja asiapaperit piilossa, jos halutaan elää rauhallista perhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?

Mutta sen yhden lapsen tarvitsi pelätä ja kuoli tuskallisesti. Miten voit pyhittää murhaajan teon vaikka muuten eläisikin siveellistä elämää.

Vauva parka, saatana,

Puolivuotiaan lapsenmurha ei ole mitenkään selitettävissä. Aivan sairasta ja vaatii sellaista kylmyyttä tehdä tuo sairas teko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ällöttää mutta keskustelisin äitin kanssa ennen kuin tekisin mitään suurempia päätöksiä, hän on kuitenkin teistä ilmesesti pitänyt hyvää huolta eikä kuolemaa tarvinnut toivottavasti pelätä?

Äidin muistisairaus on jo niin pitkällä, ettei aiheesta ole enää mahdollista järkevästi keskustella. Meistä on kyllä pitänyt hyvää huolta, mutta ei se poissulje tai pyhitä tuota tekia, mielestäni melkein päinvastoin.. Myös tädilleni olen vihainen ettei kertonut meille asiasta aiemmin, edes (jo edesmennyt ) isäni ei kuulemma tiennyt totuutta vaimostaan. Kylmäävää, millaisia asioita ihmiset voivatkaan salailla! Ap

Miten kauan tuosta on aikaa, ihan oikeasti? Ja kyllä sillä ajalla on merkitystä, ihminen kun muuttuu ja kasvaa, henkisesti ja fyysisesti läpi elämänsä.

Olisi ihan sairas ajatus, että jotain mitä olet tehnyt 60 vuotta sitten määrittäisi sen miten sinua tänä päivänä kohdeltaisiin. Sinun äitisi on varmasti maksanut teostaan jo kovimman hinnan mitä voi elämällä itsensä kanssa tuon teon jälkeenkin. Mikä sinä olet häntä tuomitsemaan? Sinä et tiedä millainen elämä/tausta/tilanne äidilläsi tuolloin oli, sinä et ole hän.

Kyllä sinä äitisi tunnet, hän on hoitanut ja rakastanut, pitänyt sinusta huolta, hän on ihan sama ihminen menneisyydestä riippumatta.

Jos sinä hänet tämän vuoksi hylkäät, niin se on sinun ristisi kannettavanasi koko lopun elämäsi. Äitisi risti oli hänen tekonsa, sinun olisi sitten tämä. Koska voin vannoa, että tulee päivä ja sen jälkeen lukuisia, jolloin sinä kadut äitisi hylkäämisen.

Niin ja se päivä on se kun ap tajuaa, ettei maailmassa ole hyviä tai huonoja ihmisiä, vaan ihmisiä ja niiden tekoja. Teon voit tuomita, tuomitse nyt niin pirusti vaan. Mutta jätä se ihminen tuomitsematta.

Täytyy olla melko naiivi ja tasapaksu, jos luulee itse pääsevänsä täältä pallolta synnittä jatkamaan.

On se kumma että äitiä puolustellaan ja etsitään syitä! Vaikka olisi ollut masentunut, niin suomessa asiat ovat niin hyvin että sen vauvan voi antaa turvaan tai adoptioon. Mikään masennus ei poissulje aivojenkäyttöä ja tee sinusta murhaajaa.

Palstalaisten moraali on täysin sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma että äitiä puolustellaan ja etsitään syitä! Vaikka olisi ollut masentunut, niin suomessa asiat ovat niin hyvin että sen vauvan voi antaa turvaan tai adoptioon. Mikään masennus ei poissulje aivojenkäyttöä ja tee sinusta murhaajaa.

Palstalaisten moraali on täysin sekaisin.

Opettele sinä ymmärtämään lukemasi. Äiti EI asunut tuolloin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma että äitiä puolustellaan ja etsitään syitä! Vaikka olisi ollut masentunut, niin suomessa asiat ovat niin hyvin että sen vauvan voi antaa turvaan tai adoptioon. Mikään masennus ei poissulje aivojenkäyttöä ja tee sinusta murhaajaa.

Palstalaisten moraali on täysin sekaisin.

Opettele sinä ymmärtämään lukemasi. Äiti EI asunut tuolloin Suomessa.

Ja mikähän maa on sellainen mikä ei ota lasta turvaan murhaaja äidiltään? Tai mikä esti äidin ja lapsen tulemista suomeen ja antamasta lasta turvaan.

Ei mikään. Mutta puolustele sinä vaan kun kyse on äidistä ja valkoisesta. Tummathan ei ikinä sympatiaa saisi.

No, onhan se ainakin teoriassa mahdollista, että suhtautuisit asiaan hieman toisin, jos äitisi olisi vielä keskustelukunnossa ja hän selittäisi sinulle, miksi on tehnyt tekonsa. Nyt hän on vanha ja avuton ja tarvitsee joka tapauksessa jonkun huolehtimaan itsestään. Jos sinä et huolehdi, niin jonkun muun täytyy. Tunnet kuitenkin äitisi ja tiedät, millainen ihminen hän on. Jos hän on kauhea ihminen, niin olet varmasti ollut siitä tietoinen jo ennen tätä.