Lue keskustelun säännöt.
Napostelu ja välipalat on suurin syy lihavuuteen
30.07.2018 |
Ei aikuisen ihmisen suu tarvii käydä kaiken aikaa.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Lihomisen kannalta on suurikin merkitys, ja aloituksessa nimenomaan vedettiin yhteys lihomisen ja välpalojen välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Joopa joo. Tässä suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Toisille iskee nopeammin huono olo päälle kuin toisille, mikäli syömisten välillä on pitkiä taukoja.
Totta, mutta se johtuu ruuan sisällöstä, ei ihmisestä itsessään. Noin karkeasti yksinkertaistettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Joopa joo. Tässä suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Toisille iskee nopeammin huono olo päälle kuin toisille, mikäli syömisten välillä on pitkiä taukoja.
Silloin ihminen on sairas: hänen glukoneogeneesinsä ei toimi. Eli ihminen ei käytä energiavarantojaan oikein.
Vedä käteen.
Tämä suositus koskee varmaan niitä, joiden glukoneogeneesi ei toimi ja tulee se paha olo? Siksi sktisotkin tyydyttävät itseään, tai harrastavat irtoseksiä monien eri partnereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Hei, kertoisitko miten tuo kolme kertaa päivässä ruokailu toimii käytännössä.
Syön aamuviideltä, menen kuudeksi töihin, ja tauolle pääsen yhdeksän jälkeen. Siis lounas silloin. Kotiin pääsen kolmen jälkeen ja on jo nälkä. Siis päivällinen. Kolme ateriaa. Mielestäni tulee aika pitkä ilta kymmeneen asti, jolloin menen nukkumaan.
Voisihan tuota kokeilla.
Lisähaastetta tulee kun vuoro käännetään vuoro toisinpäin. Töissä pitäisi olla yöhön asti nälissään, jos kolmella aterialla mennään.
Mulla näin kun menen töihin seitsemäksi: aamulla musta kahvi, lounas klo 11, päivällinen klo 16 ja iltapala klo 20.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Lihomisen kannalta on suurikin merkitys, ja aloituksessa nimenomaan vedettiin yhteys lihomisen ja välpalojen välille.
Jaa leipä kymmeneen osaan ja syö sitä pitkin päivää välipala kerrallaan tai kerralla koko leipä. Mikä ero niissä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Lihomisen kannalta on suurikin merkitys, ja aloituksessa nimenomaan vedettiin yhteys lihomisen ja välpalojen välille.
Niitä välipaloja ei tarvita, joten niiden sisällöllä ei ole merkitystä.
Monelle ongelma ovat korkeaenergiset välipalat. Esimerkiksi pähkinät, rusinat, suklaa jne. Myös erilaiset "terveelliset" aamiasmyslit, välipalapatukat ym. jotka sisältävät näitä. Niissä ei ole mitään terveellistä ylipainoiselle ihmiselle. Lisäksi illalla lipitetty alkoholi, esim. punaviini. Nämä kaikki vain lisäävät näläntunnetta ja sisältävät järkyttävästi energiaa, joka kertyy kiloiksi vyötärölle.
Itse olen saanut painoa pudotettua keskittymällä ruoka-aikoihin ja valitsemalla ruokia, jotka täyttävät vatsaa ja pitävät nälkää hyvin. Esim. kaurapuurolla on vaikea lihottaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Hei, kertoisitko miten tuo kolme kertaa päivässä ruokailu toimii käytännössä.
Syön aamuviideltä, menen kuudeksi töihin, ja tauolle pääsen yhdeksän jälkeen. Siis lounas silloin. Kotiin pääsen kolmen jälkeen ja on jo nälkä. Siis päivällinen. Kolme ateriaa. Mielestäni tulee aika pitkä ilta kymmeneen asti, jolloin menen nukkumaan.
Voisihan tuota kokeilla.
Lisähaastetta tulee kun vuoro käännetään vuoro toisinpäin. Töissä pitäisi olla yöhön asti nälissään, jos kolmella aterialla mennään.Sullahan on jo valmiina negatiivinen asenne, joten unohda koko juttu.
Eikä ole kun meinasin vielä kokeillakin. Halusin vain tietää miten tuo onnistuu käytännössä.
Arvatenkin sun seuraava vastaus on jotain tyyliin: katso googlesta tai ei ihmekään että olet lihava kun et itse tajua tmv.
Vierailija kirjoitti:
Omat lihavat tuttuni taas ovat juuri niitä jotka syövät jättiannoksen kerran tai pari päivässä ja sitten valittavat kun eivät laihdu.
Välipalojen poisjätön vaihtoehto ei ole jättiannosten syöminen pari kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Markkinointikikka: Pikkunälkään!
Ja huomaamattaan vetää järkyttävän määrän sokeria kolme kertaa päivässä näillä kaupasta valmiina olevilla tuotteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Lääkärit opiskelevat noin viikon ravitsemustiedettä. Miten se tekee heistä asiantuntijoita? Ravitsemusterapeutit opiskelevat maisteriksi asti ravitsemuksesta, mutta heidän asiakkaistaan 95% epäonnistuu laihdutusnäkökulmasta viiden vuoden tarkastelujaksolla. Pitääkö heitä uskoa?
Verensokeri ei terveellä laske. Siksi ihmisessä on ne rasvavarannot ja glukoneogeneesi. Jatkuva syöminen on keksitty juttu. Ei ihminen ole evoluutionsa aikana ollut koko aikaa mässyttämässä.
Fruktoosi on se ongelman ydin. Evoluutiossa hedelmien syöminen on saanut ihmiset syömään yli tarpeen, eli kasvattamaan rasvakudosta talvea varten. Hedelmät kasvavat vain satokausina. Nykyisin fruktoosia on joka paikassa. Tavallisessa sokerissa sitä on puolet. Hedelmätkin on jalostettu makeammiksi, että niitä syötäisiin lisää ja hedelmien syönti aiheuttaa toisille tilan, jossa voi syödä vaikka ämpärillisen makaronia tulematta kylläiseksi.
Lääkärit opiskelevat fysiologiaa perusteellisesti ja ovat jo yleislääkäri tasolla aineenvaihdunnan asiantuntijoita.
Ylipäänsä koulutusta ei voi ajatella noin lokeroituna. että viikko sitä toinen tätä. Kaikki on limittäistä ja lomittaista vaikuttaa kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Hei, kertoisitko miten tuo kolme kertaa päivässä ruokailu toimii käytännössä.
Syön aamuviideltä, menen kuudeksi töihin, ja tauolle pääsen yhdeksän jälkeen. Siis lounas silloin. Kotiin pääsen kolmen jälkeen ja on jo nälkä. Siis päivällinen. Kolme ateriaa. Mielestäni tulee aika pitkä ilta kymmeneen asti, jolloin menen nukkumaan.
Voisihan tuota kokeilla.
Lisähaastetta tulee kun vuoro käännetään vuoro toisinpäin. Töissä pitäisi olla yöhön asti nälissään, jos kolmella aterialla mennään.Sullahan on jo valmiina negatiivinen asenne, joten unohda koko juttu.
Eikä ole kun meinasin vielä kokeillakin. Halusin vain tietää miten tuo onnistuu käytännössä.
Arvatenkin sun seuraava vastaus on jotain tyyliin: katso googlesta tai ei ihmekään että olet lihava kun et itse tajua tmv.
Ok, en pyydä katsomaan googlesta :) Käytännössä se onnistuu niin, että tekee sen oman aikataulun mukaan. Eikä se kolme ateriaa ole kiveen kirjoitettu, jos ei sillä pärjää. Neljä ateriaa on myös hyvä. Pääasia on välipalojen poisto ja napostelun lopettaminen.
Mulla ei ole antaa kuin esimerkkinä kuin oma systeemini. Syön ensimmäisen kerran usean tunnin päästä herättyäni ja pari muuta ateriaa kun on nälkä. En katso kelloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Lihomisen kannalta on suurikin merkitys, ja aloituksessa nimenomaan vedettiin yhteys lihomisen ja välpalojen välille.
Jaa leipä kymmeneen osaan ja syö sitä pitkin päivää välipala kerrallaan tai kerralla koko leipä. Mikä ero niissä on?
Siinä on verensokerin ja insuliinintuotannon ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Itse käytän aamiainen,lounas, välipala, illallinen, välipala menetelmää.
Välipalana omena, porkkana tms hedelmä tai vihannes.
Nää jotka vetää kaksi jättiannosta ja lihoo, käyttävät todennäköisesti sokerillisia välipaloja hurjasti ja huomaamattaan.
Ps. Suunnittelen syömiseni etukäteen. Kello 12 jos maha muka mouruaa ja söin klo 10 ei siis ole todellinen nälkä vaan lähtee veden juonnilla. Tai kahvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Lääkärit opiskelevat noin viikon ravitsemustiedettä. Miten se tekee heistä asiantuntijoita? Ravitsemusterapeutit opiskelevat maisteriksi asti ravitsemuksesta, mutta heidän asiakkaistaan 95% epäonnistuu laihdutusnäkökulmasta viiden vuoden tarkastelujaksolla. Pitääkö heitä uskoa?
Verensokeri ei terveellä laske. Siksi ihmisessä on ne rasvavarannot ja glukoneogeneesi. Jatkuva syöminen on keksitty juttu. Ei ihminen ole evoluutionsa aikana ollut koko aikaa mässyttämässä.
Fruktoosi on se ongelman ydin. Evoluutiossa hedelmien syöminen on saanut ihmiset syömään yli tarpeen, eli kasvattamaan rasvakudosta talvea varten. Hedelmät kasvavat vain satokausina. Nykyisin fruktoosia on joka paikassa. Tavallisessa sokerissa sitä on puolet. Hedelmätkin on jalostettu makeammiksi, että niitä syötäisiin lisää ja hedelmien syönti aiheuttaa toisille tilan, jossa voi syödä vaikka ämpärillisen makaronia tulematta kylläiseksi.
Lääkärit opiskelevat fysiologiaa perusteellisesti ja ovat jo yleislääkäri tasolla aineenvaihdunnan asiantuntijoita.
Ylipäänsä koulutusta ei voi ajatella noin lokeroituna. että viikko sitä toinen tätä. Kaikki on limittäistä ja lomittaista vaikuttaa kaikkeen.
Miksi lääkärit eivät siinä tapauksessa ymmärrä ravinnosta paljoakaan? Mieti nyt vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Hei, kertoisitko miten tuo kolme kertaa päivässä ruokailu toimii käytännössä.
Syön aamuviideltä, menen kuudeksi töihin, ja tauolle pääsen yhdeksän jälkeen. Siis lounas silloin. Kotiin pääsen kolmen jälkeen ja on jo nälkä. Siis päivällinen. Kolme ateriaa. Mielestäni tulee aika pitkä ilta kymmeneen asti, jolloin menen nukkumaan.
Voisihan tuota kokeilla.
Lisähaastetta tulee kun vuoro käännetään vuoro toisinpäin. Töissä pitäisi olla yöhön asti nälissään, jos kolmella aterialla mennään.Sullahan on jo valmiina negatiivinen asenne, joten unohda koko juttu.
Eikä ole kun meinasin vielä kokeillakin. Halusin vain tietää miten tuo onnistuu käytännössä.
Arvatenkin sun seuraava vastaus on jotain tyyliin: katso googlesta tai ei ihmekään että olet lihava kun et itse tajua tmv.Ok, en pyydä katsomaan googlesta :) Käytännössä se onnistuu niin, että tekee sen oman aikataulun mukaan. Eikä se kolme ateriaa ole kiveen kirjoitettu, jos ei sillä pärjää. Neljä ateriaa on myös hyvä. Pääasia on välipalojen poisto ja napostelun lopettaminen.
Mulla ei ole antaa kuin esimerkkinä kuin oma systeemini. Syön ensimmäisen kerran usean tunnin päästä herättyäni ja pari muuta ateriaa kun on nälkä. En katso kelloa.
Jep. Ei toimi mulla koska olen opettanut itseni aamupalan syöntiin. Kaikille aamupala ei maistu. Silloin pitää kuunnella itseään.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Itse käytän aamiainen,lounas, välipala, illallinen, välipala menetelmää.
Välipalana omena, porkkana tms hedelmä tai vihannes.
Nää jotka vetää kaksi jättiannosta ja lihoo, käyttävät todennäköisesti sokerillisia välipaloja hurjasti ja huomaamattaan.
Ps. Suunnittelen syömiseni etukäteen. Kello 12 jos maha muka mouruaa ja söin klo 10 ei siis ole todellinen nälkä vaan lähtee veden juonnilla. Tai kahvilla.
Sokeria näyt sinäkin syövän välipalaksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Itse käytän aamiainen,lounas, välipala, illallinen, välipala menetelmää.
Välipalana omena, porkkana tms hedelmä tai vihannes.
Nää jotka vetää kaksi jättiannosta ja lihoo, käyttävät todennäköisesti sokerillisia välipaloja hurjasti ja huomaamattaan.
Ps. Suunnittelen syömiseni etukäteen. Kello 12 jos maha muka mouruaa ja söin klo 10 ei siis ole todellinen nälkä vaan lähtee veden juonnilla. Tai kahvilla.
Sulla onkin tosi vähäenergisiä välipaloja.
Porkkanasta ja omenasta ei juuri sataa enempää kilokaloreita saa yhteensä.
Ongelma onkin tämä ihan toisenlaiset välipalat, jotka ovat pikkuaterian arvoisia: 300-400 kcal.
Kyllä sen tomaatin ja kurkunpalan voi aivan rauhassa jokainen ottaa välipalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Itse käytän aamiainen,lounas, välipala, illallinen, välipala menetelmää.
Välipalana omena, porkkana tms hedelmä tai vihannes.
Nää jotka vetää kaksi jättiannosta ja lihoo, käyttävät todennäköisesti sokerillisia välipaloja hurjasti ja huomaamattaan.
Ps. Suunnittelen syömiseni etukäteen. Kello 12 jos maha muka mouruaa ja söin klo 10 ei siis ole todellinen nälkä vaan lähtee veden juonnilla. Tai kahvilla.Sokeria näyt sinäkin syövän välipalaksi :)
Totta tuokin ☺
Ajattelen enemmän kuitupuolta ja vitamiineja.
Oikeassa olet. Lisäksi ruokateollisuus tietää mihin iskeä. Esimerkiksi pikaruokamainoksia alkaa tulla kello 21 tienoilla siksi, että aamulla olisi sopivasti aivoihin ohjelmoituna himot niihin asioihin, joita ihmisen halutaan syövän. Ruokailun ajankohdalla on kyllä solukellojen näkökulmasta merkitystä.