Napostelu ja välipalat on suurin syy lihavuuteen
Ei aikuisen ihmisen suu tarvii käydä kaiken aikaa.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Tuo on totta, ja lasten kanssa lihoo helposti siksi, että tulee syötyä jotain samalla kun huolehtii lapsille syömisiä pitkin päivää.
Ainoa syy lihavuuteen on se, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Ei se, mihin kellon aikaan syö ja kuinka isoja annoksia syö.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta, ja lasten kanssa lihoo helposti siksi, että tulee syötyä jotain samalla kun huolehtii lapsille syömisiä pitkin päivää.
Vähän kyllä selittelyn makua :)
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy lihavuuteen on se, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Ei se, mihin kellon aikaan syö ja kuinka isoja annoksia syö.
Eihän aloittaja mitään kellonaikoja maininnutkaan, eikä annoskokoja.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy lihavuuteen on se, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Ei se, mihin kellon aikaan syö ja kuinka isoja annoksia syö.
Totta toki.
Mutta ne jatkuvasti napostelevat syövät huomaamattaan yli tarpeen helpommin kuin säännöllistä kolmen aterian rytmiä noudattavat.
Kyllähän sen näkee jo tilastoista. Jengi lihoo lihomistaan ja suuri kulttuurimuutos on tämä napostelu.
Tietysti on myös liikkumattomuus useilla. Nämä varsinkin kun yhdistyvät on se tuhoisaa niin kansanterveydelle kuin -taloudelle.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Hei, kertoisitko miten tuo kolme kertaa päivässä ruokailu toimii käytännössä.
Syön aamuviideltä, menen kuudeksi töihin, ja tauolle pääsen yhdeksän jälkeen. Siis lounas silloin. Kotiin pääsen kolmen jälkeen ja on jo nälkä. Siis päivällinen. Kolme ateriaa. Mielestäni tulee aika pitkä ilta kymmeneen asti, jolloin menen nukkumaan.
Voisihan tuota kokeilla.
Lisähaastetta tulee kun vuoro käännetään vuoro toisinpäin. Töissä pitäisi olla yöhön asti nälissään, jos kolmella aterialla mennään.
syynä lihomiseen on geenit, alttius lihoa, isot luut, isot rauhaset, jokin tuntematon tai tunnettu sairaus, sokeripöhö, hiiva, tai jokin muu asia, mutta syömisen ja lihomisen välistä yhteyttä ei vielä ole luotettavasti pystytty todistamaan.
Tämä on lääketieteellinen fakta. Kuka vaan sen kyseenalaistaa on hullu tai tyhmä, molempia. Kysykää vaikka keneltä tahansa läskiltä
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Lääkärit opiskelevat noin viikon ravitsemustiedettä. Miten se tekee heistä asiantuntijoita? Ravitsemusterapeutit opiskelevat maisteriksi asti ravitsemuksesta, mutta heidän asiakkaistaan 95% epäonnistuu laihdutusnäkökulmasta viiden vuoden tarkastelujaksolla. Pitääkö heitä uskoa?
Verensokeri ei terveellä laske. Siksi ihmisessä on ne rasvavarannot ja glukoneogeneesi. Jatkuva syöminen on keksitty juttu. Ei ihminen ole evoluutionsa aikana ollut koko aikaa mässyttämässä.
Fruktoosi on se ongelman ydin. Evoluutiossa hedelmien syöminen on saanut ihmiset syömään yli tarpeen, eli kasvattamaan rasvakudosta talvea varten. Hedelmät kasvavat vain satokausina. Nykyisin fruktoosia on joka paikassa. Tavallisessa sokerissa sitä on puolet. Hedelmätkin on jalostettu makeammiksi, että niitä syötäisiin lisää ja hedelmien syönti aiheuttaa toisille tilan, jossa voi syödä vaikka ämpärillisen makaronia tulematta kylläiseksi.
Jatkuva syöminen on älytöntä! Meillä lapsetkin voi paremmin kun on 3 ateriaa päivässä. Aamiainen, lounas ja illallinen, näillä mennään lomat ja v-loput. Arkena ottavat iltapäivällä koulun ja harrastusten välissä välipalan, lähinnä koska koulun lounas syödään (järjettömän) aikaisin, toki arkena aktiivista hereilläoloa on myös ehkä n. 1-2h enemmän.
Duunissa tällainen laiduntaja pahimmasta päästä: työpöytä täynnä kaikenlaista pikkupurtavaa, jota myös kuluu.
Painaa vähintään 120 kg ja on koko ajan huolissaan verensokerin laskusta.
Tekisi mieli sanoa, että painonlasku tässä olisi olennaisempaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tässä asiassa ei kuunnella lääkäreitä vaan jotain puolivillaisia itseoppineita "ravintoterapeutteja".
Terveen aikuisen ei tosiaan tarvitse puputtaa kuin laiduneläin tauotta, jotta vain ei pääse nälkä yllättämään.
Kolme kertaa päivässä on varsin sopiva määrä useimmille. Varmaan elintarviketeollisuudessa on keksitty tämä "verensokerin lasku". Jos jotakin välipalakeksiä myydään tällä mantralla.
Joku lääkäri hiljattain telkussa ( en valitettavasti muista kuka) sanoi, ettei terveen ihmisen verensokeri laske vasta kuin vuorokaudessa sille tasolle, että siitä olisi mitään haittaa. Kunhan muistaa juoda vettä säännöllisesti.
Se huippauksen tunne on nesteen tarvetta ei suklaapatukan.
Ja mistä tämä hysteerinen nälän pelko? Nälkä on aivan normaali tunne ja se on hyvä tunnistaa. Napostelu tekee kummallisen jatkuvan välitilan, jossa ei ole koskaan kunnolla kylläinen eikä nälkäinen.
Hei, kertoisitko miten tuo kolme kertaa päivässä ruokailu toimii käytännössä.
Syön aamuviideltä, menen kuudeksi töihin, ja tauolle pääsen yhdeksän jälkeen. Siis lounas silloin. Kotiin pääsen kolmen jälkeen ja on jo nälkä. Siis päivällinen. Kolme ateriaa. Mielestäni tulee aika pitkä ilta kymmeneen asti, jolloin menen nukkumaan.
Voisihan tuota kokeilla.
Lisähaastetta tulee kun vuoro käännetään vuoro toisinpäin. Töissä pitäisi olla yöhön asti nälissään, jos kolmella aterialla mennään.
Sullahan on jo valmiina negatiivinen asenne, joten unohda koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Joopa joo. Tässä suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Toisille iskee nopeammin huono olo päälle kuin toisille, mikäli syömisten välillä on pitkiä taukoja.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy lihavuuteen on se, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Ei se, mihin kellon aikaan syö ja kuinka isoja annoksia syö.
Tämä itsestäänselvyys on kaikkein hyödyttömin ohje, minkä ylipainon kanssa kamppailevalle voi antaa.
Omat lihavat tuttuni taas ovat juuri niitä jotka syövät jättiannoksen kerran tai pari päivässä ja sitten valittavat kun eivät laihdu.
Aihe poistettava fat shaminginä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Joopa joo. Tässä suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Toisille iskee nopeammin huono olo päälle kuin toisille, mikäli syömisten välillä on pitkiä taukoja.
Silloin ihminen on sairas: hänen glukoneogeneesinsä ei toimi. Eli ihminen ei käytä energiavarantojaan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.
Ei ole merkitystä, mitä se välipala on. Sitä ei yksinkertaisesti tarvita lainkaan.
Joopa joo. Tässä suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Toisille iskee nopeammin huono olo päälle kuin toisille, mikäli syömisten välillä on pitkiä taukoja.
Silloin ihminen on sairas: hänen glukoneogeneesinsä ei toimi. Eli ihminen ei käytä energiavarantojaan oikein.
Vedä käteen.
Sehän riippuu ihan siitä, mitä välipalakseen syö. Ei ole pakko vetää mitään sokerimössöjä välipalakseen, ellei sitten ole niihin addiktio.