Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen

Vierailija kirjoitti:

Useampi vuosi sitten käytiin Vaasan Minimanissa ja kassatytöllä oli todella kimeä ääni! Oikee hiirulainen! Pari kesää sitten myös Pietarsaaressa jonkun kaupan kassalla oli miesmyyjä jolla oli poikkeuksellisen kimeä ääni. Mietin että nämä kaksi olisivat hyvä pari, vai vastakohdatko ne toisiaan täydensikin? Kummastakaan en muuta muista kuin kimeät äänet. Vai oiskohan ollu sukua? :D

Helsingissä oli valintatalossa kerran kassapoika - eli aika monta vuotta sitten, en muista missä tämä valintatalo sijaitsi, joka hypisteli ja käänsi jokaista tavaraa. Tästä on pakko olla ainakin 10 vuotta.

Kerran pienempänä olin Turun bussissa, kun edeltävälle penkkiriville asettui pariskunta, jonka mies oli aivan ilmetty viikinki. Miehen pituus oli varmaankin kaksi metriä, sillä hänen raajansa eivät tuntuneet mahtuvan mihinkään. Hiukset olivat punaiset, samoin tuuhea parta, ja miehen käsivarret ja sääret olivat myös täynnä oranssihtavaa karvaa. Pariskunnan nainen nojaili koko matkan mieheen rakastuneesti, ja muistan ajatelleeni että ei ihme. Oli aika upea ilmestys.

Todella erikoinen kohtaaminen jäi mieleeni. Olin myöhään yöllä lähijunassa ja vastapäätä istui joku keski-ikäinen mies joka tuijotti. Kiusaannuin jatkuvasta tuijotuksesta ja muljautin silmiäni, ja tuo tuntematon muljautti takaisin. En tiedä mitä tapahtui, mutta seuraavaksi me vain irvistelimme toisillemme, näytettiin kieltä ja mollosteltiin silmiä :D Ei ollut mitenkään pelottava kohtaaminen mutta tosi outo!

Tampereella eräässä ravintolassa oli 3 vuotta sitten uutenavuotena kokkimies, jonka kanssa katseet pysähtyi ja sydän hyppäsi kurkkuun. Mietin pitkään (varmaan vuoden) että oliko siinä mun kohtaloni. Mutta olin silloin ja nyt varattu. Puhelinnumero oli jo että soitan ravintolaan ja otan yhteyttä.... Mutta tekemättä jäi. Muisto enää vain. Koskaan ennen ei ole vastaavaa fiilistä tullut vieraasta ihmisestä.

Olin Romaniassa ehkä kymmenen vuotta sitten.

Kadulla oli bajamaja-tyyppinen vessa ja näin pienen, varmaankin kodittoman pienen pojan ja aikuisen miehen menevän yhdessä vessaan. Pian bajamaja rupesi heilumaan kiihtyvässä tahdissa.

Ahdistava näky ja mietin vieläkin että millaisen elämän tuo poika mahtoi saada.

Kaunis ja upean näköinen ihminen junassa Helsinki - Kouvola välillä viime talvena, josta en vieläkään ole aivan varma, oliko hän nainen vai mies. Upeat vaaleat hiukset ja kaunis hymy, punaiset posket. Huomasin myös, että moni muu katsoi häntä.

Olen heteromies, mutta jotenkin hän jäi kiinnostamaan. Haluaisin jutella lisääkin.

Mahtava tanssija Nokialta viime syksynä Ylläksen riemuliitetissä

Erään Itä-Suomen pikkukaupungin K-kaupan varsin suloinen ja erittäin mukavan oloinen nuori asiakaspalvelija, arviolta noin 18-22 vuotias. Häkellyin ihan siitä kun oli aidosti niin mukavan oloinen. Melko tuore tapaus, kun tapahtui pari kuukautta sitten, mutta en ole saanut häntä mielestä.

Tyttöystäväni kaverin isosisko, joka oli lääkiksen opiskelijatyttö. Kohtasimme ensin kotibileissä ja myöhemmin salilla. Kemia oli veitsellä leikattava. Salikohtaamisen jälkeen hän laittoi jonkun viestinkin minulle, mutta olin varattu, joten jätin huomiotta. Jos olisin ollut vapaa, niin kiihkeä suhde siitä olisi lähtenyt.

Toinen oli ensikohtaaminen vaimoni kanssa.

Reilu kymmenvuotias poika, joka istui monta vuotta sitten yksin myöhään yöllä hartiat lysyssä kävelysillan alla.... miksi en mennyt kysymään, onko hänellä joku hätä. Aina kun kuljen sillan ohi, muistan hänet. Koskaan ei voi tietää, milloin joku pienikin teko voi ratkaista paljon.

Olin lähdössä kaverini luo kylään ulkomaille ja odottelin lentoa kahvilassa Helsinki-Vantaalla. Samaan pöytään istui tanskalainen mies, joka yhtäkkiä kysyi englanniksi että "Anteeksi että häiritsen mutta oletko asunut Kööpenhaminassa kun näytät niin tutulta?" ja itse asiassa olinkin ollut vaihdossa Kööpenhaminassa vuosia sitten. Hämmennyin ja kysyin että miksi hän kysyy mutta sanoi vain että näytän todella tutulta :D Olisi jännä tietää että missä hän minut oli nähnyt vai sekoittiko johonkin muuhun henkilöön.

Keski-Euroopassa eräässä kahvilassa näkemäni mies. Hän nimittäin hyvin selkeästi näki minut. Odottelin aulassa vessassa vierailevaa ystäävääni, kun huomasin vähän pidemmällä istuvan miehen. Sellainen keski-ikäinen bisnesmies vapaalla, tyylikäs puku muttei solmiota. Tää mies tuijotti hyvin intensiivisesti mua, siis suoraan silmiin ja kaiken kukkuraksi pyöritteli ja kilisteli hitaasti kädessään viskilasinsa sisältöä. Niin kuin joku Bondin pahis! Äkäisenä suomalaisena katsoin takaisin, että mitä toi kuvittelee tekevänsä. Ja se alkoi hymyillä, muttei koskaan rikkonut sitä intensiivistä katsettaan. Ite yritin vilkuilla muualle, koska se oli aika epämukavaa. Just ennen ku mun kaveri saapui paikalle, tää herra nousi ylös ja alko lähestymään. Nappasin kaverin käsikynkkään ja kipitin se mukanani äkkiä pois. En tiedä, jäikö multa nyt välistä nuoruuteni kuumin yö tän äijän kanssa. 😁 tai pikemminkin koko matka ois jääny elämäni viimeiseksi, sen verran härskin oloinen tuijottelija oli.

Vierailija kirjoitti:

Useampi vuosi sitten käytiin Vaasan Minimanissa ja kassatytöllä oli todella kimeä ääni! Oikee hiirulainen! Pari kesää sitten myös Pietarsaaressa jonkun kaupan kassalla oli miesmyyjä jolla oli poikkeuksellisen kimeä ääni. Mietin että nämä kaksi olisivat hyvä pari, vai vastakohdatko ne toisiaan täydensikin? Kummastakaan en muuta muista kuin kimeät äänet. Vai oiskohan ollu sukua? :D

Aikoinaan koulun retkellä kävin kaverini kanssa kaupungin X kaupassa Y. Siellä oli myyjä, jonka rinnuksissa olevassa lapussa luki etu- ja sukunimi. Hänen äänensä oli niin erikoinen, että meitä alkoi naurattaa hirveästi, vaikka yritimme olla näyttämättä sitä. Muistelimme usein myöhemmin sitä myyjää ja suunnittelimme, että ottaisimme hänen puhelinnumerostaan selvää ja soittaisimme hänelle, jotta saisimme taas kuulla uudestaan sen äänen. Emme toteuttaneet ajatusta, eihän sillä kiirettä ollut, tai niin oletimme.

Jonkin ajan, tyyliin vuoden tai kahden kuluttua luin iltapäivälehdestä, että se myyjä oli kuollut. Ilmeisesti kuolema oli tapaturmainen. Mielessä kävi sekin ajatus, että ehkä ääni aiheutti hänelle ongelmia ja hän tekikin itsemurhan. Toivottavasti niin ei ollut.

Terveisiä kaverilleni, jos sattuu näkemään tämän ja tunnistaa.

Tuntematon mummo halasi minua ja itki ja sanoi, että vietä hyvä elämä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran pienempänä olin Turun bussissa, kun edeltävälle penkkiriville asettui pariskunta, jonka mies oli aivan ilmetty viikinki. Miehen pituus oli varmaankin kaksi metriä, sillä hänen raajansa eivät tuntuneet mahtuvan mihinkään. Hiukset olivat punaiset, samoin tuuhea parta, ja miehen käsivarret ja sääret olivat myös täynnä oranssihtavaa karvaa. Pariskunnan nainen nojaili koko matkan mieheen rakastuneesti, ja muistan ajatelleeni että ei ihme. Oli aika upea ilmestys.

Ei muuten mitään, mutta viikingit oli n.150senttisiä, kuten kaikki siihen aikaan.

Toki sillonkin oli poikkeavia yksilöitä, mutta siis yleisestiottaen on harhaluulo, että viikingit olleet isoja.

Olin kauan aikaa sitten kaupan kassalla töissä kun näin viereisellä kassalla miehen. Kun mies avasi lompakon maksaakseen näin tulen lieskat leimahtavan hänen lompakostaan. Hätkähdin, mutta kukaan muu ei reagoinut. Myöhemmin olen miettinyt mitä miehelle kävi ja näinkö kenties hänen kohtalonsa...

Eräs (ilmeisesti) poika, joka oli pukeutunut ehkä johonkin cosplay asuun. Tai sitten hänellä oli muuten sellainen erikoinen tyyli. Pitkä vaalea takki päällä ja pitkät harmaat hiukset ihan alaselkään asti. En tiedä oliki sitten aidot hiukset vai peruukki. Tai sitten hän olikin tyttö. Kuitenkin tämä henkilö oli kuin jostain eri maailmasta. Olisi pitänyt oikein pysähtyä katsomaan, mutta tilanne tuli niin äkkiä ja en kehdannut enempää tuijottaa. Oli kyllä hieno ilmestys. 

Toinen oli myös poika. Tapasimme huvipuistossa, kun oli siellä veljensä ja isänsä kanssa. Istuivat viereisellä penkillä. Olivat ilmeisesti tulleet sinne jostain kaukaa ja minäkin olin vain lomailemassa Helsingissä myös.Pojalla pitkät mustat hiukset. Hän hymyili minulle ja seurasin häntä, kun hän kävi yhdessä lähelle olevassa laitteessa. Näin hänet vielä kerran uudestaan puistossa ja ( ehkä) vielä myöhemmin kaupungilla. Luultavasti oli sama tyyppi. Ainakin tämäkin henkilö hymyili minulle niin kuin olisi "tuntenut" ja näytti täsmälleen samalta. Tosin silloin oli Tuska-festarit ja niinpä näitä pitkähiuksisia näkyi kyllä tavallista enemmän katukuvassa. Itse olin vain tuon "katukohtaamisen" aikaan niin pihalla hiekkaa silmääni saaneena, että koko tilanne meni vähän ohi ja näytti varmaan typerältä, kun hieroin silmiäni :) Silti olen melko varma, että sama tyyppi. Hän oli  muuten todella upea ja varmaan koskaan unohda häntä. Taisi silti pitää minua jonakin höpsönä nuorena tyttönä. Vaatteeni ja hiukseni olivat tuolloin todella kamalat. Nykyisin en edes lähtisi kaupungille sellaisissa. Toisaalta hänellekin vain bändi-paita ja farkut eli ehkä olimme tasoissa. Olisi kyllä kelvannut minulle ja unelmoin hänestä koko loppukesän. Rohkea ja cool tyttö olisi hänelle mennyt puhumaan, mutta itse en voinut edes ajatella koko asiaa. Ja jos hän olisi tullut minulle puhumaan niin tilanne olisi ollut ihan yhtä huono ja olisin varmaan puhunut mitä sattuu. Tietysti näin hänet nyt ehkä jo kolme kertaa, mutta ehkä tämä lasketaan.

Muita ei nyt tule mieleen. Tosin olen asunut aina melko pienellä paikkakunnilla, joten ehkä isommissa kaupungeissa näkee kiinnostavia ihmisiä enemmän.

uskomaton kaatopaikkahenmo! kirjoitti:

tämä tapahtui useanpia vuosia takaperin. Olin menossa viemään roskia kaatopaikalle auton peräkärryllä vieläpä hienossa aamuRuskossa kun kaatopaikan portilla minua vastaan laahusti raskain askelin ja turvonnein silmäpussein tavanlisen näköinen, ehkä n vajaa kolminelikynppinen mies. Miehen yllä oli biletysvaatteet jotka olivat sen näköiset kuin niissä olisi maattu edeltävä yö kaatopaikalla. Mikä hänmästyttävintä - miehen sekä kalsarit että suorat housut valuivat koko ajan alenmaksi niin että hän oli siis tietyiltä osin käytännössä täysin alaston. Mies vaikutti olevan vielä humalassa ja hän kuulosti huutavan jotakin. Raotin auton ikkunaa ja mies hoki seuraavaa:

- Pyllypylly aijjai.. ookko nähäny minun lonpsaa.. pyllypylly aijjai.. ookko nähäny minun lonpsaa..

En jäänyt avittamaan miestä koska kaatopaikalta pari työntekijää lähestyi kiireesti häntä. Lisäksi näin taustapeilistä kuinka ”virallinen kyyti” lähestyi miestä toisaalta.

Kyseinen tapaus jäi mieleeni koska miehen ulkoasu ja olemus hokemineen kaikkineen oli niin hätkähdyttävä, sitä ei ollut uskoa todeksi. Lisäksi kohtaus oli kuin Eisensteinin elokuvasta - portaiden sijasta näkymässä oli kaatopaikalta alaspäin viettävä liuska jota pitkin ”sankari” kuin synboolisesti loitontui viettämäänsä huonoa elämää (jätteiden keskeltä) kohti uusia ”haasteita” ja koukeroita.

Myös kaurismäkistä tuosta kokonaiskuvasta löytyi - mantranomaisesti hoettu ”pyllypylly-lonpsa” ilmensi naivistisen tehokkaasti ihmisen elon peruspääperiaatteita ja niiden edellytyksiä.

Joskus mietin, miten mies selvisi tilanteesta; ottiko jalat allensa ja pääsi jopa karkuun? Vai ottiko tarjolle tulleen kyydin sanktioineen vastaan reippaasti ja muutti kurssia? Mies oli joka tapauksessa ensiavun tarpeessa sillä hänen polvissaan oli ryhjeitä konttaamisesta tms. tms. tms.

Kun tulin pois kaatopaikalta, ei miestä enää näkynyt. Oli kaunis aamu, aurinko paistoi ja hienoinen tuulenvire viilensi mukavasti.

No hyi kamala, tuohan on voitu vaikka raiskata pyllyyn... Olisit voinut kysyä tarvitseeko hän apua. Jos joku nainen hortoilis tuolla tavalla valitellen pyllään, ni nämä sun oksettavat viihteellistävät kaurismäkikommentit poljettais maan rakoon. Häpeäisit.

Vierailija kirjoitti:

Reilu kymmenvuotias poika, joka istui monta vuotta sitten yksin myöhään yöllä hartiat lysyssä kävelysillan alla.... miksi en mennyt kysymään, onko hänellä joku hätä. Aina kun kuljen sillan ohi, muistan hänet. Koskaan ei voi tietää, milloin joku pienikin teko voi ratkaista paljon.

Niin. Miksi et tehnyt? Turha nyt esittää parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräällä rannalla toissakesänä eräs mies oli parkkeerannut farmariautonsa rannan suuntaan sellaiselle penkereelle, soitti autossa kitaraa ja vieressä oli jokin keitin, ja joi omakeittämäänsä kahvia ja nautti elämästä. Vaihdoimme jopa pari sanaa, olisin halunnut tutustua. Se mies oli sellainen oman elämänsä nuuskamuikkunen.

öö... tai sitten se oli lähtenyt aivan normaalille eräpiknikille, jonka jälkeen palasi kotiinsa elämään aivan tavallista yritysjohtajan elämää.

Kyllä ihmiset voivat olla sitten typeriä ja kaikkea kuvittelevia.

Öö...tai sitten hän todella oli boheemia elämää viettävä taiteilijasielu. Sehän se tässä on kun EI VOI TIETÄÄ..., mutta kiitos toki, kun ilmoitit tuollaisen itsestäänselvyyden, varmasti sulle tuli nyt hyvin pätevä fiilis, ja älykäs.

Kyllä ihmiset voivat olla sitten tylyjä ja yksinkertaisia.