Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Rahattomana bussissa Tukholma-Kemi. Olin ollut jo reilun vuorokauden syömättä.Matkustajana ollut nainen tarjosi minulle hampurilaisen Sundsvallissa. Ja loput eväänsä,omenan ja sipsipussin loput. Melkein tuli itku kun tuli niin hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahatta,kesävaatteissa joulukuussa ja vielä ulkomailla... kirjoitti:
Rahattomana bussissa Tukholma-Kemi. Olin ollut jo reilun vuorokauden syömättä.Matkustajana ollut nainen tarjosi minulle hampurilaisen Sundsvallissa. Ja loput eväänsä,omenan ja sipsipussin loput. Melkein tuli itku kun tuli niin hyvä mieli.
Ja vuosi oli 95
Itkevä nuorimies huoltoasemalla ostamassa hautakynttilöitä keskellä yötä. Painui sieluuni iäti.
Yksi Nina jonka kanssa juttelin vain kerran, pari. Harvoin tuntee sellaista yhteyttä käytännössä vieraaseen ihmiseen.
Oltiin kesähäissä eräässä juhlatalossa. Ruokailijoiden paikat oli arvottu ja syötiin muiden vieraiden kanssa.
Äkkiä tajusin että vastapäätä istuvalla oli lähes samat ajatukset kuin mulla. Se oli aika pelottavaa. Kun puhumme, puhuimmekin samasta asiasta, melkein samoin sanoin.
Ilta meni niin vauhdikkaasti etten koskaan tajunnut kysyä hänen nimeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinki-Vantaan lentokentällä lasiseinän takana latinomies, ei mitenkään pitkä mutta komea ja ennen kaikkea: musta, kiiltävä, sileä ja pakaroille yltävä maailman kaunein tukka ja kitaralaukku. Munasarjani halusivat minun liimaantuvan meitä erottavaan lasiin. Huokaisin, ja hän meni lentokoneputkeen ja lensi Suomesta jonnekin Atlantikseen.
Olin kesätöissä Ruotsissa 80-luvulla ja tulossa Suomeen käymään laivalla. Tapasin mukavan kivannäköisen ruotsalaispojan jonka kanssa juteltelimme kuin vanhat kaverukset vaikka vasta ekaa kertaa nähtiin. Hän tarjosi yösijaa hytistään (itselläni ei ollut hyttivarausta) kun muut kaverit olivat missä olivat. Nukuttiin sitten yö käsi kädessä, muuta välillämme ei tapahtunut. Harmitti jälkikäteen se että Helsingin päässä oli niin nopea lähtö etten ehtinyt edes osoitetta pyytää. Olen monta kertaa miettinyt olisiko elämäni ollut toisenlainen jos olisimme vaihtaneet osoitteet. Kännyköitä ei silloin ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummelit näköjään menee veteläksi komeista nuorista miehistä.
Kauniita miehiä on liian vähän, joten ihailemme heitä, jos onnistumme jossain näkemään.
Mummeli en ole, mutta arvostan kauniita miehiä.
N 53
Niin minäkin! N 51
ps. myös kauniit naiset ovat ihania, vaikka en sillä lailla tunnekaan heihin vetoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rautatieasemalla tuli muutama vuosi sitten vastaan vähän hippimäisesti pukeutunut - liehuva hame, toppi, kirkkaita värejä, - tosi hoikka nainen. Hän oli varmaan yli 60-v ja hänellä oli pitkät valkoisen harmaat hiukset ja näyttävät korvakorut. Yksi kauneimmista naisista joita vähään aikaan olen nähnyt.
Olisko kyse ollut tästä mallista?
Ruotsistakin löytyy näitä "mummomalleja", eikö esim. Gudrun Sjödenin kuvastoissa ole aina se kaunis vanha nainen, jolla on pitkät harmaat hiukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin Stockmannilla, huikean tyylikäs, ballerinamaisen siro arviolta yli 80-vuotias platinanhopahiuksinen lady. Täysin hohtavanvalkoisiin pukeutuneena kiireestä kantapäähän. Yllään valkoiset housut, valkoisessa takissa valkoista kermanvalkeaa turkista.
Vierellään hänellä alle 30-vuotias täysvalkoiseen pukeutunut mies. Valkoiset nahkakengät, prässihousut, paita, olkaimet ja rusetti, päässään borsalino-hattu. Kaikki asusteet valkoiset.
Toisen kerran näin parin Itiksessä. Ladylla oli kädessään IPad, valkoinen tietenkin.
20 vuotta sitten näin Lontoossa niin kauniin naisen etten unohda häntä koskaan. Muistelen aina silloin tällöin ja ihmettelen millaista hänen elämänsä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Citymarketin viereisellä kassalla pari vuotta sitten pysäyttävän komea, persoonallisen ja lämpimän oloinen vanhempi mies, joka hymyili minulle huvittuneena kun huomasi tuijotukseni. En varmaan ikinä unohda sitä olemusta.
Bussiin nousi pysäkiltä vanhempi nainen, kysyi onko vieressäni tilaa ja istui sitten siihen. Alkoi puhumaan siitä miten unia kannattaa kirjoittaa ylös, miten paljon ne kertovat ja suositteli sitä minulle. Noin 20 minuuttia kuuntelin ja vastailin silloin tällöin, kunnes hän jäi pois ja kiitti keskusteluseurasta ja toivotti kaikkea hyvää jatkoon. Aina välillä hän käy mielessäni ja mietin pitäisikö oikeasti kirjoittaa unia ylös ja seurata niitä. Tästä jo vuosia aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nummirock ja vuosi -96. Kohtasin isokokoisen nuoren miehen, jolla oli musta pitkä tukka ja pääkallosormus. Hän kantoi mua hartioidensa päällä, ja suutelimme pitkään. Hän oli jostain pohjoisesta, en kuolemaksenikaan muista mistä. Hän teki lähtemättömän vaikutuksen ja silloin tällöin tämä "intiaani" palaa mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Kerran lenkkeillessäni vastaan käveli pitkä ja komea nuori mies, jolla oli lyhyehköt rastat ja koripallo mukana. Jostain syystä komein ikinä näkemäni ihmisotus, kasvojen luustokin aivan täydellinen. Katseet meillä kohtasi ja kun mun koira jäi tuon miehen ohitettuamme haistelemaan jotain niin vilkaisin vielä taaksepäin miestä, joka sattui myös katsomaan vielä mua, mutta sitten jatkettiin molemmat matkaa omiin suuntiimme...
Vuosisadan rakkaustarina jäi toteutumatta:)
En ole väleissä isäni kanssa ja koen, että hän on aina vihannut ja halveksinut minua. Opiskelukaupungissani asuessani kävin apteekissa ja siellä oli täysin isäni näköinen mies, samaa ikääkin. Mies oli jotenkin huonossa kunnossa ja raihnainen. Tuli todella vaikea olo ja kun menin kotiin jostain syystä itkin lohduttomasti pari tuntia.
Myöhemmin muutin toiselle puolen Suomea ja uudella asuinalueella tuli vastaan taas täysin isäni näköinen ihminen. Häneen törmäsin pari kertaa eri aikoina. Hänkin katsoi pitkään. Taas tuli voimakas suru näistä kohtaamisista.
Jatketaan "kaunis nuori mies"-linjalla.... v. 2006 olin käymässä Firenzessä, ja illalla ravintolassa viereisessä pöydässä istui perheensä kanssa hätkähdyttävän kaunis nuori poika, 16-17 -vuotias suunnilleen. Hiukset olivat laineikkaat ja vaaleat, silmätkin vaaleat, siniset tai vihreät, ei siis tyypillisen italialaisen näköinen, mutta kasvot oli kuin jostain maalauksesta, aivan täydellisen kauniit. Olin itse silloin n. 40-vuotias. Muistan vielä kuinka vain ihailin ja ällistelin salaa häntä, en tietenkään kehdannut avoimesti tuijottaa :)
Joskus useempi vuosi sitten kävelin Aurajoen rannassa. En nähnyt minkälainen henkilö siellä oli mutta kuulin kuinka toisella puolella jokee joku karju ihan täysillä että "TEIDÄN ELÄMÄ ON NII HELPPOO! TE SAATTE KAIKEN!" tjsp. Jäin miettimään kyllä että mitähän siinä oli takana
Amsterdam Red Light District 2012. Pullukka mies joka tanssi hikisenä tosi rankassa meikissä pikku kopperossaan. Kullan väriset "pikkuhousut" pitkät irtoripset jne, jotenkin syöpyi verkkokalvoihin.
Ajoin kesällä autolla, kun huomasin, että viereisellä kevyen liikenteen väylällä lenkkeili vanhahko mies, jolla oli pitkä, laineilla oleva valkoinen parta. Kun asuna oli vielä valkoinen t-paita ja joulunpunaiset shortsit, ei voinut välttyä mielikuvalta, että joulupukki siinä on kuntoaan kohottamassa joulukiireitä silmällä pitäen.